Kanadan historia
Wikipedia
Kanadan historia alkoi vuosituhansia sitten, kun ensimmäiset ihmiset saapuivat nykyisen Kanadan alueelle Beringinsalmen kautta. Kanada on kehittynyt joukosta eurooppalaisia siirtokuntia monikulttuuriseksi, kaksikieliseksi liittovaltioksi, joka sai rauhanomaisesti täysivaltaisuuden viimeisimmältä siirtomaaisännältään, Isolta-Britannialta. Ranska lähetti alueelle ensimmäisen suuren siirtolaisryhmän 1600-luvulla, mutta britit hallitsivat aluetta maan itsenäistymiseen 1900-luvulle saakka.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alkuperäiskansat
Useat eri alkuperäiskansat, joilla on omat erilaiset historiansa, ovat asuttaneet nykyisen Kanadan aluetta tuhansia vuosia. Tutkijat eivät ole vielä yksimielisiä siitä, miten ihmiset muuttivat alueelle, ja kuinka paljon heitä oli ennen eurooppalaisten tuloa mantereelle. Arkeologiset tutkimukset ajoittavat varhaisimman ihmisasutuksen Pohjois-Yukonissa 26 000 vuoden päähän[1] ja Etelä-Ontariossa 9 500 vuoden päähän[2]. Inuitien uskotaan saapuneen täysin muista alkuperäiskansoista erillään noin vuonna 1200 jaa. Alkuperäiskansat vaikuttivat merkittävästi aikaisimpien eurooppalaisten siirtokuntien historiaan, ja ovat sinällään olleet merkittäviä ainutlaatuisen kanadalaisen kulttuuri-identiteetin vaalimisessa.
[muokkaa] Eurooppalaisten saapuminen
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen ja muiden maanosien kansojen välisistä kontakteista on useita mainintoja jo ajalta ennen Kolumbuksen saapumista mantereelle. Grönlantilaisten viikinkien tiedetään käyneen Newfoundlandin rannikolla jo noin vuonna 1000, sillä viikinkien asutuksesta on jälkiä L'Anse aux Meadowsissa, Newfoundlandin pohjoiskärjessä. Paikka saattaa olla Leif Eerikinpojan mainitsema Vinland.
Vuonna 1497 englantilainen John Cabot nousi maihin Newfoundlandiksi kutsumallaan alueella mahdollisesti Saint Lawrence -joen suulla, ja julisti alueen kuuluvan Englannin kuningaskunnalle. Ei ole kuitenkaan varmaa, saapuiko Cabot todella nykyiseen Newfoundlandiin vai Nova Scotiaan tai Maineen. Baskilaisten turskan- valaanpyyntäjien epäillään myös käyneen mantereella 1500-luvun alkupuolella ja perustaneen ainakin yhdeksän kalastusasemaa Labradorille ja Newfoundlandille. Suurimmassa näistä asutuksista, Red Bayn asemalla, asui arviolta 900 henkeä. [3] 1534 ranskalainen tutkimusmatkailija Jacques Cartier saapui Samuel de Champlainin kanssa saapui Saint Lawrencen lahdelle, ja Cartieria pidetäänkin usein Kanadan löytäjänä. Kummankaan tutkimusmatkailijan jäljiltä ei alueelle jäänyt pysyvää eurooppalaista ausutusta. 1500-luvun alkupuolella sekä Englanti että Ranska väittivät omikseen nykyiseen Kanadaan kuuluvia alueita.
5. elokuuta 1583 Sir Humphrey Gilbert väitti Newfoundlandiä Elisabet I:n myöntämällä erioikeudella Englannin ensimmäiseksi merentakaiseksi siirtokunnaksi. Vuonna 1604 ranskalaiset uudisasukkaat olivat ensimmäiset eurooppalaiset, jotka asettuivat pysyvästi asumaan nykyisen Kanadan alueelle. Menestyksettömän talven jälkeen St. Croix'n saarella, nykyisen Mainen alueella, uudisasukkaat asettuivat Port-Royaliin, nykyiseen Nova Scotiassa sijaitsevaan Annapolis-laaksoon, ja perustivat Québecin vuonna 1608 ja Montrealin vuonna 1642. Ranskalaisten siirtokunnista käytettiin nimeä Uusi Ranska. Vuonna 1663 Ludvig XIV teki Uudesta Ranskasta eli nykyisestä Kanadasta Ranskan siirtomaan.
Tänä aikana muodostettiin brittiläisiä asutuksia Atlantin rannikolle ja Hudsoninlahden ympärille. Kun nämä siirtokunnat kasvoivat, alkoi Englannin ja Ranskan välillä vuonna 1689 seitsenvuotinen sota Pohjois-Amerikan vallasta. Sotaa pahensivat maiden väliset sodat Euroopassa. Vähitellen Ranska menetti alueitaan Englannille, ja luovutti Nova Scotian niemimaan vuoden 1713 Utrechtin sopimuksessa, ja loppuosan Uudesta Ranskasta vuoden 1763 Pariisin sopimuksessa.
[muokkaa] Britannian hallinta
Amerikan vallankumouksen aikaan ja sen jälkeen noin 70 000 Britannialle uskollisuuttaan vannonutta lojalistia pakeni Yhdysvalloista. Näistä karkeasti arvioiden 50 000 asettui Newfoundlandiin, Nova Scotiaan, Quëbeciin ja Prinssi Edwardin saarelle, jonne tehtiin ensimmäiset asutukset vuonna 1769. Asuttaakseen lojalistit Britannia loi osasta Nova Scotiaa New Brunswickin siirtokunnan vuonna 1784, ja jakoi Kanadan kahteen osaan: itäosassa sijainneeseen ranskalaiseen ja katoliseen Ala-Kanadaan, ja lännessä sijainneeseen brittiläiseen ja protestanttiseen Ylä-Kanadaan.
Vuoden 1812 sodassa Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä Kanada oli merkittävä taistelukenttä. Brittien joukot hallitsivat taisteluita, kunnes yhdysvaltalaiset onnistuivat rakentamaan sota-aluksia nopeammin ottaen Suuret järvet hallintaansa. Yhdistyneellä kuningaskunnalla oli rajoitetut miesvoimat ja voimavarat johtuen Euroopassa käydyistä Napoleonin sodista, ja sota päättyikin lopulta umpikujaan. Sodan päättäneen vuonna 1814 solmitun Ghentin sopimuksen vuoksi Yhdistynyt kuningaskunta joutui palauttamaan valloittamansa maat ja Yhdysvallat ei voinut liittää Kanadaa itseensä, kuten heillä oli tavoitteena. Hitaista matkustusajoista johtuen vihanpito jatkui vielä sopimuksen allekirjoittamisen jälkeenkin. Napoleonin sotien päätyttyä Euroopassa marraskuussa 1815 alkoi laajamittainen siirtolaisuus Euroopasta Kanadaan.
Vuoden 1837 Ylä-Kanadan ja Ala-Kanadan kapinoiden jälkeen vuonna 1840 Kanadat yhdistettiin yhdeksi siirtokunnaksi, Kanadan provinssiksi. Yhdistämisen tarkoituksena oli vähentää kansan närkästyneisyyttä siihen, etteivät he olleet osallisia siirtokunnan päätöksenteossa, ja ehkä myös sovittaa ranskalaisperäiset kanadalaiset paremmin laajentuvaan yhteisöön. Kanada sai itsehallinnon ja parlamentin, ja näin Ylä- ja Ala-Kanadan kapinoiden vaatimukset vastuullisesta hallinnosta toteutettiin suureksi osaksi.
Vuonna 1846 Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta sopivat, että 49. pohjoinen leveyspiiri on läntisen brittiläisen Pohjois-Amerikan raja. Brittiläinen hallitus loi Vancouverinsaaren siirtokunnan vuonna 1849 ja Brittiläisen Kolumbian siirtokunnan vuonna 1858. Kanadan provinssin ja Brittiläisen Kolumbian siirtokunnan välistä aluetta, Rupertinmaata, hallitsi Hudson's Bay Company, mutta 1850-luvun lopulla jotkut Kanadan provinssin poliitikot panivat alulle useita tutkimusmatkoja lännessä tarkoituksenaan ottaa Rupertinmaa ja arktiset alueet hallintaansa.
[muokkaa] Valtioliitto ja täysivaltaisuus
Vuosina 1864 ja 1866 Pohjois-Amerikan brittiläiset poliitikot pitivät John A. Macdonaldin johdolla kolme kokousta Charlottetownissa, Québecissä ja Londonissa keskustellakseen valtioliiton perustamisesta. 1. heinäkuuta 1867 Kanadasta tuli Brittiläisen imperiumin ensimmäinen dominio. Siihen liittyivät aluksi Ontario, Québec, New Brunswick ja Nova Scotia. Vuoteen 1880 kaikki nykyiset Kanadan alueet vuonna 1949 liittynyttä Newfoundland ja Labradoria lukuun ottamatta kuuluivat Kanadaan. Seitsemän siihen aikaan tunnetun provinssin ulkopuolinen alue muodosti Luoteisterritoriot, mutta vuosien kuluessa siitä pilkottiin kaksi uutta provinssia (Alberta ja Saskatchewan vuonna 1905), kaksi uutta territoriota (Yukon vuonna 1898 ja Nunavut vuonna 1999), sekä liitettiin alueita kolmeen muuhun provinssiin.
Vuonna 1919 Kanadasta tuli Kansainliiton jäsen, ja vuonna 1926 maa otti itselleen täyden vallan omista asioistaan. Vuonna 1927 Kanada nimitti ensimmäisen ulkomaanlähettiläänsä Yhdysvaltoihin. Vuonna 1931 Westminsterin säädös vahvisti, etteivät Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin toimet ulottuisi Kanadaan ilman sen suostumusta.
1900-luvun alussa Kanadan väkiluku kasvoi merkittävästi, kun Euroopasta tulleet siirtolaiset asuttivat läntisiä preerioita. Ensimmäisessä maailmansodassa Kanada oli brittien ja ympärysvaltojen puolella Saksan vastaisessa rintamassa. Toisessa maailmansodassa yli miljoona kanadalaista taisteli liittoutuneiden puolella. Sodan jälkeen Kanadan väkiluku kasvoi yli miljoonalla, kun eurooppalaisia siirtolaisia muutti maahan.
[muokkaa] Québecin itsenäisyysliike
Québecin itsenäisyyttä ajava liike on johtanut kansanäänestyksiin vuosina 1980 ja 1995, mutta ehdotus alueen itsenäisyydestä hylättiin prosentein 59,6 % ja 50,6 %. Vuonna 1997 Kanadan korkein oikeus päätti yhden provinssin eroamisen olevan perustuslain vastaista.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Cinq-Mars, J.: On the significance of modified mammoth bones from eastern Beringia. The World of Elephants - International Congress, Rome, 2001. – tiedot haettu 20. heinäkuuta 2006
- ↑ Wright, J.V.: A History of the Native People of Canada: Early and Middle Archaic Complexes. Canadian Museum of Civilization Corporation, 2001. – tiedot haettu 20. heinäkuuta 2006
- ↑ http://www.heritage.nf.ca/exploration/basque.html Basque Whaling in Red Bay, Labrador
Antigua ja Barbuda · Argentiina · Bahama · Barbados · Belize · Bolivia · Brasilia · Chile · Costa Rica · Dominica · Dominikaaninen tasavalta · Ecuador · El Salvador · Grenada · Grönlanti¹ · Guatemala · Guyana · Haiti · Honduras · Jamaika · Kanada · Kolumbia · Kuuba · Meksiko · Nicaragua · Panama · Paraguay · Peru · Puerto Rico¹ · Saint Kitts ja Nevis · Saint Lucia · Saint Vincent ja Grenadiinit · Surinam · Trinidad ja Tobago · Uruguay · Venezuela · Yhdysvallat
1: Epäitsenäinen alue
