Uloste
Wikipedia
Uloste (lat. faeces) on eläimen peräaukosta poistuvaa ruoansulatuksen jätettä. Se on ruumiinlämpöistä ja yleensä kiinteähköä ainetta joka koostuu ruoan sulamattomista osista, bakteereista, limasta ja ruoansulatuselimistön omista eritteistä. Ulosteen ruskea väri on peräisin pääasiassa sapen tuottamista aineista, mutta myös kuolleista punasoluista, jotka poistuvat elimistöstä ulosteen mukana.
Vetelä ja nestemäinen uloste eli ripuli on kypsytettyjä ruoka-aineita käyttävän ihmisen kohdalla merkkinä ruoansulatusjärjestelmän häiriöstä. Terveen ihmisen uloste on kiinteää ja säännöllisesti muotoutunutta. Ihmisen suolistoloiset, kuten kihomato, voidaan havaita ulosteen pintaan nousevista madoista.
Tietyillä eläinlajeilla esiintyy ulosteen syömistä, joka voi olla joko normaalia tai johonkin sairauteen liittyvää. Ilmiö tunnetaan nimellä koprofagia.
Tavallisimpia ulostamiseen liittyviä ongelmia ovat ummetus ja ulosteenkarkailu.
Sisällysluettelo |
Nimityksiä
Lähinnä biologiaan liittyvän, oppitekoisen uloste-sanan puhekielinen vastine on paska. Paska on erittäin vanha suomalais-ugrilainen sana. Sanan vastineita on esimerkiksi saamen kielissä bâi'kâ, joka merkitsee ulostetta ja ripulia, ja unkarissa fos, joka merkitsee ripulia. Marin kielestä tunnetaan sana puškedaš, joka on ulostamista merkitsevä verbi. Suomen kirjakielessä paska on esiintynyt Agricolasta alkaen (vuodesta 1551). Paskantaa-verbi on ensi kerran mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa vuodelta 1637. Ulosteesta käytetään myös lapsekasta nimitystä kakka, joka on vierasperäinen lainasana. Monien kotieläinten ulosteesta käytetään nimitystä lanta tai sonta, lehmän jättämä vetelä ulostekasa tunnetaan myös nimellä liukumiina. Säännöllisestä, tasapaksusta ja suhteellisen kiinteästä ulosteesta käytetään nimitystä pökäle. Pökäleen muotoilevat suoliston ja peräaukon pinnat.
Uloste haisee usein epämiellyttävältä, etenkin lihansyöjillä. Ulosteen erikoinen rakenne ja haju voivat johtua epäterveellisestä ruokavaliosta.
Kakka
Kakka on varsinkin ihmisen ulosteesta käytetty nimitys. Kakalla viitataan erityisesti lasten ulosteeseen. Lasten sanotaankin käyvän läpi pissa- ja kakkavaiheen kehityksessään. Tässä vaiheessa lapsi on kiinnostunut ruumiineritteistään, mikä saattaa aiheuttaa vanhemmille kiusallisia tuntemuksia. Vaihe ajoittuu suunnilleen samaan ikäkauteen kuin Sigmund Freudin aikanaan kuvailema anaalivaihe eli yhden ja kolmen ikävuoden välille.
Paskan sanotaan olevan kakan synonyymi, mutta näillä kahdella sanalla on varsin erilainen vivahde. Edellistä käytetään ulosteen lisäksi tarkoittamaan ylipäätään kaikkea huonoa. Lisäksi sitä käytetään kirosanana.
Ulosteen hyödyt ja haitat
Ulostetta, lähinnä nautojen lantaa, käytetään olkiin sekoitettuna joissain Afrikan maissa eräänä yksinkertaisten asumusten rakennusaineena.
Ulostetta voi käyttää lannoitteena pelto- ja puutarhaviljelyssä. Ennen aikaan karjan ulosteet eli lanta kerättiin erilliseen tilaan lantalaan ja ajettiin sieltä sitten pelloille lannoitteeksi. Hevosen lanta on perunamaalle parempaa kuin lehmänlanta. Kananlanta on sopivaa kukka- ja puutarhakasveille. Kun ei ollut WC:tä vaan ulkokäymälä eli huussi, ihmisen uloste kerättiin käymälän alle ja vietiin pellolle, mutta ei esimerkiksi juurikasvimaahan.
Useat kärpäslajit munivat ulosteeseen.
Naudan, lampaan ja kamelin lantaa käytetään puuttomilla alueilla polttoaineena. Islannissa käytetään lampaan lantaa lihan savustamiseen.
Lannasta voidaan biokaasugeneraattorissa mädättää biokaasua, jota voidaan käyttää polttoaineena maa- tai nestekaasun tapaan.
Lintujen ulosteet saattavat sotkea esimerkiksi patsaita, joiden puhdistamisen voi olla kallista. Lintujen ulosteet voivat olla vahingollisia maalipinnoille. Jos ulostetta joutuu suuhun tai haavaan, siitä voi saada tauteja tai loisia.
Ulosteet ja luonto
Jotkut eläimet, kuten kettu, merkitsevät reviirinsä ulosteiden avulla. Joillakin nisäkkäillä on peräaukon lähellä hajurauhasia, joiden erittämä neste tarttuu ulosteeseen ja näin sukukypsä eläin lähettää merkkejä itsestään kiima-aikana. Monien jyrsijöiden ja päästäisten on todettu tekevän kahdenlaista ulostetta: toisen ne syövät heti ulostettuaan ja toisen jättävät jätöksenä jälkeensä. Jotkin eläimet ulostavat minne tahansa, joillakin lajeilla taas on tietyt ulostuspaikat. Kissa ja mäyrä tekevät kuopan ulostusta varten ja kissa vielä peittää ulosteensa. Linnun ulosteet ovat usein veteliä, koska linnuilla virtsajohdin avautuu peräsuolen kanssa samaan viemärisuoleen eli kloaakkiin ja useimmiten virtsa ja uloste tulevat ulos yhtä aikaa.
Luonnossa kulkijalle ulosteet ovat tärkeä merkki eläimen läsnäolosta. Hirvet, jänikset, teeret, peltopyyt ja muut riistaeläimet jättävät ulosteita, joista metsästäjä voi havaita niiden olleen paikalla. Jos uloste on lämmintä, tietää että eläin on ollut paikalla vasta äskettäin. Metsän lähellä olevissa rakennuksista saattaa löytää eläinten papanoita. Metsämyyrän papanoista voi tarttua myyräkuume. Mökkiterassin kaiteelle voivat tiaiset käydä jättämässä valkeat merkkinsä.
Ulosteesta ja oksennuksista saadaan selville paljon eläimen ruokavaliosta, sillä ruuasta jää aina jotain sulamatta. Esimerkiksi petolintujen oksennuspalloista löytyvät saaliseläimen luut ja muut jäänteet kertovat mitä eläimiä lintu on syönyt.
Ulosteessa on suoliston pinnasta irronneita soluja, joiden sisältämän DNA:n perusteella voidaan selvittää ulosteen tehnyt yksilö. Tätä tietoa voidaan käyttää hyväksi rikosten tutkinnassa.
Katso myös
Aiheesta muualla
- P.Bang, P.Dahlstrom, Mikä tästä meni ?, suomentaneet K.Heikura ja M.Tolvanen, WSOY, 2005, ISBN 951-0-30521-9.
- Taro Korhonen, Miika Nousiainen: Paskakirja, Like, 2007 ISBN 978-952-471-941-4
