Suomalaisen taruston maantiede

Wikipedia

Suomalaisessa ja karjalaisessa mytologiassa ja kalevalaisessa runoudessa esiintyy lukuisia paikkoja ja paikannimiä. Monet näistä, kuten esimerkiksi Karjala ja Imatra, ovat selvästi yhdistettävissä nykyisin tunnettuihin paikkoihin. Jotkut myyttiset paikat ovat kuitenkin kiehtoneet ihmisten mielikuvitusta, ja niiden sijainneista on kehitetty niin oppineita kuin kansanomaisiakin teorioita. Myös myyttejä tunteneilla runonlaulajilla on ollut omia käsityksiään tarunomaisten paikkojen sijainneista.

Sisällysluettelo 1 Sankarien maan ja Pohjolan sijainti 1.1 Karjalassa 1.2 Yleisesti itämerensuomalaisten asuinalueilla 1.3 Lounais-Suomessa 1.4 Pohjola Ruotsissa tai Gotlannissa 1.5 Matti Klingen teoria 1.6 Mytologinen Pohjola 2 Ei-tieteellisiä teorioita sankarien maasta ja Pohjolasta 2.1 R. Dillströmin teoria 2.2 Paavo Haavikon teoria 2.3 Kimmo Aaltosen teoria 3 Muita taruston tuntemia paikkoja 3.1 Lappi 3.2 Untamon ja Kalervon kotipaikat 3.3 Aluen järvi 3.4 Saari 3.5 Luotola 3.6 Vuojola 3.7 Utuinen niemi 3.8 Tuonela, Manala 3.9 Lintukoto 3.10 Luonnonhaltijoiden valtakunnat 3.11 Taistelupaikat 3.12 Muistitiedot rajoista 4 Todelliset maat 4.1 Maakunnat 4.2 Ruotsi, Venäjä ja Suomi 4.3 Viro 4.4 Saksa 4.5 Tanska 4.6 Yleistä 5 Muuta aiheesta 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Sankarien maan ja Pohjolan sijainti

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Tutkijat ja maallikot ovat Kalevalan julkaisusta lähtien olleet kiinnostuneita varsinkin sankarien maan ja Pohjolan sijainneista, joiden sijoittamiseksi kartalle on tehty aikojen kuluessa useita ehdotuksia.

[muokkaa] Karjalassa

Joidenkin tulkintojen mukaan kalevalaisten kertomusten keskeisten sankarien kotimaa on Karjalassa päin, sillä sieltä on kerätty rikkain runous. Tämä on usein ollut myös haastateltujen runonlaulajien käsitys, he ovat usein ajatelleet sankarien asuneen omalla kotiseudullaan. Rikkain tarusto on taltioitu on nimenomaan Karjalasta, joka on merkittävimpien runonlaulajien kotiseutua.

[muokkaa] Yleisesti itämerensuomalaisten asuinalueilla

Erään näkemyksen mukaan mytologiaa ja kansanrunoutta olisi tunnettu jotakuinkin yhtä paljon eri itämerensuomalaisten ryhmien keskuudessa, mutta eri alueiden erilaisista oloista johtuen ne olisivat säilyneet jossain paremmin kuin toisaalla. Länsi-Suomi kuuluisi niihin alueisiin, joissa mytologia ja kansanrunous olisivat rapistuneet erityisen paljon johtuen esimerkiksi suvaitsemattomammista uskonnollisista oloista. Tähän viittaisivat esimerkiksi Viron kansanrunojen ja Kalevalan yhteinen paikannimistö.

[muokkaa] Lounais-Suomessa

Erään käsityksen mukaan eräät merkittävimmät myyttiset paikat olisivat sijainneet Länsi- ja Lounais-Suomessa, ja Pohjola olisi sijainnut näiltä alueilta pohjoiseen päin. Länsi- ja Lounais-Suomessa (ehkä yhdessä Viron kanssa) olisi myös ollut rikkain runous, ja sen aiheita olisi siirtynyt Karjalaan, josta ne on taltioitu. Sittemmin länsisuomalainen mytologinen perinne olisi rapistunut, mutta sen jälkiä olisi säilynyt runsaasti Karjalan seudun mytologioissa.

Näkemystä on perusteltu myös Lounais-Suomen rikkailla arkeologisilla löydöillä ja "kalevalaisella" paikannimistöllä. Esimerkiksi paikannimiä, joissa esiintyy eräiden keskeisten myyttisten henkilöiden nimiä, esiintyy selvästi eniten lounaisessa Suomessa. Lounais-Suomeen keskittyvät esimerkiksi paikannimet, joihin kuuluvat henkilönnimet Väinämöinen, Ilmarinen, Kaleva ja Untamo ja näiden läheiset muunnokset. Nimeen Ahti perustuvia talonnimiä ja sukunimiä esiintyy Etelä-Suomessa ja Karjalassa lähinnä Karjalankannaksella. Näillä Karjalan alueilla on kuitenkin voimakasta (länsi)suomalaista vaikutusta.

Sukunimi Ilmari ja Väinämöisen nimeä muistuttavat sukunimet ovat keskittyneet tiiviisti Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan. Tämä ei osoita, että myyttinen Väinämöinen olisi ollut todellinen henkilö tai jonkun varsinaissuomalaisen tai satakuntalaisen suvun kantaisä. Pikemminkin viisaudestaan tunnettuja ihmisiä on alettu kutsua tunnetun myyttisen tietäjän nimellä. Hämeenkyrössä esiintyi runsaslukuinen Joukahaisen suku vielä 1500-luvulla. Tosin Joukahaista vastaava hahmo esiintyy taruissa usealla muullakin nimellä, joista Joukahainen ei ole yleisimpiä.

Myyttisten henkilöiden nimien yhteys todellisiin lounaissuomalaisiin paikannimiin ja sukunimiin ei osoita, että jokin myyttinen henkilö olisi asunut tai vaikuttanut siellä, tai ollut yleensäkään todellinen henkilö. Siitä on kuitenkin tulkittu, että näihin henkilöihin liittyvistä kertomuksista olisi Lounais-Suomessa pisimmät perinteet.

Tiedetään, että varsinkin Länsi-Suomessa on ollut tapana nimittää omista asuinalueista pohjoisessa päin sijaitsevia paikkoja ja alueita nimillä, joissa on mukana Pohja-elementti. Tiedetään esimerkiksi, että monen länsisuomalaisen vesialueen etäistä pohjoispäätä on sanottu Pohjanperäksi. Pohja on usein runoissa Pohjolan synonyymi. Pohja-elementtisen nimistön länsisuomalaisuuden perusteella on arveltu, että myyttinen Pohjola olisi ehkä juuri länsisuomalaisten käsityksistä peräisin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokin todellinen Länsi-Suomen Pohja-paikka olisi myyttinen Pohjola. Pikemminkin Pohjolaan on kerääntynyt käsityksiä ja mielikuvia monesta eri paikasta, jotka sijaitsevat pohjoisessa päin Länsi-ja Lounais-Suomen maanviljelyseuduilta. Maantieteellisesti merkittävimmät Pohja-nimistöön kuuluvat paikat, Pohjanlahti ja Peräpohjola, lienevät kuitenkin vaikuttaneet myös myyttisiin käsityksiin eniten. Pohjanmaan nimi on vasta keskiaikana syntynyt, joten se ei liene niin merkittävästi vaikuttanut mytologiaan. Vaikka monet käsitykset Pohjolasta olisivat saaneet alkunsa Länsi-Suomesta, on luultavaa, että nämä omaksuneet karjalaiset liittivät siihen myös omia käsityksiään alueista, jotka heidän kannaltaan sijaitsivat pohjoisessa.

Mahdollisesti todellisuuteen pohjautuvien elementtien lisäksi Pohjolaan kuuluu runsaasti täysin myyttisiä elementtejä, esimerkiksi ikivanhoja kosmisia käsityksiä, joiden kaltaisia tunnetaan monilta pohjoisilta kansoilta.

Pohjolan sijaintia Pohjanlahden perukoilla on perusteltu myös runojen maantieteellisillä kuvauksilla, jotka tosin ovat hyvin epävarmoja. Kalevalan Pohjolaan pääsee meritse, kuten myös Länsi-Suomesta Pohjanlahden rannoille. Merelliset teemat ovat muutenkin voimakkaasti esillä monissa kansanrunoissa.

[muokkaa] Pohjola Ruotsissa tai Gotlannissa

On tehty joitakin yrityksiä sijoittaa Pohjola Suomen aluetta kauemmas ja etelämmäs, esimerkiksi Manner-Ruotsiin tai Gotlantiin. Näillä teorioilla ei enää ole laajaa kannatusta. Gotlannin vanha nimi Vuojola esiintyy toisinaan kalevalaisessa runoudessa, ja Pohjolan emäntä mainitaan kerran vankkanenäiseksi Vuojolaiseksi. Vuojolainen on kuitenkin tarkoittanut myös lappalaista.

[muokkaa] Matti Klingen teoria

Matti Klinge esitti 1980-luvulla teoksessaan Muinaisuutemme merivallat, että Kalevala olisi sijainnut Viron pohjoisosat ja eteläisen Varsinais-Suomen käsittäneellä alueella. Pohjola olisi sijainnut Aurajoen pohjoispuolella, jossa murrepiirteet eroavat eteläisemmistä. Sammosta käyty taistelu kuvaisi tässä mallissa kiistaa Halikon alueen kauppaoikeuksista rautakauden loppupuolella. Klingen teoria ei ole saanut arkeologien tai historiantutkijoiden keskuudessa juuri lainkaan kannatusta, eivätkä nämä viittaa siihen tutkimuksissaan.

[muokkaa] Mytologinen Pohjola

Nykyisin tutkijat eivät enää yritä sijoittaa Pohjolaa kartalle mihinkään yhteen tiettyyn paikkaan. Pohjola on ensisijaisesti mytologinen tuonpuoleisen paikallisuus, vaikka siihen onkin yhdistynyt mielikuvia pohjoisista alueista, kuten Pohjanmaasta tai Lapista. Vastaavasti kuin äärimmäisessä etelässä taivaankannen reunalla on kuuma Lintukoto, on äärimmäisessä pohjoisessa, maailmanpylvään juurella, kylmä Pohjola, johon yhdistyy myös käsityksiä kuolleiden asuinsijasta. Pohjolaa on myös käytetty selittämään tautien, vihollisten, pimeyden, kylmän ja pahan alkuperää.

[muokkaa] Ei-tieteellisiä teorioita sankarien maasta ja Pohjolasta

[muokkaa] R. Dillströmin teoria

Insinöörikomentajakapteeni R. Dillström julkaisi 1927 kirjan Kalevala ja meri, jossa hän esitti teorian nykyisestä Varsinais-Suomesta Kalevalan runouden syntypaikkana. Hän päätyi tähän näkemykseen Kalevalassa esiintyvien vesialueiden nimitysten perusteella. Dillströmin mukaan meri johdannaisineen esiintyy Kalevalassa 202 kertaa, kun järvi vain 14 kertaa ja joki 82 kertaa. Kalevassa mainittujen luonnonpiirteiden perusteella sijainti tarkentui Varsinais-Suomeen. Ilmansuunnista luode on kirjassa mainituin ja hän katsoi viittaavan Lounais-Suomen rantaviivan suuntaan.^[1] Dillströmin teoria pohjaa vain terminologiseen analyysiin, eikä sitä tukevia todisteita, esimerkiksi arkeologisia löytöjä, ole olemassa.

[muokkaa] Paavo Haavikon teoria

Kalevalan maantieteeseen liittyvistä teorioista omaperäisimpiä lienee Paavo Haavikon 1970-luvulla esittämä ajatusleikki, jonka mukaan Pohjola olisi ollut Konstantinopoli, Pohjan Akka Bysantin keisarinna ja Sampo bysanttilainen rahanlyöntikone.

[muokkaa] Kimmo Aaltosen teoria

Kimmo Aaltonen on esittänyt spekulaation, jonka mukaan Sampo kuvaisi Saarenmaalle pudonnutta Kaalinjärven synnyttänyttä rautameteoriittia. Varhaisella pronssikaudella pudonneen rautameteoriitin sisältämä, maastoon siruina satanut elementtirauta olisi ollut erittäin arvokasta, sillä vaikka rautaa kyettiin muokkaamaan, sitä ei osattu erottaa malmista. Valtava tapahtuma olisi säilynyt kansan muistissa Sampo-kertomuksena sekä runoina tulen kivuista.^[2]

[muokkaa] Muita taruston tuntemia paikkoja

[muokkaa] Lappi

Pääartikkeli: Lappalaiset suomalaisessa kansanperinteessä

Lappi oli mytologisesti merkittävä paikka, ja sieltä olivat peräisin pelätyt ja taikavoimaiset lappalaiset. Lappi tarkoitti useilla ryhmillä omaa erämaata tai pohjoisessa päin sijaitsevia syrjäseutuja. Nämä olivat usein kaukanakin nykyisin Lappina tunnetusta alueesta.

Rutja ja Turja yhdistettiin usein Lappiin. Näillä voitiin ehkä myös erikseen viitata Ruijaan tai Kuolaan.

[muokkaa] Untamon ja Kalervon kotipaikat

Pääartikkeli: Untamo

Untamon ja Kalervon ja näiden sukujen välisiä taisteluita kuvaaviin kertomuksiin on toisinaan liitetty oikeita maantieteellisiä alueita. Esimerkiksi Untamon nimelle sukua olevia paikannimiä on runsaasti Länsi-Suomessa. Untamon nimi lienee rautakautinen laina germaanisista kielistä. Esimerkiksi Timo Heikkilä on arvellut, että tarujen Untamo olisi henkilöitymä germaanista vaikutusta saaneesta Länsi-Suomen rautakautisesta väestöstä. Kalervon suvun sijoittaminen kartalle on vaikeampaa. Kalervoa kutsutaan myös Kalevaksi ja hänen poikaansa Kullervoa Kalevanpojaksi. Kalevanpojat olivat monien alueiden tarinaperinteissä useimmiten jättiläisiä, jotka pakenevat yhä syvemmälle syrjäseudulle leviävän uudisasutuksen tieltä, kuten toisissa tarinoissa peikot, pakanat, lappalaiset tai hiidet. Timo Heikkilä olettaa, että Kalevanpojissa (siis myös Kalervon suvussa) ja olisi lappalais-tarinoiden tapaan muistumia sisä-Suomen ihmisryhmistä eri aikakausilta. Sisä-Suomen väki (myös aikanaan hämäläiset ja näiden edeltäjät) oli ehkä usein konflikteissa lounaisen ja läntisen Suomen väestön kanssa, mutta joutui monissa tapauksissa lopulta väistymään tai sulautumaan näiden tieltä.

[muokkaa] Aluen järvi

Pääartikkeli: Aluen järvi

Kansantarinoissa taivaasta putoaa tulikipuna Aluen järveen. Järvi kuohuu yli äyräidensä ja syttyy metsäpalo. Erään hypoteesin mukaan kertomuksessa on muistuma pronssikaudella tapahtuneesta meteorin putoamisesta, joka teki Viron Saarenmaalle Kaalijärven.

[muokkaa] Saari

Saari on kalevalaisessa runoudessa paikka, joka on yleensä yhdistetty Saarenmaahan. Suomalaisessa kansantarussa Lemminkäinen käy saarella pakomatkalla, ja samalla makaa lukuisten neitojen kanssa.

[muokkaa] Luotola

Luotola on perinteisesti yhdistetty Ahvenanmaahan. Luotolan rikkauksista kerrotaan toisinaan joissain tarinoissa.

[muokkaa] Vuojola

Pääartikkeli: Vuojola

Vuojola merkitsi ennen vanhaan Gotlantia, mutta taltioiduissa tarinoissa se tuskin viittasi järjestelmällisesti Gotlantiin. Vuojolaa käytettiin melko vapaasti vieraiden paikkojen nimityksenä. Esimerkiksi Pohjolan emäntää Louhea kutsutaan eräässä runossa vuojolaiseksi, ja vuojolainen on myös ollut lappalaista tarkoittava nimitys.

[muokkaa] Utuinen niemi

Utuinen niemi tai terheninen (=sumuinen) saari on hyvin yleisesti kansantarinoissa esiintyvä paikka. Joissain kertomuksissa se sijaitsee matkan varrella Pohjolaan mentäessä. Sillä tuskin viitataan järjestelmällisesti mihinkään oikeaan niemeen. Aku Ankka -tarinassa Sammon Salaisuus utuinen niemi kuitenkin paikallistetaan Mustasaareen.

[muokkaa] Tuonela, Manala

Kuolleiden maan Tuonelan eli Manalan kerrotaan perinteestä riippuen sijainneen joko tyynen mustan joen tai tulisen kosken takana tai maan alla. Käsitys veden takana olevasta Tuonelasta liittyy ehkä kalmistosaariin, saariin joissa oli hautausmaa eli kalmisto. Jotkut ovat voineet samaistaa myyttisen Tuonelan ja paikallisen kalmiston. Toisaalta eräät Vienanjoen rannalla asuneet suomensukuiset ovat lähettäneet vainajat Vienanjokea pitkin pohjoiseen, Vienanmerelle. Tutkijat kuitenkin arvelevat, että yleisemmässä käsityksessä Tuonela sijaitsi maan tai veden alla, usein myös pohjoisessa päin. Tuonela saattoi jopa olla litteän maanpinnan toisella puolella ylösalaisin elävien maailmaan verrattuna.

[muokkaa] Lintukoto

Lintukoto eli taivaan ääri sijaitsi kaukana etelässä, missä taivaankannen reunat olivat lähellä maata. Se oli täysin myyttinen paikka.

[muokkaa] Luonnonhaltijoiden valtakunnat

Muun muassa Tapiola, Ahtola ja Hiitola ovat luonnonhenkien kotipaikkoja. Tapiola ja Hiitola- nimisistä paikoista päätelleet jotkut ovat samaistaneet ne lähellä sijaitseviin metsiin.

[muokkaa] Taistelupaikat

Tarusto tuntee useita kertomuksia suurista taisteluista ja taistelutantereista. Tappo-tannerten kauhistuttavuutta kuvaillaan värikkäästi: veri tahrii vaatteet ja ruumiita ja niiden osia lojuu maassa läjittäin. Samankaltaista kuvausta on ilmeisesti käytetty monista historiallisista taisteluista. Tapahtumapaikoiksi mainitaan muun muassa Puola, Tanska, Narva ja Venäjä. Puolan, Tanskan ja Narvan nimet sekä nimitys "Ruotsin suuri sota" näiden taistelu-kuvausten yhteydessä lienevät peräisin lähinnä suuresta Pohjan sodasta. (Tanskasta taistelupaikkana lisää alempana kappaleessa Tanska) Taistelupaikat esiintyvät myös loitsuissa, joissa niihin manataan ihmisten sairauksia ja tauteja. Tappotantereilla nimittäin riittää lihaa ja luuta vaikka nälkäiselle, eikä taudin siis tarvitse kalvaa eläviä.

Tarkempia, tiettyihin taisteluihin kiinteämmin liittyviä kuvauksia on kansantarinoiden kuvauksissa suomalaisten ja karjalaisten lähipiirissä käydyistä historiallisista taisteluista, ryöstöretkistä ja vainoista. Osa näistä kertomuksista on niin sanottuja vainolaistarinoita, joissa paikallinen sankari puolustautuu vihollisia vastaan. Näiden kertomusten henkilöt ovat usein historiallisia, puolihistoriallisia tai perustuvat etäisesti todellisiin henkilöihin. Tapahtumia ja henkilöiden ominaisuuksia on kuitenkin usein kansanomaisella tavalla väritetty, liioiteltu ja muokattu runsaasti, ja aineksia on toisinaan myös lainattu muista kertomuksista. Usein kansanperinne on osannut kertoa tarkasti, missä mikäkin tällaisen kertomuksen käänne on tapahtunut. Tämän kaltaisten tarinoiden henkilöitä ovat esimerkiksi Kirmukarmu, Hunnun Herra, Matti Kurki, Vorna, Musta-Nykyri, Sotidrokhima ja Laurukainen.

Joissain taistelukuvauksissa voi olla jopa esihistoriallista ainesta. Esimerkiksi Kalervon ja Untamon sukujen yhteenoton on hypoteettisesti arveltu liittyneen johonkin esihistorialliseen yhteenottoon. Ahti-sankaria koskevassa tarustossa arvellaan usein olevan aineksia viikinkiajan tai ristiretkiajan todellisuudesta, johon kuului veneitse tehtyjä ryöstöretkiä ja sotaretkiä. Ahdin kerrotaan miestensä kanssa katkoneen satoja tai tuhansia päitä, ja tulleen kotiin veneet täynnä kultaa ja hopeaa. Näitä mahdollisesti esihistorialliselta ajalta periytyviä kertomuksia ei kuitenkaan voida yhdistää mihinkään tiettyyn nykyisin tunnettuun tapahtumaan. Ne ovat voineet saada alkunsa yksittäisestä tapahtumasta, mutta niihin on myös voinut kertyä aineksia useista tapahtumista.

[muokkaa] Muistitiedot rajoista

Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähde ei ole vakuuttava. Tällaisista asioista on niin paljon väärinkäsityksiä ja fabulointeja liikkeellä, että olisi paras viitata suhteelliseen tuoreeseen tutkimukseen eikä toisen tai kolmannen käden nettilähteisiin.

Eri puolilta Suomea tunnetaan kansanperinnettä, joka kertoo jossain lähistöllä olleen aikaisemmin hallintoalueen tai valtakunnan rajan. Osa näistä liittyy selvästi joihinkin historiallisiin rajoihin joko maakuntien, kirkollisten hallinto-alueiden tai valtakuntien välillä. On paljon jopa yksittäisten maatilojen rajoista kertovia tarinoita. Historiallisiin rajoihin liittyvät myös jotkin paikannimet. Usein kertomuksiin rajoista liittyy taisteluita.

Hämeessä, Jämsässä tunnettiin perimätieto, että lähistöllä olisi sijainnut vihollisen raja, ja että paikalla olisi käyty verisiä taisteluita venäläisiä vastaan. On arveltu, että Hämeen eräät linnavuoret, varsinkin Päijälän linnavuori, liittyisivät näihin kertomuksiin^lähde?. Päijälän linnavuorelta on löytynyt erityisen paljon aseita ja varusteita, ja arvellaan, että siellä on käyty niin hurja taistelu, että paikasta on tullut tabu, jonka vuoksi arvokkaita aseita ei ole käyty hakemassa. Oletetaan, että alueella olisi ehkä 1100-1200 luvuilla sijainnut nautinta- tai hallintoalueiden raja. Toinen puoli olisi kuulunut hämäläisille, toinen karjalaisille. [1]

[muokkaa] Todelliset maat

[muokkaa] Maakunnat

Koska tarinoita kerrottiin kaikkialla Suomessa, liittyy kaikkiin historiallisiin maakuntiin ja niiden asukkaisiin tarinoita. Erityisesti kalevalaisessa runoudessa tunnettiin varsinkin Karjala, Häme ja Savo. Niillä lienee tarkoitettu jotakuinkin samaa kuin nykyisinkin.

[muokkaa] Ruotsi, Venäjä ja Suomi

Ruotsi ja Venäjä esiintyivät kalevalaisissa runoissa yleisesti, eikä niiden tulkinnassa juuri ole epäselvyyttä. Suomen ollessa osa Ruotsia myös Suomea ja suomalaisia kutsuttiin Karjalaisten ortodoksien piirissä ehkä useinkin Ruotsiksi ja ruotseiksi. Myös nimi Suomi tunnettiin yleisesti. Suomi saattoi merkitä Varsinais-Suomea tai suomalaisten asuttamia maita.

[muokkaa] Viro

Viro esiintyy suomalaisessa ja karjalaisessa runoudessa melko usein, mutta joskus vain jonkun toisen paikannimen, kuten Inkerin toisintona. Virosta tulee usein ihmeitä tekevä tai ihmeteoissa epäonnistuva vieras, kuten Vironkannas. Virolaisilla oli kuitenkin myös oma kalevalaisen runouden perinteensä, joka luonnollisesti käsittelee Viroa paljon.

Viron Narvasta kerrottiin Suuren Pohjan Sodan seurauksena:

Pyssy annettii akaksi,

Miekka mieleksi hyväksi.

Vietii poika ampumaa,

Marjukkaine marssimaa

Narvan kaijalle kaulle...

(SKVR:911, Narvusi, 1881)

[muokkaa] Saksa

Saksa mainitaan toisinaan, mutta sillä ei ole suurta mytologista merkitystä suomalaisille tai muille fennoskandian itämerensuomalaisille. Saksalaisiin oltiin yhteydessä lähinnä kaupankäynnin merkeissä, ja saksalaisia kauppiaita sanottiin kamasaksoiksi. Saksalaiset kauppatavarat tunnetaan, kuten "Saksan saappaat" ja "Saksan palttinat". Joskus kerrotaan myös Saksan tai Viron laivojen tulemisesta kaupantekoon.

Tänne saavat Saksan laivat,

Vierevät Viron venneet.

Tänne odrat ostetaa,

Kaurat kaksin kaupetaa...

(SKVR:964, Narvusi, 1881)

Virolaisessa mytologiassa saksalaiset ovat kuitenkin merkittävässä osassa, he ovat vainolaisia, rautamiehiä.

[muokkaa] Tanska

"Tanimarkki" tai "Taani" eli Tanska mainitaan lähinnä suuren taistelun tapahtumapaikaksi. Joissakin runoissa äiti suree poikansa lähtöä "Ruotsin suureen sotaan" ja "Tanimarkin tappeluun". Eräässä runossa kylän neidot valittavat, kun sulhaset ovat menneet sotaan. Neidot suunnittelevat, että jos miehet eivät tule takaisin, kutovat he kultaisen nuotan, jolla vetävät veden väestä itselleen sulhaset. (SKVR:III3, 3436) Joissain runoissa taas vanhemmat neuvovat lastaan pitämään varansa Tanimarkin tappelussa; menemään keskelle joukkoa ja lipunkantajan lähelle. Myös sotasaaliista kerrottiin:

Mull on kullat kuun ikuiset,

Mannun polviset hopiat,

Taattoni soassa saamat,

Tanimarkin tappelossa...

(SKVR:3299, Ilomantsi, 1846)

[muokkaa] Yleistä

Monia muitakin todellisia paikkoja ja maita mainitaan satunnaisesti. Yleisesti ottaen kalevalaisen runouden tuntemat todelliset paikat ja maat ovat pääasiassa Itämeren piirissä, alueelta, johon suomalaisilla, karjalaisilla ja muilla itämerensuomalaisilla on ollut vilkkaimmat yhteydet kautta historian.

[muokkaa] Muuta aiheesta

• Muinaissuomalaisten kaikkeuskäsitykset

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ R. Dillström, Kalevala ja meri : historiaa ja tarua suomen heimon muinaisuudesta, WSOY Porvoo 1927
2. ↑ Aaltonen, Kimmo (2003) Sammon sanoja – Sammon kuvia Viitattu 28.2.2007

• Jouko Vahtola:Vanhojen kansanrunojen nimistön ja todellisen nimistön välisistä yhteyksistä (Martti Linnan toimittamassa kokoomateoksessa: Muinaisrunot ja todellisuus, Suomen kansan vanhojen runojen historiallinen tausta (1987))

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Kimmo Aaltonen (2003) Sammon sanoja – Sammon kuvia Kirjoitelma Kaalijärven meteoriitin yhteydestä kansanperinteeseen