Skotlanti

Wikipedia

Scotland Alba
lippu vaakuna
Motto: Nemo me impune lacessit (suom. Kuka minua loukkaa, ei rankaisematta jää)
Viralliset kielet	englanti, gaeli, skotti
Pääkaupunki	Edinburgh
Suurin kaupunki	Glasgow
Pääministeri	Alex Salmond
Pinta-ala  – vettä	78,782 km² 1.9%
Väkiluku (2001)  – yhteensä  – väestötiheys	5 062 011 64 / km²
Valuutta	punta (£) (GBP)
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC UTC+1
Itsenäisyys  –perustaja	Ei itsenäinen, osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa Kenneth MacAlpin, 843
Kansallislaulu	Flower of Scotland (de facto)
Internet-verkkotunnus	.uk
Kansainvälinen suuntanumero	+44
Suuntanumero ja verkkotunnus yhdessä muun Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa.

Skotlanti (gaelin kielellä Alba) on maa Ison-Britannian saaren pohjoisosassa ja osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Se käsittää suunnilleen kolmanneksen saaren pinta-alasta.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Politiikka 3 Kulttuuri 3.1 Musiikki 3.2 Kirjallisuus 3.3 Ruokakulttuuri 3.4 Koulutus 4 Uskonnot 5 Maantiede 5.1 Ilmasto 6 Aluejako 7 Lähteet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Skotlannin historia

Skotlannin esihistoria ulottuu yli 10 000 vuoden päähän menneisyyteen. Nykyihminen alkoi asuttaa sen alueita viimeisen eli Veiksel-jääkauden jälkeen. Esihistorian ajalta alueelta on säilynyt suuri määrä arkeologisia löytöjä. Kirjoitettu historia alkaa vasta roomalaisten saavuttua Britanniaan. Roomalaiset pitivät hallussa Britanniaksi kutsumaansa provinssia, mutta saaren pohjoiset alueet eli Kaledonia (nyk. Skotlanti) eivät olleet Rooman valtakunnan alaisuudessa.

Skotlannin historiaa siivittää sen pitkä taistelu Englannin valtaa vastaan, mikä johti lopulta itsenäisyystaisteluihin ja liittoutumiin muiden Euroopan hallitsijoiden kanssa.

Skotlannin historian kenties merkittävin tapahtuma oli Skotlannin uskonpuhdistus, jonka johtohenkilöihin kuului John Knox. Skotlannin parlamentti hyväksyi protestanttisuuden 1560.

Itsenäinen Skotlannin kuningaskunta muodosti vuonna 1603 personaaliunionin Englannin kuningaskunnan kanssa, kun Skotlannin kuningas Jaakko VI nousi myös Englannin kuninkaaksi nimellä Jaakko I. 26. maaliskuuta 1707 Skotlannin parlamentti hyväksyi unionisopimuksen, joka astui voimaan 1. toukokuuta 1707 ja loi uuden Ison-Britannian kuningaskunnan, jonka myötä maiden omat parlamentit poistettiin käytöstä ja tilalle tuli yksi yhteinen parlamentti Westminsterissä Lontoossa.

Unionisopimusta seurasi Skotlannin valistusaika ja teollinen vallankumous, joiden myötä Skotlannista tuli yksi Euroopan merkittävimpiä kaupan, teollisuuden ja intellektuellin elämän keskuksia.

Uudesta valtiosta muodostui myöhemmin nykyinen Yhdistynyt kuningaskunta, mutta esimerkiksi lakien osalta Skotlanti pysyi erillisenä. Vuonna 1999 Skotlanti sai takaisin itsehallintoaan ja sille perustettiin oma parlamentti, jonka tehtävänä on Skotlannin sisäisten asioiden hoitaminen. Parlamentti ei silti ole täysin itsenäinen, vaan se on alistettu Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentille.

[muokkaa] Politiikka

Yhtenä Yhdistyneen kuningaskunnan maista Skotlannin päämiehenä toimii brittiläinen monarkki, vuodesta 1953 lähtien kuningatar Elisabet II.

Yhdistynyt kuningaskunta on hallinnollisesti katsoen yksi valtio, jolla on yksi virallinen parlamentti ja hallitus. Vaikka kuningaskunnan eri osille onkin myönnetty jonkun verran itsehallintoa, niiden parlamentit ja muut omat hallinnolliset elementit ovat Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alaisuudessa. Virallinen parlamentti voi myös päättää supistaa tai muuttaa niiden valtaa, joskin on todennäköistä ettei tärkeitä ratkaisuja kuten itsehallinnon lakkauttamista tulla tekemään ilman kyseisen alueen kansanäänestystä.

Skotlanti sai oman parlamentin vuonna 1998. Syyskuussa 1997 kolme neljännestä äänestäjistä kannatti sen perustamista. Parlamentti on yksikamarinen ja siinä on 129 edustajaa. Kuningatar on nimittänyt parlamentin ehdotuksesta yhden jäsenistä pääministeriä vastaavaksi ensimmäiseksi ministeriksi (First minister) ja hän nimittää myös muut ministerit. Koko kuningaskuntaa edustavassa parlamentissa Skotlannilla on 59 edustajaa 646:sta. Vuoden 2007 vaalien jälkeen ensimmäisenä ministerinä on Kansallispuolueen johtaja Alex Salmond. Tätä aiemmin virka oli alusta asti Labourin hallussa.

Yhdistyneen kuningaskunnan poliittisten puolueiden lisäksi Skotlannissa vaikuttavat itsenäistymistä ajava ja merkittävin oppositiopuolue Skotlannin kansallispuolue (Scottish National Party, SNP), Skottilainen sosialistipuolue (Scottish Socialist Party, SSP) ja Skottilainen vihreä puolue (Scottish Green Party). Paikallispuolueet ovat lisänneet vaikutusvaltaansa parlamentin perustamisen jälkeen.

Perinteisen oikeisto–vasemmistojaon lisäksi politiikkaan vaikuttaa itsehallintokysymys, jota Yhdistyneen kuningaskunnan puolueet ovat tukeneet enemmän tai vähemmän historiansa aikana. Nyt kun itsehallinto on jo saatu, kysymys koskee sitä, pitäisikö Skotlannin itsenäistyä. Vuoden 2004 kyselyssä 66 prosenttia skotlantilaisista kannatti itsehallinnon lisäämistä ja vain kaksi prosenttia halusi palauttaa määräysvallan Westminsteriin.

[muokkaa] Kulttuuri

[muokkaa] Musiikki

Skotlanti on erityisen kuuluisa tartaanikankaista tehtyihin kiltteihin pukeutuneiden miesten soittamasta säkkipillimusiikista. Myös useat suositut rockyhtyeet kuten Franz Ferdinand, Travis, Belle and Sebastian, Texas ja Simple Minds ovat kotoisin Skotlannista. Maalla on historiallinen merkitys musiikin saralla, sillä Pohjois-Amerikkaan lähteneet siirtolaiset veivät mukanaan muun muassa country-musiikkiin vahvasti vaikuttaneita skotlantilaisia perinteitä.

[muokkaa] Kirjallisuus

Skotlannin kirjallisuus on ollut historiassa hyvin arvostetussa asemassa. Tunnetuimpia ovat luultavasti runoilija Robert Burnsin teokset. Häntä pidetäänkin Skotlannin kansallisrunoilijana. Muita merkittäviä skotlantilaisia kirjailijoita ovat Walter Scott ja Arthur Conan Doyle sekä nykykirjailijoista Iain Banks, Ian Rankin ja Irvine Welsh.

[muokkaa] Ruokakulttuuri

Skotlannin perinneruoka on haggis. Ruoka- ja juomakulttuurin saralla maa on tullut tunnetuksi myös laadukkaista viskeistään. Yleisesti skotlantilaiset käyttävät ruuanlaitossaan paljon lihaa ja rasvaa sekä suosivat uppopaistamista, mikä selittääkin Skotlannin korkeat sydänsairaus- ja lihavuuslukemat. Nykyisin Skotlannin ruokakulttuuri on varsin värikäs ja fish & chips -paikkojen ohelle on ilmaantunut etnisiä ravintoloita.

[muokkaa] Koulutus

Skotlannissa on 14 yliopistoa, joista vanhimmat ja maineikkaimmat ovat: St Andrewsin yliopisto (perustettu 1413), Glasgow'n yliopisto (1451), Aberdeenin yliopisto (1495) ja Edinburghin yliopisto (1583). Nämä kuuluvat myös maailman vanhimpien yliopistojen joukkoon.

Muut yliopistot ovat University of Abertay Dundee, Dundeen yliopisto, Glasgow Caledonian University, Heriott-Watt University (Edinburgh), Napier University (Edinburgh), Queen Margaret University (Edinburgh), Robert Gordon University (Aberdeen), Stirlingin yliopisto, University of Strathclyde (Glasgow), University of the West of Scotland. Monet näistä ovat ns. uusia yliopistoja, jotka ovat saaneet yliopiston nimen vasta äskettäin. Kyseessä on usein entisiä ammattikorkeakouluja, jotka ovat usein erikoistuneita tiettyihin aloihin. Kaikki eivät siis tarjoa laaja-alaista opetusta kuten vanhemmat ja merkittävämmät yliopistot.

[muokkaa] Uskonnot

Skotlannin kansallisena kirkkona toimii Skotlannin kirkko (Church of Scotland). Se ei ole valtionhallinnon alaisuudessa eikä samaan tapaan valtionkirkon asemassa kuten Englannissa Englannin kirkko. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti julisti sen itsenäiseksi vuonna 1921 (Church of Scotland Act 1921), mikä sovitti vuosisatoja jatkuneet ristiriidat valtionhallinnon ja kirkon välillä.

1560-luvulla alkanut John Knoxin johtama Skotlannin reformaatio oli vahvasti kalvinistinen ja kirkko noudattikin kalvinismin oppeja läpi 1600- ja 1700-lukujen kontrolloiden vahvasti kansan moraalia. Kirkon vaikutus Skotlannin kulttuurin kehitykseen varhaismodernilla aikakaudella on kiistaton. Muita protestanttisia uskontokuntia ovat Skotlannin vapaakirkko, joka pitäytyi kalvinismin konservatiivisissa opeissa, Skotlannin episkopaalinen kirkko, joka kuuluu osana anglikaaniseen seurakuntaan, sekä metodistikirkko ja kongregationaalinen kirkko.

Roomalais-katolisuus säilyi Skotlannissa reformaatiosta ja 1500-luvulta 1700-luvun lopulle jatkuneesta vahvasta painostuksesta huolimatta, etenkin Uist- ja Barra-saarilla. 1800-luvulla sitä vahvisti entisestään etenkin Länsi-Skotlantiin muuttaneet irlantilaiset siirtolaiset. Muuttoliike jatkui 1900-luvulla, jolloin maahan saapui katolisia myös Italiasta ja Puolasta. Skotlanti (erityisesti Central Beltin alue Glasgow'n ympärillä) on kärsinyt uskontokuntien välisistä ongelmista, esimerkiksi jalkapallossa. Tämä ilmenee siitä, että Glasgow'n joukkueista Celtic FC on perinteisesti ollut katolisten suosiossa ja Rangers FC puolestaan protestanttien, mikä on aiheuttanut mellakoita.

Melko suuri osa eli 28% väestöstä ilmoitti vuonna 2001 tehdyssä tutkimuksessa, ettei kannata mitään uskontoa. 65% eli selvä enemmistö vastanneista piti itseään kristittyinä. Seuraavaksi suurin ryhmä oli muslimit, vaikka vain alle 1% väestöstä kuuluu islamin edustajiin.^[1] Skotlannissa on myös merkittävät juutalais- ja sikhiyhteisöt, erityisesti Glasgow'n alueella.

[muokkaa] Maantiede

Skotlanti muodostaa pohjoisen kolmanneksen Ison-Britannian saaresta. Sen kokonaispinta-ala on n. 78 772 km². Skotlannilla on ainoan naapurinsa Englannin kanssa yhteistä rajaa 96 km. Se kulkee itärannikolta Tweed-joelta länteen Solway Firthiin. Skotlannin lounaiskärjestä 30 kilometrin päässä sijaitsee Irlanti, 400 kilometrin päässä koillisessa on Norja ja pohjoisessa Tanskan Färsaaret. Skotlantia ympäröivät Atlantti ja Pohjanmeri.

Skotlanti koostuu mannermaasta ja useista saariryhmistä. Mannermaa voidaan jakaa kolmeen alueeseen: Ylämaat, Alamaat (Central Belt) ja Eteläiset ylängöt. Ylämaat ovat yleisesti ottaen vuoristoista aluetta ja ne halkaisee Glen Moreksi (engl. The Great Glen) kutsuttu laaksoalue. Ison-Britannian korkeimmat vuoret, kuten 1343 metriä korkea Ben Nevis, löytyvät Ylämailta. Kaikkia yli 3000 jalan (n. 914 m) korkuisia vuoria kutsutaan Munroiksi Sir Hugh Munron, ensimmäisen kattavan vuoriluettelon tekijän, mukaan. Central Belt on Skotlannin väestörikasta tasankoaluetta. Se jaetaan usein Glasgow'n ympäristöstä koostuvaan länsirannikkoon ja pääkaupungin, Edinburghin ympärille keskittyneeseen itärannikkoon. Etelän ylängöt ovat lähes 200 kilometrin mittainen ketju mäkiä ja vuoria, jotka yltävät Irlanninmeren rannalta sijaitsevasta Stranraerin kaupungista aina Pohjanmeren rannikolle Itä-Lothianiin.

Skotlantiin kuuluu yli 790 saarta, jotka on jaettu neljään pääryhmään: Shetlandinsaaret, Orkneysaaret ja Hebridit, jotka jakautuvat vielä Sisä- ja Ulko-Hebrideihin. Clyde- ja Forth-lahdella sijaitsee myös paljon saaria. St. Kilda on etäisin saarista, sijaiten yli 160 kilometrin päässä mannermaasta.

[muokkaa] Ilmasto

Skotlannissa vallitsee meri-ilmasto, jolle on tyypillistä hyvin vaihtelevat säät ilman äärioloja. Atlantilta tuleva Golfvirta lämmittää aluetta, joka selittää ilmasto-olot pohjoisesta leveysasteesta huolimatta. Samalla leveysasteella Labradorissa, Kanadassa, jäävuoret ovat talvisin tavallinen näky. Ilmasto on kuitenkin viileämpi kuin muualla Britanniassa.

Sademäärät vaihtelevat paljon Skotlannin eri puolilla. Läntiset alamaat ovat Yhdistyneen kuningaskunnan sateisinta aluetta; vuosittain sataa yli 3000 mm. Sateet ovat yleensä vuoristoisilla ylämaan alueilla orografisia. Suurimmassa osassa Skotlantia kuitenkin sataa alle 800 mm vuodessa eikä itäisissä ja eteläisissä osissa sada enempää kuin Englannin kuivimmilla alueilla. Lumisateet eivät ole alamailla tyypillisiä mutta korkeuden kasvaessa ne yleistyvät.

Ilmastoalue on kostean lauhkea ja vuoden keskilämpötila on 8,7 °C. Kylmin kuukausi on Skotlannissa tammikuu, jonka on keskilämpö on +3,5 °C. Lämpimimmät kuukaudet ovat heinä- ja elokuu, jolloin lämpötila on noin +14.5 °C. Skotlannin vuotuinen sademäärä on 670,6 millimetriä.

Skotlannin rannikolla sijaitsevien Hebridien läntinen osa on yksi Britannian aurinkoisimpia paikkoja. Vuoden pisimpänä päivänä Skotlannin pohjoisosissa pimeys ei laske lainkaan. Lerwickillä ja Shetlannilla on noin neljä tuntia kauemmin valoisaa aikaa keskikesällä kuin Lontoolla, joskin tilanne on talvella päinvastoin.

Voimakkaat Atlantilta saapuvat matalapainepuuskat, joita kutsutaan myös Euroopan hirmumyrskyiksi, ovat yleisiä Skotlannissa talviaikaan (loka–maaliskuussa).

• Vuotuinen lämpötilan vaihtelu: yksitoista Celsiusastetta
• Kesän pituus: neljä kuukautta (kesä–syyskuu)
• Talven pituus: 0 kuukautta

[muokkaa] Aluejako

Skotlanti jaettiin vuonna 1996 32 hallintoalueeseen paikallishallinnon tehostamiseksi. Näiden yhden tason hallintoyksikköjen tehtävänä on tuottaa kaikki alueen julkiset palvelut kuten opetus ja sosiaalityö sekä ympäristön ja teiden kunnossapito. Suurimmissa hallintoyksiköissä on vielä niiden alaisuudessa toimivia erillisiä komiteoita, jotka huolehtivat jonkun tietyn alueenosan palveluista.

Alue saa kaupungin nimityksen vain monarkin kautta. Skotlannissa kaupungeiksi on julistettu Aberdeen, Dundee, Edinburgh, Glasgow, Inverness ja Stirling.

Inverclyde Renfrewshire Länsi-Dunbartonshire Itä-Dunbartonshire Glasgow Itä-Renfrewshire Pohjois-Lanarkshire Falkirk Länsi-Lothian Edinburgh Midlothian Itä-Lothian Clackmannanshire Fife Dundee Angus Aberdeenshire Aberdeen Moray Highland Na h-Eileanan Siar (Western Isles) Argyll ja Bute Perth ja Kinross Stirling Pohjois-Ayrshire Itä-Ayrshire Etelä-Ayrshire Dumfries ja Galloway Etelä-Lanarkshire Scottish Borders Ei näkyvissä: Orkneysaaret, Shetlannin saaret,

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ http://www.gro-scotland.gov.uk/press/news2005/analysis-of-religion-in-the-2001-census.html

[muokkaa] Aiheesta muualla

• http://www.visitscotland.com/ – Tietoa matkailijoille
• http://www.scotland.gov.uk/ – Virallinen kotisivu
• http://www.scottish.parliament.uk/ – Skotlannin parlamentti