Venäjän hallitsijat

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Venäjän valtion juuret juontuvat viikinkiajalla syntyneestä Kiovan valtakunnasta. Keskiajalla venäläisten hallitsijoita kutsuttiin ruhtinaiksi ja suuriruhtinaiksi. 1400-luvulla tuli käyttöön tsaarin arvonimi. Tsaari johtuu sanana latinan termistä Caesar. Venäjän hallitsijalle arvonimi otettiin Bysantista, sen jälkeen kun Venäjä julistautui "kolmanneksi Roomaksi" ja Itä-Rooman perinteen jatkajaksi.

Terminä tsaari jäi slaavilaisen kulttuuripiirin sanaksi, kun taas saksalainen kielialue käytti suomen kielen "Keisari"-termiin johtanutta "Kaiser"-muunnosta, ja muissa euroopan kielissä latinan kantasanasta "Imperator" johdettua sanaa.

Pietari I laajennettua ja länsimaistettua Venäjää 1700-luvun alussa Venäjä julistettiin suurvallaksi ja keisarikunnan hallitsija Pietari Suuri Isänmaan Isäksi ja Koko Venäjänmaan Keisariksi "(Vserossijski Imperator)". Arvonimi "Tsaari" säilyi ennallaan, mutta ei Venäjän vaan lukuisten muiden alueiden tsaarina. Näitä olivat mm. Kasanin Tsaari, Astrakanin Tsaari, Siperian Tsaari, Taurian Kersoneson Tsaari muiden arvonimien ohessa. Matti Klingen mukaan Venäjän imperiumin keisari oli Suomen suuriruhtinaskunnan hallitsija nimenomaan keisarin arvonimellä, kun taas venäläisille hän oli ja on edelleen puhekielessä tsaari.

Venäjän hallitsijoista onkin syytä puhua Venäjän keisarina Pietari Suuren jälkeen Nikolai II:n saakka, koska juuri Pietari liitti Venäjän länsimaisuuteen ja eurooppalaiseen kulttuuriperintöön luomalla virka-asteikon tabel o rangah ja Ruotsin mallista mukaillun aluehallinnon ja jos ei nimenomaan käsitellä asiaa venäläisen rahvaan näkökulmasta, jolloin "keisari" ja "tsaari"-termin välillä ei ole käytännössä eroa. Suomessa Venäjän tsaari hallitsi Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan perustuslaillisten rajoitteiden puitteissa, minkä vuoksi hänestä Suomessa käytettiin myös Suomen suuriruhtinas korostamaan Suomen autonomiaa sekä Venäjän yleisen lain ja toisaalta Suomen suuriruhtinaskunnan autonomian välillä. Venäjä muuttui tasavallan kaltaiseksi, kun Nikolai II:n veli kieltäytyi vastaanottamasta samaansa tsaarinvaltaa vastaan ja vallan siirtyessä Venäjän väliaikaiselle hallitukselle, joka hallitsi tsaarin valtuuksin, mutta kuitenkin parlamentaarisessa hengessä. Venäjän välikainen hallitus muuttui diktatuurin kaltaiseksi elokuussa 1917, kun monet ministerit erosivat siitä ja pääministeri Kerenski alkoi hallita diktatorisesti. 7. marraskuuta 1917 vallan kaapanneiden bolševikkien kansankomissaarien neuvosto hallitsi periaatteessa sosialististen valtio-oppien mukaan, missä ei ole hallitsijaa, vaan valtio on periaatteessa tasavalta, käytännössä kuitenkin yksipuoluejärjestelmä.

Sosialistisen teorian mukaan kansanedustuslaitos, myös yhden puolueen piiristä valittu, edustaa kansanvaltaa, jolloin valtiopäivälaitoksesta riippumaton korkean toimeenpanovallan haltija, presidentti, ei ole mahdollinen eikä presidenttiä valtioelimenä tarvita tuomaan jatkuvuutta parlamentaariselle epäjatkuvuudelle eikä takaamaan toimeenpanovallan eheyttä. Tämän vuoksi sosialistisissa valtioissa valtiopäivälaitoksen tai liittovaltion kyseessä ollessa kaksikamarisen valtiopäivälaitoksen äänestäjiä valtiopäivämiesten tuella edustava puhemies on valtionpäämies.

Kuitenkin sosialistisissa yksipuoluejärjestelmissä kommunistisen puolueen asema oli johtava valtiossa, jopa perustuslain mukaan, jolloin toimeenpanovallan kannalta tärkein, lähinnä läntisten tasavaltojen tai liittotasavaltojen presidenttiä vastaava henkilö oli kommunistisen puolueen pääsihteeri.

Neuvostovallan ajan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteereihin viitattiin usein Neuvostoliiton johtajina, joka ei aina ollut valtion virallinen päämies. Valtionpäämiehenä toimineiden korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajien (puhemiesten) valtuudet olivat kommunistisen puolueen pääsihteerin oikeuksia huomattavasti pienemmät, eikä hänellä ollut juuri poliittista valtaa. Vasta 1989 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen rakoillessa perestroikan aiheuttaman poliittisen vapauden vuoksi muodostettiin Neuvostoliiton presidentin virka, jolloin kommunistisen puolueen pääsihteerin ja Neuvostoliiton korkeimman toimeenpanovallan haltijan tehtävät yhdistyivät. Valtiojohto olisi ollut näin mahdollinen, vaikkei valtionpäämiehenä olisi ollutkaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri, jolloin valtiosta tuli toimeenpanovallan osalta puolueesta tai mahdollisesti puolueista riippumaton.

Venäjän itsenäistyttyä Neuvostoliitosta vuonna 1991 valtionpäämiehistä alettiin käyttää nimeä Venäjän liittovaltion presidentti. Nykyinen Venäjän presidentti on Dmitri Medvedev.

Sisällysluettelo 1 Venäjän hallitsijat 1.1 Kiovan ruhtinaat ja suuriruhtinaat 1.2 Vladimirin ruhtinaat ja suuriruhtinaat 1.3 Moskovan ruhtinaat ja suuriruhtinaat 1.4 Venäjän tsaarit 1.5 Venäjän keisarit 1.6 Venäjän väliaikaisen hallituksen pääministerit 1.7 Neuvostoliiton johtajat 1.8 Neuvostoliiton presidentti 1.9 Venäjän presidentit

[muokkaa] Venäjän hallitsijat

[muokkaa] Kiovan ruhtinaat ja suuriruhtinaat

• Oleg Viisas (882–912)
• Igor (912–945)
• Olga (945–962)
• Svjatoslav (962–972)
• Jaropolk (972–980)
• Vladimir I (980–1015)
• Svjatopolk I (1015–1019)
• Jaroslav I Viisas (1019–1054)
• Izjaslav (1054–1073, 1076–1078)
• Svjatoslav II (1073–1076)
• Vsevolod (1078–1093)
• Svjatopolk II (1093–1113)
• Vladimir Monomah (1113–1125)
• Mstislav (1125–1132)
• Jaropolk II (1132–1139)
• Vjatšeslav I (1139, 1151–1154)
• Vsevolod II (1139–1146)
• Igor II (1146)
• Izjaslav II (1146–1154)
• Yrjö I (1149–1151, 1155–1157)
• Rostislav (1154–1167)
• Izjaslav III (1155–1162)
• Mstislav II (1167–1169)
• Gleb I (1169, 1170–1171)
• Vladimir II Mstislavitš (1171)
• Mikael I (1171)
• Roman I (1171–1173, 1175–1177)
• Vsevolod III (1173)
• Rurik (1173, 1180-1182, 1194-1202, 1203-1205, 1206, 1207-1210)
• Jaroslav II, (1174–1175, 1180)
• Svjatoslav III (1173, 1176–1180, 1181–1194)
• Ingvar I (1202, 1214)
• Roman II (1203-1205)
• Rostislav II (1204–1206)
• Vsevolod IV (1206–1212)
• Mstislav III (1214–1223)
• Vladimir III (1223–1235)
• Izjaslav IV (1235–1236)
• Jaroslav III (1236–1238, 1246)
• Mikael II (1238–1239, 1241–1246)
• Rostislav III (1239)
• Daniel I (1239–1240)

[muokkaa] Vladimirin ruhtinaat ja suuriruhtinaat

• Andrei I (1168–1175)
• Mikael I (1175–1176)
• Vsevolod III (1176–1212)
• Juri II (1212–1216 ja 1218–1238)
• Konstantin I (1216–1218)
• Jaroslav II (1238–1246)
• Svjatoslav III (1246–1249)
• Andrei II (1249–1252)
• Aleksanteri Nevski (1252–1263)
• Jaroslav III (1263–1271)
• Vasili Jaroslavitš (1272–1277)
• Dimitri Aleksandrovitš (1277–1294)
• Andrei III (1294–1304)
• Mihail Jaroslavitš (1304–1318)

[muokkaa] Moskovan ruhtinaat ja suuriruhtinaat

• Daniel (1283–1303)
• Juri (1303–1325)
• Iivana I (1325–1341)
• Semjon (1341–1353)
• Iivana II (1353–1359)
• Dimitri (1359–1389)
• Vasili I (1389–1425)
• Vasili II (1425–1462)
• Iivana III (Iivana Suuri) (1462–1505) – ensimmäinen koko Venäjän hallitsija – ensimmäinen Tsaari – nai Bysantin viimeisen keisarin veljentyttären
• Vasili III (1505–1533)

[muokkaa] Venäjän tsaarit

• Iivana IV "Julma" (1533–1584)
• Fjodor I (1584–1598)
• Boris Godunov (1598–1605)
• Fjodor II (1605)
• Dimitri II (1605–1606)
• Vasili IV (1606–1610)
• Ladislaus IV Puolalainen (1610–1613, 1634 lopetti virallisesti vaatimuksensa kruunuun)
• Mihail I (1613–1645) – ensimmäinen Romanovin suvusta.
• Aleksei I (1645–1676)
• Fjodor III (1676–1682)
• Iivana V (1682–1696) (Pietari Suuren kanssahallitsija)

[muokkaa] Venäjän keisarit

• Pietari Suuri (1682–1725)
• Katariina I (1725–1727)
• Pietari II (1727–1730)
• Anna (1730–1740)
• Iivana VI (1740–1741)
• Elisabet (1741–1762)
• Pietari III (1762)
• Katariina II Suuri (1762–1796)
• Paavali (1796–1801)
• Aleksanteri I (1801–1825)
• Nikolai I (1825–1855)
• Aleksanteri II (1855–1881) – lakkautti maaorjuuden
• Aleksanteri III (1881–1894)
• Nikolai II (1894–1917), luopui kruunusta, jonka jätti veljelleen Mikael Aleksandrovitšille (1917, joka ei ottanut tehtävää vastaan, vaan luovutti sen Venäjän väliaikaiselle hallitukselle)

[muokkaa] Venäjän väliaikaisen hallituksen pääministerit

Venäjän keisarin valtaa käyttävän Venäjän väliaikaisen hallituksen pääministerit

• Georgi Lvov (23. maaliskuuta – 21. heinäkuuta 1917)
• Aleksandr Kerenski (21. heinäkuuta – 8. marraskuuta 1917)

[muokkaa] Neuvostoliiton johtajat

Leninin virallinen asema oli kansankomissaarien neuvoston puhemies (pääministeri) vuodesta 1917.

Vuonna 1922 perustetun Neuvostoliiton virallinen valtionpäämies oli korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja eli neuvostoparlamentin puhemies. Neuvostoliiton merkittävin asema oli kommunistisen puolueen pääsihteeri, jonka ensimmäinen haltija oli Stalin vuodesta 1922.

Vasta Neuvostoliiton kommunistisen puolueen rakoillessa Gorbatšovin aikana perustettiin varsinainen valtiollinen neuvostoparlamentista tai Neuvostoliiton kommunistisesta puolueesta suoraan riippumaton toimeenpanovaltaa edustava presidentin virka.

Venäjän neuvostotasavallalla oli omat hallintoelimensä yleisliittolaisten lisäksi.

• Vladimir Lenin (1917–1924)
• Josif Stalin (1924–1953)
• Georgi Malenkov (1953–1955)
• Nikita Hruštšov (1955–1964)
• Leonid Brežnev (1964–1982)
• Juri Andropov (1982–1984)
• Konstantin Tšernenko (1984–1985)
• Mihail Gorbatšov (1985–1991)

[muokkaa] Neuvostoliiton presidentti

• Mihail Gorbatšov (1989–1991)

[muokkaa] Venäjän presidentit

• Boris Jeltsin (1991–1999)
• Vladimir Putin (1999–2008)
• Dmitri Medvedev (2008–)