Uskonnon opetus

Wikipedia

Uskonto on koulun oppiaine Euroopan maista Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Islannissa, Saksassa, Itävallassa, Hollannissa, Belgiassa, Ranskassa, Englannissa, Walesissa, Skotlannissa, Italiassa ja Kreikkassa.^[1] Uskonnon opetuksesta käytetään myös termiä uskontokasvatus. Yksi merkittävä teema eurooppalaisessa uskonnonopetuksessa on kulttuurienvälisen, rauhanomaisen kanssakäymisen edistäminen.^[2]

[muokkaa] Uskonnon opetus Suomessa

Suomessa Opetushallitus on määrännyt peruskoulun kaikkien uskontokuntasidonnaisten ryhmien uskonnon opiskelun tavoitteeksi monipuolisen uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen saavuttamisen.^[3] Uskonnon opetus aloitetaan monissa paikoissa jo päiväkoti-iässä. Se jatkuu myöhemmin uskontotunneilla koko peruskoulun ajan. Pakollista se ei kuitenkaan ole vaan valittavana on elämänkatsomustieto. Uskonnon opetuksen monipuolisiin tavoitteisiin sisältyy omaan uskontoon ja sen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin perehtymistä.^[4]

Perusopetus- ja lukiolaeissa käsite "tunnustuksellinen uskonnonopetus" korvattiin vuonna 2003 käsitteellä "oman uskonnon opetus". Uudistetun lain mukaan oppilaiden enemmistön mukaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas osallistuu enemmistön uskonnonopetukseen vain, jos hän ilmoittautuu siihen erikseen.^[5]

[muokkaa] Uskontokasvatus ja indoktrinaatio

Richard Dawkinsin mukaan lapsi ei synny ”kristityksi” tai ”hinduksi”, vaan hänet indoktrinoidaan uskontoon. Dosentti Jyri Komulaisen mukaan myös uskontokasvatus voi tapahtua indoktrinoivin menetelmin, kuten mikä tahansa kasvatus, joka ei salli oikeaksi koettujen arvojen kyseenalaistamista.^[6]