Venäjän ilmavoimat

Wikipedia

Venäjän ilmavoimat (VVS on lyhenne venäjänkielisestä nimestä Военно-воздушные силы) on Venäjän federaation asevoimien puolustushaara.

Ilmapuolustusjoukot liitettiin ilmavoimiin 1998. Tammikuusta 2003 lähtien kaikki armeijan ilmavoimien yksiköt siirrettiin ilmavoimiin. Venäjän laivastolla on omat ilmavoimat: Aviatsija Vojenno Morskogo Flota eli AV-MF. Ilmavoimien 37. ilma-armeija eli kaukotoimintailmavoimat on osa strategisia pidäkevoimia.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Venäjän keisarikunta

Venäjän ilmavoimat luotiin hieman ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tukikohtia sillä oli mm. Suomessa. Suomessa olevat tukikohdat sijaitsivat pääosin Lounais-Suomessa Pietarin suojana. Ilmavoimia tuki lentokoneteollisuus, jonka tehtaita oli etenkin Pietarissa. Venäjä oli kuuluisa ensimmäisistä raskaista kaksimoottorisista (Ilja Mutomets) pommikoneista jotka valmisti Sikorski joka sittemmin muutti USA:n. Nämä pommikoneet olivat erittäin onnistuneita ja moni muu valtio kopioi sittemmin konseptin.

[muokkaa] Neuvostoliitto

Venäjän luhistuttua ja kommunistisen järjestelmän noustessa ilma-ase oli 1920-luvun puoliväliin huonossa kunnossa. Tuolloin alkoi intensiivinen lentokoneiden kehitys, joka kiihtyi vuoden 1937 puhdistusten jälkeen. Leninin aikana kehityksen kohteena olivat etenkin ajankohtaan nähden valtavat pommikoneet. Tämä muuttui 1930-luvun alussa pyrkimykseen aikaansaada nopeita kokometallisia ja suorituskykyisiä lentokoneita. Esim. Polikarpov I-16 oli nk. ensimmäinen moderni hävittäjäkone, joka voitti saksan Espanjan sisällissodassa käyttämät kaksitasoiset ja kiinteälaskutelineiset lentokoneet, mikä pani vauhtia Messerschmitt Bf 109:n käyttöön otolle, minkä saksalaiset saivat korvaamaan aikaisempia tyyppejä.

[muokkaa] Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan edellä Neuvostoliitto sai lentosotakokemusta taisteluissa Japania vastaan Aasiassa ja Espanjan sisällissodassa. Kuten Suomi talvisodassa totesi, neuvostolentäjät lensivät ilman aloitteellisuutta ja joustavuutta. Saksan hyökättyä oppi meni perille vasta parin sotavuoden jälkeen. Tuolloin ongelmana oli uusien lentäjien huono lentotaito johtuen koulutuksesta. Sodan lopulla Jak-9 ja Il-2 osoittautuivat menestyksellisiksi. Neuvostoliitolla oli vain pari kourallista raskaita pommikoneita Pe-8, joilla ei ollut merkitystä sodankäynnin kannalta. Neuvostoliittolle ja Saksalle ei muodostunut vastaavassa mielessä strategisia ilmavoimia strategisia pommituksia varten kuin Britannialle ja Yhdysvalloille, jotka maailmansodan loppuvuosina järjestivät suurimittaisia pommituksia Saksan hallussa pitämien alueiden sotilaskohteisiin ja lopulta itse Saksan asutuskeskuksiin saksalaisten moraalin murtamiseksi.

[muokkaa] Kylmä sota

[muokkaa] Ydinase

Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitto sai haltuunsa neljä pudonnutta ja pakkolaskeutunutta B-29 -lentokonetta. Näiden avulla Neuvostoliitto kopioi lentokoneet ja yhdessä oman ensimmäisen atomipomminsa valmistumiseen mennessä sai valmiiksi oman versionsa Tupolev Tu-4:n, joka kykeni viemään ydinpommin kauas. Näin Neuvostoliitolle alkoi muodostua vähitellen strategiset ilmavoimat kauhun tasapainon ylläpitämiseen.

[muokkaa] Korean sota

Korean sodassa neuvostoliittolaiset toimittivat kiinalaisten vapaaehtoisten lennettäviksi MiG-15-hävittäjiä, jotka haastoivat yhdysvaltalaiset potkuriturbiinikoneet ja estivät niiden käytön. Ne olivat merkittävä vastapaino myös Sabre-hävittäjille, joiden puutteet saivat John Boydin kehittämään teoriaa hävittäjistä, minkä kehityksen tuloksena olivat F-15, F-16 ja F-18. Neuvostoliittolaiset asiantuntijat myös lensivät taistelulentoja kiinalaisten oppilaidensa kanssa, vaikkei Neuvostoliitto valtiona osallistunutkaan Korean sotaan, joka käytiin Yhdistyneiden kansakuntien ja Korean demokraattisen kansantasavallan kesken Yhdistyneiden kansakuntien 51. artiklan perusteella ja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöksellä siksi, ettei Neuvostoliitto osallistunut Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston työskentelyyn siksi, ettei Kiinan kansantasavaltaa oltu päästetty Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi, koska yhden Kiinan politiikan mukaisesti Kiinaa Yhdistyneissä kansakunnissa edusti Kiinan tasavalta perustajajäsenenä.

[muokkaa] Vietnamin sota

Vietnamin sodassa neuvostoliittolaiset osallistuivat pääasiassa ilmatorjuntaan ohjuksin, vaikka toimittivatkin ajanmukaisia hävittäjiä Vietnamin demokraattiselle tasavallalle. Neuvostoliitto niin kuin Yhdysvallatkaan ei virallisesti osallistunut Vietnamin demokraattisen tasavallan ja Vietnamin tasavallan kesken. Yhdysvallat ei voinut julistaa sotaa, koska se epäili, että Vietnamin demokraattisella tasavallalla olisi ollut ystävyys-. yhteistyö- ja avunantosopimus, josta olisi voinut juridisesti seurata sotatila Neuvostoliiton kanssa.

Kylmän sodan aikana konekanta nousi suureksi, koneita oli käytössä yli 10 000 kappaletta.

[muokkaa] Neuvostoliiton jälkeinen aika

Joulukuussa 1991 Neuvostoliitto luhistui. Tällöin syntyi Venäjän federaatio ja muita maita kuten Valko-Venäjä, Ukraina, Kazakstan. Lentokalusto ja henkilöstö jakautui näiden kesken. 40 % konekannasta ja 65 % henkilökunnasta jäi Venäjälle. Ukraina oli toinen suurempi sotilasmahti, jonka haltuun jäi mm. ydinohjuksia ja lentokoneteollisuutta. Ilmavoimat, VVS, organisoitiin uudelleen.

VVS osallistui taisteluihin Tšetšeniassa 1999-2002. Tässä sodassa ilmavoimien ongelma oli selkeiden kohteiden vähyys.

2000-luvulla VVS on uudistanut kalustoaan Venäjän kasvaneiden öljytulojen avulla.