Pirkko Mannola

Wikipedia

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Pirkko Martta Irmeli Mannola (s. 27. joulukuuta 1938 Sääksmäki) on suomalainen missi, iskelmälaulaja ja näyttelijä.

Sisällysluettelo

1 Missi ja laulaja
2 Elokuvanäyttelijäksi
3 Saksaan
4 Pirko Manola
5 Duettoja ja Euroviisuja
6 Teatteriin
7 Rouvia kiertueella
8 Diskografia
9 Filmografia
10 Aiheesta muualla
11 Lähdeteokset

[muokkaa] Missi ja laulaja

Pirkko Mannola aloitti uransa teini-ikäisenä 1950-luvun loppupuolella Suomen Trikoo Oy:n jumpperi- ja uimapukumallina Tampereella. Hänen veljensä Tomi lähetti Mannolan kuvia Miss Suomi -kilpailun järjestäjille 25 000 markan löytöpalkkio mielessään, ja Pirkko saikin kutsun vuoden 1958 kisoihin Helsinkiin. Mannolasta tuli 2. helmikuuta 1958 Messuhallissa 23 kilpailijan kesken käydyn kisan yllätysvoittaja. 28. kesäkuuta olivat vuorossa Miss Eurooppa -kisat Istanbulissa, Turkissa, joista tuliaisina oli neljännen perintöprinsessan titteli. Voittajaksi valittiin Itävallan Hanni Ehrenstrasser. Kisassa sijoittuminen toi Mannolalle ylimääräisen, lähes kahden kuukauden edustuskiertueen Ranskassa.

Seura-lehden toimittaja Olavi Sääksjärvi otti juttuideaa miettiessään yhteyttä Levytukun kapellimestari Kullervo Linnaan ja sopi Mannolalle koelaulun, vaikkei edes tiennyt, osaako Mannola laulaa. Mannola sai viikon aikaa harjoitella ja kolme laulutuntia Eero Väreeltä ennen lähtöään Helsinkiin koelauluun. Siellä hän esitti Paul Ankan kappaleen "Diana" englanniksi. Mannolan ensilevynä julkaistiin kappaleen suomenkielinen versio "Rakastan sinua, Gabriel", kääntöpuolella "Hopeakuu". Saman tien alkoivat myös lavaesiintymiset Kullervo Linnan orkesterin kanssa. Levytukulle tehtiin vielä toinenkin single, "Suukkopanttileikki", jonka jälkeen Mannola siirtyi Scandialle.

[muokkaa] Elokuvanäyttelijäksi

Kesällä 1959 alkoi myös Pirkon elokuvaura Ville Salmisen ohjaamassa musiikkikomediassa "Yks' tavallinen Virtanen". Elokuvassa Mannola lauloi muutaman laulun, mutta äänenä toimi Eila Pellinen, koska Mannolalla oli sopimus toisen yhtiön kanssa eikä hän näin ollen voinut esittää Kärjen ja Helismaan materiaalia. Elokuvan muissa pääosissa nähtiin Eemeli (alias Esko Toivonen), Hannes Häyrinen, Göran Cederberg, Martti Katajisto ja Leni Katajakoski. Elokuva sai ensi-iltansa Helsingissä Capitolissa ja Tuulensuussa 14.8.1959 ja katsojia oli melko paljon. Samoihin aikoihin Mannola muutti äitinsä kanssa Helsingin Maunulaan.

Loppukesästä kuvattiin Fennada-Filmin elokuvaa "Iskelmäketju", jossa Mannola esitti kappaleet "Tshibi-tshibi-tshibi" ja "Olen rakastunut", jotka hän tuoreeltaan myös levytti. Saman tien alkoivat Aarne Tarkaksen ohjauksessa seuraavan elokuvan, "Nina ja Erik", kuvaukset Suomen Filmiteollisuudelle. Pääosissa olivat Tauno Palo, Martti Katajisto, Ville-Veikko Salminen ja Mannola, joka esitti elokuvassa kaksi laulua, joita hän ei koskaan levyttänyt. Elokuvan ensi-ilta oli Rexissä 12.2.1960, ja sen katsojamäärät olivat vuoden keskitasoa. Elokuva-Aitan yleisöäänestyksessä vuoden 1959 parhaimmasta kotimaisesta naisnäyttelijästä Pirkko Mannola oli kolmannella sijalla. Kaksi vuotta myöhemmin hän voitti samaisen äänestyksen.

Vuoden 1959 lopulla Mannola teki kolmivuotisen elokuvasopimuksen Suomen Filmiteollisuuden kanssa ja siirtyi kuukausipalkkaiseksi näyttelijäksi. Tarkka talousmies, toimitusjohtaja Särkkä, otti Mannolasta kaiken hyödyn irti käyttämällä tätä 10 elokuvassa seuraavien vuosien aikana. Ensimmäisenä työn alla oli Tarkas-komedia "Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut", jossa pääosissa olivat Hannes Häyrinen ja Leo Jokela. Sivuosassa oli Mannolan tuleva aviomies Åke Lindman. Elokuvassa Mannolan esitti kappaleet "Sydän ohjaa tietäni" ja "Onnenpyörä", jotka julkaistiin myös levyllä. Elokuvan ensi-ilta oli Rexissä 26.2.1960. Se sai huonot arvostelut ja laimeahkot katsojaluvut.

[muokkaa] Saksaan

Seuraavaksi oli vuorossa kevyt musiikkikomedia, ohjaajana Ville Salminen. "Kaks' tavallista Lahtista" -nimisessä elokuvassa pääosissa olivat Mannola, Tommi Rinne, Leif Wager, Leni Katajakoski, Eemeli ja Vesa Enne. Elokuvan sivuosassa esiintynyt Masa Niemi teki pian itsemurhan elokuvan julkaisemisen jälkeen. Mannola lauloi elokuvassa kappaleet "Cinderella" ja "Sydänyön hetki", joista edellinen päätyi myös levylle. Elokuva tuli ensi-iltaan Rexissä 20.5.1960. Se sai vaisut arvostelut, mutta veti katsojia vuoden keskitasoa paremmin. Tuottaja Särkkä päätti lähettää elokuvan edustamaan Berliinin elokuvafestivaaleille, ja SF:n PR-päällikkö Olavi Linnuksen ideasta mukaan päätettiin lähettää myös elokuvan laulutähdet Pirkko Mannola ja Vesa Enne. He esiintyivät Waldbühnen ulkoilmalavalla 20 000 kuulijan edessä. Mannola, joka ei ollut ehtinyt lainkaan harjoitella illan orkesterin kanssa, lauloi Paul Ankan "Dianan". Yleisön joukossa istui kykyjenmetsästäjä Hans Roll, joka kiinnostui suomalaisesta laulajasta. Roll ilmoitti tuntevansa Saksan suurimman levy-yhtiön Teldec Telefunken-Decca -konglomeraatin levytuottaja-kapellimestari Werner Müllerin. Koelaulu Müllerin kanssa järjestyi, ja Mannola lauloi hänelle kappaleen "Ich tanze mit Dir in den Himmel hinein". Suoritus vakuutti Wernerin ja levytyssopimus solmittiin. Müllerin valvonnassa levyttivät myös silloiset tähdet Caterina Valente ja Nana Mouskouri.

Elokuva-alalla vuorossa oli Aarne Tarkaksen ohjaama komedia "Opettajatar seikkailee", jonka pääosissa olivat Tommi Rinne, Leni Katajakoski ja Pirkko Mannola. Tällä kertaa ei laulettu. Elokuva sai ensi-iltansa Rexissä 28.10.1960. Kriitikoiden mielipiteet vaihtelivat puolilämpimistä jääkylmiin. Yleisöä elokuva veti selvästi vuoden keskitasoa paremmin. Syksyllä kuvattiin jo seuraavaa Tarkaksen ohjaamaa elokuvaa, musiikkipitoista potpuria "Tähtisumua". Pääosissa olivat Mannola ja Esko Salminen. Kaksikko näytteli seuraavien parin vuoden aikana useassa yhteisessä elokuvassa, koska molemmat olivat tuolloin Särkän luottonäyttelijöitä. Elokuvassa Mannola esittää kappaleet "Oi mitkä tunteet", "Kuinka rakkaus alkoi", "Pikku pikku bikinissä" ja "Nahkatakkiritari", joista kaksi ensimmäistä myös levytettiin. Elokuvan ensi-ilta oli Rexissä 13.1.1961. Vuoden 1960 lopulla kuvattiin vielä yksi Tarkas-komedia, "Minkkiturkki", jossa Mannolalla oli pieni sihteerin rooli. Kuvaustahti oli niin kova, että Mannola asui hetken alivuokralaisena yhden huoneen asunnossa lähellä SF:n Liisankadun studioita, jotta olisi ehtinyt nukkua edes lyhyet yöunet.

Vuosien 1960–61 vaihteessa Ville Salminen ohjasi musiikkielokuvaa "Toivelauluja". Elokuva oli Mannolan ensimmäinen värielokuva ja Salmisen uran viimeinen elokuvaohjaus. Vaikka elokuva oli alusta loppuun pelkkää tanssia ja laulua, ei Mannola esittänyt ainoatakaan kappaletta. Elokuvan ensi-ilta oli 24.3.1961 Kino-Palatsissa. Elokuva ei ollut yleisömenestys, vaan tuotti runsaasti tappiota. Tämä vaikutti luultavasti siihen, että Suomen Filmiteollisuus pysytteli myöhemmin erossa värifilmikokeiluista.

[muokkaa] Pirko Manola

Mannolan nimestä jätettiin tuplakonsonantit pois, jotta saksalainen yleisö oppisi tuntemaan hänet helpommin äännettävällä Pirko Manola -nimellä. Ensilevytyksenä Saksan markkinoille tehtiin kappaleet "Bam-Schi-Bam" ja "Weil es die Liebe so will", jotka julkaistiin Decca-levymerkillä. Mannolan saksalaisia levyjä ei tuolloin kuultu Suomessa, koska Suomen Decca oli Fazerin alainen merkki ja näin Scandian kilpailija. Mannola keikkaili ahkerasti ympäri Länsi-Saksaa Kurt Edelhagenin ja Hugo Strasserin orkestereiden kanssa. Scandialle Pirkko levytti "Bam-Schi-Bamin" suomeksi nimellä "Maailman paras levy".

Kesällä 1961 kuvattiin taas Suomessa elokuvaa; Aarne Tarkaksen Tyttö ja hattu. Pääosissa näyttelivät Pirkko Mannola, Esko Salminen, Rauha Rentola ja Siiri Angerkoski. Elokuvassa Pirkko esitti kuusi kappaletta, joita ei koskaan levytetty. Elokuvan ensi-ilta oli Rexissä 4.8.1961. Katsojia oli hieman vuoden keskitasoa enemmän. Samanaikaisesti kuvattiin T.J. Särkän ohjaustyötä Miljoonavaillinki, jossa pääosissa olivat Jussi Jurkka, Helge Herala, Liana Kaarina, Ansa Ikonen ja Pirkko Mannola. Elokuvassa Mannola esitti kappaleen "Cha-Cha-Cha", jota hän ei koskaan levyttänyt. Elokuvan ensi-ilta oli Rexissä 13. lokakuuta 1961.

Talvella kuvattiin vielä Eemeli-komediaa Ei se mitään, sanoi Eemeli, jonka ohjauksesta vastasi Åke Lindman ja jonka pääosissa näyttelivät Mannola, Eemeli, Ismo Kallio, Siiri Angerkoski, Risto Mäkelä, Irja Rannikko ja Pentti Irjala. Tuolloin Mannola ja Åke jo seurustelivat, mutta suhde salattiin vielä pitkään.

[muokkaa] Duettoja ja Euroviisuja

Erilaiset duettolevytykset olivat kovassa huudossa Saksassa noina vuosina. Mannolakin duetoi yhdessä laulaja Wyn Hoopin kanssa. Hoop oli ollut mm. vuoden 1960 Euroviisuissa edustamassa Saksaa ja sijoittunut neljänneksi. Pari osallistui vuoden 1962 Saksan Euroviisu-karsintoihin kappaleella "Mama will Dich sehn", sijoittuen neljänneksi. Connie Froebos vei voiton. Mannola otti samana vuonna osaa myös Suomen Euroviisukarsintoihin kappaleella "Sitä rakkaus on". "Mama will Dich sehn" -single myi parissa viikossa yli 50 000 kappaletta ja poiki lisää työtarjouksia: kiertueita Wynin, Heidi Brühlin ja Nana Moskourin kanssa Hugo Strasserin ison orkesterin säestyksellä.

Kotimaassa kuvattiin T.J. Särkän ohjaamaa elokuvaa "Ihana seikkailu". Pääosissa olivat Pirkko Mannola, Ruth Snellman, Siiri Angerkoski ja Stig Fransman. Ruth Snellman sai roolisuorituksestaan isoäitinä vuoden parhaan naisnäyttelijän Jussi-patsaan. Jussi-tilaisuus televisioitiin tuolloin ensimmäistä kertaa.

Saksassa vientiä riitti: radioesiintymisiä Werner Müllerin omassa Magazin-ohjelmassa, tv-esiintymisiä, pesti Vico Torrianin varieteeravintolashowssa Hampurissa ja lisää levytyksiä sekä soolona että duettona Wynin kanssa. Välillä Mannola palasi Suomeen sekä tekemään lisää filmejä ja levyttämään että myös keikkailemaan Herbert Katzin ja Kullervo Linnan orkesterin kanssa. Jatkuva keikoilla laulaminen alkoi kuitenkin rasittaa kurkkua, seurauksena äänen käheytyminen ja jatkuvia lääkärikäyntejä. Lopulta kurkussa olleet kovettumat tarvitsivat leikkausta. Operointi suoritettiin Tilkan sairaalassa. Tämä oli ehkä suurin syy Mannolan pitkäaikaiseen levy- ja keikkalaulajan uran katkeamiseen. Saksanmaa sai jäädä.

1963 Suomessa alkoi näyttelijöiden lakko, joka pysäytti lähes kokonaan Suomen Filmiteollisuuden tuotannon. Alkutalvesta kuvattiin vielä liittoon kuulumattomien ja amatöörinäyttelijöiden voimin Aarne Tarkaksen ohjauksessa musiikkipitoista hupailua "Teerenpeliä", jossa pääosissa nähtiin Mannola, Brita Koivunen, Esa Laukka, Heikki Aarva ja Siiri Angerkoski. Elokuvan valmistuttua SF:n Liisankadun halleilla työt pysähtyivät kokonaan. Kesällä Mannolankin sopimus irtisanottiin. Pari vuotta Suomen Filmiteollisuus kitui pienimuotoisia mainosfilmejä tehden, mutta hakeutui 1965 konkurssiin ja lopetti toimintansa.

Kesällä kuvattiin Tommi Rinteen tuottama ja Aarne Tarkaksen ohjaama "Villin Pohjolan salattu laakso", viimeinen tuohon aikaan tehdyistä Lappi-westerneistä. Pääosissa olivat mm. Pirkko, Tommi Rinne, Taneli Rinne, Åke Lindman, Tapio Rautavaara ja Elina Salo. Elokuva oli taloudellinen katastrofi, ja jäi näin Rinteen sekä ensimmäiseksi että viimeiseksi elokuvatuotannoksi.

[muokkaa] Teatteriin

Syksyllä Mannola teki uuden aluevaltauksen teatterinäyttelijänä, kun hän sai pestin Lilla Teaternissa musikaalissa "Åttan". Musikaali oli arvostelu- ja yleisömenestys, ja sitä esitettiin 150 kertaa. Esitys vieraili myös Ruotsissa Gösta Bernhardin ABC-teatterissa. Muita Mannolan esityksiä Lilla Teaternissa olivat "Ro, ro" ja Dario Fon "Den som stjäl en fot får tur i kärleken", jonka Fo itse ohjasi. Teatteriesitysten ohessa Mannola teki vielä laulukeikkoja mm. Kalastajatorpalla ja televisioon Brita Koivusen kanssa "Sisarukset"-sarjaan. Keväällä 1964 Pirkko kävi vielä kerran yrittämässä Euroviisu-karsinnoissa sijoittuen neljänneksi kappaleellaan "Bzzz bzzz bzzz", joka myös levytettiin. Voiton korjasi Lasse Mårtenson kappaleella "Laiskotellen".

Kesällä kuvattiin suomalais-amerikkalaista yhteistyöelokuvaa "Juokse kuin varas", jonka pääosassa näytteli amerikkalainen tv-sarjanäyttelijä Richard Long. Muissa päätehtävissä Pirkko ja Åke Lindman. Elokuva oli Helsinkiin sijoittuva kylmänsodan aikainen agenttiseikkailu suuren maailman tyyliin. Elokuva ei kuitenkaan päätynyt USAssa yleiseen teatterilevitykseen. Television puolella starttasi Aarne Tarkaksen "Kuten haluatte"-sketsisarja, jossa esiintyi vakiojoukkona Esko Salminen, Jarno Hiilloskorpi, Leo Jokela, Brita Koivunen ja Pirkko. Sarja pyöri MTV:llä kaikkiaan kuusi tuotantokautta.

Lillanin "Åttanin" Ruotsin vierailu poiki todellisen menestysroolin Pirkolle, kun Gösta Bernhard halusi hänet pääosaan näytelmään "En flicka i soppan". Terence Frisbyn alkuperäisnäytelmä "There's A Girl In My Soup" oli pyörinyt Lontoon West Endissä täysille katsomoille jo pari vuotta. Näytelmä meni Göteborgin Lisberg-teatterissa yli 300 kertaa ja sen näki yli 130 000 katsojaa. Kun näytelmä Göteborgissa päättyi, siirtyi se 1969 Suomeen Turun Ruotsalaiseen teatteriin, jossa Pirkkoa ja Leif Wageria ohjasi Pirkon tuore aviomies Åke Lindman - pari meni salaa naimisiin Tukholmassa joulun alla 1968. Tommi Rinne nappasi vielä "Tyttö sopassa" -näytelmän Helsinkiin Intimiteatteriin, josta tulikin Pirkon pitkäaikainen työpaikka 80-luvulle asti. Vielä yksi kesäkin meni Ruotsissa kiertäen Riksteaternin "sopassa".

Vuonna 1971 oli Tukholmassa vuorossa "Fri som fjärilen" Scala-teatterissa, mutta näytelmä floppasi kokemattoman ohjaajan ja huonojen henkilökemioiden vuoksi. Näytelmä meni Riksteaternin-kesäturneella paremmin ja sai Tukholman kaupungilta palkinnon. Jälleen kerran Tommi Rinne nappasi näytelmän omaan teatteriinsa. Intimissä "Vapaa kuin perhonen" debytoi 1972. Tätä seurasivat Intimiteatterissa mm. "Tsau!", "Pygmalion", "Katupeilin takana", "Tribadien yö" ja "Tytöt tyrskyissä". Vuonna 1978 Heidi-tyttären syntymä piti Pirkon hetken aloillaan, mutta 1980 jatkettiin Intimissä taas "Irma LaDoucella".

Intimiteatteri kärsi jatkuvasti vakituisen näyttämöpaikan puutteesta, ja kun teatteri 80-luvun alussa majoittui syrjäiseen Itä-Pasilaan, oli teatterin olemassaolo vaakalaudalla. Tarvittiin räväkämpää materiaalia. 1985 Intiimiin saatiin Jussi Parviaisen "Valtakunta", joka oli tuohon aikaan varsin rankka kappale - parviaismaista rajua fyysistä näyttelemistä. Pirkolla oli Juskan äidin rooli, josta kriitikot antoivat ylistävät arvostelut. Teatterin taloudellista ahdinkoa näytelmä ei pelastanut, ja 1986 se fuusioitui Penniteatterin kanssa teatteri Pieneksi Suomeksi.

Uusi vuosituhat alkoi Pirkolta Åbo Svenska Teaterin "Hello Dolly"-musikaalin pääosassa. Turussa hän oli myös mukana näytelmissä The Rocky Horror Show, Spelman på taket, Emil i Lönneberga ja Pirkko in på livet. Tätä on seuranneet kiinnitykset Komediateatteri Arenassa, ja tv-sarjaesiintymiset "Schlager på lagerissa" ja "Presidenteissä", sekä elokuvassa "Onnen varjot".

[muokkaa] Rouvia kiertueella

Pitkän tauon jälkeen alkoi laulajanura taas elpyä. 1986 ilmestyi Pirkon ensimmäinen albumi (kaikki 60-luvun levytykset oli singlejä) "On vanha lempi rinnassain" ja vuonna 1991 Pirkko, Brita Koivunen ja Vieno Kekkonen tekivät konserttikiertueen esittäen vanhoja iskelmiä. Säännöllistä keikkailua jatkui koko 90-luvun. Kolmikolta ilmestyi 1997 albumi "Kulta-ajan tähdet". Brita Koivusen jätettyä keikkailun, tuli hänen tilalleen Marjatta Leppänen, ja tällä ryhmällä on jatkettu näihin päiviin saakka. Vuonna 1991 Pirkko nähtiin elokuvassa "Iskelmäprinssi", joka oli 60-luvun alun iskelmäelokuvien tyyliin tehty musiikkipitoinen filmi. Elokuvan pääosissa Pirkon lisäksi mm. Tiina Isohanni, Saija Hakola, Mart Sander ja Tarmo Ruubel, sekä nippu eilispäivän laulutähtiä, kuten Kai Lind, Umberto Marcato ja jopa Paul Anka. 90-luvulla Pirkkoa on nähty televisiossa mm. tv-sarjoissa "Varustamo", "Klubi", "Ihana mies" ja "Pieni pala jumalaa", sekä elokuvassa "Yöjuna".

[muokkaa] Diskografia

Singlet:

Minä rakastan sinua Gabriel / Hopeakuu (Triola TS 378 • 1958)
Suukkopanttileikki / Olen rakastunut (Triola TS 400 • 1959)
Viisi viimeistä minuuttia / Cerasella (Nor-Disc ND 01 • 1959)
Autoajelulla / Ole oma päivin (Nor-Disc ND 03 • 1960)
Onnenpyörä / Sydän ohjaa tietäni (Nor-Disc ND 04 • 1960)
Oi mitkä tunteet / Mua aika opettaa (Nor-Disc ND 08 • 1960)
Kuinka rakkaus alkoi / Kotikaupunkini (Nor-Disc ND 10 • 1960)
On vanha lempi rinnassain / Rakkauden rata (Nor-Disc ND 12 • 1961)
Kumipallo / Sinä et ymmärrä (Nor-Disc ND 15 • 1961)
Leikit vain / Villestäin vain selän näin (Nor-Disc ND 18 • 1961)
Cinderella / Paha poika (Nor-Disc ND 20 • 1961)
Weil es die Liebe so will / Bam-Schi-Bam (Decca D 19260 • 1961)
Maailman paras levy / Rakkaus määräsi niin (Nor-Disc ND 23 • 1962)
Kuu-ukko / Tahdon kaikki kirjeet takaisin (Nor-Disc ND 24 • 1962) Four Catsien kanssa
Tagelang - nächtelang / Ringel Dingel Dickie aus Manhattan (Decca D 19314 • 1962)
Tango keskiyöllä / Vaalea vaakanainen (Nor-Disc ND 26• 1962)
Sen suukko maksaa / Kevättuulella (Nor-Disc ND 29 • 1962) Four Catsien kanssa
Billy-Billy Boy / Der Cowboy-Billy kommt aus Bern (Decca D 19367 • 1962)
Luonas vielä hiukan viipyisin / Sun vien äidin luo (Nor-Disc ND 31 • 1963) Eino Grönin kanssa
Pepino / Viime kesän laulut (Nor-Disc ND 32 • 1963) Four Catsien kanssa
Liebe und Mondschein / Morgen wird unsere Hochzeit sein (Decca D 19432 • 1963)
Tee kaikki tuo uudelleen / Pieni punainen auto (Nor-Disc ND 37 • 1963) Four Catsien kanssa
Johnny pitää mikä lupaa / Nasta mesta (Nor-Disc ND 39 • 1964)
Bzzz Bzzz Bzzz (Scandia KS 513 • 1964) B-puolella Vieno Kekkonen
Loistaa loistaa (Scandia KS 526 • 1964) B-puolella Kai Lind
Eurosihteeri / Valkojoutsen (Eurorecords EUROCDS 001 • 1997) Brita Koivusen & Vieno Kekkosen kanssa
Kulta-ajan tähdet / Miten ois vielä kerran / Pieni sydän (Eurorecords EUROCDS 003 • 1997) Brita Koivusen & Vieno Kekkosen kanssa

Albumit:

On vanha lempi rinnassain (Euros SIN 1034 • 1986)
Maailman paras levy (Cinderella HELP 8004 • 1990) Kokoelma
Pirkko, Brita & Vieno (Fazer finnlevy BCD 06 • 199?) Kokoelma
20 suosikkia: Kuinka rakkaus alkoi (Fazer Finnlevy 0630–14086-2 • 1996) Kokoelma
Kulta-ajan tähdet (Eurorecords EUROCD 001 • 1997) Brita Koivusen & Vieno Kekkosen kanssa

Pirko Manola & Wyn Hoop

Singlet:

Komm ein biBchen näher zu mir her / Mama will dich sehn (Decca D 19281 • 1962)
Küsse im Mondschein / Ukulele-Baby (Decca D 19347 • 1962)
Serenata d'amor / Sieben Tage in der Woche (Decca D 19389 • 1962)
Ich pfeif' auf Gold und Geld / Das groBe Glück (Decca D 19426 • 1963)
Im Früchlig / Endlose Reise (Decca D 19454 • 1963)

Albumit:

Küsse im Mondschein (Bear Family Records • 1998) Kokoelma

[muokkaa] Filmografia

Yks' tavallinen Virtanen (1959)
Iskelmäketju (1959)
Nina ja Erik (1960)
Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut (1960)
Kaks' tavallista Lahtista (1960)
Opettajatar seikkailee (1960)
Tähtisumua (1961)
Minkkiturkki (1961)
Toivelauluja (1961)
Tyttö ja hattu (1961)
Miljoonavaillinki (1961)
"Ei se mitään!" sanoi Eemeli (1962)
Ihana seikkailu (1962)
Teerenpeliä (1963)
Villin pohjolan salattu laakso (1963)
Juokse kuin varas (1964)
Tänään olet täällä (1966)
Leikkikalugangsteri (1969)
Klippet (1982)
Harmagedon (1986)
Iskelmäprinssi (1991)
Yöjuna (1996)
Onnen varjot (2005)
Risto Räppääjä (2008)

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Lähdeteokset

Pirkko Mannola: Elämäni kiertueet. Tammi, 1992.
Åke Lindman: Åke ja hänen maailmansa. Tammi, 1992.
Timo T.A. Mikkonen: Suomen kauneimmat: Missivuodet 1931-2000. WSOY, 2000.
Tony Latva, Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas. WSOY, 2004.
"Suomen kansallisfilmografia 6: 1957–61", VAPK, 1991
"Kaunottaria kilpanäyttämöllä", artikkeli Miss Suomi-kisoista, Eeva, 3/1958

See also ebooksgratis.com: no banners, no cookies, totally FREE.