Vuohi

Wikipedia

Vuohi
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla Heimo: Onttosarviset Bovidae Alaheimo: Caprinae Suku: Capra Laji: aegagrus Alalaji: hircus
Kolmiosainen nimi
Capra aegagrus hircus
Katso myös
Vuohi Wikispeciesissä   Vuohi Commonsissa

Vuohi (Capra aegagrus hircus) on märehtivä sorkkaeläin. Tieteellisenä nimenä on historiallisista syistä käytetty nimeä Capra hircus. Nykyisin käytetään mieluummin ilmaisua Capra aegagus hircus.

Sisällysluettelo 1 Vuohen historia 2 Vuohien jaottelu 3 Vuohet ja Suomi 4 Ravinto 5 Luonne 6 Tuotteet 7 Vuohen vaiheet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Vuohen historia

Nykytiedon valossa vuohi on kehittynyt besoaarivuohesta.

Vuohi on seurannut ihmistä jo lähes 7000 vuotta. Se on tiettävästi vanhin lypsettävä kotieläin. Sen jäänteitä on löydetty ihmisasutuksen lähettyviltä Iranista vuodelta 4700 eaa. Tuolloin oli siirrytty keräilytaloudesta tuotantokauteen ja vuohi oli helppo eläin pidettäväksi. Vuohen muinainen merkitys kotieläimenä näkyy kansanperinteissä: esimerkiksi kiinalaisessa horoskoopissa vuohelle on oma horoskooppimerkki. (Kiinalaisessa horoskoopissa vuohi on perusluonteeltaan diplomaattinen ja toiset huomioon ottava. Sosiaalisen luonteensa vuoksi vuohella tärkeä rooli ystävyyssuhteiden ja työilmapiirin ylläpitäjänä.) Aasialaisissa kertomuksissa esiintyy myös tuomari Gao Yaon oikeamielinen yksisarvinen vuohi, joka toteutti tuomarin tuomiot iskemällä syylliset sarvellaan.

Vuohet saapuivat pohjoismaihin jo noin 4000 eaa. Tästä kertoo esimerkiksi se, että sana "vuohi" ja "paimen" ovat vasarakirveskulttuurin peruina Suomeen tulleita balttilaisia tai arjalaisia lainasanoja.

Vuohia on Pohjolassa ollut suunnilleen yhtä kauan kuin lampaita, mutta ainakin keskiajalla vuohen suosio oli uskonnollisista syistä vähäinen. Köyhempi väki on kuitenkin aina pitänyt vuohia, koska ne ovat lehmiä vähäruokaisempia ja selviävät karummissa olosuhteissa. Muutama vuohi vastasi viikinkiaikaista lehmää maidonantajana.

Vuohia pidettiin sekä maidon että nahan takia. Tärkein vuohennahasta valmistettu tuote oli pehmeä säämiskä. Vuohen nahasta tehtiin myös viinisäkkejä, esiliinoja, päällysvaatteita, mattoja, laukkuja ja länkien patjoja. Pukin karvoista sidottiin köysiä. Karvoista tehtiin myös harjoja ja siveltimiä. Vuohenmaitoa käytettiin lääkkeenä keuhkotautia, reumatismia sekä korvasairauksia ja ihottumia vastaan. Myös vuohen sarvet käytettiin, ne olivat erinomaista materiaalia esimerkiksi lusikoille.

Peräpohjolassa vuohia kutsuttiin keitureiksi (ruots. get). Vuohet olivat viikinkien mytologiassa varsin tärkeitä eläimiä: ukkosenjumala Torin vaunuja veti kaksi vuohta ja Valhallassa oli simaa lypsävä vuohi Heidrun. Vuohen merkityksellisyyteen suomalaisille viittaa esimerkiksi se, että Tyrvään vaakunassa on vuohi.

Kristinusko toi kuitenkin mukanaan huonon maineen vuohille. Raamatusta on peräisin sana syntipukki, ja ajatus siitä, miten viimeisellä tuomiolla pahat vuohet erotellaan hyvistä lampaista. Itse paholainenkin kuvattiin sarvekkaaksi ja pukinsorkkaiseksi, joten ei ole mikään ihme, jos vuohia ei keskiajalla juurikaan arvostettu.

[muokkaa] Vuohien jaottelu

Yleisin tapa jakaa vuohet on erotella ne esiintymisalueensa mukaan seuraavalla tavalla:

Pohjoismaiset vuohet

• Jokaisella pohjoismaalla oma vuohirotunsa. Norjassa vuohia on enemmän kuin muissa pohjoismaissa yhteensä.

Nuubian ryhmän vuohet

• Luppakorvaisia,yleensä sarvettomia. Naama kaareva, raajat solakat.
• Turkki voi olla monenlainen valkeasta ruskean tai harmaan kautta punaisenkirjavaan.
• Turkki lyhyt ja silkkinen.
• Voimakas maidontuotanto.

Alpiinisen ryhmän vuohet

• Sarvet pitkät ja kierteiset,alusvilla paksu.
• Turkki punainen,ruskea tai harmaa.
• Maidon,nahan ja lihan lisäksi saadaan mohairia.

Syyrian ryhmän vuohet

• Luppakorvaisia sarvet kierteiset tai puuttuvat.
• Turkki tuuhea ja pitkä,musta tai punainen
• Runsas maidontuotanto

Kurdien ryhmän vuohet

• Kierteiset sarvet
• Lyhyet korvat osittain riipuvat.
• Turkki ohut ja villainen,yleensä musta mutta angoravuohella valkoinen.
• Maidontuotanto pieni
• Angoravuohesta saadaan angoravillaa

Keski-aasian untuvaryhmän vuohet

• Valkoisia tai harmaita.
• Alusvillasta saadaan mohairia

Kääpiövuohet

• Esiintyvät Afrikassa,Etu-Intiassa,Siperiassa,Tiibetissä ja Arabiassa.
• Usein kierteissarvisia ja luppakorvaisia.
• Turkki lyhyt,tiheä ja tumma,joskus vaaleita täpliä
• Osa hyvin lyhytjalkaisia.

Intian ja muun Etelä- sekä Kaakkois-Aasian vuohet

• "käyräsapelisarvisia",muuten epäyhtenäisiä.
• Väri ja karvan laatu vaihtelee suuresti.

Vuohia ryhmitellään myös koon mukaan jolloin jaotus on seuraava:

• kääpiövuohet (alle 50cm)
• pienet vuohet (50-65cm)
• suuret vuohet (yli 65cm)

Jakopohjana voidaan käyttää myös ruumiinpainoa ja ulkonäköä (ruumiin rakenne ja muoto, korvien pituus, sarvien muoto...).

[muokkaa] Vuohet ja Suomi

Vuohien lukumäärä väheni Suomessa 1970-luvulle asti ja vähimmillään niitä oli ainoastaan noin 2000 kpl.^lähde? Seitsemänkymmentäluvun loppupuolella vuohikanta Suomessa alkoi kuitenkin jälleen kasvaa. Nykyisin Suomessa vuohia on noin 6500, eniten Satakunnassa, Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla.^lähde? Yleensä tiloilla on vain muutama vuohi.

Suomen tärkein vuohirotu on suomenvuohi. Suomenvuohi on kevytrakenteinen ja keskikokoinen. Naaras eli kuttu painaa aikuisena keskimäärin 40 kiloa, koiras eli pukki taas noin 50 kg.

Suomenvuohen karva on tiheää ja pitkää, varsinkin selässä ja reisissä. Väriltään suomenvuohi on valkoinen, harmaan musta tai kirjava. Suomenvuohi voi olla sarvellinen tai sarveton. Yleisimmin Suomenvuohet ovat valkoisia ja sarvekkaita. Suomalainen vuohikanta on pääosin kotimaista, vaikka joitakin sveitsiläisiä vuohia on tuotu maahan. Suomessa vuohen sanotaan olevan köyhän miehen lehmä, sillä se pystyy käyttämään ravinnokseen puiden ja pensaiden lehtiä, oksia ja silmuja paremmin kuin muut kotieläimemme. Se myös tuottaa kokoonsa nähden runsaasti maitoa.

[muokkaa] Ravinto

Vuohi on märehtijä, joten se syö samoja rehuja kuin lehmä ja lammas. Tärkeimmät rehut ovat kuivattu tai säilötty heinä, laidun ja vilja, joita täydennetään valkuais- ja kivennäisrehuilla. Kerput eli kuivatut lehtiniput ovat vuohien herkkua, samoin juurekset, vihannekset ja hedelmät. Kutun ravinnontarve lisääntyy lypsymäärän myötä, samoin kuin lehmällä. Vedentarve vuohella on 4–15 litraa/vuorokausi tuotosvaiheesta riippuen. Merisuolaa tai nuolukivi on oltava aina tarjolla.

Vuohen voi alkukantaisena ja jalostamattomana eläimenä ruokkia myös täysin kotovaraisesti, ilman teollisia rehuja. Silloin eläimen ruokavalio on suunniteltava tarkoin riittävän monipuoliseksi. Siihen voi kuulua heinän ja veden lisäksi erilaiset kotipuutarhan tuotteet, kuten porkkanat, lantut, omenat ja mehunkeitosta ylijäävä "mäski". Havunoksat tarjoavat etenkin talvella tarpeellisia vitamiineja. Nuorten lehtipuiden kuorista vuohet saavat kivennäisiä, jäkälissä on varteenotettava määrä hiilihydraatteja ja hivenaineita. Vuohet syövät mielellään myös sieniä, metsämarjoja ja varpukasveja. Merileväjauhe on luonnollinen tapa täydentää kivennäisten saantia, ruokintakalkkia voi tarjoilla ainakin lypsävälle kutulle.

[muokkaa] Luonne

Vuohi on lähes kaikkiruokainen ja säyseä. Laumassa vuohet ovat kuitenkin hyvin tarkkoja reviiristään. Jos laumaan viedään vieras yksilö, saattavat ne käyttäytyä hyvinkin aggressiivisesti. Vuohi on hyvä kiipeilijä ja perusluonteeltaan utelias.

[muokkaa] Tuotteet

Vuohen tärkein tuote on maito. Maidosta valmistetaan juustoja, joista tutuimpia ovat kutunjuusto ja feta. Juustojen lisäksi maidosta valmistetaan jonkin verran jogurttia ja voita. Vuohenmaito sopii joillekin lehmänmaidolle allergisille.

Suomessa vuohet lypsetään yleensä käsin, mutta suuremmilla vuohitiloilla kutut lypsetään koneilla. Kutut ovat yleensä helposti lypsettäviä. Vuohi tuottaa kokoonsa nähden paljon maitoa. Parhaat kutut lypsävät yli 5 kiloa päivässä ja 1000–1500 kiloa vuodessa.

Etenkin nuoren vuohen liha on hyvää, mutta vuohen merkitys lihantuottajana on vähäisempi kuin muiden kotieläintemme. Vuohen nahkaa voidaan käyttää asusteisiin. Kun sen pitkiä karvoja kehrätään lampaanvillan joukkoon, saadaan lujempaa villalankaa kuin pelkästä lampaanvillasta. Aiemmin pukinkarvoista solmittiin jopa köysiä.

[muokkaa] Vuohen vaiheet

Kutut poikivat ensimmäisen kerran noin vuoden ikäisinä. Kutut synnyttävät keväisin yleensä 1–3 kiliä kerralla.

Poikimista seuraa herutuskausi. Tällöin kutut lypsävät eniten. Herutuskauden jälkeen maidontuotanto tasaantuu ja syksyä kohti vähenee. Syksyllä kutut astutetaan. Kutut voivat lypsää yhdellä poikimisella useamman vuoden, joten kaikkia kuttuja ei astuteta vuosittain. Ennen poikimista on tunnutuskausi, jolloin kuttuja ei lypsetä lainkaan. Erikoisuutena vuohilla on yksilöitä jotka lypsävät yhdellä poikimisella koko loppuikänsä sekä yksilöt, jotka lypsävät vaikka niitä ei ole edes astutettu. Näiden maidontuotanto ei koskaan ole yhtä runsasta kuin herutuskauden kutuilla. Kuttujen tiineysaika on noin 150 pv (~5 kk). Vuohen elinikä on noin 10 vuotta, vanhimmat voivat elää jopa 20 vuotta.

Vuohet on määritelty ikäluokkiensa mukaan seuraavasti:

• Kili on alle 6 kk ikäinen vuohi
• Nuorvuohi on yli 6 kk mutta alle 12 kk ikäinen vuohi
• Vuohi on yli 12 kk ikäinen, ei synnyttänyt naarasvuohi
• Kuttu on synnyttänyt vuohi
• Pukki on yli 12 kk ikäinen urospuolinen vuohi

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Tavoitteena terve ja hyvinvoiva vuohi Maa- ja metsätalousministeriön julkaisu
• Vuohet.net