Vismutti

Wikipedia

Lyijy ← Vismutti → Polonium Sb ↑ Bi ↓ Uup       Koko taulukko
Yleistä
Nimi	Vismutti
Tunnus	Bi
Järjestysluku	83
Luokka	Puolimetallit
Lohko	p-lohko
Ryhmä	15, typpiryhmä
Jakso	6
Tiheys	9,78×103 kg/m3
Kovuus	2,25 (Mohsin asteikko)
Väri	Kiiltävä punertavan valkoinen
Löytövuosi
Atomiominaisuudet
Atomipaino	208,98038 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)	143 pm
Kovalenttisäde	146 pm
Orbitaalirakenne	[Xe] 4f14 5d10 6s2 6p3
Elektroneja elektronikuorilla	2, 8, 18, 32, 18, 5
Hapetusluvut	-III, +III, +V
Kiderakenne	Rombohedraalinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	Kiinteä
Sulamispiste	544,7 K (271,5 °C)
Kiehumispiste	1837 K (1564 °C)
Moolitilavuus	-×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö	151 kJ/mol
Sulamislämpö	11,30 kJ/mol
Äänen nopeus	1790 m/s 293 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus	2,02 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti	0,122 kJ/kg K
Lämmönjohtavuus	(300 K) 7,97 W/(m×K)
Tiedot normaalipaineessa

Vismutti (lat. bisemutum) on metallinen alkuaine, jonka järjestysluku on 83 ja kemiallinen merkki Bi. Sen atomipaino on noin 208,980 u, tiheys 9,78 g/cm³, sulamispiste 271 °C ja kiehumispiste 1564 °C. Vismutilla ei ole pysyviä isotooppeja. Luonnon vismutti (Bi-209) on lievästi radioaktiivinen, ja sen puoliintumisaika on hyvin pitkä, 19 triljoonaa vuotta.

Sisällysluettelo 1 Ominaisuudet 2 Historia 3 Käyttö 4 Esiintyminen luonnossa

[muokkaa] Ominaisuudet

Vismutti on näöltään tinan tapaista, hieman punertavaa metallinkiiltoista suurina lehtinä kiteytyvää metallia, jota voidaan jauhaa. Olomuodoltaan vismutti muistuttaa arseenia ja antimonia, mutta on enemmän metallinluonteinen kuin antimoni. Puhtaana alkuaineena vismutti on melko haurasta. Vismutilla on suuri sähkönvastus ja metalleista elohopean jälkeen alhaisin lämmönjohtavuus. Diamagneettisuus on metalleista vahvin kuten myös Hallin ilmiö.

[muokkaa] Historia

Vismutin (saks. Weissmuth = valkoinen massa, myöhemmin Wismuth) olemassaolo tunnettiin jo keskiajalla, muttei osattu tehdä eroa lyijyyn ja tinaan, joita se muistuttaa. 1500-luvun alussa saksalainen lääkäri ja mineralogi Georgius Agricola kirjoitti, että vismutti tunnetaan Saksassa, ja hän väitti sen olevan eri metalli. Vuonna 1753 Claude Geoffroy nuorempi osoitti lopullisesti, että vismutti on eri ainetta kuin lyijy, ja kuvasi sen ominaisuuksia.

[muokkaa] Käyttö

Vismuttia käytetään helposti sulavissa metalliseoksissa ja magneeteissa sekä vismuttiyhdisteitä kosmetiikassa ja lääketieteessä, mm. ulostuslääkkeenä (ripulin hoidossa). Lähes yhtä painavana ja vähemmän haitallisena aineena kuin lyijy vismuttia käytetään korvaamaan lyijyä kalastuskoukuissa ja -painoissa.

Vismuttia käytetään myös useissa ripulilääkkeissä, koska se tuhoaa vatsan bakteereja. Suomessa aineen ominaisuuksia on hyödynnetty esimerkiksi kuppataudin hoidossa. Vismuttia tarvitaan myös kynsilakan ja huulipunan helmeilyyn, joissa sitä on vismuttikloridina. Sitä käytään myös haulikonpanoksissa korvaavana haulina vesilinnunpyynnissä.

[muokkaa] Esiintyminen luonnossa

Vismuttia esiintyy luonnossa osittain vapaana, tärkein vismuttimalmi on vismuttihohde eli vismutiniitti Bi₂S₃. Toinen merkittävä malmi on vismiitti Bi₂O₃, usein vismuttiokran nimellä tunnettuna karbonaattiseoksena.