Antestor

Wikipedia

Antestor
Antestor esiintymässä Bobfestissä 2004
Tiedot
Toiminnassa:	1990–
Tyylisuunta:	metallimusiikki
Tyylilaji:	black metal death metal doom metal
Kotipaikka:	Oslo, Norja
Laulukieli:	englanti norja
Sivusto:	http://www.antestor.com/
Jäsenet
Ronny Hansen Laulu Lars Stokstad Sähkökitara Morten Sigmund Magerøy Kosketinsoitin Vegard Undal Bassokitara
Entiset jäsenet
Kjetil Molnes Laulu Svein Sander Rumpusetti Erling Jørgensen Bassokitara Stig Rolfsen Sähkökitara Tom W. Holm Paulsen Rumpusetti Jan Axel Blomberg Sessiorummut Tony Kirkemo Rumpusetti Ann-Mari Edvardsen Laulu
Levy-yhtiöt
Endtime Productions 2000– Cacophonous Records 1997–1998

Antestor on norjalainen black metal -yhtye, joka perustettiin Oslossa vuonna 1990.^[1] Antestor on Norjan varhaisimpia kristillisesti vakaumuksellisia extreme metal -ryhmiä, ja yhtyeen sanotaan aloittaneen koko Pohjois-Euroopan kristilliset extreme metal -piirit demollaan The Defeat of Satan 1991.^[2] Aiemmin yhtye kutsui musiikkityyliänsä "sorrow metaliksi" (suom. surumetalli), koska sen kristillinen ideologia ei sopinut black metaliin, joka erityisesti Norjassa oli usein julkisestikin liitetty saatananpalvontaan.^[3]

Antestor tunnetaan yleisesti siitä, että se on ainoa kristillinen black metal -yhtye, jolla on ollut levytyssopimus brittiläisen Cacophonous Recordsin kanssa — yhden suurimmista black metaliin erikoistuneista levy-yhtiöistä, joka on julkaissut levyjä sellaisilta yhtyeiltä kuin Cradle of Filth, Dimmu Borgir ja Sigh.^[4] Tällä levymerkillä julkaistu The Return of the Black Death (1998) on yhtyeen tunnetuin ja vaikutusvaltaisin äänite. Kolmas julkaisu The Forsaken (2005) saavutti kriitikoiden arvostusta, ja albumilla soitti maineikas vieraileva rumpali Hellhammer. HM-lehden mukaan esikoisalbumi Martyriumin (1994) progressiiviset ainekset kuten koskettimet, piano ja oopperamainen naislaulu olivat mahdollisesti aikaansa edellä Norjan äärimetallipiireissä.^[5]

Yhtyeen kokoonpano on muuttunut useasti vuosien varrella, ja nykyisin Antestor koostuu alkuperäiskitaristi Lars Stokstadista (Vemod) ja laulaja Ronny Hansenista (Vrede). Alkuperäinen laulaja Kjetil Molnes (Martyr) sekä rumpali Svein Sander (Armoth) jättivät yhtyeen vuonna 2000, jolloin toisen norjalaisen black metal -yhtyeen Vaakevandringin jäseniä liittyi Antestoriin.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Aika Crush Evilina (1990 –1993)

Yhtyeen perustivat Vemod (Lars Stokstad), Martyr (Kjetil Molnes) ja Pilgrim (Erling Jørgensen) vuonna 1990 alun perin nimellä Crush Evil (suom. murskaa pahuus). Alkuaikoina yhtyeen musiikissa oli aineksia thrash-, death- ja doom metalista.

The Defeat of Satan oli yhtyeen ensimmäinen demo ja se sisältää kolme kappaletta sekä outron. Tyyliltään demo on alkeellista death ja thrash metalia. Demoa painettiin 150 kappaletta, ja se julkaistiin Crush Evil -yhtyenimen alla. Crush Evil herätti pian huomiota paikallisissa black metal -piireissä kristillisen vakaumuksensa vuoksi ja alkoi saada tappouhkauksia.^[6] Eräs arvostelija kirjoittaa: "Aikana, jolloin norjalaisen black metalin sisäpiiri läheni rumaa huipennustaan, Antestor hämmensi tilannetta soittamalla extreme metalia, joka puhui toivosta Jeesukseen Kristukseen ja saatanan huijauksesta."^[2]

Pelkästään yhtyeen olemassaolo herätti kiivasta keskustelua 1990-luvun alussa. Esimerkiksi Emperorin rumpali Bård "Faust" Eithun toi asian esille Orcustus-lehdessään haastatellessaan Euronymousta, johtoasemassa olevan Mayhem-yhtyeen kitaristia. Faust kysyi: "Eikö sinusta jokin ole mennyt pahasti vikaan, kun on mennyt niin pitkälle, että meillä on kristillinen "death metal" -yhtye (Crush Evil)? Onko ohjeita miten tappaisimme heidät?"^[7] Tähän Euronymous vastasi: "On jo tarpeeksi huono asia, että on yhteiskunnallisia yhtyeitä mutta kristillinen yhtye on liikaa. Mutta älä huolehdi; meillä on suunnitelmia. He eivät jatka kovin pitkään."^[7] Crush Evilin hajottaminen ei lopulta onnistunut, ja hieman ironisena kohtalon käänteenä Mayhemin rumpali Jan Axel Blomberg soitti Antestorin kahdella myöhemmällä julkaisulla.

[muokkaa] Nimimuutos (1993–)

Vuonna 1993 Gard (Vegard Undal) liittyi basistiksi ja Armoth (Svein Sander) rumpaliksi. Koska Crush Evil oli liian provosoiva nimi ja sai monet kirjoittamaan yhtyeelle tappouhkauksia, se päätti vaihtaa nimen Antestoriksi (lat. todistaja), joka on yhtyeen mielestä hienovaraisempi ja mystisempi.^[8] Despair oli yhtyeen ensimmäinen itsejulkaistu demo Antestor-nimellä ja on tyyliltään death ja doom metalia. Strawberry Records painatti demoa 600 kappaletta. Despair alkaa introlla ja päättyy coveriin vanhasta norjalaisesta hautajaisvirrestä "Jesus, Jesus, Ver Du Hjå Meg".

Yhtyeen "synkeästä" tyylistä vaikuttuneena vuonna 1994 pienen norjalaisen Arctic Serenades Records -levymerkin omistaja Torudd Fuglesteg lähetti Antestorin studioon äänittämään esikoisalbumiaan Martyrium.^[9] Tuntemattomista syistä Arctic Serenades ei julkaissut albumia, ja yhtye yritti saada toista levymerkkiä julkaisijaksi. Rumpali Svein Sander (Armoth) on myöhemmin kertonut: "...olimme yhteydessä levy-yhtiöön nimeltä Morphine Records koskien levytyssopimuksen tekemistä Martyrium-albumia varten. Levytyssopimusta ei koskaan allekirjoitettu, mutta [yhtiön johtaja] Burrito teki [albumista] useita promootiokasetteja ja myi jokaikisen laittomasti, sillä hänellä ei ollut sopimusta."^[3] Näitä kasetteja kopioitiin ja kierrätettiin viidenteen sukupolveen asti, ja yhtyeen ihailijakunta kasvoi nopeasti.^[10] Tyyliltään Martyrium on hidastempoista death ja doom metalia, ja siinä on jonkin verran black metal -vaikutteita.

Antestor esiintyi 3. heinäkuuta 1994 TVNorgen ohjelmassa BootlegTV, jossa nuoret saattoivat harjoitella äänittämistä ja videotuotantoa. Ohjelmassa esiintyi usein paikallisia norjalaisia yhtyeitä. Puolituntisen esiintymisensä aikana Antestor esitti viisi kappaletta Martyrium-albumiltaan.^[11] 6. kesäkuuta 1995 Antestoria haastateltiin norjalaisessa viikottain ilmestyvän sanomalehden Morgenbladetin artikkelissa "MusikkOpp-ned oppnedkors!" (suom. Musiikki ylösalaisin - ylösalaisinristi!). Artikkeli käsitteli kristillisen black metalin ilmiötä, jonka australialaisen Horde-yhtyeen 1994 albumi Hellig Usvart toi viestimien tietouteen. Tuossa artikkelissa laulaja Kjetil Molnes kertoo, mikä on yhtyeen suhde black metaliin: "Samaistamme yhtyeemme black metaliin musiikkityylinä, emme aatteena tai elämänkatsomuksena."^[12]

[muokkaa] Cacophonouksen levytyssopimus (1997 – 1998)

Vuonna 1995 kitaristi Pilgrim (Erling Jørgensen) erosi yhtyeestä, ja vastaavasti pian Erkebisp (Stig Rolfsen) liittyi Antestorin riveihin. Vuonna 1997 yhtye äänitti promootio-cd:n Kongsblod (suom. Kuninkaan veri). Siitä kiinnostui brittiläinen Cacophonous Records, yksi suurimmista black metaliin erikoistuneista levymerkeistä, joka siihen aikaan oli tuomassa kuuluisuuteen yhtyeitä kuten Cradle of Filth ja Dimmu Borgir. Antestor ja Cacophonous tekivät 2 albumin levytyssopimuksen. Vuonna 1998 Cacophonous julkaisi Kongsblodin, mutta nimi vaihdettiin The Return of the Black Deathiksi vetoamaan laajempaan yleisoöön, ja kansikuvan kuuluisa norjalainen maalaus vaihdettiin yhdysvaltalaisen fantasiataiteilija Joe Petagnon teokseen.^[3]

Tapaus on jälkikäteen herättänyt keskustelua, koska on harvinaista, että kristillinen black metal -yhtye saa levytyssopimuksen maallisen levy-yhtiön kanssa.^[4] 16. joulukuuta 1998 julkaistussa haastattelussa Art for the Ears -verkkolehden kanssa rumpali Armoth kertoo: "Lähetimme [Cacophonoukselle] cd:n ja lyhyen historiikin. He halusivat kiinnittää meidät yhtiölleen musiikkimme takia, ja se on juuri mitä halusimme tehdä."^[3] Myöhemmin vuoden 2000 The Christian Underground Zinen 4. numerossa haastattelija kysyi Antestorilta: "Teillä oli levytyssopimus Cacophonous Recordsin kanssa (ex-Cradle of Filth, Bal-Sagoth). Minkälaisia kokemuksia teille jäi siitä?" Yhtye vastasi: "Aika huonoja, oikeastaan. En voi sanoa, että he olisivat tehneet mitään muuta, kuin julkaisseet albumin. Ei rahaa, ei rojalteja, ei mitään."^[13] Haastattelija kysyi vielä: "Asettiko levy-yhtiö teille vaatimuksia imagonne suhteen?" Siihen yhtye vastasi: "Ei mitään sellaista. Sanoivat vain, että meidän ei kannata ihan kaikkialla julistaa, että olemme kristillinen yhtye, ja he sensuroivat sanoituksista sanat 'Lord' ja 'Jesus'. Itse poistimme parit tekstit, koska emme halunneet turhaan lähteä provosoimaan."^[13]

The Return of the Black Death on tyyliltään yhdistelmä black metalia ja doom metalia.^[14] Albumia luonnehtii hypnoottinen, kylmä äänimaisema ja tyylissä on vaikutteita norjalaisesta kansanmusiikista, jonka vuoksi yhtyettä luokiteltiin myös viikinkimetalliksi. Yhtye itse kutsui tyyliä nimityksellä "atmospheric sorrow metal" (suom. tunnelmallinen surumetalli), koska albumin yleinen ulosanti on surumielistä.^[3] The Return of the Black Death vastaanotettiin myönteisesti sekä kristittyjen että ei-kristittyjen black metal -harrastajien ja kriitikoiden joukossa. Esimerkiksi brittiläislehdet Kerrang! ja Terrorizer antoivat molemmat albumille 4 pistettä 5:stä.^[3] Albumin ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun, ja Cacophonous Records otti siitä uusia painoksia.^[15]

[muokkaa] Endtimen levytyssopimus (2000–)

Vaikka yhtyeen levytyssopimus Cacophonouksen kanssa oli vielä voimassa, yhtiön huhuttiin olevan taloudellisissa vaikeuksissa eikä pitänyt artisteihinsa yhteyttä. Tähän kyllästyneenä Antestor alkoi tehdä yhteistyötä toisen levymerkin kanssa.^[16] Antestor kiinnitettiin ruotsalaiselle metallimusiikkiin erikoistununeelle Endtime Productionsille, joka oli auttanut norjalaista metalliyhtye Extolia aloittamaan uransa. Alkuperäinen laulaja Kjetil Molnes (Martyr) jätti Antestorin. Samoihin aikoihin toisen norjalaisen kristillisen black metal -yhtyeen Vaakevandringin hajoaminen johti siihen, että sen jäseniä liittyi joining Antestoriin. Nimittäin Ronny Hansen otti laulajan paikan Vrede-taiteilijanimellä, ja Morten Sigmund Magerøy tuli kosketinsoittajaksi Sygmoon-nimellä. Norjalaisen avant-garde metal -yhtye The 3rd and the Mortalin Ann-Mari Edvardsen liittyi Antestoriin naislaulajaksi.^[17] Esiintyessään samana vuonna Ruotsin Bobfest-tapahtumassa yhtye alkoi ensimmäistä kertaa käyttää lavaesityksissään corpse paint -kasvomaaleja.^[18]

Vuonna 2000 Endtime Productions julkaisi Martyriumin uudelleen, ja albumin kansitaiteen teki maineikas ruotsalainen metallimusiikin kansitaitelija Kristian Wåhlin. Antestor kiersi Yhdysvaltoja Extolin kanssa samana vuonna, Esiintyen pienissä tapahtumissa ja lopulta Cornerstone Festivalissa.^[19] Seuraavaksi vuonna 2003 Antestor uudelleenjulkaisi kaksi ensimmäistä demoaan kokoelmalevyllä nimeltä The Defeat of Satan. Sen julkaisi norjalainen Momentum Scandinavia. Rumpali Svein Sander (Armoth) jätti yhtyeen tänä aikana, ja sen jälkeen Antestorilla ei ole ollut vakinaista rumpalia.

Vuonna 2004 Antestorin tyyli vaihtui nykyaikaisempaan black metaliin,^[20] ja yhtye meni Top Room Studiosiin, jota ovat käyttäneet yhtyeet kuten Tristania, Borknagar, Mayhem ja Extol. Tuottajana toimi Børge Finstad. Yhtye julkaisi ensimmäisen kerran uutta materiaalia sitten The Return of the Black Deathin ep:llä nimeltä Det Tapte Liv (suom. Kadonnut elämä). Se sisältää ylijäämäkappaleita seuraavalta täyspitkältä albumilta: kolme sinfonista instrumentaalia ja kaksi kappaletta, joista "Rites of Death" sovitettiin uudelleen myöhemmin. Ep:tä painettiin ensin 1000 kappaleen erikoispainos mustassa heavy printer -laatikossa, jonne myös tulevan albumin digipak-painos mahtuisi.

Antestorin kolmas studioalbumi The Forsaken julkaistiin vuonna 2005. Albumin musiikki on yhtyeen vanhaan materiaaliin verrattuna huomattavasti nopeampaa, progressiivisempaa ja melodisempaa. The Forsakenin kosketinsoitinkuviot ovat Det Tapte Liv -ep:n tapaan sinfonisia. Sanoitukset taas ovat sävyltään yhtyeen synkeimpiä ja käsittelevät arvostelevasti muun muassa okkultismia ("Rites of Death") ja tekopyhyyttä ("Betrayed"). Lehdistö ylisti albumia, vaikka osa yhtyeen vanhan tyylin ihailijoista vierasti The Forsakenin nykyaikaista, hiottua tyyliä. Molempien julkaisujen kansitaiteen teki Kristian Wåhlin, ja ep:n kansikuvassa näkyy Borgundin sauvakirkko. Maineikas norjalainen rumpali Jan Axel Blomberg, taiteilijanimeltään Hellhammer, soitti rummut näillä julkaisuilla. Hänen osallisuutensa äänityssessioissa aiheutti kiistaa metallimusiikin viestimissä ja harrastajien keskuudessa.^[21] Hellhammer itse kertoo Metal Library -sivuston haastattelussa 7. tammikuuta 2007: "Rehellisesti sanoen, sillä [Antestorissa soittamisella] haistatin pitkät niille kaikille [Mayhemin kollegoille ja levy-yhtiön henkilökunnalle]. Toistan taas, että teen mitä päätän tehdä enkä soita ainoastaan black metal -yhtyeissä."^[22] Hellhammeria pyydettiin myös yhtyeen konserttirumpaliksi, mutta hän kieltäytyi. Sillä ei ollut mitään tekemistä Antestorin vakaumuksen kanssa, sillä Hellhammer kertoo: "Mielestäni black metal on tänä päivänä vain musiikkia. Sanon teille, etten minä tai Mayhemin muut jäsenet koskaan olleet todella uskontoa tai muuta vastaan. Olemme kiinnostuneita vain musiikista."^[22] Laulaja Ronny Hansen on sanonut Blombergin osuudesta:

»Ensinnäkin, Jan Axel "Hellhammer" on täysin ammattilainen. Hän aloitti sekä maallisissa piireissä että pahemmissa (naurua), mutta hän ei välitä siitä, onko yhtye maallinen vai kristillinen. Hän tiesi alusta alkaen minkä puolesta Antestor on, ja jos vain mahdollista, tekisimme mielellämme uudestaan yhteistyötä, koska hänen soittonsa on erinomaista. Mielestäni hän on piirien paras rumpali, ja olimme onnekkaita, että hän lainasi nerokkuuttaan [albumillemme].»
(Ronny Hansen.^[23])

[muokkaa] Myöhemmät vaiheet

Myöhemmin entinen Old Man's Child -rumpali Tony Kirkemo liittyi Antestoriin konserttisessiojäseneksi. Yhtye soitti lavaesityksiä harvemmin ja pelkästään kristillisissä tapahtumissa. Esimerkkejä yhtyeen 200-luvun konserteistä ovat Bobfest vuonna 2000 Tukholmassa^[24] ja vuonna 2004 Linköpingissä,^[25] sekä Nordic Fest 2004:ssä Oslossa.^[26]

Jotkut Antestorin jäsenistä soittavat yhä black metal -yhtye Vaakevandringissa, joka soitti paluukonsertin vuonna 2007 Antestorin kanssa Endtime Festival -tapahtumassa, joka pidettiin maaliskuun lopussa 2007 Halmstadissa.^[27] Antestor soitti konsertin lukuisten sessiomuusikoiden kanssa. Tässä konsertissä yhtye ilmoitti tehneensä viimeisen lavaesityksensä. Viestissään Endtime Productionsin keskustelufoorumilla^[28] sekä yhtyeen MySpace-sivulla^[29] kitaristi Lars Stokstad ilmoitti päätöksen syiksi, että viimeisen 2 ja puolen vuoden ajan yhtyeen ainoat pysyvät jäsenet ovat olleet Vrede ja Vemod, ja heillä on ollut jatkuvasti vaikeuksia löytää muusikoita, jotka voisivat sitoutua Antestoriin. Stokstad kertoi, että yhtye ei halunnut soittaa Endtime Festivalissa, mutta he taipuivat lopulta koska levy-yhtiön johtaja vaati:

»Haluaisin myös ilmaista surunvalitteluni siitä, ettemme pystyneet soittamaan enempää kuin ne 5 kappaletta, jotka soitimme. Voin vain tarjota selityksen. Olimme itseasiassa luopuneet lavaesiintymisestä Antestorissa ja julistaneet yhtyeen kuolleeksi. Viimeiseen 2 ja puoleen vuoteen ei ole ollut yhtäkään bänditreeniä. Antestor koostuu nyt vain kahdesta miehestä: Vredestä ja Vemodista. Sanoimme, ettemme voineet soittaa Endtime Festivalissa, ja meidät piti poistaa tapahtuman esiintyjälistasta. Mutta Samuel [Durling] ei tehnyt niin ja jatkoi inttämistä. Viime minuuteilla saimme kasaan ryhmän ja ehdimme soittaa vain 3 harjoitusta. Tämän takia. Anteeksi.»
(Lars Stokstad^[30])

Vemodin mukaan yhtye on kirjoittanut tarpeeksi materiaalia toista albumia varten, joten mahdollisuutta julkaista uutta albumia ei suljettu pois.^[30]

[muokkaa] Tyyli

[muokkaa] Musiikki

Vaikka ensimmäisillä julkaisuilla yhtyeen tyyli oli pääasiassa death-doom metalia suhteellisen hitailla kappaleilla ja murinalaululla, yhtye alkoi soittaa black metalia vuoden 1998 albumilla The Return of the Black Death. Tällä albumilla yhtye alkoi esittää kirkunalaulua, tremolokitarariffejä sekä black metalille tyypillisiä nopeampia rumpukulkuja. Kosketinsoitin on keskeisessä osassa, ja black metalille tyypillisellä tavalla sillä esitetään eeppisiä välisoittoja, ja soitin hallitsee äänimaisemaa. Esimerkiksi "Sorg"-kappaleessa 3 ensimmäisen minuutin ajan vain kosketinmelodia johtaa esitystä.^[4]

Kolmannella albumilla The Forsaken yhtye kehitti suuntaansa teknisemmäksi kuin The Return of the Black Death. Musiikillinen kehitys johti siihen, että The Forsakenilla on useita kitarasooloja. Tämä ominaisuus sai arvostelua osakseen, ja esimerkiksi alankomaalaisen Lords of Metal -sivuston Roel de Haan kirjoitti arviossaan: "Nuo monimutkaiset soolot eivät yksinkertaisesti ole kauniita ja [ovat] täysin asiaan sopimattomia."^[31] Tuolla albumilla myös äänituotanto parani The Return of the Black Deathiin verrattuna. Kahden entisen Vaakevandring-jäsenen mukaantulo vaikutti siihen, että tyylistä tuli melodisempi ja tunnelmallisempi.^[31] Ulosanti rikkoo välillä myös tyylisuunnan rajoja: Scandinavianmetal.info-sivuston "Circus Brimstone" kirjoitti, että "'As I Die' on Antestorille ehkä oikukas kappale, koska sen alku sopii paremmin power metaliin kuin mihinkään muuhun tyylilajiin."^[32] Seuraavat musiikkinäytteet havainnollistavat yhtyeen musiikkityylin kehitystä varhaisesta death-doom metalistaan viikinkimetalliin ja nykyaikaiseen black metaliin:

”Depressed” (1994) 29 sekunnin näyte kappaleesta "Depressed" vuoden 1994 albumilta Martyrium. Näyte kuvastaa yhtyeen tyypillistä tyyliä sen varhaisina aikoina, ja musiikissa on kuultavissa vaikutteita doom-death metalista (hidas tai keskinopea tempo ja koriseva laulu) ja black metalista (lopun tremoloriffi ja ajoittain korkea kirkuna). Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”A Sovereign Fortress” (1998) 30 sekunnin näyte "A Sovereign Fortress"-kappaleesta vuoden 1998 albumilta The Return of the Black Death. Kappale ilmentää yhtyeen 1990-luvun lopun tunnelmallista surumetallityyliä. Tremoloriffin melodiassa on vaikutteita norjalaisesta kansanmusiikista, hyytävät koskettimet luovat viikinkimetallitunnelmaa, laulu on black metalille tyypillistä kirkunaa, äänituotanto on demotasoinen, ja rummut soittavat hidasta doom metal -tempoa. Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Rites of Death” (2005) 27 sekunnin näyte "Rites of Death" -kappaleesta vuoden 2005 albumilta The Forsaken. Näytteestä käy ilmi yhtyeen nykyaikaisempi black metal -tyyli: äänituotanto on korkeatasoinen, tempo on nopea ja vaihtelee, kitarat melodisia ja teknisiä. Hellhammer soittaa hyvin nopeaa blast beat -rumpukomppia, ja laulaja Ronny Hansenin ääni on hieman silotellumpi kuin Kjetil Molnesin korina. Äänitiedostojen kuunteluohjeet

[muokkaa] Sanoitukset

Antestorin sanoitusten aiheisiin kuuluvat toivo ja epätoivo, mutta sanat käsittelevät myös jäsenten henkilökohtaista kristillistä uskoa. Sen vuoksi monet metallimusiikin harrastajat vastustavat Antestorin luokittelua black metaliksi, sillä yhtyeen aiheet ovat usein black metalin oletettua ideologiaa vastaan.^[31] Sanat ovat pääasiassa englannin kielellä. Myös norjalaiset tekstit ovat yhtyeelle harvinaisia, mutta The Return of the Black Death -albumilla suurin osa sanoituksista on norjaksi. Tällä albumilla vain osa sanoituksista on kirjattu kansilehteen; suorat viittaukset Jeesukseen Kristukseen ja Jumalaan poistettiin. Kappale "A Sovereign Fortress" käsittelee, esimerkiksi, kunnioitusta Jumalalle, joka suojelee ja tukee lyyristä minää syntymän jälkeen. Se on kuvattu sanoituksissa näin:

"Sorg" (suom. ahdinko, suru) sen sijaan käsittelee surua ja toivon etsimistä. Kappale painottuu synkeämpään kuvastoon, ja sanat eivät ole selkeästi kristillisiä mutteivat lopulta kielteisiäkään. Esimerkki norjan kielellä:

Toinen kappale, joka on myös synkeä, mutta käsittelee kristillistä aihetta, on "Ancient Prophecy" (suom. Muinainen ennustus). Sanoitukset kertovat, että ihminen on syntinen ja ettei kukaan voi paeta Jumalan tuomioistuinta. Kolmannella albumillaan Antestor käsittelee myös sellaisia ongelmia kuin itsemurhaa,^[35] pelastuksen epäilyä^[35] ja kuoleman kaipuuta.^[36] Ne ovat harvinaisia aiheita kristilliselle yhtyeelle. Esimerkkinä albumin sanoituksista kappaleelta "Betrayed":

[muokkaa] Ulkonäkö

Antestor on kristillisissä metallipiireissä yksi harvoista yhtyeistä, jotka käyttävät black metalille taannoin yleisiä corpse paint -kasvomaskeja ulkonäössään ja valokuvissaan. Tämä näkyy esimerkiksi The Return of the Black Deathin kansilehden valokuvissa, joissa yhtye näyttäytyy viikinkipuvuissa sekä mustavalkoisissa kasvomaskeissa lumisessa Norjan vuoristomaisemassa. Toisinaan yhtye hyödyntää lavaesityksissään taideverta, tunnetuimpana esimerkkinä sessiobasisti Daniel Ravn Fufjordin (Frosthardr) esiintyminen Antestorin Bobfest 2004 -konsertissa.^[13] Yhtye kertoo, että corpse paintien käyttö "on meille sama kuin maskeeraus näyttelijöille tai miimikoille. Yksi tapa ilmaista tiettyjä tunteita kamppailussa, jota käymme. Pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin keskittyä Jumalaan eikä vääntää veistä haavoissa tällaisissa asioissa."^[18]

[muokkaa] Vastaanotto

Antestorin levymyyntiluvuista ei ole tarkkaa tietoa. Yleisesti ottaen yhtye on ollut enemmän pienen yleisön "kulttisuosikki" kuin valtavirran menestyjä: Scandinavianmetal.info-sivuston nimimerkki "Circus Brimstone" kirjoittaa, että "Antestor on jumaloitu kristillisen metallimusiikin valtakunnassa yksinkertaisesti siksi, koska he tekevät laadukasta black metalia tasaista tahtia. Ennen kaikkea, vain muutama muu kristillinen [black metal -]yhtye on saanut tunnustusta maallisissa piireissä, nimittäin Crimson Moonlight, Horde ja Kekal."^[32] Suurinta osaa The Return of the Black Deathin kappaleista myydään valtavirran kaupoissa. No Life 'til Metal -sivuston Scott Watersin mukaan kyseisen albumin ensimmäinen painos myytiin loppuun melkein yhtä nopeasti kuin se meni painoon.^[14]

Yhtyeen tuotannosta on olemassa hyvin vähän julkaistuja arvosteluja. Saatavilla olevat arviot ovat yleensä myönteisiä, usein hyviä tai erinomaisia. Michael Bryzak kirjoittaa The Defeat of Satan / Despair -kokoelmalevyn saatekirjoituksessa, että, vaikka albumi julkaistiin virallisesti vasta 2000, "Martyriumia pidettiin oikeutetusti kulttiklassikkona." Albumin vuoden 2006 arviossa kristillisen metallin sivustollaThe Whipping Post Joel Hemmerling antoi albumilla 95 pistettä 100:sta,^[38] ja saman sivuston Matt Morrow antoi The Return of the Black Deathille täydet 10 pistettä,^[4] kuten myös The Forsakenille.^[39] Ei-kristillisistä viestimistä The Return of the Black Death sai 4 pistettä 5:stä Kerrang!:lta ja Terrorizerilta, jotka ovat kaksi suurta brittiläistä metallimusiikkilehteä.^[3] Alankomaalainen Lords of Metal -sivusto antoi The Forsakenille 75 pistettä 100:sta,^[31] ja Nocturnal Horde antoi sille 8 pistettä 10:stä, nimittäen sitä "hyvin vahvaksi albumiksi", sekä "yhdistelmäksi innovaatiota, energiaa ja raivoa."^[32]

Yhtyeen asema Norjan metallipiireissä oli alusta asti alkaen kiistanalainen. Bryzak kirjoittaa: "Puolustaessaan uskoaan Elämään ja Toivoon Antestor sai vakavia tappouhkauksia [black metal -rikosten levottomimpina aikoina] joiltain piirien suurimmilta yhtyeiltä ja tärkeimmiltä muusikoilta." Kysyttäessä, että soittiko yhtye koskaan muitten ryhmien kanssa black metal -piireissä Antestor vastasi vuoden 2000 TCU Zinen haastattelussa: "Soitimme kerran jonkin Old Man's Childin varhaisen muodon kanssa[, kun yhtye käytti nimeä Requiem]. Ilmeisesti he äänestivät jaloillaan ja kävelivät kesken esityksemme pois paikalta."^[13] Martyriumin sivumerkinnöissä Antestor kirjoittaa: "Niille teistä, jotka halveksitte meitä, epäilitte meitä ja vääryyttänne syöksitte vihat niskaamme, Jumala armahtakoon kurjia sielujanne!"

Antestorin saavutuksista Bryzak kirjoittaa, että "Pohjois-Euroopan kristillisten extreme metal -piirien syntymä voidaan määrittää vain yhteen esittäjään, Antestoriin." Kristillisenä black metal -yhtyeenä levytyssopimuksen saaminen maallisen levy-yhtiön kanssa ja albumin julkaisu Cacophonouksella osoittautui vaikutusvaltaiseksi black metalin kristilliselle käsitteelle: Matt Morrow kirjoittaa, että "Antestorin The Return of the Black Death" on juuri sitä mitä kristilliset black metal -piirit tarvitsivat."^[4] HM-lehden Jamie Lee Rake kirjoitti Endtime Productionsin uudelleenjulkaisemasta Martyriumista 2000, miettien, että tekivätkö albumin progressiiviset ainekset yhtyeestä vähälle huomiolle jääneen edelläkävijän varhaisissa Norjan äärimetallipiireissä:

»Kauttaaltaan Martyriumin kaikissa 9. kappaleessa on progressiivisia death metal -vaikutteita: pianoa ja muita koskettimia, tuo lähes oopperamainen naislaulu jne. Jotkut näistä aineksista ovat lähes vakiintuneet Antestorin metallisten kilpailijoitten kuten Emperorin ja sen jäsenten sooloprojektien tuotannossa. Saattoiko Antestor olla ryhmä uskovaisia, jotka todella (kannattaa istahtaa tätä varten) olivat edelläkävijöitä piireissään?^[5]»

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Studioalbumit

• Martyrium, (1994)
• The Return of the Black Death, (1998)
• The Defeat of Satan, (2003)
• Det Tapte Liv EP, (2004)
• The Forsaken, (2005)

[muokkaa] Demojulkaisut

• The Defeat of Satan demo  (1991)
• Despair demo  (1993)

[muokkaa] Yhtyeen jäsenet

[muokkaa] Nykyiset

• Vrede (Ronny Hansen) – laulu
• Vemod (Lars Stokstad) – kitara

[muokkaa] Entiset

• Jan Axel Blomberg (Hellhammer) – sessiorumpali
• Gard (Vegard Undal) – basso
• Martyr (Kjetil Molnes) – laulu
• Armoth (Svein Sander) – rummut
• Pilgrim (Erling Jørgensen) – kitara
• Erkebisp (Stig Rolfsen) – kitara
• Tom W. Holm Paulsen – rummut
• Sygmoon (Morten Sigmund Magerøy) – koskettimet
• Tony Kirkemo – rummut
• Ann-Mari Edvardsen – naislaulu

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Antestorin viralliset kotisivut
• Antestorin brasilialaiset fanisivut
• Antestor MySpace-sivustolla (englanniksi)
• Antestor Last.fm-sivustolla (englanniksi)
• Antestor.Net
• Antestor Encyclopaedia Metallum -sivustolla (englanniksi)