Telluuri (lat. tellurium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki Te, järjestysluku 52 ja CAS-numero 13494-80-9. Se näyttää tinalta ja muistuttaa kemiallisilta ominaisuuksiltaan seleeniä ja rikkiä. Sitä käytetään pääasiassa metalliseoksissa ja puolijohteissa. Luonnossa telluuri on suhteellisen harvinainen.

[muokkaa] Ominaisuudet

Kiteisenä telluuri on hopeanvalkoista ja paljaassa muodossaan metallinhohtoista. Se on haurasta ja helposti murenevaa.

[muokkaa] Historia

Telluurin löysi vuonna 1782 unkarilainen Franz-Joseph Müller von Reichenstein Transilvaniassa. Vuonna 1798 Martin Heinrich Klaproth, joka oli aikaisemmin eristänyt sitä, nimesi sen latinan sanan Tellus ("Maa") mukaan.

1960-luvulla telluurin käyttö lisääntyi termoelektrisissä sovellutuksissa ja terästeollisuudessa, josta tuli sen pääasiallinen käyttökohde.

[muokkaa] Esiintyminen

Telluuria löytyy joskus puhtaana, mutta useimmin se esiintyy kullan telluridina (kalaveriitti) ja muiden metallien joukossa. Sen pääasiallinen lähde on raakakuparin elektrolyyttisessä puhdistuksessa anodiliejuun kertyvä telluuri.

[muokkaa] Isotoopit

Telluurista tunnetaan 30 isotooppia, atomipainoltaan 108–137 g/mol. Luonnossa esiintyvä telluuri koostuu seuraavista kahdeksasta isotoopista:

Merkittävät isotoopit
iso	osuus luonnossa	puoliintumis- aika	hajoamis- prosessi	puoliintumisenergia (MeV)	loppu- tuote
¹²⁰Te	0,096%	Te on vakaa 68 neutronilla
¹²²Te	2,603%	Te on vakaa 70 neutronilla
¹²³Te	0,908%	>1 × 10¹³ a	ε	0,051	¹²³Sb
¹²⁴Te	4,816%	Te on vakaa 72 neutronilla
^125Te	7,139%	Te on vakaa 73 neutronilla
¹²⁶Te	18,952%	Te on vakaa 74 neutronilla
¹²⁸Te	31,687%	2,2×10²⁴ a	Beta^-	0,867	¹²⁸Xe
¹³⁰Te	33,799%	7,9×10²⁰ a	Beta^-	2,528	¹³⁰Xe

[muokkaa] Käyttö

Telluuria käytetään enimmäkseen seoksissa muiden metallien kanssa. Telluuria lisätään lyijyyn parantamaan sen vahvuutta, kestävyyttä, ja vähentämään sen syöpymisalttiutta rikkihapolle. Kupariin seostetaan telluuria lastuamisominaisuuksien parantamiseksi; rakenteeseen erkautuvat telluurioksidierkaumat katkaisevat työstölastut ja voitelevat terää. Tellurobismutiitille (Bi₂Te₃) on löydetty käyttöä termoelektrisissä laitteissa.

Telluuria käytetään myös nalleissa, ja sille on mahdollisesti käyttöä kadmiumtelluridina (CdTe) aurinkopaneeleissa. Osa aurinkokennojen parhaista hyötysuhteista on saavutettu tätä materiaalia käyttämällä, mutta tälle sovellukselle ei ole vielä löytynyt tarpeeksi kysyntää. Kun osa CdTe:n kadmiumista korvataan sinkillä, muodostuu kadmiumsinkkitelluridia (CdZnTe), jota käytetään elektronisissa röntgensäteiden ilmaisijoissa.

Telluurin, kadmiumin ja elohopean muodostama metalliseos, elohopeakadmiumtelluridi (HgCdTe), on infapunavalolle herkkä puolijohdemateriaali.

[muokkaa] Huomioitavaa ja varoitukset

Jo 0,01 mg/m³ tai jopa pienempi määrä ilmassa saa hengityksen haisemaan valkosipulimaisesti.
Telluuria ja telluuriyhdisteitä tulee pitää myrkyllisinä ja käsitellä varoen.
Pienikin määrä telluuria huoneilmassa aiheuttaa hyvin pahanhajuisen hengityksen.