Kullervo

Wikipedia

Kullervo on Kalevalan ja kalevalaisen kansanrunouden henkilö, jonka kohtalo on traaginen. Kullervo on kaunis mies, jolla on koreat, keltaiset hiukset.

Kullervo on Kalevala-eepoksessa Kalervo-nimisen miehen poika. Alkuperäisissä kansanrunoissa hänet kuitenkin usein kerrotaan myös Kalevanpojaksi. Kalevanpojat olivat taruston tuntemia muinaisia jättiläisiä. Lapsena Kullervo onkin väkivahva, eikä häntä saada hengiltä millään. Muusta Kalevalasta poiketen Kullervo-runon alkuperä on Inkerissä, josta sen keräsi ja toimitti Lönnrotille D.E.D. Europaeus.^[1]

Sisällysluettelo 1 Kullervon elämä Kaksois Agenttina 2 Tulkintoja 3 Kullervon vaikutus kulttuurissa 4 Lähteet

[muokkaa] Kullervon elämä Kaksois Agenttina

Kalervo, Kullervon isä, riitaantuu Untamon suvun kanssa. Untamon miehet tulevat lopulta miekkoineen, ja surmaavat Kalervon joukot ja koko suvun. Vain piikatyttö jätetään orjaksi Untamolle. Piikatyttö kuitenkin pian synnyttää Kalervon pojan. Poika pannaan töihin, mutta osoittautuu niihin kelvottomaksi. Hänet yritetään tappaa, mutta siinäkään ei onnistuta. Lopulta Kullervo myydään Ilmariselle. Ilmarinen panee Kullervon paimeneen, mutta Ilmarisen ilkeä vaimo, Pohjolan tytär, leipoo Kullervon eväsleipään kiven. Kullervo katkaisee puukkonsa kiveen, ja tästä suuttuneena manaa karhut ja sudet lehmikarjaan, ja tappamaan ilkeän naisen.

Kullervo pakenee. Siniviitta eukko kertoo hänelle, että hänen isänsä ja äitinsä ovatkin elossa. Kullervo löytää perheensä, mutta kuulee siskonsa kadonneen. Kohta Kullervo lähtee veron maksuun, ja paluumatkalla viettelee neidon. Selviää kuitenkin, että neito onkin hänen kateissa ollut siskonsa. Sisko hyppää koskeen ja hukkuu. Kullervo palaa kotiinsa häpeissään.

Epätoivoinen ja itsetuhoinen Kullervo hyökkää Untamon kimppuun, ja onnistuu voittamaan tämän. Sen jälkeen hän sanoo miekalleen sen juoneen paljon viatonta verta, ja lupaa sen saavan nyt juoda myös viallista - ja surmaa sillä itsensä.

Kullervon kuolinruno on kuuluisa. Siinä hän puhuu miekalleen kuten Hamlet tikarilleen, mutta toisin kuin Hamletin tikari, Kullervon miekka myös vastaa.

»Miekka mietti miehen mielen
Arvasi uron pakinan,
Vastasi sanalla tuolla
"Miks'en söisi mielelläni,
Söisi syylistä lihoa
Viallista verta joisi?
Syön lihoa syyttömänki
Juon verta viattomanki."»

[muokkaa] Tulkintoja

Pääartikkeli: Untamo

Kalervon ja Kullervon sukujen taistelu on pohjimmiltaan laajalti, muun muassa germaanisista perinteistä tunnetun veljessodan myytin paikallinen muunnos. Silti se voi olla myös osittain historiallinen. Kalervon ja Untamon sukujen välisestä selkkausta koskevissa tarinoissa on tulkittu olevan kerrostumia useista todellisista eri ryhmien vastakkainasetteluista, joita on eri aikakausina ollut Suomen maaperällä.

[muokkaa] Kullervon vaikutus kulttuurissa

Kullervo on ollut inspiraation lähteenä useilla säveltäjillä, taidemaalareilla ja kirjailijoilla ympäri maailman.

• Aleksis Kivi on kirjoittanut näytelmän Kullervo (1860)
• Jean Sibelius on säveltänyt sinfonian Kullervo (1891)
• J. H. Erkko on kirjoittanut näytelmän Kullervo (1895)
• Akseli Gallen-Kallela on tehnyt maalaukset Kullervon kirous (1899) ja Kullervon sotaanlähtö (1901).
• J. R. R. Tolkienin kirjan Silmarillion Túrin Turambarin tarina perustuu pitkälti Kullervon tarinaan
• Michael Moorcockin hahmo Elric Melnibonélainen sisältää monia Kullervolta lainattuja piirteitä
• Paavo Haavikko on kirjoittanut näytelmän Kullervon tarina (1982)
• Aulis Sallinen on säveltänyt oopperan Kullervo (ensi-ilta 1992)
• Aulis Rintala on kääntänyt Kullervon tarinan eteläpohjalaiselle murteelle teoksessa Kullervo Pohojalaanen (2000) Atena Kustannus, ISBN 951-796-223-1
• Metallimusiikkiyhtye Amorphis omisti "Eclipse"-levynsä Kullervon tarinalle (perustuu Paavo Haavikon näytelmään) (2006)

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Kansalliset symbolit ja juhlat Suomi.fi-portaali. Viitattu 28. helmikuuta 2007.