Filatelia

Wikipedia

Filatelia on postimerkkien, postilähetysten, leimojen ja muiden postihistoriaan liittyvien kohteiden keräilyä ja tutkimista. Postimerkkien keräilijää kutsutaan filatelistiksi. Sana filatelia tulee kreikan kielen sanoista philos (’ystävä’) ja ateleia (’maksuvapaus’). Filatelia on yksi suosituimmista ja laajimmalle levinneistä keräilyharrastuksista.

[muokkaa] Filatelian historiaa

Postimerkkien kerääminen alkoi ensimmäisen valtiollisen Isossa-Britanniassa 1840 julkaistun postimerkin myötä. Ensimmäisen merkin, mustan pennyn eli black pennyn, eri painosten eroavaisuudet antoivat sysäyksen keräilylle ja filatelistiselle tutkimukselle. Ensimmäinen keräilyyn tarkoitettu postimerkkikansio julkaistiin vuonna 1861 Ranskassa. Ensimmäinen postimerkkiaiheinen lehti alkoi ilmestyä Saksassa vuonna 1863. Ensimmäinen postimerkkiluettelo julkaistiin Belgiassa vuonna 1864 ja Suomessa vuonna 1895. Filatelian käsitettä käytti ensimmäisenä ranskalainen M. Herpin vuonna 1864. 1880-luvun lopulla tulivat myyntiin ensimmäiset liimakkeet, joilla merkit kiinnitetään kansioihin. Vuonna 1926 perustettiin kansainvälinen filatelistiliitto Féderation Internationale de Philatelie FIP. Suomen Filatelistiliitto perustettiin vuonna 1947.

[muokkaa] Filatelian lajit

Yleensä postimerkkien keräily aloitetaan keräämällä koko maailman postimerkkejä. Pian keräilijät kuitenkin yleensä erikoistuvat suppeammalle alueelle koko maailman kohteiden runsauden vuoksi. Maakohtaisessa keräilyssä keskitytään keräämään vain jotain tiettyä maata tai maita, ja pidemmälle mentäessä myös tietyn maan tiettyä aikakautta tai tiettyä postimerkkimallia (käyttösarjaa). Aihekeräilyksi kutsutaan keräilyä, jossa postimerkkejä kerätään niiden kuva-aiheen perusteella, kuten esimerkiksi kasveja, lintuja, junia yms. Pidemmälle edetessä aihevalinta yleensä monipuolistuu: aiheina voivat olla kirjallisuus, rakennustaide, sokeri tai vastaavat enemmän abstraktit aiheet. Postihistoriaksi kutsutaan keräilyä, jossa keräilyn kohteena ovat erilaiset postilähetyksillä olevat leimat, merkinnät, postitaksat ja muut lähetysten käsittelyyn liittyvät merkinnät. Tämä tarjoaa lähes rajattomat mahdollisuudet hyvin monimuotoiseen keräilyyn.

Nykyään filateliaan luetaan myös erilaiset veron maksussa käytetyt leimamerkit. Postilaitokset markkinoivat myös ensipäivänkuorien ja -leimojen keräilyä, mutta tämä ei pidemmälle edetessä ole kovin suosittu keräilyn laji.^{kenen mukaan?} Filatelia tarjoaa lähes loputtomat erikoistumismahdollisuudet, kun kokoelmasta pyritään saamaan mahdollisimman täydellisen. Keräilyä voi syventää filateelisella tutkimuksella, keskittymällä painomenetelmiin, paperilaatuihin, käytettyihin painoväreihin, vesileimoihin, liimoitteisiin ja postinkuljetukseen.

[muokkaa] Postimerkkinäyttelyt

Postimerkkialan yhdistykset järjestävät säännöllisesti alan näyttelyjä, joissa kokoelmia esitellään yleisölle. Osassa näyttelyjä kokoelmat myös arvostellaan, ja ne kilpailevat keskenään eri luokissa. Näyttelyiden kilpailuluokkia ovat muun muassa perinteinen filatelia, postihistoria, aihefilatelia, leimamerkit ym. Suomessa järjestetään vuosittain yksi tai kaksi kansallista kilpailunäyttelyä ja noin joka viides vuosi yhteispohjoismainen Nordia-näyttely. Kansainvälisesti järjestetään maanosa- ja maailman tason näyttelyitä. Osallistuminen arvostelunäyttelyihin edellyttää jäsenyyttä näyttelytoiminnan piirissä olevassa postimerkkikerhossa. Kansainvälisiin näyttelyihin edellytetään yleensä myös tietyn tasoista aiempaa sijoittumista kansallisisssa näyttelyissä.

[muokkaa] Filatelistin välineet

Postimerkkien ja muiden kohteiden keräilijä ja tutkija tarvitsee erilaisia apuvälineitä, kuten postimerkkiluetteloita, alan kirjallisuutta, taustatietoja kohteista ja postinkulun historiasta, kansioita merkkien ja lähetysten säilyttämiseen, liimakkeita, kortistolaatikoita, säiliökirjoja, atulat merkkien käsittelyyn, suurennuslasin, hammastusmittarin, vesileiman etsijän jne.

[muokkaa] Postimerkkiluettelot

Postimerkkiluettelo

Suomessa on julkaistu postimerkkiluetteloita vuodesta 1895 asti. Nykyään ilmestyvät luettelot ovat Lape ja Norma, jotka ilmestyvät vuosittain. Merkittävin ulkomainen koko maailman merkkien luettelosarja on saksalainen Michel. Muita merkittäviä koko maailman postimerkkiluetteloiden julkaisijoita ovat englantilainen Stanley Gibbons, yhdysvaltalainen Scott ja ranskalainen Yvert&Tellier. Lähes kaikissa maissa ilmestyy lisäksi maakohtaisia paikallisia luetteloita. Suomessa käytetty on myös ruotslainen pohjoismaat käsittävä Facit-luettelo.

[muokkaa] Kirjallisuus

Luetteloiden lisäksi useasti tarvitaan syvemmälle menevää tutkimustietoa. Tätä on julkaistu yksin Suomessa satoja nimikkeitä. Perusteos on Suomen filatelistiliiton julkaisema Suomen Postimerkkien käsikirja -sarja sekä Suomen Postileimojen käsikirja -sarja. Näitä täydentävät lukuisat rajatumpia aiheita käsittelevät teokset. Useimmissa suuremmissa kirjastoissa on kattava valikoima perusteoksia. Postimuseon kirjastossa Helsingissä on maan laajin valikoima filateelista kirjallisuutta.

[muokkaa] Lehdistö

Suomessa ilmestyy säännöllisesti neljä laajempaa ja useita pienempiä filateelisia lehtiä. Suurimmat lehdet ovat Suomen Filatelistiliiton Filatelisti, Suomen Filatelistiseuran Suomen Postimerkkilehti, Turun Postimerkkikerhon Abophil ja yksityinen Keräilyuutiset. Lisäksi ilmestyy kymmenkunta pienempää monistetyyppistä kerholehteä.

[muokkaa] Huutokaupat

Merkittävä materiaalin hankintaväylä ovat huutokaupat. Näitä järjestävät alan kauppiaat ja postimerkkiyhdistykset. Useimmilla on nykyään sivusto myös internetissä. Lisäksi internetin myyntipalvelimissa on myynnissä paljon filateelista materiaalia, mutta arvokkaimmat kohteet myydään yleensä erikoishuutokaupoissa. Julkisia postimerkkihuutokauppoja järjestetään lähinnä Helsingissä 3–6 kertaa vuodessa. Useimmissa suuremmissa postimerkkikerhoissa kokousohjelmaan kuuluu huutokauppa osana kokousohjelmaa.

[muokkaa] Postimerkkikerhot

Postimerkkeilijät ovat järjestäytyneet lukuisiin postimerkkikerhoihin, joiden kattojärjestönä toimii Suomen Filatelistiliitto. Pääosin kerhot ovat paikkakuntakohtaisia, mutta myös erikoisalojen kerhoja on muodostunut muun muassa aihefilatelian, postihistorian ja erilaisten työyhteisöjen ympärille. Tietoja kerhoista saa Suomen Filatelistiliiton sivuilta.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Tämä harrastuksia käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

See also ebooksgratis.com: no banners, no cookies, totally FREE.