Kirmukarmu
Wikipedia
Kirmukarmu on asuttu mäki Vesilahdella, Pirkanmaalla. Kirmukarmun kerrotaan myös olleen paikallisen soturipäällikön nimi.lähde?
Mäki on kuuluisa merovinkiaikaisista (noin 550—800) hautalöydöistään. Paikalle on haudattu miehiä miekkoineen ja naisia juhlapuvuissaan. Haudattujen kuulumisesta yläluokkaan todistavat ylellisyysesineet, juhlavaatteiden jäänteet, ratsastustarvikkeet ja korut. Paikalta on löydetty myös kullattu miekan kahvanpään "nuppi" eli miekanponsi, jonka koristelu on eläin- ja ihmiskasvo-aiheinen. Eräs paikalta löytynyt miekka on koristelu säiläkirjoituksin.
Kirmukarmuun liittyy paljon kansantarinoita. Jo ennen 1800- ja 1900-lukujen taitteen arkeologisia kaivauksia kerrottiin mäeltä löydetyn aarteita, jotka ovat rikastuttaneet löytäjänsä.lähde?
Alueella kerrottiin myös tarinoita sotapäälliköstä nimeltään Kirmukarmu tai Kirmu. Kirmukarmun sanotaan vainonneen kristittyjä, ja käyneen Venäjällä sotaretkillä. Kirmukarmun eräs vihollinen oli Hunnun Herra, rauhanomainen kristinuskon levittäjä. Kirmukarmu sidotutti Hunnun Herran puuhun, ja jätti tämän kuolemaan nälkään. Hunnun herra ei kuitenkaan Kirmukarmun ihmetykseksi kuollut. Lopulta Hunnun herra pakeni, mutta jäi kiinni, jolloin Kirmukarmu repi häneltä kädet irti. Paikalliset kuitenkin pelastivat Hunnun herran ja sitoivat tämän käsien tyngät.
Kirmukarmu kävi sotaretkillä Novgorodissa. Hänen joukkoihinsa kuuluvia henkilöitä tunnettiin tarinoissa nimeltä, ja tiedettiin mistä he olivat. Mukana oli esimerkiksi Uljas-Urtti Kaakilasta. Novgorodissa Kirmukarmu pettyi jumaliinsa, vaikuttui Hunnun herran uhrimielestä ja kääntyi kristinuskoon.lähde?
[muokkaa] Triviaa
Tämä osio sisältää luettelon nippelitietoa. Voit auttaa Wikipediaa yhdistämällä oleelliset tiedot artikkelin muihin osioihin ja poistamalla merkityksettömät tiedot. |
- Kirmukarmu esiintyy AirBuccaneers-tietokonepelissä [1]
- Suomalainen folk-metal yhtye Korpiklaani on tehnyt aiheesta kappaleen nimeltä Veslahden Veräjillä
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähteitä
- Kirmukarmusta kertova kansanperinne on pääosin Frans Kärjen keräämää ja on SKS:n arkistossa.