Suomen Kansan Vanhat Runot

Wikipedia

Suomen kansan vanhat runot eli SKVR on 34-osainen teos, jossa on pyritty julkaisemaan kaikki talteen merkitty alkuperäinen kalevalainen kansanrunous, noin 100 000 erillistä runotekstiä. SKVR:n 33 alkuperäistä kirjaa julkaistiin vuosina 1908–1948. Täydennysosa, johon oli liitetty muun muassa Christfried Gananderin ja Elias Lönnrotin muistiinpanoista löytyneitä runoja, liitettiin mukaan vuonna 1997. Täydennysosan runoissa on seksuaalisia asioita käsitteleviä runoja, kuten loitsuja kumppanin saamiseksi tai kyvyn parantamiseksi, joita ei ehkä olla haluttu aiemmin julkaista. ^[1] Valtaosa SKVR:n runoista on Suomen Kansanrunousarkistosta, mutta paljon on muualtakin, jopa ulkomaisista arkistoista.

SKVR ei käsitä kaikkea suomalaista tallennettua suullista kansanperinnettä, vaan ainoastaan valtaosan kalevalaisesta runoudesta. On säilynyt runsaasti myös suorasanaisia kertomuksia, ja muita sääntöjä kuin kalevalamittaa noudattavia lauluja ja runoja. Kalevalamittainen tai kalevalamittaa lähellä olevaan mittaan tehty virolainen kansanrunous ei myöskään ole mukana.

SKVR:n runot on jaettu maantieteellisten runoalueiden mukaan, ja alueiden sisällä ne on jaoteltu aihepiirien mukaan. Aihepiirit on jaettu neljään pääryhmään:

Lyriikka
Epiikka
Määrätyissä tiloissa (häälaulut, kehtolaulut yms.)
Loitsut

Pääryhmät on jaettu useisiin alaryhmiin.

SKVR:n kirjat löytyvät monista yliopistoiden kirjastoista. SKVR:n aineistoa on muutettu digitaaliseen muotoon ja viety internetiin noin 86 084 runotekstin verran. Kaikki SKVR:n teksti on tarkoitus viedä internetiin. Tutkitaan myös mahdollisuutta yhdistää suomalainen ja virolainen kansanrunous samaan tietokantaan.