Psykologia
Wikipedia
Psykologia on (ihmisen) toimintaa ja käyttäytymistä tutkiva tiede.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä
Sana psykologia on peräisin Aristoteleelta, joka määritteli psykologian sielua (kreikaksi Ψυχή, psykhe, latinaksi anima) ja sen ominaisuuksia tutkivaksi tieteeksi (kreikaksi λόγος, logos tarkoittaa oppia, tietoa). Psykologia on siis sananmukaisesti oppi mielestä tai mielitiede. Suomen kielessä psykologiasta käytettiin aikaisemmin nimitystä sielutiede.
Psykologia tutkii ihmisen tavoitteellista toimintaa sekä käyttäytymistä, kokemusta ja inhimillisen toiminnan säännönmukaisuuksia, esimerkiksi ajattelua, havaitsemista, tunteita, sekä ihmisen suhdetta itseensä ja toisiin ihmisiin. Se pyrkii vastaamaan esimerkiksi sellaisiin kysymyksiin kuten miten persoonallisuus kehittyy, mikä merkitys ja asema perimällä ja ympäristöllä on mielen toiminnassa ja rakentumisessa, miten kognitiiviset prosessit toimivat, mitä on tietoisuus ja mitä erilaiset mielenterveydelliset häiriöt ovat.
Psykologia voi tutkia mielen sisäisiä toimintoja ja niiden merkitystä käyttäytymiselle tai ulkoisen havaitun käyttäytymisen subjektiivista mielekkyyttä. Tutkimustapoina voi olla esimerkiksi kokeellinen tutkimus, joka soveltuu hyvin aineistonhankintamenetelmäksi kognitiivisten toimintojen tutkimiseen, haastattelu, kenttätutkimus, erilaiset testit tai ymmärtävä fenomenologinen tutkimus, jota käytetään humanistisessa psykologiassa.
Psykologia eroaa sosiologiasta, antropologiasta ja taloustieteistä siinä, että se keskittyy enemminkin yksilöiden subjektiivisiin kokemuksiin ja toimintaan kuin ryhmien toimintaan ja jaettuihin merkityksiin. Vaikka psykologisia kysymyksiä on pohdittu vuosisatoja esimerkiksi filosofiassa, psykologia on kuitenkin itsenäisenä tieteenalana suhteellisen nuori, siitä tuli itsenäinen tiede vasta 1800-luvulla.
Psykologia jakautuu moniin osa-alueisiin ja suuntauksiin, jotka tähdentävät eri asioita ja joilla on erilaisia käsityksiä ihmismielen psykologiasta.
Psykologi on ihmisen käyttäytymisen, ajattelun ja tunne-elämän asiantuntija. Suomen lainsäädännön mukaan psykologi on terveydenhuollon ammattihenkilö, ja psykologina toimimiseen tarvitaan terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) laillistamispäätös. Laillistetun psykologin oikeudet voi saada henkilö, joka on suorittanut psykologian maisterin tutkinnon tai (aikaisemmin) korkeimman yliopistollisen arvosanan psykologiasta. Suurin osa psykologeista työskentelee julkisella sektorilla, kuntien palveluksessa. Mielenterveysala työllistää runsaasti psykologeja, mutta monet toimivat myös opetus-, tutkimus-, henkilöstön rekrytointi-, hallinto- ja organisaatiotehtävissä. Psykologiaa voi opiskella useimmissa Suomen yliopistoissa.
[muokkaa] Psykologian osa-alueita
Psykologian kentän laajuudesta saa hyvän kuvan tutustumalla Yhdysvaltojen psykologiayhdistyksen American Psychological Associationin alayhdistyksiin, joita on 55.[2] Alla on kuvattu psykologisen tutkimuksen keskeisiä osa-alueita:
- Havaintopsykologia
- Kehityspsykologia
- Kliininen psykologia
- Kognitiivinen psykologia
- Liikennepsykologia
- Neuropsykologia
- Persoonallisuuspsykologia
- Psykolingvistiikka
- Psykologian historia
- Sosiaalipsykologia
- Työ- ja organisaatiopsykologia
- Urheilupsykologia
- Uskontopsykologia
[muokkaa] Psykologian suuntauksia
- Behaviorismi
- Diskursiivinen psykologia
- Egopsykologia
- Ekopsykologia
- Fenomenologinen psykologia
- Humanistinen psykologia
- Individuaalipsykologia
- Kulttuuri-historiallinen psykologia
- Kulttuuripsykologia
- Sosiokulttuurinen psykologia
- Toiminnan teoria
- Narratiivinen psykologia
- Objektisuhteiden psykologia
- Psykoanalyysi
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ [1]
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kalliopuska, Mirja: Psykologian sanasto. Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-20094-1.
