Homoseksuaalisuus

Wikipedia

Sateenkaarilippu. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen symboli.

Homoseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen, jossa yksilön seksuaalinen kiinnostus ja romanttiset tunteet kohdistuvat ensisijaisesti omaan sukupuoleen. Naisten homoseksuaalisuutta kutsutaan usein lesboudeksi.^[1][2]

[muokkaa] Etymologia ja termit

Naisten homoseksuaalisuutta eli lesboutta Henri de Toulouse-Lautrecin maalauksessa.

Homoseksuaalisuus sanana koostuu kreikan homo-etuliitteestä (sama) ja latinan sanajuuresta sex (sukupuoli).

Sanan homoseksuaalisuus muodosti saksalainen lakimies ja merkittävä 1800-luvulla vaikuttanut homoseksuaalien oikeuksiin erikoistunut asianajaja Karl Heinrich Ulrichs erästä oikeudenkäyntiä varten vuonna 1869. Puhekielessä (ja nyttemmin rennossa kirjakielessä) homoseksuaalisia miehiä kutsutaan yleensä homoiksi. Suomen kielen hintti mielletään lähinnä haukkumasanaksi; sanaa pervo (engl. queer) on yritetty ottaa yleisempään käyttöön ja muuttaa sen merkitystä myönteisemmäksi^lähde?. Myös termi ”seksuaalivähemmistö” on korrekti, mutta se tarkoittaa myös mm. biseksuaaleja.

Englanniksi homoseksuaalia tarkoittavana ilmaisuna käytetään sanaa gay ('hilpeä, iloinen'), kun taas homosexual yleensä ajatellaan kliiniseksi ja negatiiviseksi. Joukko homoseksuaaleja valitsi itse sanan ”gay” 1950-luvulla, ja se vakiintui kielenkäyttöön viimeistään 1970-luvulla, jolloin homoseksuaalisuudesta puhuttiin julkisuudessa paljon. Valittu sana oli tarkoituksella sävyltään positiivinen. Suomessa homoseksuaalisuus-termi ilmaantui arkikäyttöön 1950-luvulla, ja termiä lesbous alettiin käyttää 1970-luvun lopussa.^lähde? Pitkään käytettiin myös sanoja homoseksualismi ja homoseksualisti, mutta niitä ei voi pitää asianmukaisena, koska homoseksuaalisuus ei ole aate.

Puhekielessä salassa pidettyä homoseksuaalisuutta kutsuttaan usein kaappihomoudeksi. Sen vastakohta on julkihomous. Homoseksuaalisuuden paljastamisesta käytetään termiä "tulla ulos kaapista".

[muokkaa] Synty

Homoseksuaalisuuden luonnetta ja syitä on yritetty selittää monien tieteiden alalla useiden vuosikymmenten ajan, mutta minkäänlaista yksimielisyyttä ei ole saavutettu. Tärkeimpiä tieteenaloja ovat olleet seksologia, biologia ja psykologia. Tutkimuksissa on esitetty, että homoseksuaalisuuteen liittyisi tiettyjä fysiologisia piirteitä, ja tätä käsitystä on yhtä lailla arvosteltu. Eräiden tutkimuksien mukaan voi olla mahdollista, että sikiönkehityksen alkuvaiheiden vasta-aine- tai hormonitasoilla voisi olla yhteyttä homoseksuaalisuuteen niin miehillä kuin naisillakin. Tutkimuksissa on myös etsitty vaihtelevalla menestyksellä niin kutsuttua homogeeniä tai homogeenejä. Homogeenien olemassaolo vahvistaisi myös tutkimuksen homoseksuaalisuuden periytymisestä. Taipumus homoseksuaalisuuteen on yleensä nähty varhaisessa vaiheessa kehittyväksi ja melko pysyväksi ominaisuudeksi, samoin kuin taipumus heteroseksuaalisuuteenkin.

Tiedekeskustelu jakautuu yleensä kahteen leiriin: essentialismi (homoseksuaalisuus on yksilön olemuksen muuttumaton ydin) ja sosiaalinen konstruktionismi (homoseksuaalisuus muotoutuu eri kulttuureissa ihmissuhteiden kautta erinäköiseksi eikä ole täysin muuttumaton ominaisuus). Essentialimi hallitsee edelleenkin lääketieteellistä keskustelua, kun taas sosiaalinen konstruktionismi on sosiologisen homotutkimuksen päävirta.

Homoseksuaalisuuden syistä on esitetty esimerkiksi seuraavia biologisia teorioita: [9]

• Simon LeVayn (Salk-instituutti v. 1991) mukaan eräs hypotalamuksen (aivolisäkkeen tietyn soluryhmän) osa on homomiehillä samankokoinen kuin naisilla eli pienempi kuin heteromiehillä. LeVay raportoi tutkineensa 19 AIDSiin kuolleen homomiehen aivot. Tulos: eräs hypotalamuksen alue oli yhtä suuri kuin heteronaisilla ja kaksi kertaa pienempi kuin heteromiehillä. Tutkimus sisälsi ongelmia: otos oli pieni, heteroseksuaalien seksisuuntautuminen oli pelkkä oletus, AIDSin arveltiin vaikuttaneen aivoihin ja kuuden henkilön aivot eivät vahvistaneet tutkimushypoteesia. LeVay arvioi, että aivojen erilaisuus saattoi olla seurausta homoseksuaalisesta käytöksestä. Aivotutkimus oli jo aiemmin osoittanut, että aivot muotoutuvat ympäristöstä saatuihin ärsykkeisiin myös aikuisiässä. LeVayn tutkimuksen jälkeen on osoitettu rottakokeilla, että paritteluun liittyvä käytös voi muuttaa hermosolujen kokoa (Nature 23.10.1997, Vol. 389, s. 801). Huomiotta jää kuitenkin se, että homoseksuaalisuuteen sisältyy muutakin kuin parittelua.

• Laura Allenin ja Richard Gorskin (Kalifornian yliopisto v. 1992) mukaan aivokurkiainen on homomiehillä ja -naisilla paksumpi kuin heteromiehillä. Tutkimusasetelmaan sisältyy samoja ongelmia kuin edellä.

• Muun muassa yhdysvaltalaisten Richard C. Pillardin, J. D. Weinrichin ja Michael Baileyn mukaan etenkin miesten homoseksuaalisuus vaikuttaa perinnölliseltä, sillä sitä esiintyy tietyissä suvuissa muita enemmän, ja se on yleensä identtisillä kaksosilla yhteinen piirre. Baileyn (1991 ja 1993) tutkimukset osoittivat, että jos toinen identtisistä kaksosista on homoseksuaali, on 48–65,8 %:n todennäköisyydellä toinenkin. – Tutkimusta voidaan kuitenkin arvostella siitä, että sukupuoliseen suuntautumiseen on voinut vaikuttaa kasvuympäristö eikä perimää tarvita selitykseen.

• Dean Hamerin (Yhdysvaltain syöpäinstituutti) mukaan homoseksuaalien x-kromosomin päässä on piirteitä, jotka poikkeavat heteroseksuaalien vastaavista. Dean H. Hammerin (1993) johtama ryhmä yhdisti homoseksuaalisuuden geeneihin, äidiltä perittävään X-kromosomiin. Myöhemmin entinen kollega syytti Hammeria vilpistä: tutkija oli aiheettomasti sulkenut tutkimuksesta sellaiset veljesparit, joiden geneettinen muodostuminen ei tukenut hänen oletuksiaan (Scientific American 11/1995, s. 20–21). Hammer joutui tutkijalautakunnan eteen, mutta oikeusprosessin tuloksesta ei ole julkista tietoa. Pari vuotta myöhemmin Hammer osallistui tutkijaryhmään (Hu ym. 1995), joka raportoi 67 %:lla homoseksuaalisista kaksosista olleen samanlainen Xq28-geeni. Tuloksen painoarvoa vähensi se, että myös 24 %:lla heteroseksuaaleista, joilla oli identtinen homoseksuaalinen kaksonen, oli samanlainen Xq28-geeni.

• George Ricen (ym. 1999) tutkimus tuli vastakkaiseen tulokseen kuin kaksi edellistä tutkimusta. Rice totesi, että Xq28-geenillä ei ollut merkitystä miesten homoudessa. Ricen otos oli suurempi kuin Hamerin tutkimuksissa ja hän ihmetteli perusteita, joilla Hamerin tutkijaryhmät olivat sulkeneet pois joitakin tutkittavia.

• Evoluutikko George Evelyn Hutchinsonin mukaan kyseessä on niin sanottu balansoitunut polymorfismi.

• Yksi parhaiten dokumentoitu löytö homoseksuaalisuudesta on korrelaatio miesten homoseksuaalisuuden ja vanhempien veljien määrän välillä.^[3] Tämän pohjalta on esitetty hypoteesi, että ainakin osalla mieshomoseksuaaleista homoseksuaalisuus olisi kehittynyt sikiöaikana, äidin tuottaessa poikasikiöön vasta-ainetta, jonka tiedetään vaikuttavan sikiön aivojen maskulinisoitumisprosessiin. Veljeksistä nuorin altistuisi kaikkein suurimmalle vasta-ainekonsentraatiolle. Jostain syystä korrelaatio pätee kuitenkin vain oikeakätisiin mieshomoseksuaaleihin, ei vasenkätisiin. Naishomoseksuaaleilla ei ole löydetty vastaavaa korrelaatiota vanhempien sisarien määrän kanssa. Tämä on sopusoinnussa vasta-aineoletuksen kanssa, koska äidit eivät tietenkään tuottaisi vasta-aineita naissikiöihin; taustalla on teoria, jonka mukaan äidin immuunijärjestelmä pitäisi vain poikasikiötä vieraana, koska se on eri sukupuolta, ja kehittäisi sitä kohtaan vasta-aineita. Hypoteesia tukee tutkimus,^[4] jossa korrelaation huomattiin pätevän vain biologisiin veljiin, ei adoptoituihin veljiin eikä velipuoliin. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että kasvatusajalla, joka vietettiin omien veljien kanssa, ei ollut vaikutusta havaittuun korrelaatioon.

Psykologisia teorioita homoseksuaalisuuden syistä:

• Irving Bieberin (1962) mukaan homoseksuaalisuus on poissa olevan tai vihamielisen isän ja tungettelevan äidin leimaaman lapsuuden synnyttämä. Kuitenkin tutkimuksia, jotka ovat löytäneen korrelaation emotionaalisesti kaukaisen isän tai läheisen äidin ja homoseksuaalisuuden välillä on kritisoitu seurauksen sekoittamista syyhyn.

• Gerard van den Aardwegin (1986) mukaan homoseksuaalisuus on yhteisvaikutus suhteista äitiin,isään ja omaa sukupuolta olevaan kaverijoukkoon.

• Daryl J. Bemin (1996) EBE-teorian (engl. exotic becomes erotic = eksoottisesta tulee eroottinen) mukaan oman sukupuolen seurasta vieraantuminen varhaisvuosina tuottaa erilaisuudesta aiheutuvan jännityksen suhteessa omaan sukupuoleen. Jännitys erotisoituu, koska erotisoimme sen, mikä on meille erilaista ja mystistä.

• William Byne ja Bruce Parsons (1993) ovat ehdottaneet, että geenit voivat vaikuttaa lapsen temperamentiin, joka puolestaan vaikuttaa siihen miten lapsi reagoi ihmissuhteisiin. Näin haasteita välttävä, ujo lapsi saattaisi jäädä helposti yksin oman sukupuolen kaverijoukon seurassa ja alkaisi kokea erilaisuutta myöhemmin.

Edellä mainittujen lisäksi homoseksuaalisuuden on jossain yhteiskuntatieteissä käsitetty olevan psykologisen tai biologisen sijaan sosiaalinen ominaisuus, joka kehittyy ihmisen koko elinajan. On myös kyseenalaistettu koko kysymys homoseksuaalisuuden syystä, sillä se leimaa homoseksuaalisuuden poikkeavaksi eikä heteroseksuaalisuuden syitä kysellä. Myös käsitys seksuaalisuudesta murrosiän jälkeen jokseenkin muuttumattomana on kyseenalaistettu ja samoin tiukka hetero–homo–bi-jaottelu, joka sulkee näkyvistä välimuodot.

Perinteisen psykoanalyysin pohjalta on kehittynyt monia ns. psykodynaamisia näkemyksiä. Esimerkiksi tutkija-psykologi-teologi Elizabeth R. Moberly (1983) on esittänyt, että homoseksuaalisen kehityksen ydinsyy on omaan sukupuoleen kohdistuvan samastumisprosessin keskeytyminen. Moberlyn ajatukset homoseksuaalisuuden synnystä ovat vakiintunut ns. ex-gay-liikkeen suosituimmaksi teoriaksi homoseksuaalisuudesta. Suomessa Moberlyn ajatuksia on tuonut esille esityisesti Aslan ry.

Queer-tutkimuksen piirissä puolestaan on esitetty kritiikkiä erilaisten seksuaalisten suuntautumisten (hetero-, bi- ja homoseksuaalinen) syiden etsimiselle. Queer-tutkimuksessa ei kysytä, mistä homoseksuaalisuus aiheutuu, vaan kysytään sen sijaan, miksi syiden etsimistä ylipäänsä pidetään tai pitäisi pitää tarpeellisena.

Homoseksuaalisuus, kuten hetero- tai biseksuaalisuuskin, ilmenee ihmisessä yleensä murrosiässä. Kun ihmisen seksuaalisuus ja siihen liittyvät tunteet heräävät, niin samalla herää myös mielenkiinto sitä sukupuolta kohtaan, josta henkilö kiinnostuu.

[muokkaa] Esiintyvyys

Homoseksuaalisuuden tarkkaa esiintyvyyttä yhteiskunnassa on mahdoton määritellä. Tutkimuksilla saadut prosenttiosuudet riippuvat esimerkiksi siitä, mikä luokitellaan homoseksuaalisuudeksi, millainen otos ja miten valittu kohdejoukko tutkimuksessa on ollut mukana sekä mitä tiedonkeruumenetelmiä tutkimuksissa on käytetty. Homoseksuaalisuuden esiintymistä koskevien tutkimuksien joukossa on myös merkittävästi tarkoitushakuista pseudotutkimusta, joka pyrkii esimerkiksi poliittisten tarkoitusperien vuoksi joko yli- tai aliarvioimaan homoseksuaalisuuden esiintyvyyttä.

Eräitä tuloksia homoseksuaalisuuden esiintyvyydestä:

• 37 % tutkituista yhdysvaltalaisista miehistä oli saanut jonkinasteisen orgasmin ollessaan kontaktissa toisen aikuisen miehen kanssa. Tämä tutkimustulos osoittautui yleistettävyydessään vääräksi, koska otoksessa oli n. 25% vankeja [1].

• 13,5 % tutkituista eräässä kanadalaisista suurkaupungissa asuvista miehistä ilmoittautui homoseksuaaliksi [2].

• 0,7 % tutkituista suomalaisista oli "homoseksuaalisesti suuntautuneita" ja 6,4 % "ainakin osaksi biseksuaalisesti suuntautuneita". Homoseksuaalisuus oli miehillä kaksi kertaa yleisempää kuin naisilla, mutta biseksuaalisuus yhtä yleistä. [3]

• 6% Britannian väestöstä (3,6 miljoonaa) on homoseksuaaleja. Tutkimuksen suoritti vuonna 2005 "HM Treasury and the Department for Trade and Industry". ^[5]

[muokkaa] Eläinten homoseksuaalisuus

Homoseksuaalisuutta väitetään esiintyvän eläinkunnassa muidenkin kuin ihmisten keskuudessa, erityisesti sosiaalisten eläinten, kuten vesilintujen ja -nisäkkäiden, apinoiden ja ihmisapinoiden keskuudessa. Homoseksuaalista käyttäytymistä on tulkittu havaitun 1500 lajilla, joista 500:lla se on hyvin dokumentoitua.^[6]

Georgetown Universityn professori Janet Mann on esittänyt teorian, jonka mukaan ainakin delfiinien homoseksuaalinen käyttäytyminen olisi evolutiivisesti eduksi, koska se vähentäisi lajinsisäistä, erityisesti urosten välistä, aggressiota.^[7]

• Urospingviiniparien on havaittu kestäneen eliniän, niiden rakentaneen pesiä yhdessä ja hautoneen kiveä sijaismunana. Vuonna 2004 Central Park Zoo -eläintarhassa Yhdysvalloissa erään samasukupuolisen parin kivi korvattiin hedelmöityneellä munalla, jota pari hautoi ja josta kuoriutuneen poikasen se kasvatti omanaan.^[8] Myös saksalaisissa ja japanilaisissa eläintarhoissa on tavattu homoseksuaaliselta näyttävää käyttäytymistä pingviineillä, samoin Kelly Tarlton's Aquariumissa Uudessa-Seelannissa.^lähde?
• Urosten homoseksuaalisuutta väitetään ilmenevän myös mm. leijonilla, Amerikan anolisliskoilla ja apinoilla (esim. Aasian lehtiapinoihin kuuluvilla hulmaaneilla).^lähde?
• Amerikanmerilokit elävät pelkkien naaraiden muodostamissa yhdyskunnissa. Lokkinaaraat käyvät keskenään läpi parittelurituaalit ja elävät kestävissä "lesboliitoissa".^lähde?

Eläinten saman sukupuolen edustajien välisessä suvunjatkamiskäyttäytymisessä ei kuitenkaan ole kyse samanlaisesta ilmiöstä kuin ihmisten homoseksuaalisuudessa:

• Juoksuliskoilla kahden naaraan parittelu käynnistää toisen sikiönkehityksen.^lähde?
• Amerikandallinlammasten lisääntymisaikoina naaraasta taistelleista uroksista voitokkaampi "raiskaa" hävinneen uroksen.^lähde?
• Kun lehmälaumassa joku lehmä tulee kiimaan, saattavat muut lehmät "valeparitella" tämän kanssa. Lehmät siis nousevat eturuumiillaan toisen selän päälle, kuten sonni astuessaan.^lähde?

12. lokakuuta 2006 Oslon yliopiston luonnonhistoriallisessa museossa avattiin "Against Nature?" -niminen näyttely. Museossa esitellään näytekappalein ja kuvin joitakin eläinlajeja, joilla homoseksuaalisuutta väitetään esiintyvän. Lajit vaihtelevat pienistä hyönteisistä kaskelotteihin.^[6] Vaikkakin alussa näyttelyn vastustajat kertoivat järjestäjien joutuvan helvetin tuleen, näyttely on otettu myönteisesti vastaan ja se on saanut osakseen suurta mielenkiintoa.^[9]

[muokkaa] Homoseksuaaleihin kohdistuva vaino, syrjintä ja torjunta

Kielteinen asennoituminen homoseksuaalisuuteen ja homoseksuaaleihin vaihtelee suorasta vainosta syrjintään ja torjuntaan. Äärimmäistä homoseksuaalien halveksuntaa tai pelkoa kutsutaan homofobiaksi. Lääketieteen näkökulmasta nimitys ei kuitenkaan ole onnistunut, koska "homofobiassa" ei ole kysymys foobisesta reaktiosta vaan lähinnä ekspansiivisesta paranoidisesta vihamielisyydestä^lähde?.

Homoseksuaaleja miehiä vainottiin muun muassa natsi-Saksassa, koska heidät katsottiin epänormaaleiksi [8]. Lesbous ei ollut lain mukaan rangaistavaa, mutta useita lesboja toimitettiin silti keskitysleireihin "epäsosiaalisen" käytöksen perusteella. Natsi-Saksa lähettikin järjestelmällisesti homoseksuaaleja sekä poliittisista syistä perusteettomastikin homoseksuaaleiksi leimattuja keskitys- ja tuhoamisleireihin. Kun Saksan liittotasavalta alkoi maksaa korvauksia keskitysleirien kauhuista selvinneille, jätettiin homot näiden korvausten ulkopuolelle sillä perusteella, että heidät oli tuomittu vankeuteen laillisesti: homoseksuaalisuus oli vielä 1970-luvulla rikos useissa länsimaissa. Suomessa homoseksuaalisuus oli rikos vuoteen 1971 ja esimerkiksi Espanjassa vuoteen 1979 ja Skotlannissa vuoteen 1980. 1950-luvun lopulta ja 1960-luvulla homoseksuaalisuuteen alettiin suhtautua enemmän sairautena kuin rikoksena,^[10] ja esimerkiksi Suomessa se poistettiin sairausluokituksesta 1981.

Malesiassa entinen varapääministeri Anwar Ibrahim on tuomittu pitkään vankeusrangaistukseen ilmeisen tekaistujen homoseksuaalisuussyytösten nojalla vuonna 1998 (hän oli naimisissa). Hänet vapautettiin vuonna 2004.

Homoseksuaalisuudesta vaikeneminen on edelleen yleistä. Esimerkiksi Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli -teoksen suomennoksesta jätettiin 1980-luvulla pois kappale lesboudesta, ja Anne Frankin päiväkirjan lopusta jätettiin julkaisematta lesbovivahteita sisältänyt osa. 17. toukokuuta on Kansainvälinen homofobian vastainen päivä. Päivän tarkoituksena ei ole ainoastaan kampanjoida homojen, biseksuaalien, lesbojen ja trans-ihmisten oikeuksista, vaan myös tehdä yhteiskunnasta tietoisempi näiden vähemmistöjen olemassaolosta ja ongelmista. 17. toukokuuta 1990 Maailman terveysjärjestö poisti homoseksuaalisuuden psykologisten häiriöiden listasta.

Lesbouteen suhtaudutaan yleisesti suvaitsevammin naisten keskuudessa, kuin homouteen miesten keskuudessa.

[muokkaa] Homoseksuaalisuus taiteessa

• Antiikin Kreikassa runsaasti homoeroottisia ja pederastisia kuvia mm. maljakoissa ja mosaiikeissa
• Antiikin Kreikan Lesbos-saarella elänyt, naisten välistä rakkautta ylistänyt runoilija Sapfo
• Platonin dialogi Pidot
• Magnus Enckell
• Tom of Finland
• Aubrey Beardsley
• Kalervo Palsa

[muokkaa] Homoseksuaalisuus ja laki

Pääartikkeli: Homoseksuaalisuus ja laki

[muokkaa] Suomessa

Suomessa homoseksuaaliset suhteet rikollistava laki astui voimaan vuonna 1894. Rangaistavuus kumottiin vuonna 1971, jota ennen lain perusteella oli tuomittu yli tuhat ihmistä pelkästään vuosina 1924–1971. Dekriminalisoinnin mukana voimaan astui kehotuskielto ja heterosuhteita korkeammat suojaikärajat. Sairausluokituksesta homoseksuaalisuus poistettiin vuonna 1981, mutta itseä häiritsevä homoseksuaalisuus on edelleen psykiatrinen diagnoosi. Vuonna 1995 rikoslakiin lisätty syrjintärikos kieltää syrjinnän elinkeinotoiminnassa ja virassa seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Vuonna 1999 kumottiin ns. kehotuskielto. Samana vuonna homo- ja heterosuhteiden suojaikäraja määriteltiin samaksi – 16 vuoteen.

Vuodesta 2002 lähtien samaa sukupuolta olevat parit ovat voineet solmia rekisteröidyn parisuhteen, joka on eräitä adoptiota ja sukunimeä koskevia seikkoja lukuun ottamatta oikeuksiltaan ja velvollisuuksiltaan identtinen avioliiton kanssa.

Homoseksuaalisuuden lainsäädännöllinen asema eri maissa. Tummansinisillä alueilla laki mahdollistaa samaa sukupuolta olevien väliset avioliitot, sinisillä alueilla on mahdollista rekisteröidä parisuhde ja vaaleimmansinisillä ei kumpaakaan. Okran värisillä alueilla homoseksuaalisuudesta seuraa pitkä vankeusrangaistus, oranssinvärisillä elinkautinen ja punaisilla kuolemanrangaistus.

[muokkaa] Maailmalla

Homoseksuaalisuuden yleinen rangaistavuus poistettu: Ranska 1791; Belgia ja Luxemburg 1792; Alankomaat 1811; Espanja 1822; Portugali 1852; Italia 1889; Tanska 1930; Puola 1932; Sveitsi 1937-1942; Ruotsi 1944; Unkari ja Tšekkoslovakia 1961; Englanti ja Wales 1967; DDR ja Bulgaria 1968; Saksan liittotasavalta 1969; Itävalta ja Suomi 1971; Norja 1972; Slovenia; Kroatia ja Montenegro 1977; Skotlanti 1980; Pohjois-Irlanti 1982; Viro 1992; Irlanti, Venäjä ja Liettua 1993

[muokkaa] Katso myös

• Seksuaalinen suuntautuminen
• Biseksuaalisuus
• Heteroseksuaalisuus
• Homoseksuaalisuus ja uskonto
• Luettelo tunnetuista homo- ja biseksuaaleista
• Seta
• Ranneliike.net
• FinnQueer
• Homoporno
• Homofilia

[muokkaa] Lähteet

1. A. Kinsey et al.: Sexual Behavior in the Human Male (1948)
2. C. Bagley et al.: On the prevalence of homosexuality and bisexuality, in a random community survey of 750 men aged 18 to 27 (1998)
3. O. Kontula et al.: Suomalainen seksi (1993)
4. H.P. Bleuel (1973): Sex and Society in Nazi Germany. New York, Lippincott
5. E. Calic (1982): Reinhard Heydrich: The Chilling Story of the Man Who Masterminded the Nazi Death Camps. Military Heritage Press, William Morrow
6. K. Heiden (1944): Der Fuehrer: Hitler's Rise to Power. Boston, Houghton Mifflin
7. H. Oosterhuis & H. Kennedy (1991): Homosexuality and Male Bonding in Pre-Nazi Germany: the youth movement, the gay movement and male bonding before Hitler's rise: original transcripts from Der Eigene, the first gay journal in the world. New York, Harrington Press
8. E. Shaul (1982): "Homosexuality in the Third Reich." artikkeli teoksessa I. Gutman (toim.). Encyclopedia of the Holocaust. Tel Aviv, Sifria Poalim
9. Tiede 7/2002, Erkki Kauhanen

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ ”homoseksuaalinen omaan sukupuoleen sukupuolista vetoa tunteva.” ”lesbous (rinn. lesbolaisuus) naisten homoseksuaalisuus.” Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
2. ↑ Homoseksuaalisuus Seta ry. Viitattu 29.8.2007.
3. ↑ Brian S. Mustanski, Meredith L. Chivers, J. Michael Bailey. A Critical Review of Recent Biological Research on Human Sexual Orientation, 119
4. ↑ Anthony F. Bogaert, 2006, Biological versus nonbiological older brothers and men’s sexual orientation
5. ↑ 3.6m people in Britain are gay - official. First Whitehall figure settles long-running debate 11. joulukuuta 2005. The Observer. Viitattu 20. huhtikuuta 2008. (englanniksi))
6. ↑ ^{6,0 6,1} AGAINST NATURE? - an exhibition on animal homosexuality 10. lokakuuta 2006. Oslon yliopisto. Viitattu 6. kesäkuuta 2007. (englanniksi))
7. ↑ Mann, Janet: "Establishing Trust: Sociosexual behaviour and the development of male-male bonds among Indian Ocean bottlenose dolphin calves." Homosexual Behaviour in Animals: An Evolutionary Perspective. Ed. P. Vasey and V. Sommer. Cambridge University Press, 2006.
8. ↑ Dinitia Smith: Central Park Zoo's gay penguins ignite debate 7. helmikuuta 2004. San Francisco Chronicle. Viitattu 6. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
9. ↑ Oslo gay animal show draws crowds 19. lokakuuta 2006. BBC News. Viitattu 6. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
10. ↑ esimerkiksi Britanniassa Wolfendenin raportti "Report on Homosexual Offences and Prostitution" vuonna 1957[1] ja Espanjassa Juan José López-Ibor 1968

[muokkaa] Kirjallisuus

• Juvonen, Tuula 2002: Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia. Homoseksuaalisuuden rakentuminen sotienjälkeisessä Suomessa. Vastapaino, Tampere. ISBN 951-768-109-7
• Kekki, Lasse — Ilmonen, Kaisa (toim.) 2004: Pervot pidot: homo-, lesbo- ja queer-näkökulmia kirjallisuudentutkimukseen. Like, Helsinki. ISBN 952-471-444-2
• Lehtonen, Jukka 2006: Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Suomen kunnissa. Keinoja ja ideoita yhdenvertaisuuden tueksi (Työministeriön ESR Tutkimukset ja selvitykset -sarja).
• Stålström, Olli 1997: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Gaudeamus, Helsinki. ISBN 951-662-716-1

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Homoseksuaalisuus.

• Seta ry – Seksuaalinen Tasavertaisuus ry
• Encyclopedia of GLBT and queer culture (englanniksi)
• Ranneliike.net
• Laki rekisteröidystä parisuhteesta