Michael Ende

Wikipedia

Michael Andreas Helmuth Ende (12. marraskuuta 1929 – 29. elokuuta 1995) oli saksalainen kirjailija ja antroposofi . Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvat Momo ja Tarina vailla loppua. Hänen teoksiaan on käännetty yli 40 eri kielelle ja niitä on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta.

Sisällysluettelo 1 Elämänvaiheet 2 Teokset 2.1 Lasten- ja nuortenkirjat 2.2 Lyriikka 2.3 Proosa 2.4 Näytelmät ja libretot 2.5 Filmatisoinnit 3 Suomennetut teokset 4 Kirjallisuutta 5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämänvaiheet

Michael Ende syntyi Etelä-Saksassa, Garmisch-Partenkirchenissä, joka sijaitsee Baijerin osavaltiossa. Hänen isänsä Edgar Ende oli taidemaalari ja merkittävä surrealisti. Enden äidin nimi oli Luise Bartholomä.

Ende ehti käydä Münchenissä humanistisiin aineisiin painottunutta Maximilian-lukiota kolme vuotta, kunnes vuonna 1943 koulu suljettiin ja lapset evakuoitiin maalle. Hieman ennen sodan loppua vuonna hän liittyi paikalliseen natseja vastustavaan liikkeeseen Freiheitsaktion Bayern ja sen vuoksi hänen opiskelunsa hidastui. Myöhemmin hän opiskeli Stuttgartissa Waldorf-koulussa ja Münchenssä Otto Falkenberg -teatterikoulussa, josta hän valmistui vuonna 1953.

Valmistumisensa jälkeen Ende työskenteli useissa eri teattereissa ja toimi myös elokuva-arvostelijana. Hänen kirjoittamansa näytelmät eivät saavuttaneet juuri menestystä ennen ensimmäisen käsikirjoituksensa Jim Knopf und Lukas der Lokomotivführer julkaisua vuonna 1960. Vaikka teos oli menestys ja voitti arvostetun Hans Christian Andersenin kirjallisuuspalkinnon, syyttivät kriitikot teosta todellisuudentajun puuttumisesta. Ende muutti Italiaan vaimonsa Ingeborg Hoffmannin kanssa ja 13 vuotta esikoisteoksensa ilmestymisensä jälkeen hän julkaisi romaanin Momo. Vuonna 1979 julkaistusta romaanista Die unendliche Geschichte, suom. Tarina vailla loppua tuli suuri menestys, mistä aiheutunut julkisuus rasitti ujoa ja syrjäänvetäytyvää kirjailijaa.

Enden ensimmäinen vaimo Ingeborg Hoffman kuoli keuhkosyöpään vuonna 1985. Myöhemmin, vuonna 1989, Ende meni naimisiin kääntäjä Mariko Satōn (佐藤 真理子) kanssa, joka myös käänsi joitain hänen teoksiaan japaniksi.

Michael Ende kuoli mahasyöpään 28. elokuuta 1995 Filderstadt-Bonlandenissa, Stuttgartin lähellä. Tällöin hän oli lähes 66-vuotias. Hänet on haudattu Müncheniin, Waldfriedhof-hautausmaan vanhaan osaan. Hänen hautamuistomerkkinsä esittää suurta pronssista kirjaa, johon on reliefeinä kuvattu hänen teostensa henkilöhahmoja.

[muokkaa] Teokset

[muokkaa] Lasten- ja nuortenkirjat

• Jim Knopf und Lukas der Lokomotivführer (1960)
• Jim Knopf und die Wilde 13 (1962)
• Das Schnurpsenbuch (1969)
• Tranquilla Trampeltreu die beharrliche Schildkröte (1972)
• Momo (1973)
• Das kleine Lumpenkasperle (1978)
• Das Traumfresserchen (1978)
• Lirum Larum Willi Warum (1978)
• Die unendliche Geschichte (1979)
• Der Lindwurm und der Schmetterling oder Der seltsame Tausch (1981)
• Die Schattennähmaschine (1982)
• Filemon Faltenreich (1984)
• Norbert Nackendick (1984)
• Ophelias Schattentheater (1988)
• Der satanarchäolügenialkohöllische Wunschpunsch (1989)
• Die Geschichte von der Schüssel und vom Löffel (1990)
• Lenchens Geheimnis (1991)
• Der lange Weg nach Santa Cruz (1992)
• Der Teddy und die Tiere (1993)
• Die Zauberschule im Wünschelreich (1999)
• Vom Wunsch aller Wünsche und andere Geschichten (1999)
• Die Rüpelschule (2002)

[muokkaa] Lyriikka

• Trödelmarkt der Träume (1986)

[muokkaa] Proosa

• Edgar Ende (1971)
• Mein Lesebuch (Anthologie, 1983]])
• Der Spiegel im Spiegel. Ein Labyrinth (1984)
• Die Archäologie der Dunkelheit (1985)
• Das Gefängnis der Freiheit (Erzählungen, 1992]])
• Die Vollmondlegende (Bilderbuch für Erwachsene) (1993)
• Michael Endes Zettelkasten. Skizzen und Notizen (1994)
• Der Niemandsgarten . Aus dem Nachlass (1998)

[muokkaa] Näytelmät ja libretot

• Die Spielverderber, (näytelmä, 1967)
• Das Gauklermärchen (näytelmä, 1982)
• Der Goggolori (1984)
• Die Jagd nach dem Schlarg. Variationen in Lewis Carrolls gleichnamigem Nonsensgedicht. (Libretto, 1987]])
• Der Rattenfänger (Libretto, 1993]])

[muokkaa] Filmatisoinnit

• Jim Knopf und Lukas der Lokomotivführer (1961)
• Jim Knopf und die wilde Dreizehn (1962)
• Jim Knopf und Lukas der Lokomotivführer (1977), ohjaaja Manfred Jenning
• Jim Knopf und die wilde 13 (1978), ohjaaja Manfred Jenning
• Die unendliche Geschichte (1984), ohjaaja Wolfgang Petersen
• Momo (1986), ohjannut Johannes Schaaf
• The NeverEnding Story II. The Next Chapter (Yhdysvallat, 1990) ohjaaja George Trumbull Miller
• The NeverEnding Story III (Yhdysvallat, 1994), ohjaaja Peter MacDonald

[muokkaa] Suomennetut teokset

• Mielinkielinliemi, suomentanut Marja Kyrö, kuvittanut Regina Kehn, WSOY 1991
• Momo ja aikavarkaat: seitsenosainen lastenkuunnelma Yleisradiolle sovittanut Elina Rainio, suomentanut Marikki Makkonen, dramaturgi Eila Arjoma, Yleisradio 1991
• Momo: merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä, joka antoi ihmisille takaisin ajan, suomentanut Marikki Makkonen, WSOY 1977, 1989 ja 2004
• Tarina vailla loppua, kuvittanut Roswitha Quadflieg, suomentanut Marja Kyrö, Otava 1982, 2000 ja 2002
• Unienahmija, suomentanut Kaija Pakkanen, Weilin + Göös 1987
• Ofelian varjoteatteri, kuvittanut Friedrich Hechelmann, suomentanut Anja-Liisa Vartiainen, WSOY 1988

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Miettinen, Esko: Velhot, örkit, sankarit: Johdatus fantasian maailmaan. Kirjapaja, 2004.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Michael Ende personal web site (englanniksi)
• NES Online: About Michael Ende (englanniksi)
• Multi-lingual bibliography of Michael Ende (englanniksi)
• Michael Ende's Last Words to the Japanese (englanniksi)