Richard Dawkins
Wikipedia
Syntynyt | 26. maaliskuuta 1941 Nairobi, Kenia |
---|---|
Asuinpaikka | Yhdistynyt kuningaskunta |
Kansalaisuus | Britti |
Instituutti | Oxfordin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Nikolaas Tinbergen |
Huomionosoitukset | Lontoon eläintieteellisen seuran hopeinen mitali (1989) Faraday-palkinto (1990) Kistler-palkinto (2001) |
Uskonto | uskonnoton, ateisti |
Clinton Richard Dawkins FRS (s. 26. maaliskuuta 1941, Nairobi, Kenia) on englantilainen eläintieteilijä, evoluutiobiologi ja tieteen kansantajuistaja. Hän toimii Oxfordin yliopistossa tieteen kansantajuistamisen professorina. Hänet tunnetaan erityisesti evoluutioteoriaa käsittelevistä kirjoistaan ja meemi-sanan keksijänä.
Dawkins nousi julkisuuteen vuonna 1976 kirjallaan The Selfish Gene (suom. Geenin itsekkyys), joka popularisoi geenivalintaa painottavan evoluutionäkemyksen ja esitteli käsitteet meemi ja memetiikka. Vuonna 1982 hän esitteli merkittävän teorian fenotyypeistä kirjassaan The Extended Phenotype. Sen jälkeen hän on kirjoittanut monia tunnettuja evoluutiota käsitteleviä kirjoja ja muun muassa esiintynyt lukuisissa televisio-ohjelmissa, joissa on käsitelty evoluutiobiologiaa, kreationismia ja uskontoa. Vuonna 1995 hänet nimitettiin kansantajuistamisen professoriksi Oxfordin yliopistossa.
Dawkins on tunnettu ateisti, uskonnonvastainen henkilö, humanisti, skeptikko, ja arvovaltainen tieteen, uskontojen ja politiikan kommentaattori. Hänet valittiin vuonna 2005 Prospect-lehden listalla sadasta tunnetusta älyköstä ensimmäiseksi. Hän sai kaksinkertaisesti ääniä verrattuna toiseksi tulleeseen Umberto Ecoon.[1]
Dawkinsia kutsutaan myös leikkimielisesti "Darwinin rottweileriksi". Nimitys juontuu 1800-luvulla Charles Darwinin evoluutioteoriaa innokkaasti puolustaneesta Thomas Huxleysta, joka sen johdosta sai lempinimen "Darwinin bulldoggi".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä ja ura
Richard Dawkins syntyi Nairobissa Keniassa 1941. Dawkins eli lapsuudestaan ensimmäiset kahdeksan vuotta Itä-Afrikassa vuoteen 1949 saakka, jolloin hänen perheensä muutti Englantiin.
Vuosina 1959–1962 Dawkins opiskeli eläintiedettä Balliolin collegessa, Oxfordissa. Dawkins valmistui 1962 ja aloitti sen jälkeen tohtorin väitöskirjan tekemisen. Hänen ohjaajanaan toimi Nobel-palkittu biologi Nikolaas Tinbergen, jonka ajatukset olivat tehneet häneen vaikutuksen jo aiemmin ja jonka kanssa hän solmi hyvät välit. Hän sai jatkotutkintonsa suoritettua 1966. Dawkins sai apulaisprofessuurin paikan eläintieteen alalta Kalifornian yliopistosta Berkeleystä, jossa hän toimi 1967–1969. Sen jälkeen hän palasi Oxfordiin eläintieteen nuoremmaksi luennoijaksi ja vuodesta 1990 hän toimi ylempänä luennoijajana. Vuonna 1995 Dawkins nimitettiin kansantajuistamisen professoriksi (Charles Simonyi Chair for the Public Understanding of Science).
Opiskellessaan Dawkins innostui perinteisestä poikkeavasta geenikeskeisestä evoluutionäkemyksestä ja meemeistä, jotka ovat kulttuurisia vastineita geeneille.
Urallaan Dawkins on toimittanut useita artikkeleita arvostettuihin lehtiin ja myös tietosanakirjoihin. Lisäksi hän on kirjoittajat kolumneja ja artikkeleita lehtiin sekä esiintynyt televisio-ohjelmissa ja dokumenteissa, joissa on käsitelty evoluutiobiologiaa, kreationismia ja uskontoa.
[muokkaa] Dawkins uskontojen synnystä
Dawkins pohtii [2] syitä siihen voimavarojen tuhlaukseen, jota ihmisen uskonnot evoluution näkökulmasta näyttävät edustavan. Dawkins esittää käsityksensä vain eräänä mahdollisena oletuksena.
Eläimiin on luonnollisen valinnan seurauksena jäänyt pääasiassa niitä ominaisuuksia, joista niille on hyötyä olemassaolon taistelussa selviämisessä. Muutenkin eläimet yleensä säästävät voimavaroja. Dawkins kuvailee, kuinka ihmiset ovat rakentaneet uskontojen vaikutuksesta valtavan määrän kirkkoja, pyramideja ja muita rakennelmia, joista ei evoluution näkökulmasta ole mitään hyötyä. Miljoonat ihmiset ovat kuolleet uskonsodissa ja uskonnollisissa vainoissa. Uskontojen vaikutuksesta ihmiset ovat kieltäytyneet sukupuolisuhteista ja alistuneet luostareiden ja muiden uskonnollisten laitosten luonnottomalta tuntuvaan elämään.
Dawkins pohtii erilaisia uskonnoille ehdotettuja kehitysopillisia selityksiä ja toteaa ne toteennäyttämättömiksi. Uskonnoista ei ole edes plasebovaikutuksen aiheuttajiksi.
Dawkins torjuu myös ajatuksen, että jonkinlainen ”jumalakeskus” ihmisen aivoissa selittäisi jotain. Jos sellainen olisi olemassa, miksi se olisi olemassa? Ihmisen lähisukulaisilla ei sellaista ole.
Dawkinsin mielestä tähän asti asetetut kysymykset ovat vääriä. Jotta ymmärrettäisiin oikeiden kysymysten luonne, Dawkins ottaa esimerkiksi sen ilmiön, että hyönteiset pyörivät tulen ympärillä ja lentävät kohti omaa kuolemaansa.
Selitys tähän ilmiöön on, että menneinä aikoina ihmisten tekemiä tulia ei ole ollut hyönteisiä harhauttamassa. Hyönteiset ovat lentäneet yöllä johonkin suuntaan käyttäen suunnistusvälineinä kaukana olevia valoja kuten kuuta ja tähtiä. Saman suunnistusmenetelmän soveltaminen lähellä olevaan kohteeseen aiheuttaa sen, että hyönteinen lentää logaritmisen kierteen muotoista rataa, ja jos kohde on tuli, hyönteinen tuhoutuu.
Hyönteisen tuhoon johtava käyttäytyminen on uusissa olosuhteissa ilmenevä sivuvaikutus sellaisesta käyttäytymisestä, joka on tavallisissa olosuhteissa aivan järkevää. Dawkinsin mielestä uskonnot ovat tällaisia haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole evoluution näkökulmasta mitään merkitystä.
Toisin kuin melkein kaikki muut eläimet, ihmiset välittävät kasaantuvaa kokemustietoa sukupolvelta toiselle. On ainakin lapsille (luultavasti myös aikuisille) eduksi, jos he tottelevat (suuremmin kyselemättä) kieltoa uida vedessä, jossa on krokotiileja. Luonnollisen valinnan tuloksena ihmislapsen aivot ovat kehittyneet sellaisiksi, että ne oppivat kielen, ja ihmislapset luottavat aikuisten antamaan informaatioon. Eri alueilla eri ihmiset siirtävät jälkeläisilleen erilaisia kieliä ja erilaisia uskontoja. Dawkinsin mukaan uskonnoilla ei ole yksilöille tai yhteisöille mitään arvoa olemassaolon taistelun näkökulmasta vaan uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia aivan samaan tapaan kuin hyönteisten lentäminen tuleen.
[muokkaa] Vastaväitteitä
Free Inquiryn numerossa 5/2004 muutamat kirjoittajat esittävät Dawkinsille vastaväitteitä. Vastaväittäjät ovat Dawkinsin kanssa pääasiassa samaa mieltä siitä, että uskonnot ovat evoluution kannalta merkityksettömiä sivuvaikutuksia, mutta he eivät ole Dawkinsin kanssa täysin samaa mieltä siitä, minkä ilmiön sivuvaikutuksia uskonnot ovat. Anthony C. Lunn sanoo, että ilmiö on hänen mielestään paljon monimutkaisempi kuin Dawkins olettaa. Eräänä omana selityksenään hän esittää, että ihmisellä on luonnonvalinnan ansiosta kehittynyt kyky etsiä ilmiöiden syitä ja uskontojen näennäisselitykset ovat tämän ominaisuuden sivuvaikutuksia.
Richard Dawkins on väitellyt kristillisen teologin Alister McGrathin kanssa teismista ja ateismista vuonna 2007. McGrathin mukaan ateistit rakentavat omia olettamuksiaan uskonnolliselle perustalle. Uskonto antaa myös elämään tarkoituksen ja suunnan. Vaikka tiede ei McGrathin mukaan ylläkään tuonpuoleiseen totuuteen, on se kuitenkin kristilliselle uskolle hyvä apuväline. Dawkinsin mukaan tiede ja uskonto yrittävät vastata samoihin kysymyksiin, mutta uskonto tuottaa vääriä vastauksia.
Dawkinsin mukaan uskonnon siirtyminen kyselemättä aikuisilta lapsille on eräänlaista henkistä insestiä. McGrathin mukaan uskonto antaa moraalintajua ja parantaa mielikuvituksellista kapasiteettia. Jokaista uskonnon aiheuttamaa historiallista tragediaa kohden on esiintynyt lukemattomia henkilökohtaisia ja sosiaalisia hyveitä.[3]
[muokkaa] Sitaatteja
Richard Dawkins on ihmetellyt englanninkielen miksi-kysymysten mielekkyyttä: "Eivät kaikki englanninkielen miksi-alkuiset lauseet ole legitiimejä kysymyksiä. Miksi yksisarviset ovat onttoja? Jotkut kysymykset eivät yksinkertaisesti ansaitse vastausta. Mikä on abstraktion väri? Miltä toivo tuoksuu? Se että kysymys voidaan ilmaista kieliopillisesti oikeassa muodossa ei tee siitä mielekästä tai vakavaa huomiotamme ansaitsevaa."[4]
[muokkaa] Teoksia
[muokkaa] Suomennetut teokset
- Geenin itsekkyys. (The Selfish Gene, 1976, 1989.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1993. ISBN 951-884-107-1.
- Sokea kelloseppä. (The blind watchmaker, 1986.) Suomentanut Risto Varteva. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15863-1.
- Viesti miljardien vuosien takaa. (River out of Eden, 1995.) Suomentanut Risto Varteva. Tieteen huiput. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1989. ISBN 951-0-20552-4.
- Jumalharha. (The god delusion, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1.
[muokkaa] Suomennettuja artikkeleita
[muokkaa] Teoksia englanniksi
- The Extended Phenotype (1982, 1999) ISBN 0-19-288051-9
- Climbing Mount Improbable (1997) ISBN 0-393-31682-3
- Unweaving the Rainbow (1998) ISBN 0-618-05673-4
- A Devil's Chaplain (2003) ISBN 0-618-33540-4
- The Ancestor's Tale (2004) ISBN 0-618-00583-8; Audio (2005) ISBN 0-7528-7321-0
[muokkaa] Muita kirjoituksia
- Viruses of the Mind (1993)
- The Real Romance in the Stars (1995)
- The Emptiness of Theology (1998)
- Snake Oil and Holy Water (1999)
- Bin Laden's Victory (2003)
- What Use is Religion? (2004)
- Race and Creation (2004)
- The giant tortoise's tale, The turtle's tale sekä The lava lizard's tale (2005)
[muokkaa] Dokumentteja
|
|
[muokkaa] Kirjallisuutta Dawkinsista
- Kim Sterelny Dawkins vs Gould: Survival of the Fittest (2001) ISBN 1-84046-249-3
- Alan Grafen & Mark Ridley (editors) Richard Dawkins: How a Scientist Changed the Way We Think (2006) ISBN 0-19-929116-0 – 25 esseen sarja Dawkinsista ja hänen työstään
- McGrath, Alister: Dawkinsin jumala: Geenit, meemit ja elämän tarkoitus. (Alkuteos: Dawkins' God: Genes, Memes, and the Meaning of Life, 2005.) Suomentanut Kirsi Nisula. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-279-8. – teologi arvostelee Dawkinsin hyökkäystä jumalauskoa vastaan
[muokkaa] Lähteet
- ↑ David Herman: Global public intellectuals poll Marraskuu 2005. Prospect Magazine. Viitattu 15. toukokuuta 2007.
- ↑ Dawkins, Richard: What Use Is Religion?. Free Inquiry, 2004, nro August/September 2004 – Volume 24, No. 5.
- ↑ ENI ja Petri Vähäsarja: Ateisti vastaan teisti 10.4.2007. Kotimaa. Viitattu 18.8.2007.
- ↑ Nenällä vaaleihin (Maija-Riitta Ollila, Turun Sanomat, 24.11.2006
[muokkaa] Aiheesta muualla
Sivustoja
- Dawkinsin viralliset sivut (englanniksi)
- The Current Simonyi Professor: Richard Dawkins (englanniksi)
- Dawkins FAQs (englanniksi)
- The World of Richard Dawkins, kattava sivusto Dawkinsista (englanniksi)
Haastatteluita ja arvosteluja
- Edge: Dawkinsin profiili (englanniksi)
- "Darwin's dangerous disciple", Frank Mielen tekemä haastattelu, Scepsis, 1995. (englanniksi)
- "Darwin's child", Simon Hattenstonen tekemä juttu, The Guardian, 10. helmikuuta 2003. (englanniksi)
- The Atheism Tapes, program 4, Jonathan Miller haastattelee Dawkinsia, BBC TV, 2004. (englanniksi)
- BBC:n radiohaastattelu Belief-sarjassa, 2004. (englanniksi)
- "The Man Behind the Meme: An interview with Richard Dawkins", interview with Jim Holt, Slate, 1. joulukuuta 2004. (englanniksi)
- "The Atheist", interview with Gordy Slack, Salon.com, 28. huhtikuuta 2005. (englanniksi)
- "Richard Dawkins: Beyond belief", profile by John Crace, The Guardian, 10. tammikuuta 2006. (englanniksi)
- "Revolutionary Evolutionist", Michael Schragen tekemä juttu miehestä, Wired, heinäkuu 1995. (englanniksi)
- Wired-lehden haastattelu (englanniksi)
- Filosofi Alvin Plantinga teoksesta God delusion
Kreationistien arvosteluja
- "Book review: River Out of Eden: A Darwinian View of Life", Raymond Bohlin, Answers in Genesis, joulukuu 1996. (englanniksi)
- "Book review: Climbing Mount Improbable", Jonathan Sarfati, Answers in Genesis, huhtikuu 1998. (englanniksi)
- "Disappointing delusion: A review of Unweaving the Rainbow", Royal Truman, Answers in Genesis, huhtikuu 1999. (englanniksi)
- "The Root of All Evil?", Paul Taylor, Answers in Genesis, 23. tammikuuta 2006. (englanniksi)
Muuta
- Dawkins on intelligent design, katkelma BBC-dokumentista War on Science. (englanniksi)
- Multimedia files featuring Dawkins (englanniksi)
- Livejournal-yhteisö, joka on omistettu keskusteluun Dawkinsin ajatuksista ja työstä (englanniksi)