Torinon käärinliina
Wikipedia
Torinon käärinliina on erittäin tunnettu, kansainvälisesti keskusteltu ja kiistelty pyhäinjäännös. Se on Torinossa Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa säilytettävä käärinliina, jossa on ristiinnaulitun miehen hahmo. Jotkut kristityt ja käärinliinaa tutkineet henkilöt uskovat, että kyseessä on Jeesuksen hahmo, joka on siirtynyt liinaan tämän ylösnousemuksen hetkellä[1]. Skeptikkojen mielestä kyseessä on keskiaikainen väärennös[2].
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Käärinliinan kuvaus
Torinon käärinliina on 4,346 m pitkä ja 1,093 m leveä. Kangas on valmistettu yhtenä kappaleena, jonka vasempaan laitaan on yksinkertaisella saumalla kiinnitetty noin 9 cm:n levyinen kaistale. Kankaalta erottuu paljain silmin epäselvä miehen hahmo, sekä etu- että takapuolelta. Mies on voimakasrakenteinen, pitkätukkainen ja -partainen, asetettuna vainajan asentoon. Kuvan uskotaan muodostuneen siten, että ruumis on sijoitettu ensin liinan toiseen päähän, jonka jälkeen liinan toinen pää on vedetty ruumiin yli pääpuolelta jalkoihin saakka. Miehen on arvioitu olleen noin 179–181 cm pitkä, 79 kg:n painoinen ja noin 30–45-vuotias. Miehen tukka on pitkä, takahiuksissa on nähtävissä jonkinlainen palmikko, ja parrassa on jakaus keskellä.[1]
Mies näyttää olleen ristiinnaulittu (kankaalle ovat hahmottuneet verivanat ja naulanjäljet ranteissa ja nilkoissa) ja hänen päänsä ihossa on terävien piikkien aiheuttamia ruhjeita. Lisäksi käärinliinojen miehen piirteistä on löydetty pahoinpitelyn jälkiä, esim. verta vuotava, turvonnut nenä, turvonnut poski ja ruoskittu selkä. Pahoinpitelyn jälkien on todettu vastaavan Raamatun evankeliumin kertomuksia Jeesuksen kärsimyshistoriasta varsin tarkasti. Kuvasta väitetään tutkimusten perusteella olevan nähtävissä silmien päällä olleen pienet kolikot. [1]
[muokkaa] Käärinliinan tunnetut vaiheet
Vanhin luotettava maininta pyhäinjäännöksestä on peräisin vuodelta 1357, jolloin käärinliina oli esillä Lireyn kaupungissa Ranskassa. Esineen omisti tuolloin ranskalainen aatelismies ja ritari Geoffrey de Charny, joka järjesti pyhäinjäännöksen julkisia esityksiä pyhiinvaeltajille ansaitakseen rahaa perustamansa Lireyn kollegiaattikirkon ylläpitokuluihin. Piispa Henri de Poitiers ei uskonut kyseessä olevan aidon pyhäinjäännöksen ja esitykset jouduttiin keskeyttämään suunniteltua aiemmin. Huhtikuussa 1389 käärinliinan julkiset esittelyt alkoivat uudelleen vastapaavi Klemens VII:n (jota ei pidä sekoittaa paavi Klemens VII:hin, joka eli yli sata vuotta myöhemmin) annettua niihin luvan. Vastustuksen välttämiseksi kangasta kutsuttiin julkisuudessa vaatimattomammin käärinliinan "kuvaksi", mutta Troyes'n piispa Pierre d'Arcis valitti paaville yksityisesti levitettävän väitettä, että se olisi todellinen käärinliina. Paavi Klemens VII, joka oli Geoffrey de Charnyn sukulainen, uhkasi d'Arcista jopa kirkonkirouksella, ellei hän vaikene asiasta. [1]
Käärinliina pysyi de Charnyn suvun hallussa 23. maaliskuuta 1453 saakka, jolloin ilman perillisiä jäänyt Geffrey de Charnyn pojantytär Margaret luovutti kankaan Savoijin herttua Ludvigille [1]. Vastalahjaksi hän sai herttualta Varambonin linnan sekä Lyonin lähellä sijaitsevan Miribelin maatilan. Sadan vuoden kuluessa kirkon suhtautuminen Torinon käärinliinan aitouteen oli muuttunut. Kun Margaret ei suostunut luovuttamaan pyhäinjäännöstä Lireyn kaniikeille, hänet julistettiin pannaan eli kirkonkiroukseen 1459, joka tosin pian peruttiin heidän havaittuaan käärinliinan takaisinsaamisen mahdottomaksi.[1]
Käärinliina sijoitettiin Ranskassa Chambéryn kaupungissa herttuan kirkon kappeliin 11. kesäkuuta 1502. Käärinliinaa aletaan näyttää yleisölle vuosittain vuodesta 1506. 4. joulukuuta 1532 kappelissa syttyi tuhoisa tulipalo, joka oli vähällä tuhota myös arvokkaan kankaan. Hopea-arkku, jossa liinaa säilytettiin säästyi kuitenkin yllättävän hyvin liekeiltä. Arkku oli sulanut yhdestä kulmastaan ja sula metalli oli polttanut reikiä käärinliinaan. Väitetty Jeesuksen kuva kuitenkin säilyi ehjänä. Klarissalaisnunnat ompelivat käärinliinaan takakappaleen hollanninpalttinasta ja paikkasivat vaurioituneita kohtia vuonna 1534. [1]
Monien näytösten ja vaiheiden jälkeen kirkko sai tavoittelemansa pyhäinjäännöksen haltuunsa ja se siirrettiin Torinoon 14. syyskuuta 1578, osana herttua Emmanuel Filibertin suunnitelmaa pääkaupungin siirtämiseksi Torinoon. 1694 se sijoitettiin Torinon katedraalin kuninkaalliseen kappeliin, sille erityisesti rakennettuun Guarino Guarinin suunnittelemaan pyhäkköön. Käärinliinaa esiteltiin yleisölle ainakin vuosina 1804, 1815, 1842 ja 1868, jolloin Savoijin prinsessa Clotilde ompeli siihen uuden taustakankaan punaisesta silkistä. [1]
25. toukokuuta 1898 alkoi kahdeksan päivän mittainen käärinliinan näytös Italian kuningaskunnan 15-vuotisjuhlan kunniaksi, jolloin valokuvaaja Secondo Pia pääsi ensimmäistä kertaa kuvaamaan käärinliinaa. Tulos hämmästytti, koska valokuvaus sai aikaan "elävän näköisen" kuvan, joka näkyy käärinliinassa ainoastaan negatiivin avulla. Toisin sanoen käärinliina itsessään on eräänlainen "negatiivi", josta varsinainen kuva tulee selkeästi esille valokuvanegatiiveissa. [1]
21. huhtikuuta 1902 Yves Dalege, ranskalainen vertailevan anatomian professori ja agnostikko piti Ranskan akatemiassa esitelmän käärinliinan aitoudesta, joka aiheutti kohua. Toukokuussa 1931 Giuseppe Enrie pääsi kuvaamaan liinaa, jolloin sen "negatiivinen kuva" paljastui silloisella kuvausteknologialla entistä selvemmin. Selviydyttyään sodan jaloista käärinliina yritettiin polttaa tuntemattoman henkilön toimesta 1. lokakuuta 1972. [1]
[muokkaa] Käärinliinan varhaisvaiheisiin liittyvät legendat ja teoriat
 |
Tämä artikkeli tai osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. Tarkennus: |
Käärinliinan historiassa (tai legendassa käärinliinasta) viitataan toisinaan myös Joosef Arimatialaiseen, mieheen, joka hautasi Jeesuksen omaan hautaansa. Legendan mukaan Josef Arimatialainen toi Eurooppaan Graalin maljan, josta Jeesus tarinan mukaan joi viimeisellä ateriallaan viiniä. Maljaan kerrotaan Joosef Arimatialaisen keränneen Jeesuksen verta, kun tämä ristiinnaulittiin.
[muokkaa] Käärinliinan tutkimukset
22.-23. marraskuuta 1973 sveitsiläinen kriminologi, tohtori Max Frei sai ottaa näytteitä käärinliinan pinnalta analyysia varten kohdista, joissa näyttää olevan verijälkiä, sekä kaksi pientä näytettä kankaasta. Hän löysi kankaasta siitepölyhiukkasia, jotka olivat peräisin Palestiinasta ja Turkista, mistä pääteltiin kankaan jossain vaiheessa ennen 1300-lukua olleen kyseisillä alueilla[1]. Samana vuonna prof. Gilbert Raes sai käyttöönsä kankaasta pieniä näytteitä. Ensimmäinen käärinliinatutkijoiden konferenssi järjestettiin 23.-24. maaliskuuta 1977 Yhdysvalloissa Albuquerquessa. [1]
Ensimmäinen hiiliajoitustutkimus käärinliinan iän selvittämiseksi tehtiin vuonna 1988. Radiohiiliajoituksen suorittivat samanaikaisesti Oxfordin yliopisto, Arizonan yliopisto ja ETH Zürich. Käärinliinasta otettiin näyte Torinon katedraalissa 21. huhtikuuta 1988, tutkijajoukon läsnä ollessa[3]. Näyte oli peräisin Raesin käyttöönsä saaman näytepalan välittömästä yhteydestä, jonka Raymond N. Rogers sai käyttöönsä vuoden 2005 analyysiaan varten[4]. Ajoituksen tulokset julkaistiin Nature-lehdessä 1989. Sen mukaan näytepala on peräisin vuosien 1260-1390 väliseltä ajalta, jota ajoitustulosta pidetään 95-prosenttisen varmana. Vertailunäytteet otettiin nuubialaisesta haudasta, jonka on arvioitu olleen 1000-luvulta peräisin, Kleopatran muumiosta ja St. Louis d’Anjoun kaavusta, jonka uskottaan olleen 1200- ja 1300-lukujen vaihteesta. Tulokset olivat selvät: nuubialaisen haudan näyte oli peräisin ajalta 1026-1160 jaa, Kleopatran muumio oli vuosilta 9 eaa.-78 jaa. St. Louis d’ Anjoun kaapu 1264-1283 jaa. ja Torinon käärinliinan näyte ajalta 1262-1384 jaa.[3][4].
Vuonna 2005 Raymond N. Rogers toi esille todistusaineistoa kemikaalisista testeistä, jotka näyttäisivät, että vuoden 1988 radiohiilitutkimuksessa käytetty käärinliinan näytepala ei olisi ollut osa alkuperäistä käärinliinaa. Rogers määritteli käärinliinan 1 300–3 000 vuotta vanhaksi ja suositti uusien radiohiilikokeiden tekemistä eri näytteillä[4]. Tämän jälkeenkin keskustelu on jatkunut vilkkaana: Rogers on sekä kokenut hyökkäyksiä tuloksiaan vastaan skeptikkojen taholta (vaikka julistautuu itsekin skeptikoksi) ja vastannut niihin[5].
[muokkaa] Keskustelua aitoudesta
Torinon käärinliina herätti jo alkuaikoinaan kirkon piirissä paljon keskustelua. Vastaavia Jeesuksen käärinliinoiksi väitettyjä kankaita tunnettiin jo ennestään ainakin 40, joten kirkko suhtautui syystäkin epäillen uusiin pyhäinjäännöksiin. Muiden muassa Troyesin piispa Peter D'Arcis piti käärinliinaa väärennöksenä ja kertoi epäilyksistään vastapaavi Klemens VII:lle, joka vuonna 1353 kielsi kutsumasta liinaa pyhäinjäännökseksi. Vuonna 1389 paaville kerrottiin ranskalaisen piispan Henri de Poitersin tutkimuksista, jotka koskivat käärinliinan aitoutta. Aitouteen ei uskottu ja käärinliinan kerrotaan olleen taidemaalarin tekemä. Taiteilija oli tunnustanut tekosensa, tosin lähteissä ei mainittu millaisissa olosuhteissa tunnustus oli saatu.lähde?
[muokkaa] Luonnottoman punainen veri
Skepsiksen Ihmeellinen maailma -kirjassa huomautetaan, että käärinliinassa oleva veri on luonnottoman punaista, koska yleensähän veri muuttuu kuivuessaan ruskeaksi tai mustaksi. Vuonna 1978 käynnistettiin tutkimus Torinon käärinliinasta (Shroud of Turin Research Project), jonka tuloksia julkaistiin National Geographic -lehdessä. Päätulokset olivat, että verijäljet olisivat todella verta, mutta eräs tutkijoista, nykyään jo kuollut yhdysvaltalainen Walter McCrone totesi, että vereksi sanotut jäljet olisivat punaista okraa ja sinooperia sisältävää maalia.lähde?
Ne, jotka uskovat käärinliinan olevan aito Kristuksen käärinliina, ovat sitä mieltä, että kuva on voinut syntyä siinä vaiheessa, kun Jeesus heräsi henkiin kuolleesta ja hänestä säteili sen vuoksi energiaa, joka ikuisti Jeesuksen kuvan kankaaseen.lähde?
[muokkaa] Bysanttilainen taide esikuvana?
Torinon käärinliinan kuvan ja bysanttilaisen taiteen Jeesuksen, etenkin vuonna 1204 kadonneen Kristus-ikonien esikuvana toimineen Mandylionin kopioiden välillä on hyvin paljon yhtäläisyyksiä.
Molemmissa, sekä bysanttilaisissa Jeesusta kuvaavissa ikoneissa että Torinon käärinliinan miehen kasvoissa, on usein yhteistä muun muassa otsalla oleva hiuskiehkura, turvonnut poski ja toinen puoli nenästä. Parta on lievästi kaksihaarainen, varjostus on alahuulen alla, oikeanpuoleinen kulmakaari on kohonnut ja otsalla ajatusryppy ja juonne. Jeesus Nasaretilainen oli juutalainen mies Lähi-idästä, mutta bysanttilaiset Jeesus-kuvat ja Torinon käärinliinan kuva edustavat eurooppalaista ihmistyyppiä.lähde?
Vuonna 1025 imestyivät valituskohtaukset taiteeseen, joissa kuvattiin Kristusta ensimmäistä kertaa kuolleena käärinliinaan käärittynä. Nïhin kohtauksiin oli kuvattu myös suuri kangas, joka Wilsonin mukaan vastaa Torinon käärinliinaa täydessä mitassaan. (Aikaisemmin Kristus oli esitetty hautauskohtauksissa eri tavalla muumiomaisesti käärittynä).[1]
[muokkaa] Varhainen valokuva?
Tieteen kuvalehdessä[6]mainitaan, että tapa, jolla kuva on kankaaseen painettu/maalattu, on jo itsessään ihme, jopa ilman yliluonnollisia elementtejä. Väriä on nimittäin vain kankaan uloimpien kuitujen pinnassa, eli sitä ei ole voitu maalata. Onkin esitetty, että on mahdollista, vaikkei todennäköistä, että keskiajalla olisi ollut jo olemassa jonkinlainen valokuvaustekniikka, eli käärinliinan kuva olisi tehty niin sanotulla reikäkameratekniikalla ('Camera obscura'). Tähän viittaisi myös se, että kuvan on huomattu olevan eräänlainen negatiivi, kuvasta tulee huomattavasti tarkempi, kun se muutetaan positiiviksi.
Vuonna 1966 englantilainen Geoffrey Ashe kertoi saaneensa aikaan Torinon käärinliinan kuvan kaltaista jälkeä, kun oli pitänyt kuumennettua metalliesinettä lähellä pellavakangasta[1].
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,00 1,01 1,02 1,03 1,04 1,05 1,06 1,07 1,08 1,09 1,10 1,11 1,12 1,13 Ian Wilson: Käärinliinan arvoitus. Porvoo: WSOY, 1979. ISBN 951-0-09056-5.
- ↑ http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/torinon_kaarinliina.html
- ↑ 3,0 3,1 Damon, P.E. et al.: Radiocarbon Dating of the Shroud of Turin. Nature, 1989, nro Vol. 337, No. 6208, s. 611-615. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ 4,0 4,1 4,2 Rogers, Raymond N.: Studies on the radiocarbon sample on the shroud of Turin. Thermochimica Acta, 2005, nro 425, s. 189-194. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ http://www.csicop.org/specialarticles/shroud.html
- ↑ Tieteen kuvalehti 8/2003)
