Rottweiler

Wikipedia

Rottweiler

Avaintiedot
Alkuperämaa	Saksa
Määrä
Rodun syntyaika	vanha
Alkuperäinen käyttö	karjan ajaminen ja vartiointi
Nykyinen käyttö	palvelus- ja seurakoira
Elinikä
Muita nimityksiä	rottis, rotikka
FCI-luokitus	ryhmä 2
Ulkonäkö
Paino	nartut n. 42kg, urokset n. 50kg
Säkäkorkeus	urokset 61-68cm, nartut 56-63cm
Väritys	musta punaruskein merkein

Kaksi rottweileria

Rottweiler

Rottweiler on FCI:n roturyhmään 2 kuuluva seura-, palvelus- ja käyttökoira, jonka alkuperämaa on Saksa. Rottweileria käytetään nykyisin etupäässä seura- ja harrastuskoirana.

Sisällysluettelo

1 Alkuperä
2 Ulkonäkö
3 Luonne ja käyttäytyminen
- 3.1 Aggressiivisuus
4 Terveys
5 Viitteet
6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Alkuperä

Rottweilerin alkuperämaa on Saksa ja nimensä rotu on saanut erään Etelä-Saksassa sijaitsevan pikkukaupungin mukaan. Se kuuluu vanhimpiin koirarotuihin. Se on peräisin roomalaisvallan ajoilta, jolloin rodun edustajia, mastiffintyyppisiä koiria pidettiin paimenina ja karjanvartijoina; koirien tehtävänä oli ajaa karjaa sekä suojella isäntäänsä. Nämä koirat ylittivät legioonien mukana alpit ja risteytyivät Rottweilin seudulla eläneiden paimenkoirien kanssa. Rottweilin kaupungin mukaan rottweiler (suom. "rottweililainen") on myös saanut nimensä; aluksi koira tunnettiin "teurastajan koirana". Rottweilereitä kutsutaan myös "rottiksiksi" ja "rotikoiksi"

Rottweilerin päätehtäväksi tuli karjan ajaminen ja vartiointi. Koiran piti myös vartioida isäntänsä omaisuutta ja tarvittaessa puolustaa tätä. Ryöstäjät ja varkaat olivat Rottweilin vilkkaan markkinapaikan lähistöllä yleinen ongelma ja siksi monet teurastajat sitoivatkin kukkaronsa koiriensa kaulaan. Rottweilerit olivat myös hyviä matkaseuralaisia. Rottweileria jalostettaessa tärkeintä olivat koiran käyttöominaisuudet ja rotua jalostettiinkin ainoastaan niiden perusteella. Rautateiden yleistyminen merkitsi rodulle vaikeita aikoja. Karjakoiria ei enää tarvittu ja Rottweilereiden luku kääntyi jyrkkään laskuun.

Ennen 1900-luvun alkua rottweilerin ei uskottu pienen kannan vuoksi säilyvän omana rotunaan ja sen takia rotua ei mainittukaan "Koirien rodut 1894" kirjassa. Ensimmäisen tiedossa olevan rotumääritelmän rottweileristä teki Albert Kull syyskuussa 1901. Rottweilerin käyttöominaisuudet huomattiin, kun etsittiin poliisin käyttöön sopivia koirarotuja. Rottweilerista huomattiin nopeasti, että se soveltuu työhön erinomaisesti. Rottweiler hyväksyttiin viralliseksi poliisikoiraksi vuonna 1910.

Vuonna 1907 saksalaiset perustivat kaksi rotuyhdistystä rottweilereille: Deutscher Rottweiler-Klub ja Der Internationale Rottweiler-Klub. Der Internationale Rottweiler-Klub laati rotumääritelmän vuonna 1913 ja Deutscher Rottweiler-Klub vuonna 1914. 1930-luvun alussa ensimmäiset rottweilerit vietiin Yhdysvaltoihin ja Englantiin 1936. FCI taas teki oman rotumääritelmänsä vuonna 1965 numerolle 147 a. Suomessa Suomen Rottweileryhdistys muodostettiin jo 1946.

Nykyään rottweilereita on rekisteröity lukumäärällisesti eniten Yhdysvalloissa, jossa niistä on ollut toiseksi suosituin rotu yli 100 000 rekisteröinnillä. Saksassa rekisteröidään vuosittain noin 3 000 rottweileria ja Suomessa vuosittain noin 600.

[muokkaa] Ulkonäkö

Rottweiler on keskivahva työkoira, jonka ulkoinen olemus kuvastaa voimaa. Voimakkaasta kokonaisvaikutelmasta huolimatta rottweiler ei kuitenkaan ole "kömpelö", vaan sen tulisi olla sopusuhtainen ja tasapainoinen. Se myös liikkuu kevyesti ja on erittäin kestävä.

Rottweilerilla on selvä sukupuolileima; nartut ovat kauttaaltaan kevytrakenteisempia. Rottweilerin koko vaihteleekin keskisuuresta suureen. Rottweiler on vankkarakenteinen. Se ei saa olla liian kevyt, mutta ei toisaalta liian raskaskaan. Ilmavuus ei myöskään kuvaa sen ulkomuotoa. Sen kuuluu huokua ulkoista voimaa olemalla sopusuhtainen ja vankka koira. Rottweiler on jalo koira. Jalous muodostuu sen jäntevyydestä, ryhdistä ja valppaudesta.

Rottweiler on hieman säkäkorkeuttaan pidempi koira, enintään 15 prosenttia. Se on siis hyvin neliön muotoinen. Sillä on vahva pää, jossa otsapenger on korostunut; kuono-osan tulee olla myös voimakas, leveä, ei kiila. Ennen rottweilereidenkin häntiä typistettiin, mutta typistyskiellon astuttua voimaan näin ei enää tehdä kaikissa maissa. Häntä voi olla normaali eli häntä on selkälinjan jatkeena. Toisinaan koira voi myös kantaa häntäänsä selän päällä yksilöstä riippuen enemmän tai vähemmän kiertyneenä.

Väriltään rottweiler on musta punaruskein merkein. Karvapeite on kaksinkertainen: peitin- ja aluskarva. Peitinkarvan tulee olla keskipitkää ja karheaa, erittäin tiheää ja pinnanmyötäistä.

[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen

Suomen Rottweileryhdistyksen määritelmän mukaan rottweiler on pohjimmiltaan ystävällinen, rauhallinen ja lapsirakas. Samaten se on kiintyvä, kuuliainen, ohjattava ja työhaluinen. Rotumääritelmän mukaan koirarodun käytöksen tulisi olla itsevarmaa, lujahermoista ja pelotonta; kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana rodun luonne on muuttunut yhä enenemässä määrin temperamenttisempaan ja pehmeään suuntaan - muiden palveluskoirarotujen tavoin. Yhdistyksen mukaan rotu vaatii omistajaltaan johdonmukaisuutta, rotutuntemusta ja peruskoulutusta. Aktiivisena rotuna rottweiler vaatii paljon liikuntaa, toimintaa ja aikaa omistajalta.^[1] Suomen Kennelliiton mukaan rottweiler soveltuu seura-, palvelus- ja käyttökoiraksi.^[2]

[muokkaa] Aggressiivisuus

Rottweiler on alun perin jalostettu aggressiiviseksi suojelukoiraksi, mikä osittain selittänee koiran käyttäytymistä. Rottweiler ei ole joka perheen koira, vaan se vaatii erittäin määrätietoisen kasvatuksen. Yleensä rottweilerin agressiivisuus johtuu huonosta kouluttamisesta ja hierarkian väärästä järjestyksestä, kun rottweiler on ottanut johtajan paikan itselleen. Kuolemaan johtaneista koiran tekemistä hyökkäyksistä ihmistä vastaan rottweiler oli Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskuksien tilastossa vuosilta 1979–1998 toiseksi yleisin rotu.^[3]. Suomessa rottweiler on tappanut yhden lapsen vuonna 2008^[4].

[muokkaa] Terveys

Kookkaana rotuna rottweilerilla on erityisesti syytä kiinnittää huomiota lonkkanivelen ja kyynärnivelen kasvuhäiriöön, sillä pahalaatuiset luuston kehityshäiriöt voivat invalidisoida koiran. Kehityshäiriöiden syntyyn vaikuttavat paljolti pennun ruokinta ja liikunta, perinnöllisten tekijöiden lisäksi. Erilaiset silmäsairaudet, kuten harmaakaihi eli HC, ovat myös yleistymässä rottweilerilla. Myös monet ihmisillekin tutut taudit, kuten syöpä, sydänvika jne. ovat rottweilerin ennenaikaisen poismenon syynä.