Mortification

Wikipedia

Mortification
Tiedot
Toiminnassa:	1990–
Tyylisuunta:	metallimusiikki
Tyylilaji:	death metal grindcore power metal thrash metal groove metal
Kotipaikka:	Moorabbin, Victoria, Australia
Jäsenet
Steve Rowe murina, basso Mick Jelinic kitara Damien Percy rummut
Entiset jäsenet
Cameron Hall kitara (1990–1991) Jayson Sherlock rummut (1990–1993) Michael Carlisle kitara (1991–1994)
Levy-yhtiöt
MCM Music 2006– Rowe Productions 2000– Nuclear Blast Records 1990–2000

Mortification on sekä menestynein australialainen extreme metal -yhtye, että maailman menestynein kristillinen extreme metal -ryhmä.^[1] Yhtye on julkaissut vuosien varrella lähes parikymmentä levyä, joista tunnetuin on vuoden 1992 kaoottinen ja raaka death-grind-albumi Scrolls of the Megilloth. Se on niin merkittävä albumi, että yhtyeen sanottiin kuuluvan death metal -suuntauksen parhaimmistoon 1990-luvun alussa.^[2] Vuoden 1993 Post Momentary Afflictionin jälkeen alkuperäinen rumpali Jayson Sherlock jätti yhtyeen, ja Mortification alkoi yhdistellä aineksia hardcore punkista, groove metalista, thrash metalista sekä perinteisestä metallista. Vuoden 1994 Bloodworld on yhtyeen kaupallisesti menestynein julkaisu. Ajanjaksolle mahtuu myös yhtyeen ainoan alkuperäisjäsenen ja johtohahmon Steve Rowen leukemiaan sairastuminen, ja siitä pari vuotta vienyt täysi toipuminen. Yhtye julkaisee tuotoksiaan markkinoille tasaiseen tahtiin, vaikka ainakaan kriitikkoja eivät ole enää innostaneet julkaisut vuoden 1996 EnVision EvAngelenen jälkeen.^[1] Yhtye palasi vanhaan deathrash-tyyliinsä albumillaan Erasing the Goblin (2006).^[1]

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Light Force – Mortificationin esimuoto 1.2 Kolme ensimmäistä albumia 1.2.1 Mortification 1.2.2 Scrolls of the Megilloth 1.2.3 Post Momentary Affliction 1.3 Kaupallinen menestys ja tyylimuutos 1.3.1 Bloodworld 1.3.2 Primitive Rhythm Machine 1.3.3 EnVision EvAngelene 1.3.4 Rowe Productions 1.4 Rowen kamppailu leukemiaa vastaan 1.4.1 Triumph of Mercy ja Hammer of God 1.4.2 The Silver Cord is Severed ja maailmankiertue 1.4.3 Relentless 1.5 Paluu vanhaan tyyliin 1.5.1 Brain Cleaner 1.5.2 Erasing the Goblin 2 Yhtyeen jäsenet 2.1 Nykyiset 2.2 Entiset 2.2.1 Rumpalit 2.2.2 Kitaristit 3 Diskografia 3.1 Albumit 3.2 Videot 4 Lähteet 5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Light Force – Mortificationin esimuoto

1980-luvulla basisti Steve Rowe soitti vuonna 1985 perustetussa australialaisessa, klassista metallia soittaneessa yhtyeessä nimeltä Light Force, joka menestyi kohtalaisesti kotimaassaan. 1990-luvun vaihteessa julkaistuaan albumit Battlezone (1987) ja Mystical Thieves (1988), yhtye hajosi. Rowe kuitenkin tapasi pian rumpali Jayson Sherlocken ja kitaristi Cameron Hallin. Liityttyään yhtyeeseen he äänittivät ja julkaisivat ensimmäisen demonsa nimeltä Break the Curse (1990), jolla musiikkityyli oli siirtynyt raskaamman thrash metalin puoleen. Uuden rankemman tyylin vuoksi yhtye päätti vaihtaa nimensä Mortificationiksi sopimaan paremmin extreme metaliin.

[muokkaa] Kolme ensimmäistä albumia

[muokkaa] Mortification

Vuonna 1991 Michael Carlisle paikkasi Cameron Hallin kitaristina. Mortification sai levytyssopimuksen yhdysvaltalaisen Intense Records -levy-yhtiön kanssa ja he äänittivät debyyttialbuminsa Mortification tuottajanaan Vengeance Risingin Roger Martinez. Musiikkityyli otti taas askeleen raskaampaan suuntaan kohti brutaalia death/thrash metalia. Vaikka yhtyeen visio oli yhdistää death- ja power metal, ajautui Mortification 1990-luvun alun death/grindvillityksen mukana soittamaan pian death metalia ja grindcorea. Monet albumin kappaleista olivat uudelleenkirjoitettuja versioita Break the Curse demolta, mutta kitarat viritettiin mataliksi ja tempoa nopeutettiin. Myös vokalisointi vaihtui matalaksi murinaksi. Yhtye herätti paljon huomiota albumillaan. Albumin hurja kansikuva, jossa on kuvattu kadotuksen tulinen järvi, herätti närkästystä joissain kristillisissä piireissä ja siitä on olemassa maltillisempi versio, jota levitettiin erityisesti kristillisiin kirjakauppoihin. Mortification tuotti runsaasti oheistuotteita: yhtye painatti omatoimisesti nimikkoalbumin jokaisen kappaleen teemaan liittyviä t-paitoja, joiden rankka, undergroundhenkinen kuvitus oli pääasiassa Jayson Sherlocken käsialaa. Nimikkoalbumiin, kuten myös muihin yhtyeen albumeihin liittyvät t-paidat myyvät nykyisin kohtalaisen korkeilla hinnoilla eBayn kaltaisissa huutokaupoissa.

[muokkaa] Scrolls of the Megilloth

Mortificationin musiikkityylin vaihtaminen death metalin ja grindcoren suosion huippukaudella, jolloin yhtyeet kuten Carcass, Morbid Angel, Napalm Death ja Bolt Thrower olivat kovassa nousussa, oli niin sanotusti osunut kultasuoneen: debyyttialbumi myi hyvin ja he niittivät mainetta ahkeralla keikkailulla. Vuonna 1992 yhtye kiinnitti jopa saksalaisen Nuclear Blast Records -levy-yhtiön, jonka tallissa oli joitain aikansa nimekkäimpiä ja menestyneimpiä death metal -yhtyeitä, huomion ja Mortificationille kirjoitettiin levytyssopimus. Hiottuaan uutta raskaampaa kappalemateriaaliaan Mortification meni studioon äänittämään uransa äärimmäisimmän albuminsa, Scrolls of the Megillothin (1992). Sen äänimaailma on dropped D -vireisen raskas, brutaali ja nopea mutta sisältää myös pari doom metal -vivahteista kappaletta. Steve Rowen hyvin matalia, niin kutsuttuja. "grind baritoni" -vokaaleja albumilla pitävät monet vaikuttavina. Albumi oli menestys ja monet pitävät sitä death metalin klassikkona sekä australialaisen metallimusiikin merkkiteoksena. ^[2] Scrolls of the Megillothista kehkeytyi niin arvostettu ja jopa "mestariteoksena" pidetty albumi, että yhtye ei koskaan päässyt siitä taakasta kuinka heidän myöhempiä julkaisujaan verrattaisiin aina tuohon albumiin.^[3]

[muokkaa] Post Momentary Affliction

Vuonna 1993 suosionsa kasvaessa Mortification julkaisi myös VHS-videon Grind Planets, joka sisältää filmintekijä Neil Johnsonin tuottamia musiikkivideoita yhtyeen kahdeksasta kappaleesta nimikkoalbumilta ja Scrolls of the Megillothilta.

Jo nimenäkin "Grind Planets" toimii esimerkkinä yhtyeen omintakeisesta, periaustralialaisesta huumorista, joka erotti heidät muista kollegoistaan. "Grind Planets" on parodia "Rock Stars" -termistä ja videon välipätkillä he pilkkaavat rocktähteyttä ja siihen usein liitettyjä asioita kieli poskessa. Äänittäessään kolmatta albumiaan yhtye siirtyi lähemmäs alkuperäistä visiotaan yhdistää death- ja power metal. Post Momentary Affliction (1993) on kokeellisempi ja teknisempi kuin edeltäjänsä. Vokalisointityyliin lisättiin äänialaltaan korkeita thrash metal -huutoja death metal murinan lisukkeeksi. Muutamalla kappaleella yhtye kokeili myös industrialtyyliä. Pian albumin julkaisun jälkeen rumpali Jayson Sherlock, jolla oli ollut merkittävä rooli musiikin äärimmäisyyden suhteen ja oli kirjoittanut joitain yhtyeen raskaimmista kappaleista sekä synkeimmistä sanoituksista, ilmoitti lähtevänsä yhtyeestä. Hän soitti viimeisen konserttinsa Mortificationin riveissä Blackstump Festival -tapahtumassa vuonna 1993. Esityksestä julkaistiin livealbumi ja -VHS-video Live Planetarium. Eräs laajalevikkinen yhdysvaltalainen musiikkilehti nimitti livealbumia ja -videota parhaimmiksi näkemikseen ja kuulemikseen livetallenteiksi.^[4] Jayson liittyi death/doom metal -yhtye Paramaeciumiin ja Phil Gibson liittyi Mortification uudeksi rumpaliksi.

[muokkaa] Kaupallinen menestys ja tyylimuutos

[muokkaa] Bloodworld

Mortification äärimetallityylien ehdottoman erikoinen sekoitus alkoi erottaa heidät muista, keskenään samanlaisilta kuulostavista yhtyeistä ja laajensivat sen ansiosta yleisöään, sillä pian Mortificationia alettiin pitää innovatiivisina uudistajina eikä jäljittelijöinä. ^[4] Vuonna 1994 Mortification julkaisi seuraavan albuminsa nimeltä Bloodworld, joka osoittautui yhtyeen kaupallisesti menestyneimmäksi julkaisuksi. Kokoonpanomuutos johti tyylin vaihtumiseen moderniin groove/thrash metaliin, jossa oli vaikutteita hardcore punkista, pitäen kuitenkin kiinni death metal -juuristaan. Rowen vokalisointi albumilla ei juuri ollut enää death metal -murinaa vaan jonkinlaista thrash metal -huutoa, mikä ei miellyttänyt kaikkia yhtyeen vanhoja faneja mutta sitäkin useampia uusia ihailijoita: Bloodworld sai ylistäviä arvioita Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Horror Infernal Magazine antoi albumille jopa täydet 13 pistettä 13:sta. ^[4] Yhtye teki menestyksekkäitä kiertueita Australian ulkopuolella yhtyeiden, kuten Napalm Death, Entombed ja Sick of It All kanssa sekä myi näitä yhtyeitä enemmän oheistuotteita.^[4] Joulukuussa 1994 sekä rumpali että kitaristi jättivät Mortificationin henkilökohtaisista syistä. Steve Rowe kuitenkin vei Yhdysvaltojen kiertueen loppuun kahden kanadalaisen sessiomuusikon avustuksella. Samoihin aikoihin Nuclear Blast julkaisi uudelleen demon Break the Curse uudelleenmiksattuna ja Butchered Mutilation -bonusraidan kera.

[muokkaa] Primitive Rhythm Machine

Yhdysvalloissa ollessaan Steve Rowe alkoi työstää seuraavaa albumia. Jatkuvien kokoonpano-ongelmien vuoksi elokuussa 1995 julkaistu albumi Primitive Rhythm Machine jouduttiin äänittämään lukuisien sessiomuusikoiden avustuksella. Rummut soitti Bill Rice ja kitaroinnista vastasivat Jason Campbell, Dave Kellogg ja George Ochoa, joka oli soittanut aiemmin yhtyeessä Deliverance. Ochoa myös toimi tuottajana Primitive Rhythm Machinen äänityssessioissa ja sai aikaan Mortificationin muista albumeista erottavan äänimaailman levylle. Albumilla on yhdistetty elementtejä jokaisesta tyylistä, jota yhtye oli siihen mennessä soittanut death metalista thrash metaliin ja groove metaliin.

[muokkaa] EnVision EvAngelene

Vailla kiinteää kokoonpanoa vuonna 1995 Steve Rowe haki uutta rumpalia ja kitaristia yhtyeeseen. Rumpaliksi liittyi pitkäaikainen roudari Keith Bannister, joka oli kääntynyt kristinuskoon ensimmäisen Mortificationin kiertueen aikana vuonna 1990. Bannister oli oppinut soittamaan Mortificationin ollessa kiertueella ja Steve Rowen huomatessa hänen kehityksen, valitsi hänet pian rumpaliksi. Kitaristin paikan täytti Lincoln Bowen. Syyskuussa 1995 yhtye aloitti viisiviikkoisen Euroopan kiertueen ja kokoonpano osoittautui yhdeksi yhtyeen vahvimmista. Palattuaan Australiaan marraskuussa 1995 yhtye alkoi työstää materiaalia seuraavalle albumille. Kokoonpano äänitti marraskuun 1995 lopulla uransa kunnianhimoisimman albumin, EnVision EvAngelenen, joka julkaistiin heinäkuussa 1996. Albumilla sekoittuu elementtejä klassisesta metallista, power metalista, thrash metalista ja jotkut kappaleista ovat jopa punkhenkisiä. Ensimmäinen kappale on yli kahdeksantoistaminuuttinen eeppinen kokonaisuus, joka kertoo Kristuksen ristiinnaulitsemisesta enkelin näkökulmasta. EnVision EvAngelene nauttii kriitikoiden joukossa musiikillista arvostusta. ^[5] Albumin kappaleista julkaistiin myös VHS musiikkivideokokoelma nimeltä EnVidion (1996). Samana vuonna Steve Rowe julkaisi kirjoittamansa romaanin "Minstrel".

[muokkaa] Rowe Productions

Suosion innostamana Steve Rowe perusti jopa oman levy-yhtiön, Rowe Productionsin, joka julkaisi monen myöhemmin merkittäväksi kohonneen kristillisen metalliyhtyeen, kuten Extolin, Antestorin , Gromsin ja Schaliachin ensituotokset kokoelmalla Northern Lights: Norwegian Metal Compilation. Tässä vaiheessa julkaistiin myös kokoelma-albumi Mortificationin vanhemmasta tuotannosta, The Best of Five Years (1996). Se sisältää kaksi kappaletta yhtyeen jokaiselta albumilta ja esitteli Mortificationin innovatiivista uraa sekä vanhoille, että uusille faneille. Kokoelma oli viimeinen albumi, jota julkaistiin myös Intense Recordsin kautta.

Myöhemmin julkaistiin kaksi live-EP:tä Noah Sat Down and Listened to the Mortification Live EP While Having a Coffee ja Live without Fear. Toisin kuin yhtyeen Live Planetarium -livealbumi, nämä äänitettiin eräässä pienessä klubissa karkealla tuotantolaadulla.

[muokkaa] Rowen kamppailu leukemiaa vastaan

[muokkaa] Triumph of Mercy ja Hammer of God

Vuonna 1997 Steve Rowe altistui sairaudelle, joka piti häntä otteessaan seuraavat puolitoista vuotta: leukemia. Useita leikkauksia oli edessä eikä hän kyennyt keskittymään musiikkiin. Huolimatta näennäisesti epäonnistuneesta luuydinsiirrosta, Rowe jäi kuitenkin henkiin. Sairaus heikensi häntä merkittävästi eikä häneltä luonnistunut entisenlainen vokalisointi vähään aikaan. leukemian jättämien vaikutusten takia Rowen varoja kului kuntoutus- ja jälkihoitokustannuksiin sekä joutui menojen vuoksi jossain vaiheessa myymään oman studionsakin. Mortification ei nykyisin keikkaile paljoa Australian ulkopuolella johtuen Rowen vaihtelevasta terveydentilasta. Pahimpien vaiheiden jälkeen Mortification äänitti ja julkaisi Triumph of Mercy -albumin vuonna 1998. Yhdysvalloissa sen julkaisi Rowe Productions ja Euroopassa Nuclear Blast. Temaattisesti albumi käsittelee Rowen ja yhtyeen kokemuksia aikana jolloin hän kamppaili leukemiaa vastaan. Tyyliltään albumi on groove/thrash metalia. Samaa tyyliä jatkoi myös seuraavan vuoden albumi Hammer of God (1999). Mortification teki kiertueen ulkomailla tukeakseen albumin myyntiä ja he esiintyivät jopa Suomessa, Tampereella 4. heinäkuuta 1999 Tullikamarin Pakkahuoneella, jossa lämmittely-yhtyeenä esiintyi Deuteronomium. Mortificationia haastateltiin myös tuolloin toimineessa Jyrki-ohjelmassa. Yhtyeen settilista koostui pääasiassa Hammer of God -albumin kappaleista.

[muokkaa] The Silver Cord is Severed ja maailmankiertue

Vuonna 2000 Mortification julkaisi toisen livealbumin Ten Years Live Not Dead, joka äänitettiin jälleen Blackstump Festival -tapahtumassa vuonna 1999. Liveäänite sisältää materiaalia lähinnä yhtyeen uudemmalta tuotannolta sekä uuden kappaleen Dead Man Walking. Keith Bannister päätyi jättämään yhtyeen ja tilalle tuli nuori rumpali Adam Zaffarese. Uusi kokoonpano äänitti albumin The Silver Chord is Severed (2000) ja yhtye lähti ensimmäiselle maailmankiertueelleen esiintyen Yhdysvaltojen, Euroopan ja Afrikan mantereilla. Kiertueelta kuvattiin dokumentaarinen video Conquer the World, joka julkaistiin myöhemmin vuonna 2002. Tyyliltään The Silver Cord is Severed jatkoi kahden edellisen albumin linjalla. Vaikka albumi myi edeltäjiensä tapaan hyvin, pitävät monet sitä yhtyeen heikoimpana levytyksenä. Vuoden 2000 lopulla Lincoln Bowen lähti yhtyeestä ja The Silver Cord is Severed -kiertueen jälkeen Mortification laitettiin jäihin toisen kerran sitten Rowen leukemian sairastamisen. Kokoelma-albumi Power, Pain and Passion - Ten Years: 1990–2000 julkaistiin vuonna 2002.

[muokkaa] Relentless

Asiat kuitenkin muuttuivat kun kitaristit Jeff Lewis ja Mick Jelinic liittyivät yhtyeeseen ja vuonna 2002 he julkaisivat albumin Relentless. Albumilla Mortification palasi jokseenkin lähemmäs vanhaa, raskaampaa tyyliään sekoittaen osin thrash metalia ja osin klassista metallia. Tässä vaiheessa Rowe oli aikonut myös muuttaa yhtyeen nimen takaisin Light Forceksi mutta hänen lähipiirinsä toverit rohkaisivat jatkamaan Mortification-nimellä. Yhtye soitti muutaman livekeikan kunnes Jeff Lewis jätti Mortificationin.

[muokkaa] Paluu vanhaan tyyliin

[muokkaa] Brain Cleaner

Vuonna 2004 entinen Cybergrind-yhtyeen rumpali Michael Forsberg liittyi Mortificationin riveihin ja he äänittivät monien fanien mieliksi raskaimman albuminsa kymmeneen vuoteen, Brain Cleanerin. Albumi on tyyliltään nopeaa thrash metalia, joka sisältää runsaasti aineksia death metalista ja groove metalista. Sopimus Nuclear Blastin kanssa oli rauennut ja varsinkin ensimmäisten albumien painokset oli myyty loppuun. Toukokuussa 2004 Rowe Productions julkaisi uudelleen EnVision EvAngelenen. Helpottaakseen jakelua Rowe Productions teki pian yhteistyösopimuksen australialaisen Soundmass-yrityksen kanssa. Seuraavaksi tammikuussa 2005 julkaistiin uudelleen arvostettu Scrolls of the Megilloth, jolle lisättiin bonusraidoiksi neljä alkuperäistä demokappaletta. Albumien lisäksi myös yhtyeen videoiden painokst oli myyty loppuun ja ne päätettiin julkaista uudelleen. Ensimmäisenä vuorossa oli Grind Planets DVD, joka julkaistiin uudella kansikuvalla joulukuussa 2005.

[muokkaa] Erasing the Goblin

Joulukuun 2005 ja tammikuun 2006 välisenä aikana yhtye äänitti viimeisintä albumiaan alustavalla nimellä Impaling the Goblin, ilmoittaen lehdistötiedotteissa palaavansa debyyttialbuminsa tyyliseen death/thrash metaliin. Michael Forsberg lähti yhtyeestä kesken äänitysten ja hänet paikkasi Damien Percy. Levytyssessioiden jälkeen albumi miksattiin ja masteroitiin 454 Studiossa helmikuussa 2006. Yhtye teki sopimuksen saksalaisen MCM Musicin kanssa, joka julkaisisi albumin laajemmille markkinoille. Erinäisten sekaannusten vuoksi albumin nimi vaihdettiin kuitenkin Erasing the Gobliniksi ennen julkaisua. Ennen laajempaa julkaisua Rowe Productions painatti albumia rajoitetun 1000 kappaleen erän maaliskuussa 2006 eri kansitaiteella kuin MCM Musicin versiossa. Albumi sai myönteisen vastaanoton ja monet pitävät sitä yhtyeen raskaimpana levytyksenä vuosiin. Jotkut ovat verranneet kappaleita kuten Way Truth Life pidennetyiksi versioiksi debyyttialbumin lyhyistä grindcore-raidoista kuten Turn. ^[6]

[muokkaa] Yhtyeen jäsenet

[muokkaa] Nykyiset

• Steve Rowe – laulu ja basso
• Mick Jelinic – kitara (2002–)
• Damien Percy – rummut (2005–)

[muokkaa] Entiset

[muokkaa] Rumpalit

• Jayson Sherlock (1990–1993)
• Phil Gibson (1994)
• Keith Bannister (1996–1999)
• Adam Zaffarese (2000–2003)
• Mike Forsberg (2004–2005)

[muokkaa] Kitaristit

• Cameron Hall (1990)
• Michael Carlisle (1991–1994)
• Lincoln Bowen (1996–2001)
• Jeff Lewis (2002)

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Albumit

• Break the Curse  (1990)
• Mortification  (1991)
• Scrolls of the Megilloth  (1992)
• Post Momentary Affliction  (1993)
• Bloodworld  (1993)
• Live Planetarium  (1994)
• Primitive Rhythm Machine  (1995)
• The Best of Five Years  (1996)
• EnVision EvAngelene  (1996)
• Modification - A Tribute to Steve Rowe and Mortification  (1996)
• Noah Sat Down and Listened to the Mortification Live EP While Having a Coffee  (1996)
• Live Without Fear  (1996)
• Triumph of Mercy  (1998)
• Hammer of God  (1999)
• Ten Years Live Not Dead  (2000)
• The Silver Cord is Severed  (2001)
• Power, Pain and Passion - Ten Years: 1990–2000  (2002)
• Relentless  (2002)
• Brain Cleaner  (2004)
• Erasing the Goblin  (2006)

[muokkaa] Videot

• Metal Missionaries VHS  (1991)
• Grind Planets VHS  (1993)
• The History of Mortification VHS  (1994)
• Live Planetarium VHS  (1994)
• EnVidion VHS  (1996)
• Conquer the World DVD  (2002)
• Grind Planets DVD  (2005)
• Live Planetarium DVD  (2006)

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ ^{1,0 1,1 1,2} Haastattelut: Gary Carson ja Peter Schulz. Suomennos: J.Grym. Lisäykset: Mape Ollila., Maailman metalli: Australia, Imperiumi.Net. Luettu 18. huhtikuuta 2007.
2. ↑ ^{2,0 2,1} Chris Kraemer, Mortification: Scrolls of the Megilloth, The Metal Observer (englanniksi). Luettu 19. huhtikuuta 2007.
3. ↑ Scott Waters, Mortification History, No life 'til Metal (englanniksi). Luettu 18. huhtikuuta 2007.
4. ↑ ^{4,0 4,1 4,2 4,3} Mortification Biography, Australian Music Online (englanniksi). Luettu 18. huhtikuuta 2007
5. ↑ Pekka Ryhänen, Mortification: Brain Cleaner, Imperiumi.Net (englanniksi). Luettu 18. huhtikuuta 2007.
6. ↑ Chris Kraemer, Mortification Interview, The Metal Observer, January 2007 (englanniksi). Luettu 18. huhtikuuta 2007.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Mortificationin kotisivut (englanniksi)
• Mortification Encyclopaedia Metallum -sivustolla (englanniksi)
• Saksalaiset fanisivut (englanniksi)
• Biografia Australian Music Online -sivulla
• Mortification @ NoLifeTilMetal.com (englanniksi)
• Mortification MySpace-sivustolla (englanniksi)
• Haastattelu The Metal Observer -sivulla tammikuulta 2007 (englanniksi)