Lasse Lehtinen

Wikipedia

Lasse Antero Lehtinen (s. 23. tammikuuta 1947, Kotka) on suomalainen poliitikko, toimittaja ja kirjailija, oppiarvoltaan filosofian tohtori. Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa SDP:n edustajana 44 001 äänellä.

Lehtisen isä Allan oli palopäällikkö Kuopiossa^[1], jossa Lasse kävi koulunsa vuosina 1957–1965. Sieltä hän jatkoi Helsinkiin opiskelemaan. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1977. Lopputyönsä hän tosin teki Tukholman yliopistolle.

Hän työskenteli toimittajana muun muassa Yhtyneissä Kuvalehdissä ja Yleisradiossa ennen nousemistaan eduskuntaan SDP:n edustajana 1972. Lehtinen toimi kansanedustajana kolme kautta, vuoteen 1983. Puolueensa oikean laidan kulkijana hän ei ollut koskaan puheenjohtaja Kalevi Sorsan suosiossa, joten ministerinpaikat ja muut poliittiset luottamustoimet kiersivät hänet. Myöhemmin Lehtinen oli yksi Martti Ahtisaaren "keksijöistä", jotka ryhtyivät ajamaan politiikan ulkopuolista valtiosihteeri Ahtisaarta SDP:n presidenttiehdokkaaksi vuoden 1994 vaaleihin. Puolueen esivaalissa Ahtisaari löi Kalevi Sorsan ja nousi lopulta presidentiksi.^[2]

Kansanedustajanuransa jälkeen Lehtinen toimi lehdistöneuvoksena Suomen Lontoon suurlähetystössä 1985–89, ulkoministeriön lähetystöneuvoksena 1989–90 sekä Amerin sidosryhmäjohtajana 1990–93. Vuodesta 1993 Lehtinen teki uraa itsenäisenä TV-tuottajana ja tuli tunnetuksi etenkin juontajana viihdeohjelmassa Anteeksi kuinka? (1993–96) ja tietokilpailussa Haluatko miljonääriksi? (1999–05). Vuonna 2004 Lehtinen valittiin Euroopan parlamenttiin SDP:n edustajana. Hän oli Risto Rytin puolestapuhuja Yleisradion järjestämässä Suuret Suomalaiset-äänestyksessä.

Lehtinen väitteli filosofian tohtoriksi (poliittinen historia) vuonna 2002 Oulun yliopistossa. Väitöskirjan Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981 tieteellinen taso herätti tuoreeltaan keskustelua, jossa Lehtistä syytettiin Kekkosen tarkoitushakuisesta mustamaalauksesta. Lehtinen on jatkanut Suomen poliittisen historian parissa muun muassa Hannu Rautkallion kanssa kirjoitetulla, sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä käsittelevällä teoksella Kansakunnan sijaiskärsijät (2005).

Lehtisen kirjallinen tuotanto käsittää poliitikkojen muotokuvia, yhteiskunnallisia satiireja, asiaproosaa ja romaaneja. Hän on kirjoittanut kolumneja muun muassa Ilta-Sanomiin.

Lehtinen muistetaan myös siitä, että hänet mainitaan Aarno Laitisen kirjoittaman poliittisen, satiirisen Hyvät herrat -tv-sarjan toisena käsikirjoittajana.

[muokkaa] Bibliografia

Virolainen Tasavallan isäntärenki (1980)
Fagerholm Kekkosen tasavallan kakkonen. Pohjoismaisen poliitikon muotokuva (1981)
Työläjärvi Tasavallan tahtonainen. Naispoliitikon muotokuva (1982)
Uskottu mies (romaani, 1983)
Tuntematon kersantti (romaani, 1984)
Satumainen onni (romaani, 1985)
Valkoinen ihmissyöjä (romaani, 1986)
Punainen vuorineuvos (romaani, 1987)
Novellihenkilön kuolema (kertomus, SSKK:n erillispainos, 1988)
Minä ja Thatcher. Lontoon matkapöytäkirja (1989)
Fyrkanvaltaajan kuolema (romaani, 1990)
Kotilaisen kotiryssä (romaani, 1991)
Euroopan umpisuoli (mielipidekirja, 1992)
Meidän Herramme kuopiolaisia (kuvateos, 1992)
Luodinkestävä luutnantti (romaani, 1993)
Täyteläistä elämää (keittokirja, 1994)
Matkalla Mäntyniemeen Martti Ahtisaaren tie presidentiksi (reportaasikirja, 1994)
Keltainen noutaja (romaani, 1994)
Luotettavat muistelmat (1996)
Luotettavat muistelmat 2 (1997)
Karhun varjossa (1998)
Entisen presidentin tekijä (päiväkirja, 2000)
Luonnekuvia (2001)
Aatosta jaloa ja alhaista mieltä, SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981 (väitöskirja, 2002)
Minun metsäni (2002)
Kynällä, kameralla, kiväärillä (2004)
Kansakunnan sijaiskärsijät (historiateos, Hannu Rautkallion kanssa, 2005)
Sodankäyntiä sanoin ja kuvin – Suomalainen sotapropaganda 1939–44 (2006)