Sopimus Euroopan perustuslaista

Wikipedia

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Sopimus Euroopan perustuslaista (engl. Treaty establishing a Constitution for Europe, ransk. Traité établissant une Constitution pour l'Europe) oli Euroopan unionin perustuslailliseksi sopimukseksi tarkoitettu sopimus, joka olisi lakkauttanut Euroopan unionin jäsenvaltioiden kesken vallitsevat kansainväliset valtiosopimukset (Euroopan unionin perussopimukset) ja korvannut ne liittovaltion perustuslain kaltaisella perustuslailla kuitenkaan täysin muuttamatta Euroopan unionin valtioliittoluonnetta täydelliseksi liittovaltioksi. Nimestään huolimatta perustuslakisopimus olisi koskenut vain Euroopan unionin jäsenmaita eikä Eurooppaa.

Ehdotus perustuslakisopimukseksi valmisteltiin Ranskan entisen presidentin, Valéry Giscard d'Estaingin, puheenjohtamassa EU-konventissa eli valmistelukunnassa. Tämä hallitustenvälinen konferenssi pääsi 18.6.2004 sopuun luonnoksesta Euroopan perustuslaiksi ja virallinen allekirjoitusseremonia pidettiin Roomassa 29.10.2004.

EU:n perustuslain ratifioiminen kuitenkin epäonnistui, sillä Ranska ja Alankomaat hylkäsivät sopimuksen kansanäänestyksissään kesäkuussa 2005. Aikaisimmillaan perustuslaki olisi voinut tulla voimaan marraskuussa 2006.

23. kesäkuuta 2007 Eurooppa-neuvosto sopi uuden hallitustenvälisen konferenssin käynnistämisestä. Se tulee sopimaan yksityiskohdista, joilla osa perustuslakisopimuksen uudistuksista saatetaan voimaan muuttamalla voimassa olevia sopimuksia. Tämä uusi perussopimus unionin toiminnasta on tarkoitus saada voimaan vuonna 2009.

Sisällysluettelo 1 Perustuslakisopimuksen kaksoisluonne 2 Uusi EU on oikeushenkilö 3 Kansanäänestyksiä ja ratifiointeja 3.1 Ranskan kansanäänestys 3.1.1 Linkit 3.2 Hollannin kansanäänestys 3.2.1 Linkit 3.3 Luxemburgin kansanäänestys 3.4 Britannian kansanäänestys 3.4.1 Linkit 3.5 Muut kansanäänestykset 4 Nykyisten sopimusten voimaan jääminen 5 Tilanne Ranskan kansanäänestyksen jälkeen 5.1 Irlannin perustuslakilisäys (amendment) 5.2 Ratifioimis- ja kansanäänestystilanne maittain 5.2.1 Ei päätöstä 6 Perustuslakisopimus Suomessa 6.1 Kansanäänestyslakialoite 6.1.1 Eduskunta 6.1.2 Kansalaisjärjestöt 6.1.3 Perustuslakisopimuksen ja kansanäänestyksen kannatus Suomessa 6.2 Ministereiden kantoja ratifiointiin 6.3 Eduskuntakäsittely 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Perustuslakisopimuksen kaksoisluonne

Perustuslakisopimuksen nimen alkuosa "perustuslaki" viittaa liittovaltion eli federaation perustuslakiin, kun taas "sopimus" viittaa valtioliiton eli konfederaation jäsenten väliseen kansainväliseen valtiosopimukseen, mistä ilmenee perustuslakisopimuksella perustettavaksi tarkoitetun Euroopan unionin kaksoisluonne.

Näin ollen sopimuksen nimi ei viittaa liittovaltion, federaation, perustuslakiin, vaan valtioliiton, konfederaation, jäsenvaltioiden keskeiseen kansainväliseen valtiosopimukseen siitä, että vain osa niiden suvereniteettiin kuuluvasta päätösvallasta siirretään Euroopan unionin yksinomaisen toimivallan federalistiseen piiriin. Tämä kuitenkin luo perustaa integraatiokehityksen syventämiselle ja samalla nykyistä pidemmälle menevään liittovaltiokehityksen.

Käsitteet valtioliitto (konfederaatio) tai liittovaltio (federaatio) eivät ole merkitykseltään yksiselitteisiä, vaan kumpaankin valtiomuotoon sisältyy runsaasti eroavaisuuksia, esimerkiksi Yhdysvalloissa 1787 säädetty perustuslaki on federalistinen, mutta varsinaisesti Yhdysvallat yhtenäistyi liittovaltioksi vasta sisällissodan jälkeen, kun liittovaltio miehitti sisällissodan hävinneen valtioliiton osavaltioita vuosia sodan jälkeen voimaan saattaen oman järjestyksensä. Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen on käyttänyt konfederaatiosta suomeksi popularisoitua nimitystä "hajautettu liittovaltio".

Nykyinen Euroopan unioni ei ole Maastrichtin sopimuksen ja sitä täydentävien sopimusten perusteella liittovaltio eikä oikeushenkilö, vaan ainoastaan edeltäjiensä EEC:n ja EC:n (EY:n) tapaan jäsenvaltioidensa keskinäisillä kansainvälisillä sopimuksilla muodostettu valtioliitto, konfederaatio, missä jäsenvaltioiden suvereniteettiin liittyvää valtaa siirretään erillisillä sopimuksilla Euroopan unionin päätöksentekovallan piiriin.

Euroopan unionin perussopimuksiksi katsotaan Pariisin sopimus 1951, EEC:n perustanut Rooman sopimus 1957, yhtenäisyysasiakirja 1986, Sopimus Euroopan unionista eli Maastrichtin sopimus 1992, Amsterdamin sopimus 1997, Nizzan sopimus 2001 ja vielä rafitioimaton ehdotus perustuslakisopimukseksi 2004.

Nykyistä Euroopan unionia ei kuitenkaan pidetä puhtaana valtioliittona, konfederaationa, koska päätöksentekojärjestelmänsä ja tavoitteidensa vuoksi se on "ainutlaatuinen", sui generis, millaista ei ole aikaisemmin ollut olemassa.

[muokkaa] Uusi EU on oikeushenkilö

Toteutuessaan perustuslakisopimusehdotus loisi uuden Euroopan unionin oikeushenkilöksi, mitä EEC tai Maastrichtin sopimuksen jälkeinenkään Euroopan unioni ei ole ja samalla vahvistaisi Euroopan unionin perustuslakisopimuksen lopullisesti 25 Euroopan unionin jäsenvaltion perustuslaille ensisijaiseksi normiksi (lakihierarkia), mikä tarjoaa mahdollisuuden liittovaltiokehityksen jatkumiseen.

[muokkaa] Kansanäänestyksiä ja ratifiointeja

Useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa ratifiointi tapahtuu parlamentin päätöksellä, mutta joissain Euroopan unionin jäsenvaltioista järjestetään asiasta neuvoa-antava tai sitova kansanäänestys. Neuvoa-antavat kansanäänestyksetkin ovat käytännössä sitovia, sillä hallitukset ovat sitoutuneet noudattamaan kansanäänestyksen tulosta. Kansanäänestys sinänsä on valtiosääntöjen määrittämän kansanedustuslaitoksen korvaava päätöksentekomuoto.

Saksassa liittotasavallan valtiopäivälaitoksen ylähuone hyväksyi EU:n perustuslakisopimuksen perjantaina 27.5.2005, mitä Ranskan presidentti Jacques Chirac piti kannustuksena ranskalaisille äänestämään EU:n perustuslakisopimuksen puolesta sunnuntaina 29.6.2005 järjestetyssä kansanäänestyksessä. Saksassa perustuslain mukaan kansanäänestykset ovat kiellettyjä, koska kansallissosialistisesta historiasta johtuen sitä pidetään diktaattorien keinona päästä valtaan ohi kansanedustuslaitoksen.

Ensimmäisenä Euroopan unionin 27 jäsenvaltiosta ratifioi perustuslakisopimuksen Liettuan parlamentti äänin 84–4 kolmen kansanedustajan pidättäytyessä marraskuussa 2004. Toisena sopimuksen ratifioi Unkarin parlamentti äänin 304–9 joulukuussa 2004. Italiassa puolestaan valtiopäivälaitoksen alahuone ratifioi perustuslakisopimuksen äänin 216–16 7.4.2005.

[muokkaa] Ranskan kansanäänestys

Ranskan perustuslakikansanäänestyksessä perustuslain vastustajat, Musta Lammas -koalitio, voitti äänestyksen 54,68 %:lla 45,32 %:ia vastaan äänestysprosentin noustessa 69,34 %:iin, minkä arveltiin johtavan Ranskan pääministerin eroon sekä vaatimuksiin Ranskan presidentin Jacques Chiracin erosta. Ranskan pääministeri Jean-Pierre Raffarin esitti eronpyyntönsä, minkä jälkeen uudeksi pääministeriksi nimitettiin 31.5.2005 Dominique de Villepinin.

Ranskassa ei aiota järjestää uutta kansanäänestystä lähiaikoina, koska tulos voisi olla samanlainen. Toisaalta kesken kansanäänestys- ja ratifioimisprosessien ei Ranskaa varten haluta neuvotella uudelleen perustuslakisopimuksen sisältöä, koska tällöin eivät joulukuussa 2004 hyväksyttyä perustuslakisopimuksen nykyistä versio ei todennäköisesti kelpaisi monille toistaiseksi sopimusta ratifioimatta jättäneille maille, mikäli tällainen mahdollisuus tarjottaisiin.

Ranskan presidentti Chirac ehdotti 24 muulle valtionpäämiehelle, että 16.6.–17.6.2005 järjestettävässä huippukokouksessa tilanteen uudelleen arvioimista. Tšekin pääministeri Jiří Paroubek puolestaan arvioi, että prosessia on jatkettava, mutta mahdollisesti myöhennetyllä aikataululla.

Myönteisiä kannanottoja Ranskan kansanäänestystuloksesta ovat esittäneet mm. MEP Paavo Väyrynen, MEP Esko Seppänen ja kansanedustaja Timo Soini. Vaalitulosta pahoittelivat mm. ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja sekä ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöministeri Paula Lehtomäki samoin kuin tutkija Teija Tiilikainen ja Jean Monnet-professori Esko Antola.

[muokkaa] Linkit

Resultats du Referendum du Mai 29 2005

[muokkaa] Hollannin kansanäänestys

Hollannissa järjestettiin kansanäänestys keskiviikkona 1.6.2005. Hollannin hallituspuolueet ja pääoppositiopuolueet kannattivat perustuslakisopimuksen hyväksymistä, mutta Socialistische Partij (Sosialistipuolue), Lijst Pim Fortuyn (edesmenneen Pim Fortuynin lista), Groep Wilders, Staatkundig Gereformeerde Partij (Poliittisesti reformoitu puolue) ja ChristenUnie (Kristillinen unioni) olivat sopimusta vastaan. Sosialistipuolue on vasemmistopuolue, Pim Fortuynin lista ja Groep Wilders kuuluvat siirtolaiskriittiseen oikeistoon ja Kristillinen unioni on perinteinen kristillisdemokraattinen puolue.

Huolimatta siitä, että selvästi perustuslakisopimusta vastustavat puolueet ovat pieniä puolueita niin mielipidetiedustelujen mukaan Hollannissa perustuslakisopimuksen vastustajat olivat johdossa ennen vaaleja: 58 % – 42 %.

1.6.2005 vaalihuoneistojen sulkeuduttua kello 21 Hollannin aikaan ovensuukyselyiden ennakkotiedot kertovat, että perustuslakisopimusta olisi vastustanut 63 % hollantilaisista vain 37 %:n kannattaessa ja äänestysprosentin jäädessä 62 %:iin, mikä on puolet korkeampi kuin edellisissä europarlamenttivaaleissa.

Hollannin kansanäänestyksen jälkeen Tšekin Suomessa vierailulla käynyt presidentti Václav Klaus totesi 2.6.2005, ettei EU tarvitse toimiakseen perustuslakia.

[muokkaa] Linkit

• Socialistische Partij en
• Lijst Pim Fortuyn nl
• Groep Wilders nl
• Staatkundig Gereformeerde Partij nl
• rtl nieuws nl
• rfl nieuws: De nieuwe Europese grondwet nl

Joissain pääasiassa hollanninkielisissä linkeissä on myös englanninkielistä aineistoa. Voimakkaasti kansallisesti suuntautuneilla puolueilla ei ole runsaasti englanninkielistä materiaalia.

[muokkaa] Luxemburgin kansanäänestys

Luxemburgissa järjestettiin kansanäänestys 10.7.2005 ja sopimus hyväksyttiin 56,5 %. Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker ilmoitti eroavansa, mikäli kansanäänestyksessä tulee EU:n perustuslakisopimukselle kielteinen tulos.

Luxemburgin parlamentti hyväksyi ensimmäisessä parlamenttikäsittelyssä Euroopan unionin perustuslakisopimuksen 28.6.2005 äänin 55–0–5. Äänestyksestä pidättäytyi olemalla pois ADR-liikkeen viisi edustajaa.

Kesäkuussa 2005 järjestetyn mielipidetiedustelun perusteella mahdollisten "ei"-äänestäjien määrä olisi noussut lokakuusta 2004 24 %:sta 45 %:iin.

[muokkaa] Britannian kansanäänestys

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Britanniassa kansanäänestys järjestetään vasta 2006, minkä lopputulokseen Britannin hallituksen ulkoministeri Jack Straw ilmoitti sitouduttavan Ranskan kansanäänestystä kommentoidessaan. 31.5.2005 The Daily Telepgraph ilmoitti nimettömään hallituslähteeseen vedoten, että Britannian hallitus aikoo vedota alahuoneen jäseniin, jotta nämä luopuisivat kansanäänestyksen järjestämisestä. 1.6.2005 järjestettävän Hollannin kansanäänestyksen tuloksesta on muotoutumassa Ranskan kansanäänestyksen tulosta kielteisempi perustuslakisopimukselle. Myös brittien uskotaan äänestävän mahdollisesti kesäksi 2006 järjestettäväksi aiotussa kansanäänestyksessä perustuslakisopimusta vastaan.

Britanniaa pidetään Ranskan tapaan merkittävänä EU-jäsenvaltiona, minkä kanta on ratkaiseva perustuslakisopimuksen onnistumisen kannalta. Lähinnä pienten jäsenvaltioiden hylkäämisen varalle perustuslakisopimukseen varattiin pykälä, minkä mukaan kahden vuoden kuluessa asiasta neuvotellaan kyseisen maan kanssa.

EU:n kanssa suhteensa ETA-järjestelyin ovat järjestäneet EFTA-maat Islanti, Norja ja Liechtenstein. Sveitsi, missä ETA-sopimus hylättiin kansanäänestyksellä, on solminut unionin kanssa erillissopimuksen. Myös Sveitsi on EFTA-maa.

Euroopan unionin komission puheenjohtaja Barroso on ilmoittanut, ettei komissiolla ole vaihtoehtoista suunnitelmaa EU:n perustuslakisopimuksen hyväksyvien ja hyväksymättä jättävien maiden välisten suhteiden järjestämiseksi ratifioimisten jälkeen.

Nykyinen EU jää voimaan nykyisin jäsenvaltioiden keskeisin kansainvälisin valtiosopimuksin, mikäli yksikin 25 jäsenvaltiosta hylkää sopimuksen. Kansanäänestykset ja ratifioimatta jättämiset ovat myös tapa osoittaa jatkoneuvotteluja varten, miten lähellä kyseinen jäsenvaltio on "EU:n kovaa ydintä". Tällä uskotaan olevan mahdollisuus hankkia arvovallan avulla vaikutusvaltaa jatkoneuvotteluihin.

[muokkaa] Linkit

Daily Telepgraph - rekisteröitävä

[muokkaa] Muut kansanäänestykset

Irlannissa Bertie Ahernin hallitus pyrkii parlamentin saamaan lisäämään vuoden 1937 perustuslakiin säännös perustuslakikansanäänestyksestä sitovasti siten, että hallitus voi ratifioida perustuslakisopimuksen suoraan ilman parlamenttia perustuslain lisäyksen antamin valtuuksin.

[muokkaa] Nykyisten sopimusten voimaan jääminen

Mikäli yksikin 25 Euroopan unionin jäsenvaltiosta ei hyväksi oikeushenkilöksi perustettavan Euroopan unionin perustuslakisopimusta sen sisältämä määräys nykyisen Euroopan unionin jäsenvaltioiden keskeisten kansainvälisten valtiosopimusten lakkaaminen ei toteudu, vaan nykyisen Euroopan unionin sopimukset jäävät voimaan kaikkien valtioiden kesken. Tähän riittää jo Ranskan hylkäävä päätös, mutta kansanäänestyksiä käydään loppuun samoin kuin jotkut Euroopan unionin jäsenvaltiot hyväksyvät perustuslakisopimuksia tästä huolimatta valmistautuakseen prosessin epäonnistumisesta seuraaviin poliittisiin keskusteluihin ja tilannearvioon Euroopan unionin tulevaisuuden päämääristä.

[muokkaa] Tilanne Ranskan kansanäänestyksen jälkeen

[muokkaa] Irlannin perustuslakilisäys (amendment)

Irlannissa pyritään kansanäänestyksestä vuoden 1937 perustuslain lisäyksellä tekemään sitova kansanäänestys, varsinainen referendum, siten, ettei parlamentin ratifiointia kansanäänestyksen jälkeen enää tarvita, vaan hallitus voi ratifioida sopimuksen suoraan kansanäänestyksen tuloksen perusteella perustuslain lisäyksen mukaisesti.

[muokkaa] Ratifioimis- ja kansanäänestystilanne maittain

1. Liettua, parlamentti ratifioinut 84–4–3 11.112004
2. Unkari, parlamentti ratifioinut 304–9 20.12.2004
3. Slovenia, parlamentti ratifioinut 1.2.2005
4. Espanja, kansanäänestys hyväksynyt 20.2.2005 77 % – 17 % äänestysprosentilla 42 %
5. Italia, valtiopäivälaitoksen alahuone ratifioinut 216–16 6.4.2005
6. Kreikka, parlamentti ratifioinut 19.4.2005
7. Belgia, valtiopäivälaitoksen alahuone ratifioinut 118–18–8, toukokuussa 2005
8. Slovakia, parlamentti ratifionut 11.5.2005
9. Itävalta, parlamentti ratifioinut 25.5.2005
10. Saksa, liittopäivät ratifioinut 569-23 12.5. ja liittoneuvosto 27.5.2005
11. Ranska, kansanäänestyksellä hylätty 45 % – 55 % 29.5.2005
12. Hollanti, kansanäänestyksellä hylätty 1.6.2005
13. Latvia, parlamentti on ratifioinut perustuslakisopimuksen 2.6.2005 äänin 71-5.
14. Malta, parlamentti ratifioinut perustuslakisopimuksen 7.7.2005 yksimielisesti
15. Luxemburg, kansanäänestys hyväksyi 10.7.2005, parlamentti käsitellyt ensimmäisen kerran hyväksyen 28.6.2005. Ratifiointiin tarvitaan toinen käsittely.
16. Viro, parlamentti ratifioinut 9.5.2006
17. Suomi, eduskunta ratifioinut 5.12.2006
18. Bulgaria, parlamentti ratifioinut äänin 231–1
19. Romania, parlamentti ratifioinut äänin 434–0

[muokkaa] Ei päätöstä

1. Puola
2. Tanska
3. Portugali
4. Irlanti
5. Britannia
6. Tšekin tasavalta
7. Kypros, parlamentti ratifioinee
8. Ruotsi

[muokkaa] Perustuslakisopimus Suomessa

Suomessa Kansanäänestystoimikunta on vaatinut, että Suomessa järjestettäisiin neuvoa-antava kansanäänestys Euroopan unionin perustuslakisopimuksen hyväksymisestä, minkä tulos sitoisi moraalisesti eduskuntaa päättämään asiasta kansanäänestyksen tuloksen mukaisesti. Koska myös huomattava osa oppositiosta tukee hallituksen kantaa, minkä mukaan kansanäänestystä ei tule järjestää, hyväksynee eduskunta 2/3 enemmistöllä Euroopan unionin perustuslakisopimuksen, mikäli yleistilanne siltä vaikuttaa 2006 kesällä tai alkusyksystä.

Suomen perustuslain muuttamiseen tarvitaan saman eduskunnan aikana 5/6 enemmistöllä kiireelliseksi julistaminen, jotta muutos voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä. Tätä kiireelliseksi julistamista ei tulkittu tarvittavaksi Suomen liittyessä Euroopan unioniin, koska 16.10.1994 järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys, minkä tuloksena saavutetun yksinkertaisen enemmistön perusteella EU-jäsenyys hyväksyttiin 2/3 enemmistöllä eduskuntasihteeri Seppo Tiitisen esittämän tulkinnan mukaisesti.

Tulkintaongelma poistui 2000 voimaan astuneen ja Suomen EU-jäsenyyden huomioon ottavan aikaisemman hallitusmuodon, valtiopäiväjärjestyksen ja ministerivastuulain korvaavan Suomen perustuslain tultua hyväksytyksi yli 5/6 enemmistöllä 1999.

Euroopan unionin perustuslakisopimusesitystä ovat kritisoineet puolueina mm. Suomen kommunistinen puolue (SKP), Itsenäisyyspuolue Vapaan Suomen liitto (VSL) sekä Perussuomalaiset (PS).

Euroopan unionin parlamentin jäsenistä sitä ovat vastustaneet Esko Seppänen (Vasemmistoliitto/GUE-NGL) lähinnä puolustusulottuvuuden voimistumisen ja liittoutumattomuuden heikkenemisen vuoksi sekä Kyösti Virrankoski (Suomen keskusta/ADLE) integraation syvenemiseen liittyvän Suomen maatalouspolitiikan ja maaseutuun kohdistuvan aluepolitiikan heikentymisen vuoksi. Euroopan unionin liberaaliryhmän 88 edustajasta 86 muuta, mm. Anneli Jäätteenmäki, Henrik Lax ja Hannu Takkula äänestivät ryhmän kannan mukaisesti EU:n perustuslakisopimuksen puolesta.

Kansalaisjärjestöissä ja puolueiden nuorisojärjestöissä perustuslakisopimukseen kriittisesti suhtautuvia on mm. Perussuomalaiset Nuoret Ry:ssä, Vasemmistonuorissa, Vihreiden ja nuorten opiskelijoiden liitossa, Attacissa, Suomen rauhanpuolustajissa, Vaihtoehto EU:lle -yhdistyksessä, Kristillisdemokraattisissa nuorissa, Kuluttaja-Konsumenterna -yhdistyksessä, Maan ystävissä ja Eurooppalainen Suomi ry:n vastapainoksi perustetussa Kansalaisten Eurooppa -yhdistyksessä.

Brysselin huippukokouksessa 16.–17.6.2005 valtioiden päämiehet sopivat perustuslakisopimuksen ratifioinnin keskeyttämisestä jäsenmaissa ehdotuksen tultua hylätyksi Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä. Ratifiointiesityksen sijasta hallitus antoi marraskuussa 2005 eduskunnalle selonteon, jossa hallitus piti peruslakisopimusta Suomelle myönteisenä asiana.

10.5.2006 kaikki hallituspuolueet ilmoittivat, että ne ovat valmiita ratifioimaan EU:n perustuslain. [1]

[muokkaa] Kansanäänestyslakialoite

[muokkaa] Eduskunta

Kansanedustaja Arja Alho teki 18.2.2005 kansanäänestysaloitteen. Aloitteen allekirjoitti Vasemmistoliiton kansanedustajista 100 % (20/20), Perussuomalaisten kansanedustajista 100 % (3/3), Vihreän liiton kansanedustajista 93 % (13/14), Kristillisdemokraattien kansanedustajista 43 % (3/7), Suomen keskustan kansanedustajista 15 % (8/55) ja SDPn kansanedustajista 8 % (4/53). Kokoomuksen tai Ruotsalaisen kansanpuolueen edustajista ei kukaan allekirjoittanut aloitetta kansanäänestyksestä ja Vihreästä liitosta aloitteen jätti allekirjoittamatta Merikukka Forsius-Harkimo ja Kristillisdemokraateista Bjarne Kallis, Kari Kärkkäinen ja Päivi Räsänen.

LAKIALOITE 11/2005 vp Laki neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä koskien sopimusta Euroopan unionin perustuslaista on mennyt perustuslakivaliokunnan käsittelyyn.

Lakialoitteen mukaisesti neuvoa-antava kansanäänestys järjestettäisiin 21.5. 2005.

[muokkaa] Kansalaisjärjestöt

Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten tulos sai aikaan se, että Suomen Attac vaati 3.6. 2005 kansanäänestystä järjestettäväksi myös Suomessa.

[muokkaa] Perustuslakisopimuksen ja kansanäänestyksen kannatus Suomessa

Suomessa ei ole enää julkistettu mielipidetiedusteluja kansanäänestyksen tai perustuslakisopimuksen kannatuksesta. MTV3:n runsas viikko Ranskan kansanäänestyksen jälkeen järjestetyssä On-line -gallupissa 9083 vastaajasta perustuslakisopimusta kannatti 1433 vastaajaa (15,8 %), vastusti 5585 vastaajaa (61,5 %) eikä osannut sanoa 2065 vastaajaa (22,7 %).

Tätä ennen 3. kesäkuuta 2005 Etelä-Suomen Sanomien verkkolehden, Netlarin, järjestämässä On-line -gallupissa 77 % kannatti kansanäänestyksen järjestämistä, 21 % vastusti sitä eikä kantaa osannut ilmoittaa 2 %.

[muokkaa] Ministereiden kantoja ratifiointiin

Päivän Ranskan kansanäänestyksen jälkeen maanantaina 30.5.2005 ilmoitti Suomen ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja, että perustuslakisopimus pyritään saattamaan eduskuntakäsittelyyn jo kevätkauden aikana. Myöhemmin samassa STT:n uutisessa pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti Kuwaitista, että eduskunta käsittelee asian syksyllä. Ruotsin pääministeri Göran Persson mainitsi televisiohaastattelussa, että Ruotsissa perustuslakisopimusta käsitellään valtiopäivillä joulukuussa 2005.

[muokkaa] Eduskuntakäsittely

Eduskunta käsitteli perustuslakisopimuksen ratifioinnin eduskunnassa ensimmäisen kerran 12.5.2006. Tuolloin se hyväksyttiin äänin 104–24. Toisen kerran perustuslakisopimus käsiteltiin itsenäisyyspäivän aattona 5.12. 2006.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Sopimus Euroopan perustuslaista
• Kansanäänestystoimikunta
• Suomen perustuslaki oikeusministeriön mukaan
• Euroopan unionin perustuslaki ulkoasiainministeriön Eurooppa-tiedotuksen mukaan
• YLE Uutisvuosi 2004 - Valtapelin vuosi unionin vuoksi