Green Day
Wikipedia
 Green day |
||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||
| Tiedot | ||||||||
| Toiminnassa: | 1987– | |||||||
| Tyylisuunta: | rockmusiikki | |||||||
| Tyylilaji: | punk rock rock |
|||||||
| Kotipaikka: | Oakland, Kalifornia, Yhdysvallat | |||||||
| Laulukieli: | englanti | |||||||
| Sivusto: | GreenDay.com | |||||||
| Jäsenet | ||||||||
|
||||||||
| Levy-yhtiöt | ||||||||
|
||||||||
Green Day on yhdysvaltalainen punkrock-yhtye, joka julkaisi ensimmäisen levynsä vuonna 1988. Kalifornian Oaklandista kotoisin olevaan yhtyeeseen kuuluu laulaja-kitaristi Billie Joe Armstrong, basisti Mike Dirnt ja rumpali Tré Cool. Green Dayn, samoin kuin myös Kaliforniasta kotoisin olevien The Offspringin ja Rancidin, on katsottu nostaneen punk-musiikin takaisin valtavirran suosioon Yhdysvalloissa 90-luvun puolivälissä. Yhtyeen musiikki eroaa aiempien vuosikymmenten punkista ollen enemmän tyyliltään punk rockia. Green Dayn suosio on innoittanut myös muita punk- ja rock-yhtyeitä, kuten Sum 41:a ja Good Charlottea.
Vuonna 1994 ilmestynyt Dookie-albumi ja siltä julkaistu "Basket Case" -single nostivat yhtyeen suosituksi ympäri maailman. Vuonna 2004 julkaisemaansa albumia American Idiot yhtye kutsuu punk rock -oopperaksi. Levy käänsi Green Dayn laskussa olleen uran uuteen nousuun ja menestyi listoilla paremmin kuin yksikään aikaisempi albumi. Green Day on myynyt maailmanlaajuisesti jo yli 65 miljoonaa levyä, mikä tekee siitä kaikkien aikojen kaupallisesti menestyneimmän punk-yhtyeen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Sweet Children
Billie Joe Armstrong ja Mike Dirnt ovat Green Day perustajajäseniä. He tapasivat toisensa ensimmäisen kerran kymmenvuotiaina vuonna 1982 Kaliforniassa sijaitsevan John Sweet High Schoolin kahvilassa. Ollessaan toistensa luona yökylässä he soittivat vanhoja heavy metal-klassikoita, kuten Ozzy Osbournea, Def Leppardia ja Van Halenia. Billie Joe Armstrongin ollessa kymmenvuotias hänen isänsä kuoli, josta kertoo yhtyeen uusimman albumin American Idiot surumielinen laulu "Wake Me Up When September Ends". Billie oli 14-vuotias tehdessään ensimmäisen laulunsa "Why Do You Want Him?", joka kertoi Armstrongin äidistä ja isäpuolesta. Vuonna 1987 Billie Joe ja Mike värväsivät rumpali John Kiffmeyerin (Al Sobrante) ja muodostivat Sweet Children -yhtyeen. He soittivat ensimmäisen virallisen keikkansa Rod's Hickory Pitissä. Pian he alkoivat tehdä keikkoja muiden bändien lämppäreinä Gilman Street-klubilla, Berkeleyssä.
[muokkaa] Uran alku
Ollessaan 17-vuotiaita lukiolaisia yhtye levytti ensimmäisen EP:nsä 1,000 Hours kahdessa päivässä. Pian sen jälkeen Mike valmistui, mutta Billie Joe jätti koulun kesken päivää ennen 18-vuotissyntymäpäiviään. 1,000 Hours sai pian seuraa muista julkaisuista, muun muassa EP:t Slappy ja Sweet Children sekä LP 39/Smooth.
Green Dayn debyyttialbumi 1,039/Smoothed Out Slappy Hours oli kokoelma aiemmista julkaisuista ja julkaistiin vuonna 1990. Nimi tulee EP:iden (1,000 Hours ja Slappy) sekä LP:n (39/Smooth) nimistä. Albumin julkaisi paikallinen independent-levy-yhtiö Lookout! Records. Pian julkaisun jälkeen John Kiffmeyer päätti jättää yhtyeen ja keskittyä opintoihinsa. Billie Joe ja Mike värväsivät uuden rumpalin, toisen Gilman Streetin veteraanin, Tré Coolin. Tré oli soittanut The Lookouts! -yhtyeessä rumpalina jo kaksitoistavuotiaasta asti. Muita The Lookout!:in jäseniä olivat mm. Larry Livermore, Lookout! Recordsin omistaja. Green Dayn toinen levy, Kerplunk! oli Tré Coolin ensiesiintyminen yhtyeessä ja julkaistiin alkuvuodesta 1992.
Green Day kasvatti mainettaan niin sanotulla vanhanaikaisella tavalla - ansaitsemalla sen. Ennen ensimmäisen sopimuksen solmimista suuren levy-yhtiön kanssa he olivat jo olleet viidellä kiertueella ajaen rannikolta toiselle majoittuen ystävien ja fanien luona. Saatuaan Reprise Recordsin tuottajan Rob Cavallon huomion, heillä oli edessään ensimmäinen suuren levy-yhtiön sopimus vuonna huhtikuussa 1993. Pian sopimuksen solmimisen jälkeen he alkoivat levyttää albumia, joka julkaistiin vuonna 1994 ja olisi heidän pääsylippunsa maineeseen. Albumi oli nimeltään Dookie.
[muokkaa] Menestys
Vaikka Dookien kokonaiskesto oli vain hieman yli 39 minuuttia, oli se silti menestys. Dookie tutustutti suuren yleisön Green Dayn energiseen punk rockiin. Green Dayn kappaleita muun muassa tuhopoltoista ja itsetyydytyksestä on luonnehdittu epävirallisiksi kansallislauluiksi. Laulaessaan omista murheistaan ja nuoruuden ongelmistaan Green Day huomasi, että heidän lisäkseen oli tuhansia samanlaisia nuoria painimassa samojen ongelmien kanssa. Oli muotia olla kypsymätön. Dookie möi kymmenen miljoonaa kappaletta pelkästään Amerikassa ja yli 20 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Albumi voitti myös vuoden 1994 Grammy-palkinnon parhaasta alternative-musiikista. Green Dayn menestys herätti myös negatiivisia tunteita heidän faniensa joukossa. Jotkut olivat sitä mieltä, että Green Day oli myynyt itsensä musiikkiteollisuudelle, vaikka asia oli itse asiassa täysin päinvastoin.
Seuraavilla albumeilla, Insomniac ja nimrod., Green Dayn onnistui säilyä uskollisina punk-musiikille samalla todistaen, että he eivät olleet vain kovaa huutava poikalauma. Nimrod.:ilta nousi yllätysmenestykseen rauhallinen, pääasiassa kitaralla soitettu, "Good Riddance (Time of Your Life)", joka kuultiin viimeisessä Seinfeldin jaksossa. Tähän aikaan yhtyeen jäsenet olivat perustamassa perheitä, ja oli muutenkin selvää, että he olivat kasvamassa sekä omina itsenään että bändinä. Yhteisymmärryksen tuloksena bändi piti kahden vuoden tauon voidakseen keskittyä perheisiinsä.
[muokkaa] Uusi vuosituhat, uudet kujeet
Vuonna 2000 Green Day palasi musiikin pariin ja julkaisi albumin nimeltä Warning:. Albumi poikkesi suuresti kaikista Green Dayn aikaisemmista albumeista ollen melodisempi ja rauhallisempi. Vaikka kriitikot kehuivat albumia, eivät fanit siitä suuresti innostuneet, ja se onkin yhtyeen vähiten myynyt albumi. Pieneen menestykseen albumilta ylsi Minority. Seuraavat vuodet kuluivat tehden muutaman kiertueen ja julkaisten pari kokoelmalevyä, International Superhits!:in vuonna 2001 ja Shenanigansin vuonna 2002. International Superhits! tosin sisälsi kaksi uutta kappaletta: Maria ja Poprocks & Coke.
Monen vuoden tauon jälkeen syyskuussa 2004 Green Day julkaisi tähän saakka menestyneimmän albuminsa, American Idiotin. Tällä albumilla Green Day kritisoi Yhdysvaltojen mediaa, hallitusta ja sen politiikkaa, varsinkin Irakin sotaa. Albumilta ensimmäinen julkaistu single "American Idiot" oli ensimmäinen Green Dayn kappale, joka nousi listaykköseksi Billboard Charts:illa. Toisena levyltä julkaistu "Boulevard of Broken Dreams"-single oli vielä suurempi hitti, ja se ylsi ensimmäisenä Green Dayn kappaleena Amerikan virallisen musiikkilistan ykköspaikalle. American Idiot sai seitsemän Grammy-ehdokkuutta, joista se voitti parhaan rock-albumin palkinnon.
American Idiot-kiertue oli Green Dayn suurin ja sen huipensi Englannissa tehty keikka, josta tehtiin Bullet in a Bible-livelevy.
[muokkaa] The Simpsons Movie
Vuonna 2007 Green Day esiintyi The Simpsons Movien alussa esittäen The Simpsons-sarjan tunnuskappaleen. Elokuvassa keikka päättyy siihen, että järven saastunut vesi aiheuttaa vedessä kelluvan lavan uppoamisen tappaen koko yhtyeen.
[muokkaa] Kokoonpano
- Billie Joe Armstrong — laulu ja kitara
- Syntynyt 17.2.1972. Yhtyeen keulahahmo ja pääsanoittaja.
- Mike Dirnt , oikealta nimeltään Michael Ryan Pritchard — basso
- Syntynyt 4.5.1972. Hänellä oli syntyessään sydänvika, joten hän saa joskus paniikkikohtauksia.
- Tré Cool, oikealta nimeltään Frank Edwin Wright III — rummut
- Syntynyt 9.12.1972. Hän ei ollut yhtyeessä alusta lähtien vaan tuli Al Sobranten tilalle. Billie Joe ja Mike Dirnt olivat kuitenkin ihailleet hänen soittotaitojaan jo hänen esiintyessään aiemman yhtyeensä kanssa.
- Al Sobrante, oikealta nimeltään John Kiffmeyer — alkuperäinen rumpali, joka jätti Sweet Childrenin opintojensa takia. Hänen oli ensin määrä palata takaisin opintojen päätyttyä, mutta koska hänestä ei enää lähtönsä jälkeen kuulunut mitään, yhtye otti uuden rumpalin.
[muokkaa] Julkaisut
| Vuosi | Nimi | Levymerkki | Muuta |
|---|---|---|---|
| 1988 | The Sweet Children | Skene | EP (alun perin levymerkillä The Sweet Children) |
| 1989 | 1,000 Hours | Lookout | EP |
| 1990 | Slappy | Lookout | EP |
| 1990 | 1,039/Smoothed Out Slappy Hours | Lookout | sisältää materiaalia levyiltä 39/Smooth, Slappy and 1,000 Hours |
| 1992 | Kerplunk! | Lookout | |
| 1994 | Dookie | Reprise | |
| 1995 | Insomniac | Reprise | |
| 1996 | Bowling Bowling Bowling Parking Parking | Reprise | Live EP |
| 1997 | nimrod. | Reprise | |
| 2000 | Warning: | Reprise | |
| 2001 | International Superhits! | 404 Music | Greatest Hits LP 1993-2001 |
| 2001 | International Supervideos! | Greatest Hits DVD 1993-2001 | |
| 2002 | Shenanigans | 404 Music | singlejen B-puolikokoelma |
| 2004 | American Idiot | Reprise | Julkaistu 21. syyskuuta 2004 |
| 2005 | Bullet in a Bible | Reprise | Julkaistu marraskuussa 2005 |
Vuonna 2005 julkaistu musiikki CD/DVD Bullet in a Bible on taltiointi vuoden 2005 kiertueelta, Englannista, Milton Keynesistä.
Green Dayn tarinan on koonnut Ben Myers. Teos on Sammakko-kustannusyhtiön painama ja sen nimi on "Green Day, Amerikan idiootit ja uuspunkin kukoistus".
[muokkaa] Palkinnot
- Grammy: Paras vaihtoehtomusiikkialbumi, Dookie (1995)
- Grammy: Paras rock-albumi, American Idiot (2005)
- Grammy: Paras levy, Boulevard of Broken Dreams -single (2006)
- Brit Awards: Paras kansainvälinen bändi (2006)
- Brit Awards: Paras kansainvälinen albumi, American Idiot (2006)
- MTV Europe Music Awards: Paras rock-yhtye (2005)
- MTV Europe Music Awards: Paras albumi, American Idiot (2005)
- MTV Video Music Awards: Paras rock-video, Boulevard of Broken Dreams (2005)
- MTV Video Music Awards: Katsojien valitsema vuoden video, Boulevard of Broken Dreams (2005)
- MTV Video Music Awards: Paras bändin video, Boulevard of Broken Dreams (2005)
- MTV Video Music Awards: Vuoden video, Boulevard of Broken Dreams (2005)
- MTV Video Music Awards: Paras editointi, Boulevard of Broken Dreams (2005)
- MTV Video Music Awards: Paras ohjaus, Boulevard of Broken Dreams (2005)
- MTV Video Music Awards: Paras kuvaus, Boulevard of Broken Dreams (2005)
- Kerrang!: Planeetan paras bändi (2005)
- Kerrang!: Paras live-bändi (2005)
- Billboard: Vuoden rock-esiintyjä (2005)
- Billboard: Vuoden rock-kappale, Boulevard of Broken Dreams (2005)
- Billboard: Vuoden pop-bändi (2005)
- Billboard: Billboard 200 album group (2005)
- Billboard: Hot 100 group (2005)
- Billboard: Vuoden moderni rock-artisti (2005)
- MTV Australian Video Music Awards: Paras bändi (2005)
- MTV Australian Video Music Awards: Paras rock-video, American Idiot (2005)
- MTV Australian Video Music Awards: Paras bändi (2006)
- Shockwaves NME Awards: Paras video, American Idiot (2005)
- Kids Choice Awards: Paras bändi (2006)
- Kids Choice Awards: Paras kappale, Wake Me Up When September Ends (2006)
- American Music Awards: Paras vaihtoehtomusiikkibändi (2005)
- American Music Awards: Paras pop/rock-albumi, American Idiot (2005)
- Teen Choice Awards: Paras rock-kappale, Boulevard of Broken Dreams
[muokkaa] Aiheesta muualla
