Ilmaston lämpenemisen vaikutukset

Wikipedia

Pääartikkeli: Ilmaston lämpeneminen

Pintalämpenemisen jakautuminen kuluvalla vuosisadalla HadCM3-ilmastomallin mukaan skenaariossa, jossa talouden ja kasvihuonekaasupäästöjen kasvu jatkuu ennallaan. Tässä kuvassa maailmanlaajuinen lämpeneminen on keskimäärin 3,0 °C.

Vuoteen 2001 mennessä valmistuneita eri ilmastomallien laskelmia ilmaston lämpenemisestä SRES A2 -päästöskenaariossa, jossa maailmanlaajuisiin lämpenemistä hillitseviin toimenpiteisiin ei ryhdytä.

Ilmaston lämpenemisellä on monenlaisia ympäristöön ja ihmiselämään kohdistuvia vaikutuksia. Yleisesti ottaen on vaikeaa yhdistää yksittäisiä luonnonilmiöitä pitkällä aikajänteellä vaikuttaviin tekijöihin, mutta osa ilmastoon liittyvistä tapahtumista lasketaan jo nyt ainakin osittain ilmastonmuutoksen seuraukseksi.

Ilmaston lämpenemisestä katsotaan suoraan aiheutuvan merenpinnan nousua, sadannan ja maanviljelyn muutoksia, jäätikköjen peräytymistä, Arktisen mannerjään kutistumista ja merijään repeytymistä. Lämpenemisen välillisinä ja alueellisina vaikutuksina puolestaan pidetään äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymistä ja voimistumista, tartuntatautien leviämistä, kausittaisisten ilmastoilmiöiden ajoituksessa tapahtuvia muutoksia, lajien sukupuuttoja sekä merkittäviä talousvaikutuksia.

Kasvava huolestuneisuus vaikutuksista on synnyttänyt ja voimistanut ilmastopoliittiseen keskusteluun osallistuvia kansalaisliikkeitä sekä käynnistänyt poliittisia prosesseja ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n neljäs arviointiraportti vuodelta 2007 sisältää yhteenvedon ilmaston lämpenemisen odotetuista ja todennäköisistä vaikutuksista.^[1]

[muokkaa] Lämpenemisen voimistuminen

Pääartikkeli: Ilmaston lämpeneminen#Syyt

Maapalloa suoraan lämmittäviä tai viilentäviä tekijöitä, kuten auringon aktiivisuutta, vulkaanisia päästöjä, muutoksia maan kiertoradassa ja kasvihuonekaasuja kutsutaan säteilypakotteiksi. Mikään pakotevaikutus ei ole välitön, vaan vaikutukset ilmenevät hitaasti pitkällä aikajänteellä. Vaikka kasvihuonekaasujen pitoisuudet pysyisivät nykytasolla, ilmasto luultavimmin lämpenisi edelleen 0,5 °C ja merenpinta jatkaisi nousuaan yli tuhannen vuoden ajan.^[2][3]

Eräs hidas pakotevaikutus on meren ja ilmakehän välinen lämmönsiirto, jonka järkkyessä osa ilmastojärjestelmästä lämpenee nopeammin kuin toinen. Esimerkiksi meret ja jääalueet varastoivat lämpöä merkittävästi ilmakehää hitaammin. Voi kestää kymmenentuhatta vuotta, ennen kuin merten ja ilmakehän välinen lämmönsiirto saavuttaa tasapainon ja merien lämpenemisestä aiheutuvat merenpinnan nousu ja napajäiden sulaminen lakkaavat.

Ilmastomallien perusteella lämpeneminen on voimakkaampaa arktisilla alueilla kuin tropiikissa. Koko maailma ei lämpene tasatahtisesti, vaan lämpeneminen on epätasaista johtuen muun muassa meri- ja ilmavirroista, maa- ja merimassojen jakautumisesta sekä paikallisista ilmastoista. Vaikka ennusteet lupaavat voimakasta lämpenemistä maailmanlaajuisesti, ei yksittäisiä paikallisia kylmenemisiä voida sulkea pois.

[muokkaa] Palautekytkennät

Yksi ilmaston lämpenemisen keskeisimmistä vaikutuksista on lämpenemisen voimistuminen. Pakotetekijöillä on seurannaisvaikutuksia eli palautekytkentöjä, jotka monimutkaistavat pakotetekijöiden vaikutuksia ilmastoon.

Yksi korostetuimmista palautekytkennöistä liittyy veden höyrystymiseen. Ilmakehään vapautettu hiilidioksidi aiheuttaa ilmakehän ja maanpinnan lämpenemistä, mistä seuraa, että ilmakehään vapautuu lisää vettä. Koska vesihöyry itsessään toimii kasvihuonekaasuna, tästä seuraa edelleen lisää lämpenemistä ja vesihöyryn vapautumista ilmakehään. Näin jatkuu, kunnes ilmasto saavuttaa uuden dynaamisen tasapainon, jossa kasvihuoneilmiö on kohonneen vesihöyrypitoisuuden vaikutuksen johdosta paljon voimakkaampi kuin mitä kohonneesta hiilidioksidipitoisuudesta yksin seuraisi.^[4] Tämä vaikutus on peruutettavissa ainoastaan hitaasti johtuen hiilidioksidin pitkästä eliniästä ilmakehässä.

Pilvistä johtuvat palautekytkennät ovat meneillään olevan tutkimuksen ja keskustelun aihe. Pilvet säteilevät lämpöä takaisin maanpinnalle aiheuttaen lämmittävän vaikutuksen, mutta samalla heijastavat auringonvaloa ja säteilevät lämpöä avaruuteen aiheuttaen viilentävän vaikutuksen. Kasvanut vesihöyrypitoisuus saattaa aiheuttaa tai olla aiheuttamatta lisäystä maailman pilvipeitossa. Pilvien nettovaikutusta ei ole perusteellisesti mallinnettu, mutta se on merkittävin tekijä heti vesihöyryn jälkeen ja se on positiivinen kaikissa IPCC:n neljänteen arviointiraporttiin osallistuneissa malleissa.^[4]

Toinen tärkeä palautekytkentä on jään albedo eli heijastavuus. Ilmaston lämmetessä sulavien jäätikköjen alta paljastuu maata tai vesialueita. Sekä maan että veden albedo on matalampi kuin jään, eli ne heijastavat auringon säteilyä vähemmän ja imevät sitä itseensä enemmän. Tämä aiheuttaa lisää lämpenemistä, mikä puolestaan aiheuttaa lisää jäätikköjen sulamista, ja niin edelleen.^[5]

Ikiroudan sulamisesta ilmakehään vapautuvat hiilidioksidi ja metaani toimivat lämpenemistä aiheuttavana positiivisena palautekytkentänä. Esimerkiksi Siperian turvesoiden ikiroudan sulamisesta voi aiheutua jopa 70 000 miljoonan tonnin metaanipäästöt.^[6] Merijään sulaessa vapautuva metaani on mahdollinen positiivinen palautekytkentä. Lisäksi merien kyvyn säilöä hiiltä odotetaan laskevan lämpenemisestä aiheutuvan eliötasapainon muuttumisen myötä.^[7] Vuosisadan puoleenväliin mennessä ekosysteemien kyky sitoa hiiltä saavuttaa huippunsa ja lähtee laskuun, voimistaen ilmaston lämpenemistä.^[1]

[muokkaa] Äärimmäiset sääilmiöt

Rajuilmat voivat lisääntyä ilmastonmuutoksen takia.

Sadekaudet, tulvat ja monet muut äärimmäiset sääilmiöt yleistyvät ja voimistuvat ja niiden vaikutusalue ja kesto laajenevat ilmaston lämpenemisen myötä.

USA:n kuivuuskausi vuonna 1988 oli pahin 400 vuoteen. Tornadoja havaittiin vuonna 1992 1381 kappaletta, kun normaali määrä on keskimäärin 1000. Samana vuonna hurrikaani Andrew aiheutti yhteensä 65 miljardin suuruiset vahingot.^lähde? Myös Australiassa, Aasiassa ja Afrikassa on koettu kuivuutta, tulvia ja kuumuutta normaalia enemmän.^lähde?

Ennusteiden mukaan trooppisten hirmumyrskyjen määrä kaksinkertaistuu, jos maan keskilämpötila nousee viisi astetta.^lähde? Syy tähän on yksinkertainen: Mitä korkeammaksi lämpötilat nousevat, sitä enemmän syntyy ylöspäin nousevia ja pyörremyrskyiksi muuttuvia ilmanvirtauksia, sillä trooppinen hirmumyrsky ei voi syntyä, jos valtameren pintavesi ei ole vähintään 27 °C lämmintä.^lähde?

Voimakkaiden trooppisten hirmumyrskyjen aktiivisuuden on havaittu kasvaneen Pohjois-Atlantilla noin 1970-luvulta lähtien. Itse hurrikaanien lukumäärä ei ole noussut, mutta niiden tuhovoima on.^[8][9][3] Kasvu korreloi merien pintalämpötilojen kasvun kanssa. Vuodesta 1970 merien pintalämpötila on noussut 0,5 °C.^lähde? Vuotta 1970 edeltävää kehitystä on kuitenkin haasteellista laskea satelliittimittausten puuttuessa.

[muokkaa] Muutokset ekosysteemeissä

Lumipeitteiden vetäytymisellä, jäätikköjen sulamisella, merenpinnan nousulla ja vesistöjen lämpenemisellä on mittavia vaikutuksia ekosysteemeihin. Ekosysteemien rakenteissa ja toiminnoissa sekä lajien vuorovaikutuksessa ja alueissa on odotettavissa merkittäviä, biodiversiteetin sekä veden- ja ruoantuotannon kannalta pääosin haitallisia muutoksia.^[1]

Yksittäisiin lajeihin kohdistuvat vaikutukset voivat heijastua edelleen kokonaisiin ravintoketjuihin. Esimerkiksi merien happamoitumisen odotetaan vahingoittavan merten kuorellisia organismeja ja niistä riippuvaisia lajeja. Lukuisten ekosysteemien muutoksensietokyky on vaarassa ylittyä tämän vuosisadan aikana ilmaston lämpenemisen, lämpenemisestä aiheutuvien vaikutusten sekä ihmisen muun toiminnan seurauksena. IPCC arvioi otoksen perusteella, että 20–30 % kasvi- ja eläinlajeista on vaarassa kuolla sukupuuttoon, mikäli maapallon keskilämpötila nousee 1,5–2,5 °C.^[1]

Ihmisen toiminnan vaikutukset fyysisiin ja biologisiin systeemeihin ovat havaittavissa viimeisten 30 vuoden ajalla. Näissä systeemeissä tapahtuneista muutoksista yli 89 % ovat lämpenemisen odotettujen vaikutusten kanssa yhteneväisiä. Ilmastomallit, jotka ottavat huomioon luonnollisten tekijöiden lisäksi ihmislähtöiset pakotevaikutukset, selittävät havaittuja paikallisia ja maailmanlaajuisia muutoksia merkittävästi paremmin kuin sellaiset mallit, jotka huomioivat vain luonnolliset pakotevaikutukset.^[1]

Kevättapahtumat kuten lehtien silmuuntuminen sekä lintujen muutto ja pesintä ovat aikaistuneet. Kasvi- ja eläinlajit ovat siirtyneet pohjoisemmaksi ja korkeammille alueille. Kevään tulon myötä tapahtuvan vihertymisen aikaistumista on havaittu satelliittikuvista 1980-luvun alusta lähtien.^[1]

Pohjoisissa ja eteläisissä merialueissa on havaittu muutoksia levissä, planktonissa ja kaloissa ja niiden populaatioissa. Levien ja planktonin määrä pohjoisissa ja eteläisissä sekä korkeissa järvissä on lisääntynyt. Kalojen keväinen jokivaellus on aikaistunut.^[1]

Korallit ovat erityisen haavoittuvaisia lämpötilamuutoksista aiheutuvalle rasitukselle, ja ne sopeutuvat muutoksiin huonosti. 1–3 °C nousu merien pintalämpötiloissa aiheuttaa koralliriuttojen vaalenemista ja laajaa kuolemista, ellei sopeutumista tapahdu.^[1]

Eräs tutkimus ennustaa, että 1103 eläin- ja kasvilajin otoksesta 18–35 % katoaa sukupuuttoon 2050 mennessä ilmastonmuutoksen seurauksena.^[10]

Malline:Lähteet Pohjoisnapaa ympäröivien kelluvien jäämassojen sulaminen olisi tuhoisaa useille arktisille eläinlajeille. Jään alla kasvavat levät ja plankton katoaisivat jäiden mukana. Tämä ei vaikuta kovin suurelta, mutta ne ovat koko ravintoketjun perustana tällä muuten kasvittomalla paikalla. Linnut ja kalakannat menehtyisivät tai muuttaisivat pois ensin ja jäljelle jääneet jääkarhut ja mursut jäisivät vaille ravintoa ja niille olisi lähes mahdottomuus lähteä pois alueelta.^lähde?

Myös merissä olevat koralliriutat häviäisivät. Niiden elinehtona ovat matala ja suhteellisen viileä vesi. Näitä mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole, jos vesi nousee ja lämpötilat kohoavat. Niiden mukana häviäisivät monet eliölajit, sillä siellä elää enemmän eliölajeja kuin missään muualla veden pinnan alla. Koralliriutat ovatkin verrattavissa trooppisiin sademetsiin. Haittaavana seikkana onkin, että näiden lajien pelastamiseksi ei voi tehdä mitään.^lähde?

[muokkaa] Jää- ja vesialueet

Vuoristojen jäätikköjen kiihtyvä sulaminen aiheuttaa jokivirtojen voimistumista ja kevätjuoksun aikaistumista, mistä seuraa muun muassa tulvimista. Jokien ja järvien lämpenemisellä on vaikutuksia eliöstöön ja veden laatuun. Jokien tulvat ja vedensaanti kasvavat suurilla leveysasteilla ja osassa kosteita trooppisia seutuja 10–40 %, ja laskevat 10–30 % osassa kuivia alueita. Kuivuuskausien vaikutusalueet laajenevat samalla, kun rankkasateet yleistyvät aiheuttaen tulvia.^[1]

Vuosisadan mittaan jäätiköiden ja lumipeitteiden makean veden varastot hupenevat ja niiden myötä vuoristojoet pienenevät. Tämä vähentää veden saatavuutta tällaisten jokien juoksualueilla, joilla asuu yli kuudennes maailman ihmisistä.^[1]

Ikiroudan sulaminen johtaa maan epävakauteen.^[1]

[muokkaa] Jäätiköt

Hajautetut tietojaksot osoittavat, että jäätiköt ovat perääntyneet 1800-luvun alusta lähtien. 1950-luvulla aloitettiin mittaukset, jotka mahdollistavat maailmanlaajuisen jäämassan tasapainon seurannan.

Napajäätiköiden lisäksi myös vuoristossa olevat jäätiköt sulavat.

Suuret mannerjäätiköt reagoivat ilmaston muutoksiin hyvin hitaasti, jopa vuosituhansien aikaskaalassa. Yhdysvaltain avaruusjärjestö NASAn mittausten mukaan Antarktiksen lämpötila on yleisesti laskenut vuosien 1982–2004 välisenä aikana.^[11] Lämpötila on laskenut melko epätasasisesti eri alueilla, ja eniten lämpötila on laskenut keskellä Antarktista. Lämpötilan lasku on kokoluokaltaan noin 0–0,2 °C, mutta Antarktiksen ympärillä on havaittavissa lämpötilan nousua. Tulokset perustuvat muutamien NOAA-satelliiteissa oleviin AVHRR-sensoreiden tekemiin mittauksiin jään lämpötilasta. Ilman lämpötilan vaihteluita ei ole mitattu. NASAn mukaan yksi mahdollinen selitys lämpötilan nousulle on, että ympärillä olevan meren lämpiämisen johdosta sadanta Antarktiksella on noussut ja lisääntynyt lumisade on viilentänyt ilmaa. Toinen mahdollinen selitys on NASAn mukaan otsonin väheneminen. Otsoni absorboi UV-säteilyä ja imeytynyt säteily muuttuu lämmöksi stratosfäärissä. Vähentynyt otsoni viilentää stratosfääriä ja vahvistaa samalla polaaripyörrettä. Vahvistunut polaaripyörre estää lämpimän ilman pääsyn mantereen keskustaan.

Grönlannin ja Antarktiksen jäätiköiden sulaessa merenpinta nousee, aluksi vain senttimetrejä, pitkällä aikavälillä jopa metrejä. Jäätiköiden sulaminen vuoristossa nostaa ensin jokien virtaamaa ja jäätiköiden kadottua lopulta kuivattaa joet.^lähde?

Pohjoisella jäämerellä pysyvän jääpeitteen alue on pienentymässä vuosi vuodelta ja vuoteen 2040 mennessä jääpeite voi kadota kesän ajaksi kokonaan.^[12]

Jäätikköjärvet laajenevat ja niiden määrä lisääntyy jäätiköiden kiihtyvän sulamisen myötä. Jäätikköjärvien purkautumisella voi olla vaarallisia vaikutuksia järvien läheisyydessä oleville ihmisasutuksille, ja jotkin maat ovatkin alkaneet varautua tämän varalta rakentamalla patoja ja ojituksia.^[1]

[muokkaa] Merenpinnan nousu

Merenpinnan nousu 1900-luvulla.

Arktinen merijää on ohentunut viimeisten 50 vuoden aikana ja ohentumisen odotetaan edelleen jatkuvan.

Pääartikkeli: Merenpinnan nousu

Vuosina 1961–2003 merenpinta nousi keskimäärin 1,8 millimetriä vuodessa. Vuosina 1993–2003 nousunopeus kiihtyi 3,1 millimetriin vuodessa. Nousunopeuden kiihtyminen johtuu osittain jäätikköjen ja mannerjäiden sulamisen kiihtymisestä. Merenpinta nousi 1900-luvulla yhteensä 12–22 senttimetriä. IPCC arvioi, että merenpinta nousee tällä vuosisadalla 18–59 senttimetriä.^[3]

Vuodesta 1961 lähtien tehtyjen mittausten perusteella meret ovat imeneet 80 % ilmaston kohonneesta lämmöstä ja merien lämpötilat ovat nousseet ainakin 3000 metrin syvyydeltä. Meriveden tilavuus kasvaa sen lämmetessä, mikä nostaa merenpintaa. Jäämassojen kuten jäätiköiden nopea sulaminen vaikuttaa niin ikään kiihdyttävästi merenpinnan nousuun. Viime aikoina myös Grönlannissa ja Etelämantereella tapahtuneet jäävaippojen pienenemiset ovat erittäin todennäköisesti vaikuttaneet merenpinnan nousuun.^[3]

Merenpinnan nousu yhdistettynä ihmistoiminnasta aiheutuvaan kuormitukseen kiihdyttää rantojen eroosiota, aiheuttaen rantakosteikkojen ja puustojen katoamista sekä tulvien aiheuttamien vahinkojen kasvamista.^[1]

Noin puolet maapallon väestöstä asuu merien ranta-alangoilla ja kolme neljäsosaa 60 kilometrin säteellä rannikosta. Jo neljän metrin nousu aiheuttaisi kolmanneksen menettämisen viljelymaista. Tansaniassa ja Nigeriassa melkein 80 prosenttia kaikesta teollisuuden tuotannosta keskittyy pääkaupunkiin, joka vedennoususta aiheutuneesta eroosiosta hajoaisi jo 10 senttimetrin nousun jälkeen. Guyanan väestöstä 90 prosenttia elää alueella, joka jäisi veden alle puolen metrin vedennousun jälkeen. Valtion rahatilanne on niin huono, että sen on mahdotonta pitää kunnossa mereltä suojaavia muurivalleja. Merenpinnan nousu vaikeuttaa myös rannikoiden suojaamista hirmumyrskyiltä. Tämän vaikutuksesta suolaista merivettä saattaa päästä sisämaahan kastelu ja juomavesiin, jolloin vesipula pahenee entisestään.^lähde?

Geologiset todisteet viittaavat siihen, että vesimassojen muutokset aihettavat seismologisen aktiivisuuden ja siten myös maanjäristysten määrän lisääntymistä.^[13]

[muokkaa] Muutokset merivirroissa

Ilmastonmuutoksen vaikutuksista merivirtoihin, esimerkiksi Golfvirtaan, on esitetty arveluja. Ilmastonmuutoksen ja esimerkiksi jäätiköistä sulavan makean veden on arvioitu muuttavan merivirtojen dynamiikkaa vaikeasti ennustettavalla tavalla. Tarkkaa näkemystä asiasta ei tällä hetkellä ole, mutta tutkimustyö jatkuu.

1. joulukuuta 2005 Nature-lehdessä julkaistun brittitutkimuksen mukaan Golfvirta olisi hidastunut viimeisen 12 vuoden aikana peräti 30%, mutta vielä ei osata sanoa, onko ilmiö pysyvä tai johtuuko se ilmastonmuutoksesta. Golfvirran pysähtymisellä olisi dramaattiset viilentävät vaikutukset Euroopan ilmastoon,^[14] mutta sitä pidetään äärimmäisen epätodennäköisenä.

[muokkaa] Terveysvaikutukset

Lämpötilojen nousulla on lukuisia vaikutuksia ihmisterveydelle. Ilmaston lämpenemiseen liittyvistä äärimmäisistä sääolosuhteista aiheutuvat kuolemat, ilmastopakolaisuus ja taloudelliset menetykset voivat pahentua vaikutusalueilla väestötiheyden kasvun seurauksena, vaikka lämpimille alueille on odotettavissa myös pieniä hyötyjä kuten kylmyyteen kuolemisen laskua. Kaikkein suurimmat riskit ovat alavilla, tiheästi asutuilla alueilla kuten Aasian ja Afrikan suurilla jokisuistoilla, joilla tulvien riski on erityisen suuri.^[1]

Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että ilmastonmuutoksen seuraukset aiheuttavat vuosittain noin 150 000 ihmisen kuoleman ja 5 miljoonaa sairaustapausta.^[15][16] IPCC arvioi, että yhden asteen lämpötilanousu altistaisi 75–250 miljoonaa ihmistä puhtaan veden puutteelle; kahden asteen nousu altistaisi 350–600 miljoonaa ihmistä ja kolmen asteen nousu 1,8 miljardia ihmistä.^[1]

[muokkaa] Tautien leviäminen

Ilmastonmuutoksen on arvioitu mahdollistavan malarian kaltaisten tartuntatautien leviämistä. Tautien leviämiseen liittyy kuitenkin lämpötilojen ohella monia muitakin tekijöitä.

Trooppiset sairaudet eivät pääse leviämään niin pahasti pohjoisessa muun muassa kylmän ilmaston vuoksi. Lämpötilan nousun seurauksena sairaudet selviävät pohjoisempanakin, missä ihmiset ovat niille täysin vastustuskyvyttömiä. Ilmastonmuutoksista aiheutuvista kansainvaelluksista, sekä veden nousun aiheuttamat sikiämispaikat malariasääskille lisäävät epidemioiden riskiä.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan mahdollisia leviäviä sairauksia ovat muun muassa malaria, unitauti, Chagasin tauti, lavantauti ja tuberkuloosi. Näitä bakteeriperäisiä sairauksia vastaan on olemassa lääkkeitä, mutta niiden tehoaminen ei ole varmaa, sillä osa kannoista on tullut niille jo immuuneiksi.

Tautien lisäksi myös siitepölyesiintymät muuttuvat.

[muokkaa] Talousvaikutukset

Jotkin taloustieteilijät ovat yrittäneet arvioida ilmastonmuutoksen aiheuttamien maailmanlaajuisten vahinkojen kokonaishintaa. Ratkaisevia päätelmiä taloudellisista vaikutuksista ei vielä ole. 100 arvion yhteen summaavassa tutkimuksessa vahinkoarviot vaihtelivat 10 Yhdysvaltain dollarista hiilitonnia (tC) kohti (3 dollaria per hiilidioksiditonni) aina 350 dollariin/tC (95 dollaria per hiilidioksiditonni), keskiarvonaan 43 dollaria/tC (12 dollaria per hiilidioksiditonni).^[1] Eräs kuuluisa raportti talousvaikutuksista on Sternin raportti, jonka mukaan ilmastonmuutokset vaikutukset saattavat vastata maailman bruttokansantuotteen vähenemistä viidellä prosentilla vuosittain.^[17][18]

Ilmastonmuutoksen yhä voimistuvia taloushaittoja käsittelevässä yhteenvedossaan Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma UNEP korostaa vakuutus- ja pankkiriskejä. Maataloudella, liikenteellä ja muilla sektoreilla on todennäköisesti myös edessään ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia vaikeuksia. Taloudelliset tappiot ovat erityisen merkittäviä köyhillä alueilla, ja suurimmat talousriskit kohdistuvatkin kehitysmaihin ennemmin kuin teollisuusmaihin.

EU-komission teettämän selvityksen mukaan Pohjois-Euroopan talous voi hyötyä ilmaston lämpenemisestä matkailun muuttumisen myötä, kun taas eteläisen Euroopan talous luultavammin kärsii siitä. Myös vähemmän ihmisiä kuollee kylmyyteen pohjoisilla alueilla samalla kun arviolta 87 000 ihmistä kuolee vuosittain vuoteen 2071 mennessä eteläisempien alueiden lämmetessä entisestään, mikäli maapallon keskilämpötila nousee 3 astetta.^[19]

[muokkaa] Vaikutukset maa- ja metsätalouteen

Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa pohjoisten alueiden maa- ja metsätaloudessa muutoksia kuten viljelyskauden aikaistumista ja metsänhoidon muuttumista metsäpalojen ja tuhoeläinten vaikutuksesta. Talousmetsien keskimääräinen tuottavuus kasvanee lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä hieman, joskin alueelliset vaihtelut voivat olla suuria.^[1]

Korkeilla ja keskikorkeilla leveysasteilla tapahtuvan viljelyn tuottavuuden ja sitä myötä maailmanlaajuisen ruoantuotantopotentiaalin odotetaan tietyillä alueilla paranevan hiukan 1–3 °C lämpenemisen myötä ja laskevan siitä eteenpäin. Matalilla leveysasteilla taas jo 1–2 % nousu voi heikentää ruoan tuotantoa ja aiheuttaa nälänhädän riskiä. Sahelin alueella Afrikassa lämpeneminen ja kuivuminen on jo johtanut kasvukauden lyhenemiseen ja sadon pienenemiseen. Eteläisessä Afrikassa kuivuuskaudet ovat pidentyneet ja sademäärät pienentyneet.^[1]

Katso myös: Sternin raportti

[muokkaa] Mahdollisia myönteisiä vaikutuksia

Lämpötilojen nousu ja hiilidioksidin lisääntyminen saattavat saada aikaan myönteisiäkin vaikutuksia. Esimerkiksi tiettyjen ekosysteemien tuottavuus saattaa parantua. Tuottavuuden parantumista onkin havaittu pohjoisella pallonpuoliskolla satelliittimittauksissa vuodesta 1982. Biomassan määrällinen lisääntyminen ei kuitenkaan välttämättä ole yksinomaan hyvä asia, koska biodiversiteetti saattaa silti vähentyä. Biomassan lisääntyminen ei myöskään hyödytä ihmisiä, jos sadot pienenevät. Lisäksi IPCC:n mukaan hiilidioksidin määrän lisääntyminen lisännee kasvua vain tiettyyn rajaan asti. Pohjoisen jäämeren sulaminen helpottaisi navigointia koillisväylällä ja lyhentäisi laivareittejä Euroopasta Aasiaan.

Lämpenemisen lisää haihduntaa, ja siten sateiden määrää. Lisääntyvien sateiden alueellisesta jakaumasta (ja voimakkuudesta) riippuu onko tämä myönteinen asia vai ei.

[muokkaa] Suomessa

2–6 asteen muutos globaalissa lämpötilassa havainnollistuu, jos sitä vertaa lämpötilaeroihin Suomessa. Helsingin ja Jyväskylän keskilämpötilojen ero on noin 2,5 astetta, ja Helsingin ja Sodankylän ero noin 6 astetta. Lämpenemisen epätasaisuuden vuoksi kuuden asteen muutos maapallon keskilämpötilassa ei kuitenkaan tarkoittaisi kuuden asteen muutosta Suomessa kaikkina vuodenaikoina. Sen sijaan Suomen keskilämpötila saattaa nousta 10 astetta, koska lämpötilojen ennustetaan muuttuvan enemmän lähempänä napoja. Toisaalta termohaliinikierron hidastuessa Suomi voi viilentyä muutamalla asteella. Tosin nimenomaan Suomen osalle nykyiset ilmastomallit ennustavat varsin maltillisia muutoksia.^lähde?

Ilmastotutkijoiden mukaan Suomessa kylmät talvet ovat tulevaisuudessa harvinaisempia ja leudot yleisempiä. Talvista tulee järjestään lyhyempiä, sateisempia ja vetisempiä samalla, kun kesähelteet pitenevät. Sään ääri-ilmiöt yleistyvät. Metsien kasvu todennäköisesti lisääntyy, joskin tuhoeliöiden aiheuttamat vahingot lisääntyvät myös.^[20]

Vuoden 2006 kesä oli eteläisen ja läntisen Suomen historian kuivin.^[21]

Perunarutto on yleistynyt ja aikaistunut lämpenemisen myötä.^[22] Pohjoisten järvien avovesikausi on pidentynyt keskimäärin kahdella viikolla, minkä seurauksena järviä on kuivunut ja pieneliöstöt muuttuneet voimakkaasti.^[23]

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Ilmastonmuutoksesta suuria terveysriskejä YLE 11.9.2007

[muokkaa] Lähteet

• IPCC:n neljäs arviointiraportti (AR4), 2007
  • Ilmastonmuutos 2007: Osa 1 – Luonnontieteellinen perusta. Yhteenveto päätöksentekijöille 19. huhtikuuta 2007. IPCC.
  • Ilmastonmuutos 2007: Osa 2 – Vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus. Yhteenveto päätöksentekijöille Huhtikuu 2007. IPCC.
  • Ilmastonmuutos 2007: Osa 3 – Ilmastonmuutoksen hillitseminen. Yhteenveto päätöksentekijöille 6. heinäkuuta 2007. IPCC.
• IPCC:n kolmas arviointiraportti (AR3), 2001
  • Ilmastonmuutos 2001: Osa 1 – Luonnontieteellinen perusta. Yhteenveto päätöksentekijöille 20. tammikuuta 2001. IPCC.
  • Ilmastonmuutos 2001: Osa 2 – Vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus. Yhteenveto päätöksentekijöille 16. helmikuuta 2001. IPCC.
  • Ilmastonmuutos 2001: Osa 3 – Ilmastonmuutoksen hillitseminen. Yhteenveto päätöksentekijöille 26. maaliskuuta 2001. IPCC.

Raportit ovat luettavissa kokonaisuudessaan englanniksi osoitteessa http://www.ipcc.ch/.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ ^{1,00 1,01 1,02 1,03 1,04 1,05 1,06 1,07 1,08 1,09 1,10 1,11 1,12 1,13 1,14 1,15 1,16 1,17} IPCC AR4, Osa 2
2. ↑ Gerald A. et al.: How Much More Global Warming and Sea Level Rise. Science, 2005, nro 307, s. 1769–1772. Artikkelin verkkoversio (viitattu 11. kesäkuuta 2007).
3. ↑ ^{3,0 3,1 3,2 3,3} IPCC AR4, Osa 1
4. ↑ ^{4,0 4,1} Brian J. Soden, Isaac M. Held: An Assessment of Climate Feedbacks in Coupled Ocean–Atmosphere Models (sivut 3354–3360. "Interestingly, the true feedback is consistently weaker than the constant relative humidity value, implying a small but robust reduction in relative humidity in all models on average" "clouds appear to provide a positive feedback in all models") 1. marraskuuta 2005. Journal of Climate. Viitattu 12. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
5. ↑ Thomas F. Stocker et al.: 7.5.2 Sea Ice. Climate Change 2001: The Scientific Basis. Contribution of Working Group I to the Third Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change 20. tammikuuta 2001. IPCC. Viitattu 8. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
6. ↑ Ian Sample: Warming Hits 'Tipping Point' 11. elokuuta 2005. The Guardian. Viitattu 12. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
7. ↑ Buesseler et al.: Revisiting Carbon Flux Through the Ocean's Twilight Zone 27. huhtikuuta 2007. Science. Viitattu 10. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
8. ↑ 'Warming link' to big hurricanes 15. syyskuuta 2005. BBC News. Viitattu 8. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
9. ↑ Warming world blamed for more strong hurricanes 15. syyskuuta 2005. New Scientist. Viitattu 8. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
10. ↑ Chris D. Thomas et al.: Extinction risk from climate change 8. tammikuuta 2004. Nature. Viitattu 26. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
11. ↑ Antarctic Temperature Trend 1982-2004 NASA. Viitattu 9. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
12. ↑ Marika M. Holland, Cecilia M. Bitz, and Bruno Tremblay: Future Abrupt Reductions in the Summer Arctic Sea Ice 11. joulukuuta 2006. NCAR. Viitattu 13. joulukuuta 2006. (englanniksi)
13. ↑ Climate change: Tearing the Earth apart? 27. toukokuuta 2006. Viitattu 31. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
14. ↑ http://www.newscientist.com/article.ns?id=dn8398
15. ↑ Climate Shift Tied To 150,000 Fatalities 17. marraskuuta 2005. Washington Post. Viitattu 8. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
16. ↑ The World Health Report 2002 Lokakuu 2002. World Health Organization. Viitattu 8. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
17. ↑ At-a-glance: The Stern Review 30. lokakuuta 2006. BBC News. Viitattu 8. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
18. ↑ Nicholas Stern: Stern Review final report 30. lokakuuta 2006. Cambridge University Press. Viitattu 8. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
19. ↑ Europe to suffer as the world warms up 5. tammikuuta 2007. Financial Times. Viitattu 3. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
20. ↑ Helsingin Sanomat: Ilmaston lämpeneminen muuttaa Suomen metsiä ja maisemia, 3. joulukuuta 2007.
21. ↑ Vuosikertomus 2006 Ilmatieteen laitos. Viitattu 31. heinäkuuta 2007.
22. ↑ Ilmaston lämpeneminen altistaa perunarutolle 3. heinäkuuta 2007. YLE. Viitattu 3. hienäkuuta 2007.
23. ↑ Atte Korhola, Laura Forsström: Sulava Saanajärvi kertoo ilmastosta 3.7.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.7.2007.