Ruissalo

Wikipedia

Ruissalo Runsala


Pinta-ala	23,1 km²
Asukkaita	126 (vuonna 2004)
Postinumero(t)	20100
Lähialueet	Artukainen, Pahaniemi, Pansio, Jänessaari, Lauttaranta, Maanpää, Pikisaari, Turun satama

Ruissalo (ruots. Runsala) on Turun kaupunkiin kuuluva saari aivan Turun edustalla. Itä-länsi-suunnassa se on seitsemän kilometriä pitkä. Pohjois-etelä-suunnassa sen leveys vaihtelee vajaasta kilometristä kolmeen kilometriin. Pohjoisessa ja idässä vain pitkä ja kapea salmi erottaa sen manteresta. Sen lounaspuolella avautuu Airisto, ja kaakossa sen erottaa Hirvensalon saaresta kapea salmi, jota pitkin kulkee Turun satamasta avomerelle johtava laivaväylä.

Ruissalo on sekä luonnoltaan että kulttuurihistorialtaan arvokas ja monipuolinen alue Suomessa. Sen lehdot kuuluvat kansalliseen lehtojensuojeluohjelmaan, ja lähes koko saari liitettiin Natura 2000 -verkostoon vuonna 2000. Jo ennen Natura-verkkoon liittämistä saarelle oli perustettu Ruissalon ja Marjaniemen luonnonsuojelualueet, joiden yhteispinta-ala on noin 85 hehtaaria. Luonnonsuojelualueilla on liikkuminen polkujen ulkopuolella kielletty 15.4.–31.7. välisenä aikana.

Lehtojen ja muiden luonnonvaraisten alueiden lisäksi Ruissalossa on myös viljeltyä maata sekä Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Saaren rannoille rakennettiin 1800- ja 1900-luvun vaihheessa myös joukko edelleen asuinkäytössä olevia huviloita. Uudempia asuinrakennuksia siellä sen sijaan ei juuri ole.

[muokkaa] Luonnonhistoria

Vanha tammi Ruissalossa

Litorinakauden alussa Ruissalo oli yhä kokonaan meren peitossa. Saaren luonnonhistoria alkoi 5000 vuotta sitten, kun nykyisen Kallanpään alue nousi merestä jääkauden jälkeisen maankohoamisen seurauksena. Kallanpää oli tuolloin vain pieni ulkosaariston luoto. 3500 vuotta sitten saaresta oli noussut esiin muutamia luotoja lisää, muttei vielä yhtäkään merkittävää saarta. Iso-Pukin ja Pikku-Pukin saaret olivat vielä tuolloin täysin veden alla. Ne tulivat näkyviin noin 1100 eaa. Nykyinen Ruissalon alue edusti tuolloin ulkosaaristovaihetta.

Rautakaudella vuoden 200 eaa. tienoilla Ruissalo oli muuttumassa välisaaristoasteelle. Tällöin saaren länsi-, keski- ja itäosa rakentuivat jo muutamasta isommasta saaresta, joita pienet luodot reunustivat. Sisäsaaristovaiheeseen Ruissalo siirtyi Viikinkiajan lopussa vuoden 1000 jaa. tienoilla. Tällöin vain Saaronniemen alue oli avoimen meren lähettyvillä. Saaren läntiset ja itäiset osat olivat erillään saaren keskiosista, josta niitä erotti kapeat ja matalat salmet. Nykyisin peltoina olevat saaren matalimmat alueet olivat yhä tuolloin vedenpeitossa. 1400-luvulla syntyi maayhteys matalina kannaksina Ruissalon keskiosan sekä läntisen ja itäisen osan välille. Viljelykseen sopivat savitasangot olivat ylemmiltä osiltaan nousseet esiin.

Vielä 1900-luvun alkuun saakka Ruissalon läntisimmän pään alue Kolkanniemi oli oma erillinen saarensa, jonka erotti muusta Ruissalosta kapea salmi. Maayhteyden syntymistä kiihdyttivät vuosisadan alussa rannikonsuuntaisten virtojen salmeen kasaama hiekka. Tulevaisuudessa maankohoamisen myötä Ruissalo kiinnittyy mantereeseen, ennusteiden mukaan ensimmäisenä maayhteys syntyy Marjaniemen ja Pahaniemen välillä noin 200 vuoden kuluttua. Tällöin Ruissalo muuttuu saaresta rannikon niemeksi. On kuitenkin mahdollista että salmet halutaan pitää auki ruoppaamalla laivojen kulkua varten.

[muokkaa] Kasvisto

Ruissalon Natura 2000 alueet.

Ruissalo kuuluu tammimetsävyöhykkeeseen, joka kattaa vain maan eteläisimmät osat. Saaren itäosassa on noin 100 hehtaarin laajuiset tammimetsät, joissa tammi on vallitsevin puulaji. Itäpuolen tammimetsissä kasvaa myös lehmuksia ja pähkinäpensaita. Yhteensä tammimetsää on 312 hehtaaria. Ruissalon tammet ovat joko alle 100-vuotiaita tai hyvin vanhoja, jopa 400-vuotiaita. Tämä johtuu siitä, että vielä 1800-luvulla laiduntava karja söi tammenversot. Länsipuolella vallitseva metsätyyppi on havu- ja sekametsää.

Luonnostaan esiintyvien puiden lisäksi Ruissaloon on 1930-luvulla istutettu ulkomaisia puita (lehtikuusi, sembramänty, pyökki ja valkopyökki) kuten myös kotimaisia lajeja (saarni ja metsäkuusi). Myöhemmin on istutettu siperianjalokuusta ja palsamikuusta.

Osa Ruissalon niityistä kuuluu vuonna 2002 kuuluneeseen projektiin, jolla niitä pyritään säilyttämään vanhassa muodossaan.

Saarella kasvaa runsaasti mm. valkovuokkoja, sinivuokkoja ja kieloja, joka on Suomen kansalliskukka.

[muokkaa] Eläimistö

Ruissalon monipuolinen kasvillisuus elättää myös monipuolista eläimistöä. Saari on myös perhosharrastajien suosiossa ja saarelta löytyy perhosten lisäksi monia muitakin selkärangattomia lajeja. Erikoisuuksiin kuuluu Suomen suurimpiin kovakuoriaisiin kuuluva komea erakkokuoriainen.

[muokkaa] Nisäkäslajisto

Pääartikkeli: Ruissalon nisäkäslajisto

Ruissalon nisäkäslajisto koostuu lähinnä pienistä ja keskikokoisista nisäkkäistä. Saaren nisäkkäisiin kuuluu kuitenkin suuremmista nisäkkäistä myös hirvi. Suurilukuisin saaren nisäkkäistä on Rusakko, jonka suuri lukumäärä on ollut kohtalokas saaren puustolle, etenkin tammelle jonka vesoja se usein syö. Saarella tavattuja petoeläimiä ovat muun muassa lumikko, näätä, minkki ja kärppä.

Ruissalon lepakkokanta kartoitettiin kesällä 2002. Pohjanlepakko ja viiksi- sekä isoviiksisiipat ovat saaren runsaslukuisimpia lajeja. Pohjanlepakoita tavataan kaikissa Ruissalon osissa. Vuoden 2004 kevättalvella ja syksyllä havaittiin Ruissalossa talvehtivia tai välihorroksessa olevia ripsisiippoja. Rantalepikoita suosiva pikkulepakko havaittiin ensimmäistä kertaa Ruissalosta kesällä 2004.^[1]

[muokkaa] Linnusto

Pääartikkeli: Ruissalon linnusto

Ruissalossa lintuja on tavattu kaiken kaikkiaan 259 eri lajia ja pesimälinnustoon kuuluu 95 lajia. Saarella yleisiä mutta muualla Suomessa harvinaisia lajeja ovat muun muassa nokkavarpunen, kultarinta, lehtopöllö, uuttukyyhky ja harmaapäätikka. Linnuston kokonaistiheys on luonnonsuojelualueilla jopa 1000 paria neliökilometrillä, kun lounaissuomalainen metsä ylläpitää keskimäärin 250 parin tiheyttä. Iäkkäät jalopuumetsät tarjoavat sekä ravintoa että pesäpaikkoja.

Huolimatta Ruissalon tiheistä lintukannoista useat saaren lintulajit ovat taantuneet. Yhteensä 17 lajia on hävinnyt 1900-luvun aikana. Niistä useat ovat kärsineet peltoympäristön muutoksista, kuten peltosirkku, peltopyy, isokuovi sekä tuulihaukka.

Turun ympäristönsuojelutoimisto on luonnehtinut Ruisrockin vaikutuksia Ruissalon linnustoon erittäin negatiivisiksi, sillä musiikkitapahtuma häiritsee Ruissalon lintujen pesintää. Ruisrock vaikeuttaa erityisesti valkoposkihanhien ja pikkulepinkäisten elämää. Tapahtuma-alueen ulkopuolella ainakin uuttukyyhkyn pesintä häiriintyy.^[2]

[muokkaa] Perhoslajisto

Pääartikkeli: Ruissalon perhoslajisto

Ruissalon perhoslajisto on Suomessa ainutlaatuinen. Pelkästään Ruissalon tammissa elää yli 50 erilaista perhoslajia. Yhteensä perhoslajeja on esiintynyt saarella lähes 600. Ruissalon runsas ja monipuolinen kasvillisuus luo erilaisille perhoslajeille hyvät edellytykset lisääntyä. Pääosan Ruissalon perhoslajistosta muodostavat koko Lounais-Suomen rannikolla yleisinä esiintyvät lajit. Heinäkuun lopussa on mahdollista nähdä muun muassa ohdakkeilla tavallisempien lajien ohella myös harvinaisempia tammi- ja ruostenopsasiipiä.^[3] Vuodenajanvaihtelut vaikuttavat tiettyjen perhoslajien näkyvyyteen tiettyyn vuodenaikaan.

Harvinaisempia kesän perhosia ovat Ruissalossa esimerkiksi kampasarvinen juuriperhonen, erilaiset allaskehrääjät sekä useat harvinaisemmat mittarit ja yökköset. Etenkin elokuussa öiseen aikaan liikkuvia lajeja ovat muun muassa tammenritariyökkönen sekä pensasyökkönen, jotka viihtyvät samankaltaisilla elinalueilla ja jotka ovat harvinaisia Ruissalon ulkopuolella.

[muokkaa] Kalalajisto

Pääartikkeli: Ruissalon kalalajisto

Ruissalon kalalajisto on hyvin monimuotoinen. Lajisto on mantereen puoleisilta osilta sisimmän saariston tyyppinen, kun taas Airiston puoleinen alue on verrattavissa ulkosaaristoon. Tämän vuoksi Ruissalon vesistöissä ja merialueilla on mahdollista tavata lähes kaikki Saaristomeren kalalajit.

Ruissalon vesialueita on suojeltu muun saaren tapaan. Kalanhoidollisia toimenpiteitä Ruissalossa ovat olleet muun muassa alueiden rauhoitukset, kututurojen sijoittaminen ja kalanpoikasten istutus. Yksi jo vuosia rauhoitettuna olleista alueista on Krottilanlahti Ruissalon eteläpuolella.

[muokkaa] Virkistyskäyttö

Virkistysaluetta Ruissalossa

Ruissalon laajempi käyttö virkistysalueena alkoi 1800-luvun puolessa välissä, jolloin alueelle alettiin rakentaa useita huviloita sekä yleinen virkistysalue, Yleinen käytäwä, josta myöhemmin tuli Kansanpuisto ja sinne johtava Rantapromenadi.

Ruissalo on suosittu luonnonläheinen virkistysalue. Suosittuja piknik-paikkoja ovat Kansanpuisto ja Saaronniemi. Saaronniemellä sijaitsee myös leirintäalue ja 1,5 kilometriä uimarantaa. Kansanpuistossa järjestetään joka kesä Ruisrock-festivaali. Ruissalossa sijaitsevat myös Ruissalon Kylpylä, Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha ja Aura Golfin golfkenttä, joka on rankattu Suomen toiseksi parhaaksi kentäksi ^[4]

[muokkaa] Omistus ja hallinta

Saari oli pitkään valtion omistuksessa, mutta Turulle myönnettiin siihen ikuinen hallintaoikeus senaatin päätöksellä vuonna 1845. Vuosina 1998–2005 Turun kaupunki ja valtio neuvottelivat saaren omistuksesta. Valtio haki lainhuutoa ja Turun kaupunki vaati vakaan hallintaoikeuden kirjaamista.

24. toukokuuta 2005 talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti kannattaa Turun esittämää ratkaisua, jossa Turku saa Ruissalon omistukseensa ja antaa valtiolle kaksi valtion käytössä ollutta aluetta. Ehtona oli lisäksi se, että Natura-ohjelmaan merkityistä suojelualueista perustetaan luonnonsuojelualueet. Valtion ja kaupungin kiistely saaren omistuksesta päättyi 13. toukokuuta 2006, kun saaren siirtyminen kaupungin omistukseen vahvistettiin Ruissalo-sopimuksella.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

Paavo Kallio: Ruissalo, luontoa ja kulttuuria. Otava, 1979. ISBN 951-1-05368-X.

[muokkaa] Viitteet

↑ Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto: Ruissalon lepakot Viitattu 19. huhtikuuta 2008.
↑ Turun Sanomat: Ruisrockin vaikutukset linnustoon hälyttäviä 28.3.2008. Viitattu 19. huhtikuuta 2008.
↑ Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto: Perhosia Ruissalon kukkakedoilla Viitattu 19. huhtikuuta 2008.
↑ http://svenskgolf.golf.se/dynamaster/file_archive/050527/d1016156cee55fff570b25ab36d9553a/nordensbasta_a.pdf

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruissalo.

Turku

Suuralueet	Kaupunginosat suuralueittain
1. Keskusta	I kaupunginosa – II kaupunginosa – III kaupunginosa – IV Martti – V Itäranta – VI kaupunginosa – VII kaupunginosa – VIII Port Arthur – IX Länsiranta – Iso-Heikkilä – Korppolaismäki – Kupittaa – Kurjenmäki – Kähäri¹⁾ – Mäntymäki – Pihlajaniemi²⁾ – Pitkämäki³⁾ – Pohjola – Raunistula⁴⁾ – Turun satama – Vähäheikkilä – Vätti¹⁾
2. Hirvensalo-Kakskerta	Friskala – Haarla – Illoinen – Jänessaari – Kaistarniemi – Kakskerta – Kukola – Lauttaranta – Maanpää – Moikoinen – Oriniemi – Papinsaari – Pikisaari – Satava – Särkilahti – Toijainen
3. Uittamo-Skanssi	Harittu – Ilpoinen – Ispoinen – Katariina – Koivula – Luolavuori – Peltola – Pihlajaniemi²⁾ – Puistomäki – Skanssi – Uittamo – Vasaramäki
4. Itäharju-Varissuo	Huhkola – Itäharju – Kohmo – Kurala – Lauste – Nummi – Pääskyvuori – Vaala – Varissuo
5. Koroinen	Koroinen – Halinen – Nummi – Oriketo – Räntämäki
6. Tampereentie	Kaerla – Kastu – Kärsämäki – Raunistula⁴⁾ – Runosmäki
7. Kuninkoja	Kähäri – Mälikkälä – Pitkämäki³⁾ – Runosmäki – Ruohonpää – Teräsrautela – Vätti
8. Naantalintie	Artukainen – Pahaniemi – Pansio – Perno – Pitkämäki³⁾ – Ruissalo
9. Maaria-Paattinen	Jäkärlä – Metsämäki – Moisio – Paattinen – Paavola – Saramäki – Turun lentoasema – Urusvuori – Yli-Maaria (ks. myös Maaria)
Huomautukset	1): Kähäri ja Vätti kuuluvat osittain keskustaan ja osittain Kuninkojaan. 2): Pihlajaniemi kuuluu osittain keskustaan ja osittain Uittamo-Skanssiin. 3): Pitkämäki kuuluu osittain sekä keskustaan, Kuninkojaan että osittain Naantalintiehen. 4): Raunistula kuuluu osittain keskustaan ja osittain Tampereentiehen.

See also ebooksgratis.com: no banners, no cookies, totally FREE.