Gerhard Berger
Wikipedia
| Gerhard Berger | |
|---|---|
 |
|
| Formula 1 -ura | |
| Kansalaisuus |  Itävalta |
| Aktiivivuodet | 1984–1997 |
| Talli(t) | ATS, Arrows, Benetton, Ferrari, McLaren |
| Kilpailuja | 210 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 10 |
| Palkintosijoja | 48 |
| Paalupaikkoja | 12 |
| Nopeimpia kierroksia | 21 |
| MM-pisteitä | 385 |
| Ensimmäinen kilpailu | Itävallan GP 1984 |
| Ensimmäinen voitto | Meksikon GP 1986 |
| Viimeinen voitto | Saksan GP 1997 |
| Viimeinen kilpailu | Euroopan GP 1997 |
Gerhard Berger (s. 27. elokuuta 1959, Wörgl) on entinen itävaltalainen autourheilija ja Formula 1 -kuljettaja.
Berger osallistui Formula 1 -urallaan 210 GP-kilpailuun, joissa hän saavutti kymmenen voittoa, 48 palkintosijaa, 12 paalupaikkaa ja 21 nopeinta kierrosta. Pisteitä Berger saavutti yhteensä 385 kappaletta ja kuuden parhaan joukkoon pisteille hän ajoi 94 kertaa.[1]
Berger oli nopea kuljettaja, mutta ei koskaan voittanut maailmanmestaruutta. Hän lopetti vuonna 1984 alkaneen pitkän uransa formuloissa kauteen 1997. 2000-luvulla Berger työskenteli BMW:lle, joka toimitti moottoreita F1:siin Williams-tallille. Vuoden 2006 alussa Berger osti puolet Toro Rosso -Formula 1 -tallista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus ja uran alku
Berger vietti lapsuutensa Wörglin kaupungissa, joka sijaitsee lähellä Innsbruckia. Yhdeksän tuhannen asukkaan pikkukaupungissa laskettelu oli luonnollinen harrastus, koska kaupunki sijaitsi Alpeilla. Berger kuitenkin kiinnostui autoista ja hänellä oli vanhempia kavereita, jotka ajoivat kilpaa paikallisissa kilpailuissa. Heillä oli myös oma autoverstas. Jochen Rindtin menestys nosti autourheilun kiinnostusta Itävallassa. Berger oli 11-vuotias, kun Rindt yllättäen menehtyi onnettomuudessa Monzassa 1970.[2]
Aluksi Berger ajoi kaikenlaisilla ajoneuvoilla. Hänen ensimmäinen moottoriajoneuvo oli polkupyörä, johon oli laitettu moottori. Kilpa-autoilija Frank Convalexius aikoi myydä oman Ford Escortinsa Bergerille ja hän ehdotti, että Berger osallistuisi sillä kilpailuihin. Vanhemmilleen Berger kertoi lähtevänsä kouluun, mutta todellisuudessa hän meni Convalexiusin kanssa radalla ajamaan Escortilla. Berger voitti kilpailun, mutta hänen autossaan oli liian iso moottori. Myös vanhemmat saivat tietää lehdestä luettuaan poikansa voitosta. He eivät harrastuksesta pitäneet. Gerhard teki puoli vuotta töitä, että sai ostettua oman Alfasundin.[2]
Kokeiltuaan Formula Ford- ja Formula Super Vee -sarjoja, siirtyi Berger ajamaan vakituisesti Josef Kaufmannin Formula 3 -autoa. Beger tarvitsi ajamiseen myös isänsä apua. Isä piti F1:siä vaarallisina, vaikka hän ei autourheilusta ymmärtänytkään mitään. Hänelle kuitenkin vakuuteltiin, että nyt kyseessä olisi vain F3-auto. Vuonna 1982 Berger ajoi Saksan F3-sarjassa kymmenessä kilpailussa ja sijoittui kauden päätteeksi sarjassa kolmanneksi. Seuraavalla kaudella Berger osallistui Euroopan F3-sarjaan, jossa sijoittui seitsemänneksi. Saman vuoden Macaun GP:ssa hän oli kolmas. kaudella 1984 Berger jatkoi Euroopan F3-sarjassa. Hän saavutti kaudelta kaksi voittoa, yhden paalupaikan, seitsemän palkintosijaa ja yhden nopeimman kierroksen. Loppupisteissä hän sijoittui kolmanneksi 46 pisteellä.[2][3]
[muokkaa] Formula 1 -ura
Bergerin F1-ura kesti yhteensä 14 kautta. Berger oli loppupisteissä kahdesti kolmas, mikä oli hänen paras sijoituksensa. Uransa aikana hän voitti kymmenen kilpailua, ylsi 48 kertaa palkintokorokkeelle, saavutti paalupaikan 12 kertaa ja ajoi 21 kilpailun nopeinta kierrosta.
[muokkaa] Uran alkuvaiheet
Berger aloitti Formula 1 -uransa ATS-tallissa kaudella 1984. Hän ajoi kauden loppupuolella neljä kilpailua, joista parhaaksi sijoitukseksi jäi kuudes sija. Seuraavaksi kaudeksi Berger siirtyi Arrows-talliin, jossa hän kilpailu koko kauden ajan. Tuloksena oli kaksi pistesijoitusta, joilla hän saavutti yhteispisteissä 20. sijan, kauden kahdesta viimeisessä kilpailusta.
Kaudeksi 1986 Berger siirtyi Benetton-talliin. Tästä kaudesta muodostui Bergerin läpimurto Formula ykkösten huipulle. Tehokkaan BMW:n turbomoottorin ja onnistuneen stradegian ansiosta hän voitti uransa ja Benettonin ensimmäisen kilpailun Meksikossa. Hän sijoittui lopulta seitsemänneksi kuljettajien MM-sarjassa 17 pisteellään.
Kaudella 1987 Berger sai kuljettajan paikan Ferrarilta. Kausi oli kuitenkin odotettua heikompi, koska Ferrarin tekniikka ei kestänyt yleensä maaliin saakka. Berger kuitenkin onnistui nousemaan toiseksi Portugalissa ja voittamaan kauden kaksi viimeistä kilpailua Japanissa sekä Australiassa. Berger lähti kauteen 1988 mestarisuosikkina, mutta joutui kuitenkin pettymään, kun McLarenin kuljettajat Ayrton Senna ja Alain Prost hallitsivat kautta ylivoimaisesti voittamalla 15. kilpailusta 16. Berger oli ainoa kuljettaja joka pystyi murtamaan McLarenin voittoputken voittamalla Italian GP:n. Voitto oli Ferrarille tärkeä, koska se ajettiin sen kotimaassa Italiassa ja koska Enzo Ferrari oli kuollut vain muutamia viikkoja sitten.
Kaudeksi 1989 Berger sai tallikaverikseen Ferrarille Nigel Mansellin. Ferrari ei kuitenkaan kyennyt rakentamaan mestaruuskamppailuun yltävää autoa. Berger joutui vakavaan onnettomuuteen Imolassa. Hän ajoi pahasti ulos nopeassa ja surullisen kuuluissa Tamburello mutkassa, joka myöhemmin vaati hänen läheisen ystävänsä, Ayrton Sennan, hengen. Berger kuitenkin selvisi vakavitta vammoitta ja palasi kilpailemaan jo seuraavassa kilpailussa. Hän voitti Portugalin GP:n ja osoitti samalla, että hänen ajotaitonsa olivat tallella onnettomuuden jälkeen.
[muokkaa] McLaren
Berger teki sopimuksen McLarenin kanssa kaudella 1990. Bergerin tallikaverista, Ayrton Sennasta, tuli hänen läheinen ystävä. Berger kuitenkin jäi Sennan varjoon kilpailusuorituksissa. Sennan voittaessa kauden 1990 maailmanmestaruuden, Berger sijoittui neljänneksi saavuttamatta yhtään voittoa. Kaudella 1991 Berger voitti Japanin GP:n, kun Senna päästi hänet ohitseen viimeisellä kierroksella varmistettuaan maailmanmestaruuden Nigel Mansellin keskeytettyä. Kausi 1992 jäi Bergerin viimeiseksi McLarenilla. Hän saavutti kauden aikana kaksi voittoa, joista ensimmäinen tuli Kanadan GP:sta ja toinen kauden päätöskilpailusta Australian GP:sta.
[muokkaa] Paluu Ferrarille
Berger palasi Ferrarin rattiin kaudeksi 1993. Talli palkkasi tutut kuljettajat yrittäessään saavuttaa kadonnutta menestystä takaisin. Lisäksi Jean Todt palkattiin tallipäälliköksi, joka takasi perustukset myöhemmin alkaneelle menestykselle. Bergerin menestys jäi kaudella vähäiseksi, hän onnistui saavuttamaan ainoastaan yhden palkintosijan sijoittumalla kolmanneksi Unkarin GP:ssa. Kaudella 1994 Berger järkyttyi suuresti, kun Imolassa kuoli ensin aika-ajoissa hänen maanmiehensä Roland Ratzenberger ja seuraavana päivänä kilpailussa ystävä Ayrton Senna. Berger voitti Saksan GP:n, joka oli Ferrarin ensimmäinen voitto sitten kauden 1990. Kuljettajien MM-sarjassa Berger sivusi uransa parasta sijoitusta olemalla kolmas. Viimeisellä kaudellaan Ferrarilla 1995 Berger saavutti kuusi kolmatta sijaa ja kuudennen sijan kuljettajien MM-sarjassa.
[muokkaa] Uran loppuvaiheet
Hallitsevan maailmanmestarin, Michael Schumacherin, siirtyessä Ferrarille kaudeksi 1996, sai Berger hänen paikkansa Benettonilta. Berger saavutti kaudella kaksi palkintosijaa ajamalla kolmanneksi Imolassa ja toiseksi Saksan GP:ssa. Kausi 1997 jäi Bergerin uran viimeiseksi. Hän saavutti kauden aikana uransa ja Benettonin viimeisen voiton Saksan GP:ssa palattuaan kolmen kilpailun mittaisen sairausloman jälkeen tositoimiin. Uransa viimeisessä kilpailussa, Jerezissä Berger sijoittui neljänneksi jääden kilpailun voittaneelle Mika Häkkiselle, jolle voitto oli uran ensimmäinen, alle kaksi sekuntia. Bergerin huhuttiin palaavan vielä Ferrarille kaudeksi 1998, mutta sitä ei koskaan tapahtunut.
[muokkaa] Kaudet numeroina
| Kausi | Talli | Sijoitus | Osakilpailut | Pisteet | Voitot | Palkintopallisijat | Paalupaikat | Nopeimmat kierrokset |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1984 | ATS-BMW | 21. | 4 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| 1985 | Arrows-BMW | 20. | 16 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| 1986 | Benetton-BMW | 7. | 16 | 17 | 1 | 2 | 0 | 2 |
| 1987 | Ferrari | 5. | 16 | 36 | 2 | 3 | 3 | 3 |
| 1988 | Ferrari | 3. | 16 | 41 | 1 | 5 | 1 | 3 |
| 1989 | Ferrari | 7. | 15 | 21 | 1 | 3 | 0 | 1 |
| 1990 | McLaren-Honda | 4. | 16 | 43 | 0 | 7 | 2 | 3 |
| 1991 | McLaren-Honda | 4. | 16 | 43 | 1 | 6 | 2 | 2 |
| 1992 | McLaren-Honda | 5. | 16 | 49 | 2 | 5 | 0 | 2 |
| 1993 | Ferrari | 8. | 16 | 12 | 0 | 1 | 0 | 0 |
| 1994 | Ferrari | 3. | 16 | 41 | 1 | 6 | 2 | 0 |
| 1995 | Ferrari | 6. | 17 | 31 | 0 | 6 | 1 | 2 |
| 1996 | Benetton-Renault | 6. | 16 | 21 | 0 | 2 | 0 | 1 |
| 1997 | Benetton-Renault | 5. | 14 | 27 | 1 | 2 | 1 | 2 |
| Yhteensä (14 kautta) | 210 | 386 | 10 | 48 | 12 | 21 | ||
[muokkaa] Triviaa
- Berger on voittanut Benetton-tallin ensimmäisen ja viimeisen voiton
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Statistics The Formula One DataBase. Viitattu 26.5.2008. (englanniksi)
- ↑ 2,0 2,1 2,2 Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tähdet, s. 19. Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.
- ↑ The racing career of Gerhard Berger Driver Database. Viitattu 26.5.2008. (englanniksi)
