Larrousse

Wikipedia

Larrousse
Koko nimi	Larrousse-Calmels
Päämaja	Pariisi, Ranska
Perustajat	Gérard Larrousse Didier Calmels
Tunnetuimmat kuljettajat	Michele Alboreto Philippe Alliot Aguri Suzuki
Valmistajat	Lola Venturi Larrousse
Moottorit	Ford, Lamborghini
Ensimmäinen kilpailu	San Marinon GP 1987
Kilpailuja	127
Valmistajien maailmanmestaruuksia	0
Kuljettajien maailmanmestaruuksia	0
Voittoja	0
Paalupaikkoja	0
Nopeimpia kierroksia	0
MM-pisteitä	23
Viimeinen kilpailu	Australian GP 1994

Larrousse Formula One oli moottoriurheilutalli, jonka perustivat Didier Calmels ja entinen kilpailija Gérard Larrousse vuonna 1987, Larrousse & Calmelsin nimellä. Se sijaitsi Antonyssä Pariisin eteläisissä esikaupungeissa. Se nimettiin uudelleen Larrousseksi, kun Calmels pidätettiin keväällä 1989 vaimonsa ampumisen vuoksi.

[muokkaa] Lolan runko

Kausina 1989-1991 Larrousse käytti Lolan runkoja, jotka eivät tuoneet toivottua tulosta. Vuosi 1990, jolloin talli käytti Lamborghinin moottoreita, oli Larroussen paras tallin ollessa valmistajien sarjan kuudes. Aguri Suzuki ajoi tallin parhaan tuloksen Japanin Grand Prix'ssa 1990 tultuaan kolmanneksi Nelson Piquet'n ja Roberto Morenon jälkeen.

Vuonna 1991 talli joutui tyytymään Fordin asiakasmoottoreihin, kun Lamborghini perusti lyhytikäiseksi jääneen oman tallinsa. Kauden 1990 tapaan kuljettajina jatkoivat Aguri Suzuki ja lupaava Éric Bernard. Bernard kuitenkin loukkasi pahasti jalkansa myöhemmin samalla kaudella, ja korvaajaksi tuotiin Jordanilta syrjään jäänyt belgialais-ranskalainen Bertrand Gachot.

[muokkaa] Yhteistyö Venturin kanssa

Ennen kautta 1992 65 % tallista myytiin Venturille. Jälleen talli lähti kauteen toiveekkaana tehtyään uuden sopimuksen Lamborghinin moottoreista. Gachot jatkoi tallissa, ja toiseen autoon tuli japanilaisten sponsorien myötä Ukyo Katayama. Kausi oli kuitenkin jälleen pettymys, vaikka Gachot olikin kuudes Monacon Grand Prix'ssa. Lisäksi yhteistyö uuden kumppanin, Venturin, kanssa päättyi jo syyskuussa.

[muokkaa] Kaudet 1993 ja 1994

Kausilla 1993-1994 talli käytti itserakentamaansa runkoa.

Kaudella 1993 kuljettajina toimivat kelvolliset ranskalaiset Érik Comas ja Philippe Alliot. Tallilla ei kuitenkaan ollut juurikaan sponsoreita, ja Gérard Larrousse rahoitti toimintaa osittain omaan laskuunsa. Rahapulan vuoksi Alliot korvattiinkin kauden viimeisissä kilpailuissa Toshio Suzukilla (ei sukua Aguri Suzukille).

Kaudella 1994 talli oli jälleen omistusjärjestelyjen kohteena. Kun talli ei onnistunut saamaan Peugeot'n moottoreita heidän täytyi tyytyä Fordin HB-moottoreihin, joiden tehot olivat huomattavasti pienemmät kuin kärkitalli Benettonin käyttämien Ford Zetek-R -moottoreiden. Luotettavuus oli surkeaa koko kauden ajan, ja kuljettajat Érik Comas ja Olivier Beretta taistelivat yleensä joukon jälkipäässä. Tallin autolla ajettiin kaksi kertaa kuudenneksi, jälkimmäisessä maaliin selvisi lähtökolarisuman jälkeen vain kahdeksan kuljettajaa. Berettan rahat loppuivat kymmenen kilpailun jälkeen ja tilalle otettiin parin GP:n ajaksi ranskalaiskonkari Philippe Alliot. Kun rahat uhkasivat loppua joutui lahjakas Comas myös luopumaan paikastaan, ja korvaajiksi otettiin maksukuljettajia, mukaan lukien Hideki Noda ja Jean-Denis Délétraz, jotka laajalti tunnetaan eräinä 1990-luvun huonoimpina F1-kuljettajina.

Talli elätteli vielä toiveita osallistumisesta kaudelle 1995 ja kuljettajiksi kaavailtiin Eric Hélarya ja Christophe Bouchut'ta. Kun suunniteltu fuusio F3000-talli DAMS:n kanssa kariutui, talli vetäytyi MM-sarjasta.