Masa Niemi

Wikipedia

Martti "Masa" Elis Niemi (20. heinäkuuta 1914 Viipuri – 3. toukokuuta 1960 Tampere) oli suomalainen näyttelijä, koomikko, muusikko ja viihdyttäjä. Parhaiten hänet muistetaan Pekka Puupää -elokuvien Pätkänä (ruots. Stumpen).

[muokkaa] Viipurilainen monilahjakkuus

Matti ja Hanna Niemen yhdeksänlapsisen perheen kuopus oli jo pienestä pitäen musiikillisesti lahjakas ja otti pianotunteja Viipurin musiikkiopistossa ja lauloi aina kun vain tarjoutui tilaisuus. Niemen isoveli Paavo Niemi oli mestaripainija. Martti "Masa" Niemestä kehittyi varhain monipuolinen taituri; hän oli mm. akrobaatti ja taikuri. Nuorena miehenä hän kävi taikurin opissa aina Saksassa asti ja piti omaa sirkusta. Jo 7-vuotiaana hän ansaitsi esiintymisillään perheelleen rahat mökin ostoon. Hän pelasi myös jääpalloa Viipurin Susissa lyhyestä varrestaan huolimatta (mies oli vain 152 cm pitkä) toimien joukkueen maalivahti-kapteenina. 30-luvun jälkipuolella Niemi liittyi rumpaliksi Sointupoikiin, jossa Auvo Nuotio toimi solistina. Varsinaisen päivätyönsä Niemi teki Viipurin Makkara Oy:n autonkuljettajana sotaan saakka. 1938 hän solmi avioliiton Helvi Kilpeläisen kanssa.

Jatkosodan aikoihin Niemi esiintyi viihdytyskiertueilla lähinnä hauskuuttaja-vitsinkertojana. Näihin aikoihin hän muutti Helsinkiin, jossa hän soitti rumpuja 9-miehisessä Sinipojissa (entinen Sointupojat), jolla oli monivuotinen kiinnitys Kirjalla (Kirjatyöntekijäinliiton ravintola Kruununhaassa) ja kesäkeikat Mustikkamaalla. Lisäksi Niemi hoiteli Viipurin Soitannallisen kerhon keikkamanagerin tehtäviä. Päivätyönään hänellä näihin aikoihin oli Kansanhuollon toimistokirjurin virka. Ehtipä mies vielä toimia Matkatoveri-lehden päätoimittajanakin ja oli samalla toinen lehden omistajista.

[muokkaa] Elokuviin

Niemi oli tehnyt ensimmäisen pienen roolin 1945 Fenno-filmin elokuvassa Suviyön salaisuus, mutta kokeilu jäi sillä erää yhteen elokuvaan. 1949 Ville Salminen koekuvasi häntä elokuvaan Pontevat pommaripojat, mutta tällä kertaa osan nappasi kokeneempi Oke Tuuri. Auvo Nuotion kautta järjestyi 1952 koekuvaus Suomen Filmiteollisuudelle, jota seurasi pieni elokuvarooli elokuvassa Kipparikvartetti. Seuraavana vuonna Niemi sai jo isomman roolin "Läski-Leevinä" elokuvassa Lentävä kalakukko, jonka pääosassa oli tietysti Esa Pakarinen.

Helismaa keksi lyödä kaksikon yhteen tulevaan Pekka Puupää -elokuvaan, jonka Ville Salminen vastahakoisesti ohjasi viimeisenä työnään ennen Fennadalle siirtymistään. Elokuva oli halvalla toteutettu kepeä seikkailu, jolta ei paljon odotettu. Heti tämän jälkeen Niemi näytteli SF:n uuden ohjaajan Armand Lohikosken esikoiselokuvassa Me tulemme taas, jossa hän esitti Uuno Montosen tukkilaisparia. Ensimmäinen Pekka Puupää saavutti kuitenkin suuren suosion ja poiki jatkoa vuosien 1953–1960 välillä peräti 12 Pekka ja Pätkä -elokuvan verran, joiden ohjauksesta vastasi yleensä Armand Lohikoski. Pätkän suuhun laitettu "Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta..." oli aikansa lentäviä lauseita.

Vaikka Niemi teki kymmenkunta muuta elokuvaa Puupäiden ohessa, niin vain yhdessä hänellä oli päärooli. Tämä elokuva oli Majuri maantieltä, kepeä sotilasfarssi, joka suututti puolustusvoimien herrat siinä määrin, että kun SF olisi tarvinnut heidän apuaan Tuntematonta sotilasta kuvattaessa, niin vastaus oli jyrkkä ei.

[muokkaa] Viimeiset vuodet

Seuraavien vuosien aikana Niemellä riitti paljon töitä. Hän teki keskimäärin kolme elokuvaa vuodessa, keikkaili ja esiintyi iltamissa Esa Pakarisen, Reino Helismaan, Olavi Virran, Tapio Rautavaaran, Matti Heiskasen, Erkki Junkkarisen ym. kanssa. Työ oli yhtämittaista kiertämistä ympäri Suomen. Väliin mahtui pari pestiä rumpalina Vili Vesterisen ja Arttu Suuntalan orkestereissa.

Niemi oli siviilielämässä Pätkän kaltainen hauskuuttaja, jonka elämä oli yhtämittaista teatteria, pelleilyä, taikatemppuja, akrobatiaa ja kaatuilua, sananlaskuja ja tietokilpailuja. Hauskan miehen naamion takana piileskeli kuitenkin rikkinäinen mies, joka yhä useammin haki lohtua viinasta. Alkoholin kulutus nousi suosion myötä, ja tämä osaltaan kiristi Esa Pakarisen ja Niemen välejä, kun Pakarinen joutui katsomaan kaverinsa perään, joka ei aina ollut täysin työkuntoinen. Joutuipa Armand Lohikoskikin, 11 Puupää-elokuvan ohjaaja, jonkinlaiseksi sovinnonvälittäjäksi miesten saatua tarpeekseen toisistaan. Vaikka aselepo syntyikin, niin välit säilyivät viileinä viimeiset vuodet.

Niemen loppu oli traaginen. Hän riisti henkensä kiertuekeikkojen välillä ottamalla yliannostuksen unilääkettä Tampereen uimahallin retkeilymajassa 1960. Ennen kuolemaansa hän jätti viestin: "Hyvä on olla kun on nolla. Hyvästi. -T. Masa".

[muokkaa] Filmografia

• Suviyön salaisuus (1945) - Kauppias
• Pontevat pommaripojat (1949) (mukana koekuvauksissa, mutta roolin saikin Oke Tuuri)
• Kipparikvartetti (1952) - Jussi, talonmies
• Lentävä kalakukko (1953) - Leevi Lindroos, Läski-Leevi, konna
• Pekka Puupää (1953) - Pätkä
• Me tulemme taas (1953) - Reetrikki
• Pekka Puupää kesälaitumilla (1953) - Pätkä
• Hei, rillumarei! (1954) - Näyttelijä Martti Niemi, "Napoleon"
• Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä (1954) - Pätkä
• Taikayö (1954) - Mr. Small
• Majuri maantieltä (1954) - Kulkuri Masa Pikkarainen / majuri Mikko Pikkarainen
• Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1955) - Pätkä
• Kiinni on ja pysyy eli Pekan ja Pätkän uudet seikkailut (1955) - Pätkä
• Pekka ja Pätkä pahassa pulassa (1955) - Pätkä
• Pekka ja Pätkä ketjukolarissa (1957) - Pätkä / herra Livingstone / alokas / sheriffi
• Pekka ja Pätkä salapoliiseina (1957) - Pätkä
• Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957) - Pätkä
• Herra sotaministeri (1957) (pois leikattu rooli)
• Pekka ja Pätkä Suezilla (1958) - Pätkä
• Pekka ja Pätkä miljonääreinä (1958) - Pätkä
• Äidittömät (1958) - Basisti
• Kahden ladun poikki (1958) - Mies Hukarinperässä
• Ei ruumiita makuuhuoneeseen (1959) - Ravintolan isäntä
• Yks' tavallinen Virtanen (1959) - Maanmittari Pätkänen, taidesäätiön hallituksen jäsen
• Pekka ja Pätkä mestarimaalareina (1959) - Pätkä
• Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut (1960) - 1. myyntimies
• Pekka ja Pätkä neekereinä (1960) - Pätkä
• Kaks' tavallista Lahtista (1960) - Kehäavustaja

[muokkaa] Lähdeteokset

• Arto Pietilä: Masa Niemi - Pätkä, Kustannus HD, 2003
• Armand Lohikoski: Mies Puupää-filmien takaa, Karisto, 1993
• Esa Pakarinen: Hanuri ja hattu, WSOY, 1989
• Suomen kansallisfilmografia 4–6, VAPK, 1991

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Masa Niemi Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)