Mil Mi-24
Wikipedia
Mil Mi-24 "Krokodil" (NATO: "Hind") | ||
---|---|---|
Yhdysvaltain ilmavoimien harjoituskäytössä oleva Mi Mil-24. |
||
Kuvaus | ||
Tyyppi | Taisteluhelikopteri | |
Miehistö | 2–3 | |
Matkustajamäärä | 8–10 | |
Kuljetuskyky | kg | |
Ensilento | 19. syyskuuta 1969 | |
Valmistaja | Mil | |
Valmistusmäärä | 2000 | |
Mitat | ||
Pituus | 17,5 m | |
Roottorikehän halkaisija | 17,3 m | |
Pyrstöroottorikehän halkaisija | 3,91 m | |
Korkeus | 6,5 m | |
Massa | ||
Tyhjämassa | 8 500 kg | |
Lentoonlähtömassa | 11 800 kg | |
Voimanlähde | ||
Moottori | 2 x Isotov TV-3 | |
Teho | 1 600 kW | |
Suoritusarvot | ||
Lentonopeus | 335 km/h | |
Nousunopeus | 9,6 m/s | |
Lentomatka | 450 km | |
Lakikorkeus | 4 500 m | |
Mil Mi-24 on entisessä Neuvostoliitossa ja nykyisin Venäjällä valmistettava raskas taisteluhelikopteri. Mi Mil-24 on yksi nykyajan suurikokoisimmista ja laajimmin käytetyistä taisteluhelikoptereista, ja se on yhä palveluskäytössä yli 30 maan ilmavoimissa, lähinnä Itä-Euroopan tai kolmannen maailman valtioissa[1].
Mi Mil-24 tunnetaan Venäjän ilmavoimissa koodinimellä "Krokodil"[2], mikä viittaa helikopterin väritykseen ja muotoiluun. Sotilasliitto NATO:ssa helikopterille on annettu tunnusnimeksi "Hind". Suurikokoisuutensa ja raskaan aseistuksensa vuoksi neuvostoliittolaiset sotilaslentäjät viittasivat helikopteriin "lentävänä panssarivaununa".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistietoa
Mil Mi-24 on kaksimoottorinen taisteluhelikopteri, joka suunniteltiin tukemaan ja kuljettamaan maajoukkoja. Helikopteri on erittäin kestävä ja on käytännössä vahingoittumaton käsiaseiden tulitukselle; kopterin ainoa varsinainen heikko kohta on sen panssaroimaton peräroottori.
Kopterin ohjaamo muodostuu kahdesta peräkkäisestä kuplamaisesta kuomusta. Ohjaamo on paineistettu, minkä tarkoitus on suojella lentäjiä kemiallisilta aseilta. Ensimmäisissä koptereissa ohjaamossa oli erittäin huono näkyvyys[2], minkä seurauksena kopteri täytyi suunnitella uudestaan. Alun perin ohjaamon varustus oli hyvin pelkistetty, mutta kopterin uudemmissa malleissa on nykyisin GPS-paikannin ja kehittyneet sensorijärjestelmät. Varhaisissa Mi-24 on nykypäivän standardeihin verrattuna melko alkeelliset LLTV-sensorit, jotka tarjosivat helikopterille pimeätaistelukykyä, tätä on parannettu myöhemmissä versioissa FLIR-järjestelmillä.
Yksi helikopterin eduista on erittäin suuri lentonopeus, jonka ansiosta niiden oli esimerkiksi Irakin ja Iranin sodan aikana erittäin helppo saada kiinni ja tulittaa 12,7 mm tykillään pakoon pyrkineitä Iranin AH-1 Cobra -helikoptereita.
Mil Mi-24 on aseistettu versiosta riippuen erilaisilla tykeillä. Ensimmäiset versioit oli aseistettu 23 mm tykillä. Se vaihdettiin kuitenkin gatling-tyyppiseksi 12,7 mm neljäputkiseksi sähkömoottorilla toimivaksi tykiksi. Myöhemmät mallit on aseistettu kaksiputkisella 30 mm tykillä. Mi-35:Ssa on 30 mm tykki. Kopterin aseistus vaihtelee tehtävän mukaan ja koostuu erilaisista aseista pommeista ja ohjuksista. Useimmista taisteluhelikoptereista poiketen Mil Mi-24:ssa on matkustamotila, jossa on tila kahdeksalle sotilaalle tai esimerkiksi neljille paareille.
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Varhainen historia
Mil Mi-24 suunniteltiin 1960-luvun loppupuolella, jolloin Neuvostoliitto halusi yhdistää silloisten sotilashelikopterien taistelu- ja kuljetusominaisuudet[2]. Kopterin suunnitteli Mihail Mil, joka sai rakennepiirrokset valmiiksi vuonna 1967. Ensimmäinen prototyyppi rakennettiin samana vuonna ja se suoritti ensilentonsa vuonna 1969. Sotilaskäyttöön kopteri otettiin vuonna 1972[1].
Mi-24 osallistui sotatoimiin ensimmäistä kertaa Ogadenin sodassa, jossa ne toimivat Neuvostoliiton tukeman Etiopian puolella ja karkottivat Etiopian maaperälle tunkeutuneet somalialaiset joukot. Vuonna 1978 Vietnam käytti taistelukoptereita sodassa Kambodžaa hallitsevia punaisia khmerejä vastaan.
[muokkaa] Afganistanin sisällissota
Mil Mi-24 -koptereilla oli merkittävä rooli Neuvostoliiton puolella Afganistanin sisällissodassa 1979–1989[3]. Afganistanin karun ja kallioisen maaston vuoksi Neuvostoliittoa vastustavat mujahideen-sissitaistelijat eivät kyenneet piiloutumaan koptereilta, eikä heillä ollut riittävää ilmatorjunta-aseistusta. Koska mujahideenit olivat huonosti aseistettuja, kopterit kohtasivat vain vähäistä vastarintaa. Yleensä kopterit toimivat tukemassa sotilaita ja panssarivaunuja, mutta toisinaan ne suorittivat hyökkäyksiä mujahideenien asemia vastaan. Kopterit kykenivät tehokkaasti pommittamaan viholliskohteita ja kuljettamaan neuvostosotilaita paikasta toiseen, minkä vuoksi neuvostokomentajat pitivät niitä suuressa arvossa. Kertoman mukaan mujahideenit vihasivat koptereita niin paljon, että he alkoivat kutsua niitä "paholaisen vaunuiksi"[3].
Neuvostoliitto piti Mi-24 -koptereita ylivoimaisina, kunnes Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA alkoi tukea sissejä ja lahjoitti heille FIM-92 Stinger -ilmatorjuntaohjuksia. Pakokaasuputkien IR-vaimentimet paransivat tilanteen ja harhasoihdut auttoivat helikoptereita siten, että alkumenestyksestä huolimatta Stingereistä tuli melko tehottomat. Neuvostoliitto menetti kaiken kaikkiaan 333 helikopteria Afganistanissa, joista osa oli Mi-24:a.
[muokkaa] 1980-luvulta 2000-luvulle
Irakin-Iranin sodan aikana Irak käytti Mil Mi-24 -koptereita Irania vastaan, jolloin syntyi rajuja ilmataisteluita niiden ja Iranin ilmavoimien AH-1J SeaCobrien välillä. Myöhemmin Irak käytti koptereita Kuwaitin miehityksessä ja Persianlahden sodassa. Irakin sodassa aikana irakilaiset Mil Mi-24:t eivät koskaan ehtineet taistelutoimiin, mutta Irakiin lähetyillä puolalaisjoukoilla on käytössään kuusi Mil Mi-24 -kopteria. 18. heinäkuuta 2006 yksi niistä putosi maahan Al-Diwaniyahissa.
Neuvostoliiton romahdettua Venäjä on käyttänyt Mil Mi-24 -koptereita sekä ensimmäisessä että toisessa Tšetšenian sodassa. Sotien aikana kopterit ovat Afganistanin sodan tavoin osoittautuneet haavoittuvaiksi ilmatorjuntaohjuksille, mutta kopterien putoamisiin ovat liittyneet myös huollon puute, kopterien ikääntyminen ja lentäjien kokemattomuus. Suomen lähistöllä venäläisiä Mil Mi-24 -koptereita on Alakurtin sotilastukikohdassa.
Mil Mi-24 -taisteluhelikoptereita on myös käytetty muiden muassa Sri Lankan sisällissodassa, 1991–1995 Kroatian sodassa, 1996–1999 Kosovon sodassa, 1991–2002 Sierra Leonen sisällissodassa ja 2006 Somalian sodassa.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 http://www.globalsecurity.org/military/world/russia/mi-24.htm (englanniksi)
- ↑ 2,0 2,1 2,2 http://www.centennialofflight.gov/essay/Rotary/Hind/HE18.htm (englanniksi)
- ↑ 3,0 3,1 http://www.faqs.org/docs/air/avhind1.html#m4 (englanniksi)