Hongikon Nuorisoseuran Urheilijat
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Hongikon Nuorisoseuran Urheilijat (HoNsU) on vuonna 1948 perustettu jyväskyläläinen urheiluseura.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Seuran perustaminen
HoNsU perustettiin Hongikon Nuorisoseuran - silloisen Jyväskylän pitäjän Nuorisoseuran talolla 25. lokakuuta 1948 Taulumäellä. Seuran nimeksi tuli "emonuorisoseuran" mukaan Jyväskylän pitäjän Nuorisoseuran Urheilijat, joka muutettiin 1950-luvun alussa nuorisoseuran nimen vaihdon myötä Hongikon Nuorisoseuran Urheilijoiksi. Jo ennen seuran syntymää oli Taulumäen nuoriso kokoontunut sunnuntaipäivisin paikallisella Koskenharjun nurmikentällä pelaamaan jalkapalloa, jota voitaneen pitää alueen urheilutoiminnan alkuna, vaikka seuraa virallisesti perustettaessa jalkapallotoiminta oli jo loppunut eikä se tullut mukaan seuran lajivalikoimaan (jalkapalloa tosin mietittiin otettavaksi toimintaan mukaan 1960-luvun puolivälin tienoilla mutta toteutumatta jäi). Seuran perustamisen aikoihin alueelle muutti Pekka Tamminen - innokas pesäpallomies Pohjanmaalta, joka laittoi seurassa alkuun pesäpallotoiminnan.
[muokkaa] Pesäpallotoiminta
Ensimmäinen HoNsU:n virallinen pesäpallo-ottelu pelattiin 1949 Jokivarren Ryhtiä vastaan ja HoNsU hävisi ottelun 14-4. Alkuvuosina toiminnan pääpaino oli juniorijoukkueissa ja seuran ensimmäinen piirinmestaruus tuli 16-vuotiaille vuonna 1950. Vuonna 1952 oli jo päästy niin pitkälle, että voitettiin kaikki poikien piirinmestaruudet ja silloinen 16-vuotiaiden poikien joukkue pääsi SM-tasolla loppuotteluun, jossa kuitenkin Haminan Palloilijat oli parempi yhdellä juoksulla. Tämän joukkueen pohjalle rakennettu edustusjoukkue nousi ensin Suomi-sarjaan vuonna 1953 ja siitä mestaruussarjaan 1956. Kaudesta 1957 mestaruussarjassa tuli kuitenkin ranskalainen visiitti eli suora putoaminen, mutta joukkue nousi uudelleen mestaruussarjaan heti seuraavalla kaudella 1958 ja pelasikin ylimmällä sarjatasolla seuraavat 12 kautta. Parhaimpina sijoituksina löytyvät 3. sijat kausilta 1961, 1965 ja 1966 ja seuran kirkkaimpina tähtinään lukkarilegenda Eino Kaakkolahti ja Lahdesta seuraan tullut Antti Elomaa. Joukkueeseen ei kuitenkaan saatu ajettua sisään tarpeeksi uutta nuorta verta ja vanhempien pelaajien lopetellessa joukkue putosi Suomi-sarjaan kaudella 1970 .
1970-luvun pesäpalloissa Jyväskylässä olivat otsikoissa Kiri ja Lohi, HoNsU:n puolestaan pelatessa kaudet 1971 - 1982 vaihtelevalla menestyksellä Suomi-sarjassa ja pelaajien tullessa ja mennessä. Käväisipä muuan Antero Mertarantakin pelaamassa seurassa kaudella 1980. 1980-luvun alussa seura päätti panostaa pesäpallon edustusjoukkueeseen. Pelaajiksi saatiin mm. Ossi Rajala ja kaksi kautta Imatralla pelannut Kirin kasvatti Ismo Jaatinen. Kausi 1982 päättyikin loistavasti sarjanousuun ja seurajohto panosti joukkueeseen entistä enemmän varmistaen, että kaudesta 1983 ei tule ranskalaista visiittiä. Uudet palaajat olivat lukkarilegenda Mauri Pyhälahti, Kari Kuusiniemi ja Simo Snellman. Menestystäkin tuli, sillä kausi 1984 päättyi Jyväskylän kaksoisvoittoon Kirin pokatessa mestaruusmitalit ja HoNsU:n hopeiset. Tämän jälkeen joukkue alkoi hajaantua ja kausi 1986 päättyi putoamiseen. Kaudelle 1987 HoNsU sai jälleen jalkeille nousua tavoittelevan joukkueen, mutta kun nousu jäi haaveksi ja pesäpallon junioritoiminnan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta laahatessa Kirin ja Lohen perässä, päätti seura 90-luvun alussa lopettaa koko pesäpallotoiminnan.
[muokkaa] Miesten koripallo
Koripalloa on Jyväskylässä pelattu 40-luvulta lähtien eri seuroissa, mm. JyP:ssä, Ryhdissä ja Kirissä. Laji oli kuitenkin sodanjälkeisessä Jyväskylässä marginaalilaji ja vasta pelaajien siirryttyä HoNsU:n siipien suojaan, alkoi laji hitaasti mutta varmasti lisätä suosiotaan. 60-luvun alussa joukkue nousi Suomi-sarjaan ja vuonna 1967 HoNsU:n A-pojat saavutivat SM-hopeaa. Näistä pelaajista koostuva miesten joukkueen runko kolkutteli mestaruussarjankin portteja kaudella 1970, mutta karsintasarjan ainoa tappio oli kohtalokas ja nousu jäi sillä kertaa haaveeksi. Tappio oli kohtalokas myös siinäkin mielessä, että joukkueen avainhenkilöiden välit kärjistyivät ja joukkue hajosi.
1970-luvun alku pelattiin suomisarjassa ja yleensä keskitason alapuolella mutta keväällä 1975 pystyttiin seuran ensimmäisen ulkomaalaisvahvistuksen, afro-tukkaisen mutta valkoihoisen takamiehen Dan Palleyn johdolla, nousemaan vastaperustettuun I-divisioonaan. Kaudesta 75/76 tuli kuitenkin divarissa heikko. "Vahvistukseksi" tuli takamies Palleyn kaveri George Brod, joka harjoituspeleissä heitteli kaukaa 30 pistettä per peli mutta kun sarjapeleissä ei heitto alkanut pudota, niin Brod ei loppukaudesta mahtunut edes aloitusviisikkoon! Tuolloin ulkomaalaisvahvistusta ei saanut vaihtaa kesken kauden ja niinpä edessä näytti olevan taas paluu Suomi-sarja kaudella 1977. Vaan eipä ollutkaan. Joku I-divisioonan seuroista meni konkurssiin ja sarjapaikka divariin HoNsU:lle avautui kesällä pidettyjen ylimääräisten karsintojen jälkeen. Noihin karsintoihin HoNsU lähti rohkeasti 50/60-luvun taitteessa syntyneillä pelaajilla ja kun vielä avuksi tuotiin luultavasti HoNsU toiseksi paras jenkkivahvistus kautta aikojen - Fletcher Johnson - palattiin komeasti takasin divariin. Johnsonin olisi periaatteessa pitänyt liiton sääntöjen mukaan jatkaa seurassa kauden 77/78 mutta polvimamma esti sen. Liitto antoi yllättäen poikkeusluvan vahvistuksen vaihtoon ja tilalle tuli Peli-Karhuissa näytillä ollut Dennis Hogg, jonka johdolla joukkue pelasi parasta koripalloa mitä siihen asti kaupungissa oli nähty. Seuraava kausikin oli menestys, nyt joukkue oli jo pääosin täysi-ikäisten kirjoissa ja kun ryhmään lisättiin NBA-tason vahvistus - se kaikkien aikojen paras HoNsU:ssa pelannut koripalloilija - Eugene "Zippie" Richarsson, niin runkosarjassa saatiin kotietu pudotuspeleihin. Tästä huolimatta pudotuspeleissä vastaan tullut paikalliskilpailija Äänekosken Huima pystyi pudottamaan Honsun suoraan kahdessa pelissä.
Hyvä kausi herätti seurajohdon asettamaan tavoitteesi kaudelle 79/80 sarjanousun. Vahvistuksesi tuli NBA-kokemusta omaava John Derrick ja muutamia kokeneita divarijyriä lähiseuroista. Derrick oli 4-paikan peluri, joka käsitteli palloa kauniisti ja heitti sulavasti ja tarkasti. Hän oli kuitenkin pahasti keskenkuntoinen eikä hänestä ollut pelejä ratkaisemaan. Joukkue joutui tappiokierteeseen, joka talttui vasta kun Derrick sai potkut ja tilalle tuli vanha tuttu Dennis Hogg. Kausi oli kuitenkin jo tässä vaiheessa puolessa välissä ja niinpä tulos oli masentava: niukka putoaminen Suomi-sarjaan.
Kausi 80/81 jatkoi edellistä katastrofia. Joukkue oli paperilla Suomi-sarjan nimekkäin ja siinä pelasi kolme jenkkivahvistusta (tietysti silloisten sääntöjen mukaan eri aikaan) ja mm. tuolloinen miesten maajoukkueen ykköstakamies Matti Mikkonen, joka oli valittu nuorten EM-kisojen parhaaksi pelaajaksi 1979. Tästä kokkonpanosta huolimatta nousu takaisin divariin onnistui vasta seuraavalla kaudella, kun joukkuetta oli taas nuorennettu.
Kauteen 82/83 HoNsU lähti hakemaan suoraan nousua saman tien mestaruussarjaan. Tämän takeena oli joukkueeseen tullut ensimmäinen kotimainen ammattipelaaja Jouko Heikkinen, joka toi ammattimaisuutta koko seuran asenteeseen. Lisäksi seuran A-nuoret olivat keväällä 1982 sijoittuneet A-poikien SM-sarjassa toiseksi, joten siinäpä oli runkoa jolla nousua lähdettiin hakemaan. Nousu jäi kuitenkin sillä kertaa haaveeksi ja nousun teki HoNsU:n puolesta Gerald Leen johdolla Helsingin NMKY valmentajanaan Eero Saarinen. Monella tapaan namikan esimerkkiä noudattaen HoNsU sitten nousi seuraavalla kaudella ensimmäistä kertaa mestaruussarjaan. Valmentajaksi hankittiin ammattimies Seppo Sonkeri ja harjoittelua lisättiin roimasti.
Ensimmäisestä mestaruussarjakaudesta tuli kuitenkin pannukakku. Jenkkivahvistus Greig Robinsson oli ihan kelpo pelimies ja teki myöhemmin Belgiassa sangen näyttävän uran. Kaveri oli silloin kuitenkin vielä pikkuisen liian nuori koviin peleihin ja yleensä Robinsson teki kovimmat suorituksena vasta siinä vaiheessa, kun peli oli jo ratkaistu. Niinpä taas kerran vaihdettiin miestä: tilalle tullut Richard Laurel teki sen minkä pystyi mutta kauden jälkeen käteen jäi voittosuhteella 7/36 runkosarjan viimeinen sija ja putoaminen sarjasta.
Kausi 85/86 pelattiin divarissa ilman ulkomaalaisia. HoNsU pysyi putoamisesta huolimatta sangen hyvin kasassa ja joukkueessa pelasi Heikkisen ja Mikkosen lisäksi mm. vuoden koripalloilijaksi myöhemmin valittu Petteri Nieminen ja viimeistä kauttaan koripalloileva Kimmo Tarkkio, joka sittemmin jatkoi urheilu-uraansa jalkapallon puolella. Valmentajaksi tuli naapuriseura Weikoista Ensio Helimäki, joka nousi Honsun mukana valtakunnan eliittiin. Kausi oli menestys ja päättyi sarjanousuun.
Kesällä 1986 seurajohto panosti koripallon edustusjoukkueeseen. Jo ennestään nimivahvaan joukkueeseen hankittiin Pertti Marttila KTPstä, viisi kautta Uudenkaupungin Urheilijoita edustanut jenkkivahvistus Ray White ja Hongan takamiestaituri Petteri Kuusela. Synkät pilvet varjostivat joukkuetta jo ennen kuin kausi ehti alkaa: Marttila rikkoi pelaajasopimuksen ja jäi Kotkaan, Ray White taas ajoi kolarin ja häipyi maasta rattijuopumusepäily niskassaan. Vastoinkäymiset kuitenkin hitsasivat joukkueen yhteen ja sarjapaikka uusittiin helposti.
Kausi 87/88 sujui HoNsU:lta mestaruussarjassa jo rutiinilla. Voittosuhteella 17/32 sijoituttiin runkosarjan kuudenneksi, niukasti neljän joukkueen pudotuspelien ulkopuolelle, jonne HoNsU:n nenän edestä meni ToPo yhteensä 18 voitolla.
Seuraavalle kaudelle HoNsU sai riveihinsä maajoukkueen ykkössentterin Pekka Markkasen, jonka johdolla lähdettiin hakemaan mestaruutta. Finaaleissa tuli vastaan vanha kilpakumppani Helsingin NMKY. HoNsU johti finaalisarjaa jo voitoin 2-1 ja johtipa vielä neljättä finaalipeliä Helsingin Urheilutalolla lähes kymmenellä pisteellä vielä viitisen minuuttia ennen loppua. Ratkaishetkillä Pekka Markkanen pääsi yksin läpi ja päätti katkaista entisen seuransa Namikan selkärangan komealla donkilla, joka kuitenkin meni kuitenkin takarautaan ja takaisin kentälle. Tästä sisuuntunut Namika sai rivinsä järjestykseen ja käänsi pelin edukseen vieden voiton kahdella pisteellä. Viimeisessä pelissä Namika oli sitten selvästi parempi ja juhli mestaruutta HoNsU:n joutuessa nielemään katkeraa kalkkia.
Mestaruussarjassa HoNsU sitten pelasi vielä kaudet 1986 - 1997 saavuttaen vuonna 1989 hopean ja uudestaan hopeaa keväällä 1991, pronssia 1993. Tämän jälkeen menetys alkoi hiipua ja lopulta kauden 96/97 jälkeen tuli jälleen putoaminen alaspäin. Kun seuran talous oli 90-luvun menetyshuumassa mennyt kuralle, ei välittömästi lähdetty hakemaan uutta nousua, vaan joukkue kasattiin Jyvässeudun junioreista. Kesällä 1999 seura teki viimeisen suurpanostuksen miesten edustusjoukkueeseen: pitkän ulkomaan kierroksen tehnyt Pekka Markkanen teki paluutta kotimaahan ja HoNsU tahtoi saada hänet riveihinsä. Kun samaiselle kaudelle saman kaupungin seura Säynätsalon Riento nousi mestaruussarjaan, oli selvää että myös Riennolla oli kiinnostus saada Markkanen kokoonpanoonsa. Asia hoidettiin seurafuusiolla: HoNsU ja Riento yhdistivät edustusjoukkueensa ja syntyi koripallon erikoisseura BC Jyväskylä. HoNsu jatkoi tämän jälkeen koripallossa juniori- ja naistoimintaa hoitavana seurana.
Juniori-seura HoNsU:n A-Pojat tahkoavat tälläkin kaudella 2007/2008 nuorten SM-sarjaa. Joukkueen kirkkaimpana tähtenä häärii Jyväskylän Yao Mingiksikin kutsuttu Harri Keskitalo, joka reilusti yli kaksimetrisellä varrellaan tekee tuhoa vastustajan korin alla. A-Poikien kotipelit pelataan Kypärämäen koulun salissa. Salin, jota leikkisästi "Kypärämäki Gardeniksikin" kutsutaan, katossa komeilee kolmen Honsu-legendan paidat: Ari Vartiainen, Daniel Markaka ja Niko Vilkman. General Managerina (toimitusjohtajana) toimii jo seitsemättä kautta Petteri Malinen. Valmennuksesta vastaa kolmikko Joni Vesalainen - Ilja Saralahti - Riku Parkatti.
[muokkaa] Koripallotoiminta, naiset
Tyttökoripallo aloitettiin seurassa 70-luvun puolessa välin kiivaan keskustelun jälkeen. Hankkeen vastustajat pelkäsivät, että tytöt vievät salivuoroja pojilta, ollen tässä myös osin oikeassa: 70-luvun alkupuolella lajin harrastamisen fasiliteetit olivat Jyväskylässä perin kehnot, yhdessäkään salissa ei ollut minkäänlaista katsomoa. Tilanteeseen tuli parannusta tuli vasta 1975 Viitaniemen Ammattikoulun ja 1978 monitoimitalon valmistuttua.
Muutama vuosi tyttöjen juniorityön käynnistyttyä saatiin kasaan jo naisten edustusjoukkue suomisarjaan. Joukkue vahvistui merkittävästi, kun pari mestaruuttakin voittanut Jyväskylän Kiri lopetti naiskoripalloilun 1980, ja pelaajat siirtyivät HoNsUun. Niinpä joukkue nousi mestaruussarjaan kaudeksi 83/84. Joukkue kuitenkin hajosi, ja uudestaan seuran naisjoukkue nousi valtakunnan tason otsikoihin vasta 90-luvun lopussa. Tällöin seuran A-tytöt voittivat seurahistorian ensimmäisen SM-kullan, ja naisten edustusjoukkue hallitsi vuosia ylivoimaisesti I-divisioonaa, käyden kaudella 01/02 mestaruussarjassa. Muina kertoina seurajohto katsoi, ettei divarivoitosta huolimatta seuralla ole resursseja pelata SM-tasolla.
Vihdoin kaudella 06/07 joukkueella oli myös seurajohdon lupa nousta, joka toteutuikin komeasti täysin puhtaalla pelillä.
Kaudelle 07/08 Honsu lähtee naisten SM-sarjaan seuraavalla joukkueella:
- Johanna Juka
- Laura Lahtinen
- Kaisa Lind
- Laura Pekkarinen
- Juuli Piiroinen
- Pia Salminen
- Salla Viitanen
- Anna Kuokkanen
- Lizanne Murphy (CAN)
- Charlee Underwood (USA)
- Breanne Watson (CAN)
Valmentaja Mikko Tupamäki
