Kielo
Wikipedia
| Kielo | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Convallaria majalis L. |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Kielo Wikispeciesissä |
Kielo (Convallaria majalis) on Convallaria-sukuun kuuluva kasvi. Kielo on ollut vuodesta 1967 lähtien Suomen kansalliskukka.[1] Se on saanut suomenkielisen nimensä lehtiensä mukaan: perinteisiä nimiä olivat lehmänkieli ja koirankieli. Elias Lönnrot vakiinnutti kasvin nimeksi kielon.[2]
[muokkaa] Ulkonäkö ja ominaisuudet
Kielo kasvaa 10–25 sentin pituiseksi. Sen tuntomerkki on kahden suuren (10–25 cm) ehytlaitaisten lehtien keskeltä kasvavat 5–15 kellonmuotoista valkoista riippuvaa kukkaa.
Kielo talvehtii juurakkonsa avulla. Kukinnan lopuksi se muodostaa pieniä (5–7 mm) punaisia marjoja, jotka nekin, kuten koko muu kasvi, ovat myrkyllisiä. Varsinkin lapsille ja kotieläimille kasvin glykosidit ovat vaarallisia; tästä huolimatta kieloa on käytetty luonnon lääkkeenä vuosisatojen ajan.[3]
Kielosta on löydetty yli 30 sydämen toimintaan vaikuttavaa glykosidia. Näitä sydänglykosideja on kielossa esimerkiksi konvallariini, konvallatoksiini, konvallatoksoli ja konvallosidi. Koko kasvissa marjoja lukuun ottamatta on myös kelidonihappoa, erilaisia alkaloideja ja saponiineja.
[muokkaa] Käyttö
Kielon makeatuoksuisia kukkia käytetään kukkakimpuissa ja -asetelmissa.[4] Aiemmin kieloja hyödettin joulukukiksi, 1960-luvulla sen käyttö väheni, mutta tapa on jälleen elpymässä.[5] Perinteen mukaan 1. toukokuuta Ranskan kaduilla myydään kieloja.
Hajuvesiteollisuus käyttää oikeita kieloja, mutta tuoksua on osattu tuottaa myös synteettisesti jo 1900-luvun alusta.[6]
[muokkaa] Levinneisyys
Kieloja kasvaa Euroopassa noin Oulun korkeudelta Keski-Italiaan. Sitä tavataan Englannissa mutta ei Skotlannissa eikä Irlannissa etelärannikkoa lukuun ottamatta. Espanjassa ja Portugalissa kieloja kasvaa vain Pyreneiden pohjoispuolella. Itäänpäin kielon levinneisyysalue ulottuu Keski-Venäjälle asti. Suomessa se on harvinainen Kainuussa ja Etelä-Lapissa ja puuttuu kokonaan pohjoisemmasta Lapista.[7]
Helposti kieloja löytää kuivista ja tuoreista kangasmetsistä, metsänreunoilta, kivikkoisilta rinteiltä, lehdoista ja niityiltä.
[muokkaa] Katso myös
- Kalliokielo (Polygonatum odoratum)
- Lehtokielo (Polygonatum multiflorum)
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Terho Poutanen: Kielo on Suomen kansalliskukka 1996. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑ Vuohia Kukkamaassa 2005. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 16.11.2007.
- ↑ Marja Aalto: Kun taivas ja maa kesän tuoksuja on tulvillaan Botania, Joensuun Yliopisto.
- ↑ Kukat häissä 1 (Myös kuvia) Naimisiin.info. Viitattu 16.11.2007.
- ↑ Kukkaostoksille kannattaa lähteä nyt! Kotimaiset kasvikset ry..
- ↑ Matti Hannuksela: Hajusteet tuoksuvat, herkistävät ja ärsyttävät Suomen Migreeniyhdistys.
- ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran (katso myös levinneisyyskartat) Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 16.11.2007. (ruotsiksi)
- Jouni Paarlahti, Myrkkykasvit, WSOY, 2005, ISBN 951-0-30079-9
- Liber Herbarum II: Convallaria majalis
