Tuhoamisleiri
Wikipedia
Tuhoamisleirit olivat natsi-Saksan kansallissosialistisen hallinnon perustamia leirejä, jotka kehitettiin toteuttamaan mm. poliittisten vihollisten sekä rotuopin mukaisten ali-ihmisten tuhoaminen. Nämä leirit sotketaan usein keskitysleireihin, jotka eivät olleet tuhoamisleirejä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Esimerkiksi Auschwitz itsessään oli keskitysleiri, kun taas sen yhteydessä toiminut Birkenau (myös kutsuttu nimellä Auschwitz II) oli suurin kaikista tuhoamisleireistä. Muita tuhoamisleirejä olivat Belzec, Chelmno, Majdanek, Sobibór ja Treblinka.
Auschwitz II-Birkenau oli tuhoamisleiri muutaman kilometrin päässä Auschwitzista, Brzezinkan kylässä. Leirillä oli pinta-alaa noin 175 ha. Alue käsitti yli 300 parakkia, joissa ihmisiä "säilytettiin". Tähän päivään saakka ainoastaan 67 parakkia on säilynyt lähes vahingoittumattomana. Suurin osa yritettiin tuhota todistusaineiston pelossa, esimerkiksi muuratuista parakeista jäljellä on vain savupiiput. Kerrallaan Birkenaussa oli noin 100 000 vankia (elokuu 1944). Tämän vuoksi vesipula oli suuri, hygienia- ja terveysolot sietämättömät ja rottien määrä valtava. Taudit levisivät nopeasti.
Leirillä oli kaksi krematoriota, kaksi kaasukammiota ja kaksi tilapäistä kaasukammiota. Tuhoamisyrityksistä huolimatta raunioista on huomattavissa selvät jäljet maanalaisesta huoneesta jossa vangit on pakotettu riisuutumaan ennen kaasukammioon siirtämistä.
Auschwitz-Birkenaun portti on tunnettu muun muassa Schindlerin lista -elokuvasta. Heti portin sisäpuolella on laituri mihin juutalaisia kuljettavat junat saapuivat. Raiteiden vasemmalla puolella sijaitsivat muuratut parakit, joissa naiset asuivat, ja oikealla puolella puiset parakit miesten asutuksena.
