TAE-sopimus

Wikipedia

Tavanomaiset aseet Euroopassa (TAE) -sopimus on Belgian, Bulgarian, Kanadan, Tšekin ja Slovakian liittovaltion, Tanskan, Ranskan, Saksan, Kreikan, Unkarin, Islannin, Italian, Luxemburgin, Alankomaiden, Norjan, Puolan, Portugalin, Romanian, Espanjan, Turkin, Neuvostoliiton, Britannian ja Yhdysvaltain vuonna 1990 allekirjoittama sopimus, joka asetti ylärajat ei-ydinaseille Euroopassa Atlantilta Uralille.

Sopimuksessa sovittiin Varsovan liiton ja NATO:n saavan pitää sama määrä aseita Euroopassa. Sopimukseen kuului neljä aluetta, joilla aseiden määriä rajoitettiin erikseen, kuten Keski-Eurooppa ja Kiovan ja Leningradin sotilaspiirin eteläosa (60°15"N) ja ns. sivustamääräykset, jotka rajoittivat aseiden määriä mm. Pohjois-Venäjällä Suomen ja Norjan rajoilla.

Määrät olivat (40 kk sopimuksen solmimisesta):

20 000 panssarivaunua
20 000 kenttätykkiä
30 000 panssariajoneuvoa
6 800 taistelukonetta
2 000 taisteluhelikopteria

TAE-sopimuksen uudistamisesta sovittiin Lissabonissa ETYJ:n huippukokouksessa 1996 Venäjän vaatimuksesta Varsovan liiton lakkauttamisen jälkeen ja NATO:n laajennuttua itään. Sopimusta uudistettiin vuonna 1999. Uusi TAE-sopimus rajoittaa määriä maakohtaisesti, ei sotilasliittojen perusteella. Ainoastaan Valko-Venäjä, Kazakstan, Ukraina ja Venäjä ovat ratifioineet uuden sopimuksen. Venäjä presidentti Vladimir Putin ilmoitti 26. huhtikuuta 2007 puheessaan Venäjän jäädyttävän sopimuksen toteuttamisen, koska NATO:n jäsenet eivät ole ratifioineet sitä.^[1] Venäjä jäädytti osallistumisensa TAE-sopimukseen heinäkuussa 2007, muttei kuitenkaan irtisanoutunut siitä.^[2] Venäjän pääesikunnan päällikön mukaan NATO on ylittää sopimuksen rajoitukset 6 000 panssarivaunulla, 10 000 panssariajoneuvolla 5 000 tykillä ja 1 500 lentokoneella.^[3]