Airbus A320
Wikipedia
| Airbus A320 | |
|---|---|
 |
|
| Finnairin Airbus A320-200 (OH-LXK) laskeutumassa Lontoon Heathrow'n lentoasemalle. | |
| Tyyppi | Matkustajalentokone |
| Valmistaja | EADS (Airbus S.A.S.) |
| Neitsytlento | 22. helmikuuta 1987 |
| Esitelty | 28. maaliskuuta 1988 |
| Pääkäyttäjät | US Airways (233) United Airlines (152) Northwest Airlines (146) Air France (139) |
| Valmistusmäärä | 3 200 (lehdistötiedote 3. elokuuta 2007) |
Airbus A320 on kapearunkoinen, kahdella suihkuturbiinimoottorilla varustettu liikennelentokone, jonka valmistaja on Airbus Industrie. A320 on suositun koneperheen ensimmäinen versio, ja siitä on myöhemmin kehitetty pidennetty malli A321, sekä lyhyemmät A319 ja A318.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Airbus A320 -koneperheestä
A320 oli aikoinaan edistyksellinen konetyyppi: se mm. hyödynsi ensimmäisenä alle äänennopeuden lentävänä liikennelentokoneena uudenaikaista, tietokoneavusteista fly-by-wire-ohjausjärjestelmää ilman suoraa mekaanista yhteyttä ohjainten ja ohjainpintojen välillä. Tämä mahdollistaa ohjauskäskyjen turvallisuuden varmistamisen ennen niiden suorittamista, joten poikkeamat koneen normaalista suoritusarvoprofiilista voidaan ehkäistä ja korjata automaattisesti. Näin kone osaa automaattisesti estää esim. siiven kohtauskulman kasvamisen liian suureksi, mikä johtaisi koneen sakkaamiseen (näitä turvaominaisuuksia kutsutaan suojauksiksi, engl. protections).
Perinteisten rattiohjainten sijaan A320-perheen koneissa on ns. sidestick-ohjaimet, ja perinteiset analogiset mittarit on korvattu kuvaputkinäytöillä, joihin lentäjät voivat valita sopivan näkymän lennon vaiheen mukaan. Koneperheen eri malleissa on lähes täysin yhtenevät ohjaamot, joten lentäjät voivat lentää samalla tyyppikoulutuksella kaikkia malleja – 1–11 päivän pituisen muuntokoulutuksen jälkeen myös A330/340-malleja. A320-sarjan koneet voidaan varustaa joko CFM56- tai IAE V2500 -moottoreilla.
[muokkaa] A320-koneperheen ohjaamolaitteistosta
Airbus 320 -sarjan koneiden ohjaamoa hallitsevat kuvaputkinäytöt, joilla on lähes kokonaan korvattu (varamittareita lukuun ottamatta) perinteinen analoginen mittaristo. Useimpia laitteita on sekä kapteenille että perämiehelle omansa. Lentäjien pääasiallinen tietolähde on ns. Primary Flight Display eli PFD, johon yhdistyvät keinohorisontti, nopeusnäyttö ja automaattisen lennonohjausjärjestelmän tilanilmaisin nimeltään Flight Mode Annunciator eli FMA. FMA näyttää, mitä koneen ohjaamiseen ja tehonkäyttöön liittyvät tietokoneet kulloinkin tekevät, eli minkä moodien mukaan ne joko antavat ohjaajille flight directorin kautta ohjeita tai käskevät autopilottia ja moottorin tehonsäätöä.
Toinen suuri kuvaputkinäyttö on Navigation Display eli ND, joka näyttää koneen reitin ja koneen sää- ja liikennetutkista saatavaa tietoa pilvimuodostelmista ja muusta liikenteestä koneen läheisyydessä.
Airbusin aikoinaan A300/310-koneisiin lanseeraama erikoisuus (johon nykyään jo muillakin valmistajilla on omat vastineensa, esim. Boeingin EICAS) on ECAM-järjestelmä (Electronic Centralized Aircraft Monitoring), joka näyttää tietoja koneen eri järjestelmien tilasta sekä poikkeustilanteissa myös tarvittavia korjaavia toimenpideohjeita (ECAM Actions).
Autopilotin ohjauspaneelia mittaritaulun yläpuolella kutsutaan Airbusin terminologiassa A32X/330/340-koneissa Flight Control Unitiksi eli FCU:ksi. Sen avulla ohjaajat voivat antaa koneen automatiikalle koneen ohjaamiseen ja tehonkäyttöön liittyviä käskyjä. Toinen tärkeä automaattiohjaukseen liittyvä käyttöliittymä löytyy mittaritaulun alapuolelta. Keskipaneelin (pedestaalin) molemmin puolin on molemmille ohjaajille oma MCDU (Multi Control and Display Unit), jonka kautta koneen automatiikkaa varsin pitkälti voidaan ohjata FMS-järjestelmän kautta.
Muiden nykyaikaisten liikennelentokoneiden tavoin myös Airbusia lennetään suurelta osin FMS:n avulla (Flight Management System). Tämä järjestelmä sisältää navigointitietokannan ja tuntee koneen suoritusarvot, jolloin konetta voidaan tarkasti ja taloudellisesti ohjata järjestelmän avulla. Airbusissa järjestelmä on integroitu koneen lennonohjausautomatiikkaan kiinteämmin kuin vanhemman ikäpolven koneissa, joihin FMS on lisätty vasta myöhemmässä vaiheessa. Airbusin terminologiassa puhutaankin FMGC:stä (Flight Management and Guidance Computer), eli FMS ei ole oma, erillinen yksikkönsä, vaan osa koneen ohjausautomatiikkaa.
Kun konetta lennetään manuaaliohjauksella, käytetään joystick-tyyppistä ohjainta (sidestick). Tarkkaan ottaen puhtaasti käsin konetta ei normaalisti lennetä koskaan. Airbusissa ei ole mekaanista yhteyttä sidestickin ja ohjainpintojen välillä, sidestickillä annetaan normaalitilanteessa ohjauskomentoja ohjaustietokoneille.
Sidestickin käyttö poikkeaa siis periaatteeltaan perinteisten ohjaimien käytöstä. Airbusin FBW-ohjausjärjestelmässä (Fly By Wire) automatiikka huolehtii myös manuaaliohjauksessa siitä, että sen hetkinen lentotila säilyy. Jos puuska heilauttaa konetta, automatiikka huolehtii tarvittavasta vastaohjauksesta, pilotin ei tarvitse kääntää ohjaimia, kuten perinteisessä ohjausjärjestelmässä. Ohjaaja antaa sidestickillä koneen automatiikalle tarvittaessa komennon muuttaa lentotilaa, esim. lähteä kaartoon tai nostaa nokkaa, ja vapauttaessaan sidestickin takaisin keskiasentoon hän käskee automatiikkaa säilyttämään sen hetkisen koneen asennon.
Käytännössä ohjauslogiikka on samankaltaista perinteisen ohjauksen kanssa: sauvaa vetämällä nokka nousee ja työntämällä laskee, sauvaa kallistamalla kone kallistuu. Periaatteellinen ero on kuitenkin merkittävä: sidestickillä ei järjestelmien ollessa normaalitilassa käännetä ohjainpintoja, vaan käsketään automatiikkaa muuttamaan koneen lentotilaa, automatiikka huolehtii kulloinkin tarvittavista ohjainpoikkeutuksista sidestickillä annettujen lentotilan muutoskäskyjen mukaan.
Myös koneen moottorien tehonsäätöjärjestelmä poikkeaa perinteisestä. Perinteisessä automaattisella tehonsäädöllä (ammattikielellä autokaasu) varustetussa koneessa automatiikka ohjaa moottoreita niin, että tehovivut liikkuvat kulloisenkin tehoasetuksen mukaan, eli autokaasun lisätessä tehoa tehovivut liikkuvat eteenpäin ja autokaasun vähentäessä tehoa tehovivut liikkuvat taaksepäin. Airbusin tehovivut eivät liiku autokaasun säätäessä tehoa, eli tehoasetus on nähtävissä ainoastaan mittariston osoittamista moottoriarvoista ja Flight Mode Annunciatorin kertomasta vallitsevasta moodista. Autokaasu on käytännössä päällä usein koko lennon ajan.
Autokaasun ollessa päällä sille annetaan komentoja koneen automaattiohjauksen käyttöpaneelien kautta, ja tehovipujen asennolla vain kerrotaan automatiikalle maksimiteho, jota autokaasun sallitaan käyttävän kulloisessakin tilanteessa. Normaalioloissa se tarkoittaa, että ohjaajat työntävät lentoonlähdössä tehovivut lentoonlähtötehon asentoon (tehovivut työnnetään eteen, kunnes ne loksahtavat lentoonlähtötehopykälään) ja vetävät alkunousun jälkeen tehovivut nousutehopykälään, jossa tehovivut pysyvät, kunnes ne vedetään laskussa tyhjäkäyntiasentoon tai ylösvedossa työnnetään uudelleen lentoonlähtö/ylösvetotehoille.
[muokkaa] A320-koneperheen konetyypit
[muokkaa] Airbus A318
Koneperheen uusin tulokas on edelleen lyhennetty, 107-paikkanen A318. Kone lensi ensimmäisen kerran 15. tammikuuta 2002. Koneessa on muita A320-perheen koneita suurempi peräsin, jolla korjataan rungon lyhentämisestä aiheutunut sivuttaisvakauden menetys.
Muista koneperheen koneista poiketen A318 voidaan varustaa joko PW-6000- tai CFM56-moottoreilla.
[muokkaa] Airbus A319
A319 on lyhennetty versio mallista A320. Tyypillinen matkustajamäärä on 124. Koneen ensilento oli 25. elokuuta 1995.
Konetyypistä on olemassa myös liikelentokoneversio A319CJ (Corporate Jetliner), jossa on perusmalliin verrattuna suurempi polttoainekapasiteetti suuremman kantaman saavuttamiseksi.
[muokkaa] Airbus A320
Koneperheen ensimmäinen versio lensi ensilentonsa 22. helmikuuta 1987. Alkuperäistä A320-100-mallia valmistettiin vain muutamia kappaleita. Jo seuraavana vuonna koneeseen suunniteltiin uusi polttoainesäiliö sekä ilmanvastusta pienentävät taivutetut siivenkärjet eli ns. wingletit ja tyyppimerkinnäksi tuli A320-200. Tyypillinen matkustajamäärä koneelle on 150.
[muokkaa] Airbus A321
A321 on pidennetty versio A320:stä. Tyypillinen matkustajamäärä on 186. Koneessa on myös A320-200:een verrattuna erilainen siipi, vahvistettu laskuteline, suurempi polttoainekapasiteetti sekä suuremmat pyörät paremman jarrutustehon saavuttamiseksi. Konetyyppi lensi ensilentonsa joulukuussa 1996.
[muokkaa] Filatelia
Suomen posti on julkaissut 3.3.2003 A320-aiheisen postimerkin.
[muokkaa] Kuvia
www.airliners.net Finnairin Airbus A320:n matkustamo
www.airliners.net Finnairin Airbus A320:n ohjaamo
www.flightlevel350.com Video: Air New Zealandin Airbus A320:n lentoonlähtö ja laskeutuminen matkustamosta kuvattuna. Kesto n. 5 min.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- A320-koneperhe Airbusin sivuilla
- Airliners.net: Historiaa ja kuvia A320-koneperheestä
- Airbus A318, A319, A320, A321 Luettelo kaikista valmistetuista A320-koneperheen koneista
