Camera obscura
Wikipedia
Camera obscura (lat. "pimeä huone") eli neulanreikäkamera oli nykyaikaisten valokuvauskoneiden esiaste. Camera obscura on huone tai laatikko, jonka kanteen tehdyn neulanreiän kautta heijastuu takaseinälle ylösalaisin himmeä kuva kohteesta. Se perustuu optiseen ilmiöön, jossa heijastuva valo kulkee pienen aukon, raon tai reiän lävitse muodostaen vastakkaiseen pintaan kuvan.
Kiinalainen filosofi Mo Ti havaitsi tämän tiettävästi ensimmäisenä, noin 500 v eaa. Ilmiö tunnettiin myös antiikin Kreikassa ja Arabian niemimaalla n. 300 v eaa. Silloin Aristoteles huomasi auringonpimennyksen aikana, kuinka tiheälehväisten puiden alapuolelle ilmestyi puolikuun muotoisia auringon kuvia. Aristoteles kiinnostui kyllä havainnostaan, muttei kyennyt löytämään ilmiölle tyydyttävää selitystä.
Periaatetta käytettiin 1500-luvulla taiteilijoiden apuvälineenä, silloin myös Leonardo da Vinci tutki ilmiötä laajasti ja yksityiskohtaisesti muistiinpanoissaan. Laitteen avulla opittu havaintotapa ja sen avulla tehdyt kuvat nostivat perspektiivin keskeiseen asemaan länsimaisessa kuvakäsityksessä. 1600- ja 1700-luvuilla camera obscuraa parannettiin hieman käyttämällä pelkän neulanreiän tilalla kuperaa linssiä. Tällaista apuvälinettä ovat käyttäneet esimerkiksi taiteilijat Canaletto ja Jan Vermeer.
Camera obscura -nimitys on jäänyt elämään useiden kielten valokuvauskonetta tarkoittavassa sanassa kamera.
