Mandaattialue

Wikipedia

Entiset mandaattialueet Afrikassa ja Lähi-Idässä: - 1. Syyria (Ranska.) - 2. Libanon (Ranska) - 3. Palestiina (Iso-Britannia) - 4. Transjordania (Iso-Britannia) - 5. Irak (britt.) - 6. Brittiläinen Togo - 7. Ranskan Togo - 8. Brittiläinen Kamerun - 9. Ranskan Kamerun - 10. Ruanda-Urundi (Belgia) - 11. Tanganjika (Iso-Britannia) - 12. Lounais-Afrikka (Etelä-Afrikka)

Mandaattialueet olivat alueita, joita jokin Kansainliiton jäsenvaltio hallitsi liiton antaman erityisen valtuutuksen nojalla. Sellaisiksi muodostettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen siihenastiset Saksan siirtomaat Afrikassa ja Tyynenmeren saarilla sekä eräät sitä ennen Turkille kuuluneet alueet Lähi-idässä.

Mandaattialueiden asemasta hallinnosta säädettiin Kansainliiton peruskirjan 22. artiklassa. Ne jakautuivat kolmeen luokkaan, A-, B- ja C-mandaattialueisiin. A-mandaattialueilla oli itsehallinto, mutta hallitsevan valtion tehtävänä oli antaa apua ja neuvoja, kunnes niiden voitiin katsoa olemaan valmiita itsenäistymään. Niiden osalta järjestely oli siis alkujaankin tarkoitettu väliaikaiseksi. B-mandaattialueita hallitsevan valtion oli käytettävä valtaansa muun muassa uskonnonvapauden turvaamikseksi. Sotilastukikohtien perustaminen alueille oli kielletty. C-mandaattialueita hallittiin hallitsevan valtion lakien mukaan.

Mandaattialueista Irak itsenäistyi ensimmäisenä jo 1932, muutkin Lähi-idässä sijaitsevat toisen maailmansodan aikana tai pian sen jälkeen. Muut mandaattialueet, Lounais-Afrikkaa eli nykyistä Namibiaa lukuun ottamatta, muutettiin sodan jälkeen YK:n huoltohallintoalueiksi, joiden asema oli pitkälti samanlainen kuin aikaisemmin mandaattialueinakin. Niitä koskevia asioita käsittelemään perustettiin YK:n huoltohallintoneuvosto. Japanille kuuluneiden mandaattialueiden hallinto siirrettiin kuitenkin Yhdysvalloille. Lounais-Afrikkaa ei muutettu huoltohallintoalueeksi, vaan Etelä-Afrikka julisti sen liitetyksi suoraan alueeseensa ja hallitsi sitä vuoteen 1990 saakka, vaikka YK jo kauan sitä ennen oli julistanut päätöksen laittomaksi.

Nykyisin ei huoltohallintoalueita enää ole, vaan ne kaikki ovat joko itsenäistyneet tai yhdistetty naapurivaltioihin. (Poikkeuksena ovat Pohjois-Mariaanit, jotka ovat yhä Yhdysvaltojen hallinnassa, mutta eivät enää huoltohallintoalueena.) Viimeisenä itsenäistyi Palau vuonna 1994. Huoltohallintoalueita ja -neuvostoa koskevat YK:n peruskirjan 75. -91. artiklat ovat kuitenkin yhä muodollisesti voimassa.

[muokkaa] Luettelo mandaattialueista

Suluissa luokka ja hallinnut valtio

• Lähi-idässä (entisiä Turkin alueita)
  • Irak (A, Iso-Britannia)
  • Palestiina (A, Iso-Britannia)
  • Transjordania (A, Iso-Britannia)
  • Syyria ja siitä myöhemmin erotettu Libanon (A, Ranska)

• Afrikassa (entisiä Saksan siirtomaita)
  • Tanganjika (B, Iso-Britannia)
  • Ruanda-Burundi (B, Belgia)
  • Ranskan Kamerun (B, Ranska)
  • Brittiläinen Kamerun (B, Iso-Britannia), nykyisin jaettuna Kamerunin ja Nigerian kesken
  • Ranskan Togo (B, Ranska)
  • Brittiläinen Togo (B, Iso-Britannia), kuuluu nykyään Ghanaan.
  • Lounais-Afrikka (C, Etelä-Afrikka)

• Tyynenmeren saarilla (entisiä Saksan siirtomaita)
  • Koillinen Uusi-Guinea lähisaarineen (C, Australia, nykyisin osa Papua-Uusi-Guineaa
  • Nauru (C, Australian, Uuden-Seelannin ja Ison-Britannian yhteishallinto)
  • Länsi-Samoa (C, Uusi-Seelanti)
  • Läntisen Tyynenmeren mandaattialue (C, Japani), käsitti nykyisen Mikronesian liittovaltion sekä Palaun, Marshall-saaret ja Pohjois-Mariaanit