Tšingis-kaani
Wikipedia
Tšingis-kaani (mongoliksi Чингис Хаан = Tšingis Haan, alkuperäinen nimi Temüjin, mongoliksi Тэмүүжин, s. 1155/1162/1167 — k. 18. elokuuta 1227) oli merkittävä sotilasjohtaja, joka valloitti suuren osan Aasiaa ja jopa osan Euroopasta. Hän oli ensimmäinen Mongolivaltakunnan suurkaani. Häntä pidetään Mongolian valtion isänä.
Yhdistettyään mongoliheimot Tšingis-kaani loi mongolivaltakunnan valloittamalla pohjoisen Kiinan (Jin-dynastia), Läntisen Xian, Keski-Aasian, Persian ja Mongolian. Hänen kuolemansa aikaan valtakunta ulottui Keltaiseltamereltä Kaspianmerelle. Laajimmillaan suuri Mongoli-valtakunta ulottui aina Euroopan itäosiin saakka, muodostaen maailman historian laajimman valtion. Tšingis-kaani loi toisaalta maineen verenhimoisena sotilaana, mutta toisaalta jasa-lakinsa ansiosta suurena valtiomiehenä, sekä yhtenä maailmanhistorian merkittävimmistä henkilöistä.
Tšingis-kaanin pojanpoika ja seuraaja Kublai-kaani perusti Kiinan Yuan-dynastian (1271—1368). Hän ja muut Tšingiksen seuraajat laajensivat valtakuntaa niin, että se ulottui Unkarista ja Laatokalta Kiinaan. Tämä valtakunta oli ihmiskunnan historian suurin yhtenäinen valtakunta (merten halkoma Brittiläinen imperiumi tosin oli hivenen suurempi), neljä kertaa suurempi kuin Aleksanteri Suuren valloittamat alueet.
Tšingis-kaanin kuolinsyystä ei ole varmaa tietoa. Eräs yleisimmistä teorioista on, että hän sai surmansa pudottuaan hevosen selästä kesken taistelun 1227.[1]
[muokkaa] Lähteet
Edeltäjä: Ei kukaan |
Mongolivaltakunnan suurkaani 1206–1227 |
Seuraaja: Tolui-kaani (sijaishallitsija) |