Leo Kinnunen

Wikipedia

Leo Kinnunen
Formula 1 -ura
Kansalaisuus	Suomi
Aktiivivuodet	1974
Talli(t)	AAW Racing Team
Kilpailuja	6 (1 startti)
Maailmanmestaruuksia	0
Voittoja	0
Palkintosijoja	0
Paalupaikkoja	0
Nopeimpia kierroksia	0
MM-pisteitä	0
Ensimmäinen kilpailu	Belgian Grand Prix 1974
Ensimmäinen voitto	-
Viimeinen voitto	-
Viimeinen kilpailu	Italian Grand Prix 1974

Leo "Leksa" Kinnunen (s. 5. elokuuta 1943 Tampere) on suomalainen entinen kilpa-ajaja. Hänestä tuli vuonna 1974 ensimmäinen suomalainen Formula 1 -kuljettaja.

[muokkaa] Ura

[muokkaa] Uran alku

Kinnusen ura moottoriurheilun parissa alkoi 1960-luvun alkupuolella ralleissa Volvo Amazonilla, ja hän kävi ajokillaan muun muassa Monte Carlossa. Vuosikymmenen puolivälissä hän ajoi jäärata-, maarata- ja rata-ajoja menestyksekkäästi Fiat Abathilla ja sai jopa kutsun Torinoon neuvottelemaan yhteistyöstä Abathin kanssa. Käynti ei kuitenkaan johtanut Leoa miellyttävään sopimukseen. 22-vuotiaana Kinnunen sai paikan AAW Racing -tallissa, ja hän ajoi erilaisilla VW-malleilla, kuten VW Mac 1, Formula Vee, ja Sunbeam Impillä. Varhaisimpia ansioita ovat muun muassa jäärata-ajojen SM alle 1000-kuutioisissa 1966, rallin SM-kakkonen 1967 ja Keimolan moottoriradan avajaiskilpailussa 1966 V-luokan lähdön kolmas sija.

Kinnunen aloitti F3:ssa Brabhamilla ja sai 1968 käyttöönsä Titan-Lucasin. Vuosikymmenen lopulla Leo siirtyi urheiluautoihin, ja hän voitti Keimola 500 -kilpailun vuonna 1968 Porsche 911 -ajokillaan parinaan Hans Laine. 1969 Interserie (eurooppalainen versio prototyyppiautojen Can-Amista) teki tuloaan, ja ennen varsinaista Interserietä tuona vuonna ajettiin Nordic Challenge Cup, jonka Kinnunen voitti. Autona oli Porsche 908. Lokakuussa 1969 Leo sai kutsun Österreichringille Porschen testiajoihin, ja hänet palkattiin John Wyerin Gulf Porsche -tiimiin ajamaan merkkivalmistajien ICM-sarjaan Porsche 917K-mallia.

[muokkaa] Ura lähtee nousuun

Kinnusen ura lähti nousuun. Ensimmäiseksi tuli voitto Daytonan 24-tunnin ajoista Pedro Rodriguezin ja Brian Redmanin kanssa. Seuraavassa kilpailussa tuli 4. sija Sebringissä, ja perään voitot Brands Hatchissa ja Monzassa sekä 2. sija Targa Floriossa, missä hän ajoi vieläkin voimassa olevan kierrosennätyksen. Tätä kilpailua seurasi vaisumpi loppukausi, kun neljä kilpailua viidestä päättyi keskeytykseen, mutta sen ainoan loppuun ajetun Watkins Glenissä hän voitti. Lopputuloksena Gulf-tiimin voittama vuoden 1970 mestaruus (kilpailussa ei ollut henkilökohtaisia palkintoja jaossa). Kauden aikana Kinnunen ajoi myös yhden kilpailun Interserietä Keimolassa, missä hän sijoittui kahdeksanneksi, sekä kaksi kilpailua Euroopan ESC-sarjassa 2-litraisille, missä hän sijoittui 2. ja 3. sijalle Mugellossa ja Nürburgringillä. Nämä kaksi ajoa riittivät kauden lopputuloksissa viemään hänet sarjan 11. sijalle.

Kaudella 1971 Kinnunen päätti keskittyä Interserie-sarjaan. Hän ajoi Porsche 917 Spyderiä kotimaiselle AAW-Finland-tallille. Kinnunen voitti kilpailun Zolderissa ja Keimolassa (voitti päivän molemmat lähdöt) ja sijoittui 2. sijalle Hockenheimissa ja 3. sijalle Imolassa, ja hän voitti vuoden 1971 Interserien. Samana vuonna Kinnunen ajoi yhden kilpailun ICM-sarjaa Targa Floriossa Autodeltan Alfa T33/3lla parinaan Rolf Stommelein. Kilpailu päättyi ensimmäiseen kierrokseen saksalaisen rutattua auton. Kinnunen osallistui vielä toiseen kilpailuun Björn Waldegårdin kanssa yksityisellä Porsche 911S-mallilla Nürburgringillä, missä hän sijoittui 16:ksi.

Vuoden 1972 Interserien Leo ajoi jälleen AAW:lla autona tällä kertaa Porsche 917/10TC – 12-sylinterinen, 850 DIN-hevosvoimainen, 4,5-litrainen maantiekiitäjä. Kinnunen oli sarjan ylivoimainen voittaja ja hän voitti 9 lähdössä 18 kilpailusta, muun muassa Keimolan molempien lähtöjen voitto (samalla hän teki Keimolan vieläkin voimassa olevan kierrosennätyksen 1:11,74 – keskinopeus 165,4 km/h). Kaudella 1973 Kinnunen ajoi edelleen AAW:n Porsche 917/10TCtä ja voitti tälläkin kaudella Interserien. Hän voitti 6 lähtöä ja oli 2. sijalla seitsemässä lähdössä. Lisäksi hän osallistui yhteen WCM-sarjan (ex-ICM) kilpailuun Claude Haldin kanssa Martini Racingin Porsche Carrera 911-autolla Targa Floriossa, missä hän sijoittui kolmanneksi.

[muokkaa] Mukana Formula 1 -sarjassa

Vuonna 1974 AAW Racingin toiminta hiipui, ja Kinnunen päätti lähteä F1-sarjaan. Hän hankki John Surteesin tallin vanhan testiauton. Syntyi Suomen toistaiseksi ainoa F1-talli, joka toimi nimellä AAW Racing Team Antti Aarnio-Wihurin suostuttua lainaamaan sille nimensä, mutta varsinainen rahoitus tuli muun muassa Saloralta ja eräältä tupakkamerkiltä (COLT). Tallin testiajot ajettiin Keimolassa. Ylipainoinen ja alitehoinen Surtees-Ford osoittautui kehnoksi autoksi, tekniseksi ongelmakimpuksi. Lisäksi autoa oli käytetty tehtaalla koealustana, ja sen runko oli kärsinyt vaurioita. Talli ei myöskään saanut käyttöönsä parhaita mahdollisia renkaita. Kinnunen osallistui kuitenkin kuuteen GP-kilpailuun, joista hän selviytyi vain Ruotsin Anderstorpissa lähtöviivalle asti. Aika-ajoissa Kinnusen sijoitus oli 25 ja finaaliin pääsi vain 24 parasta. PR-syistä Kinnunen sai kuitenkin startata kilpailun ulkopuolisena. Kinnusen viereltä starttasi ulkopuolisena myös australialainen Vern Schuppan (aika-ajossa 26.). Itse kilpailussa Kinnusen tie katkesi 8. kierrokselle sytytystulpan aiheutettua ongelmia, autoon oli sen erittäin huono luotettavuus tiedostaen tankattu polttoainetta vain kymmentä kierrosta varten. Kovan onnen auto on nykyisin nähtävillä Turun Sanomien museossa. Saatuaan F1-kilpailujen sarjan päätökseen Kinnunen ajoi vielä Interserien Hockenheimin osakilpailun Martini Racingin Porsche 917/30 Turbolla, ja hän voitti molemmat lähdöt sijoittuen tällä yhdellä ainoalla osallistumisellaan koko kauden tuloslistalla 6. sijalle.

[muokkaa] F1:n jälkeen

Kinnunen jatkoi kauden 1975 Martinin tallissa ja ajoi WCM-sarjassa Herbert Müllerin kanssa Porsche 908 Turboa. Kausi ei onnistunut täysin, ja sijoituksina oli keskeytykset Monzassa ja Spassa, 7. sija Ennassa, 3. sija Nürburgringillä ja 9. sija Österreichringillä. Vuonna 1976 hän ajoi WCM-sarjassa Evon Egertzin kanssa Porsche 934:llä Dijonissa 4. sijalle, Mugellossa ja Silverstonessa 3. sijalle ja 2. sijalle Watkins Glenissä. WSC-sarjassa Kinnunen ajoi Egertzin kanssa Porsche 908:lla, mutta jäi lähtöruutuun Monzassa ja keskeytti Dijonissa. Vuoden 1976 Pohjola-rallista tuli voitto Volvo 66:lla.

Vuonna 1977 Kinnunen kilpaili vain yhden kilpailun, WCM-sarjan Nürburgringillä, mutta sen kilpailun hän joutui keskeyttämään moottorivian vuoksi. Se jäi Kinnusen viimeiseksi kansainväliseksi kilpailuksi.

Kinnunen muistetaan etenkin kyvystään mukautua erilaisiin rata- ja ajoneuvotyyppeihin. Kinnunen valittiin vuoden autourheilijaksi vuosina 1969–1973.

[muokkaa] Formula 1 -tulokset

Vuosi	Talli	Auto	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	Sijoitus	Pisteet
1974	AAW Racing Team	Surtees TS16	ARG	BRA	RSA	ESP	BEL DNQ	MON	SWE Kesk.	NED	FRA DNQ	GBR DNQ	GER	AUT DNQ	ITA DNQ	CAN	USA	-	0

[muokkaa] Lähdeteokset

Marko Mäkinen & Samuli Rauhala, Elämää suuremmalla vaihteella, AKK, 2001
Siltala, Alkio & Debner: Keimola – Moottoristadion joka melkein katosi, Alfamer, 1999