Tulikipuna
Wikipedia
Tulikipuna (tunnetaan myös muilla nimityksillä, kuten tulisoronen ja punasoronen) on Kalevalaisessa runoudessa taivaalta putoava kipinä tai tulipallo. Tulikipuna liittyy tulen syntykertomukseen, jossa jumalolento tai -olennot iskevät tulta.
Tarinan on arveltu kertovan todellisesta meteori-iskusta Viroon. Kertomus tulikipunasta on myös kansanrunouden pohjalta kootussa Kalevalassa.
[muokkaa] Tulikipunan tarina Kalevalan mukaan
Louhi on kätkenyt Auringon kiviseen mäkeen vaikeuttaakseen Väinölän elämää. Ukko ylijumala määrää uuden auringon tehtäväksi, ja iskee miekastaan kipunan. Kipuna annetaan ilman immelle, joka alkaa keriä tulikipunasta aurinkoa. Impi kuitenkin pudottaa keräsen, joka putoaa läpi kuuden kirjokannen ja yhdeksän taivaan erään Tuurin tupaan. Tuurin vaimo karkottaa taialla lapsensa tappaneen kipunan. Kipuna joutuu Aluen järveen, saaden sen kiehumaan yli äyräidensä.
Väinämöinen näkee tulikipunan putoavan, ja lähtee hakemaan kipunaa Nevanjoen takaa, saadakseen siitä tulen helpottamaan elämää pimeydessä. Aluen järvestä hän kalastaa kalan, joka on niellyt kipunan. Kipuna on sinikeräsenä, jonka Väinämöinen kehittää. Siitä syntyy punakeränen, jonka senkin Väinämöinen purkaa. Nyt löytyy vihdoin tulikipuna, mutta se karkaa, sytyttää metsänpalon, ja polttaa vielä Väinämöistäkin pahasti.
Väinämöinen menee kytevän metsäpalon luo, ottaa palavan kannonkappaleen, ja vie sen kotiinsa Väinölään. Niin saa Väinölä tulen.
[muokkaa] Tulkintoja
Tulikipunan uskotaan liittyvän todelliseen tapahtumaan, pronssikaudella Viron Kaalijärven synnyttäneeseen meteori-iskuun. Kalevalan tulikipunan putoaminen nähtiin kaukaa, ja myös oikea meteori luultavasti näkyi ympäri Pohjoisen Euroopan. Samoihin aikoihin vallitsi pimeys, joka johtui törmäyksen aikaansaamasta pölystä. Myös Kalevalassa kerrotaan pimeydestä. Järven kuohunta ja metsäpalot viittaavat myös meteori-iskuun. Meteori-isku tapahtui Nevanjoen takana, kuten myös Kalevalan tapahtuma.
