Panzerkampfwagen IV

Wikipedia

Panzerkampfwagen IV Sonderkraftfahrzeug 161
PzKpfw IV Belgradissa, Serbiassa sotamuseossa.
Aseen tyyppi	keskiraskas panssarivaunu
Alkuperämaa	Saksa
Palvelushistoria
Palvelusvuodet	1939 - 1945
Valtion käytössä	Saksa Romania Unkari Bulgaria Suomi Espanja Syyria
Sodissa	2. maailmansota Kuuden päivän sota
Valmistushistoria
Suunnittelijat	Armeijan asesuunnitteluosasto
Suunniteltu	1934
Valmistajat	Krupp
Valmistusvuodet	1937 - 1945
Valmistettu yhteensä	9 000+
Eri versiot	Ausf. A Ausf. B Ausf. C Ausf. D Ausf. E Ausf. F1 Ausf. F2 Ausf. G Ausf. H Ausf. J
Tekniset tiedot
Paino	25 tonnia
Pituus	7,02 metriä
Leveys	2,88 metriä
Korkeus	2,68 metriä
Miehistö	5 (komentaja, ampuja, lataaja, ajaja, radisti/konekivääriampuja)
Panssarointi	10 - 80 mm
Pääaseistus	7.5 cm KwK 40 L/48
Moottori	Maybach HL120TRM V-12 bensiini
	296 hv (220,6 kW)
Jousitus	Lehtijousitus
Toimintasäde	210 km
Huippunopeus	40km/h (tiellä) 18km/h (maastossa)

Panzerkampfwagen IV (PzKpfw IV, Panzer IV) eli Sonderkraftfahrzeug 161 on natsi-Saksassa 1930-luvulla kehitetty panssarivaunu, jota käytettiin laajasti toisessa maailmansodassa. Se kehitettiin aluksi keskiraskaaksi jalkaväen tukivaunuksi, toimimaan kevyempien Panzerkampfwagen III:jen kanssa. Sodan kuluessa Panzer IV aseistettiin uudelleen ja sen panssarointia lisättiin, ja siitä kehittyi Saksan pääasiallinen panssarivaunu. Panzer IV:n runkoa käytettiin myös monien muiden taisteluajoneuvojen, kuten rynnäkkötykkien pohjana. Kaikkiaan eri Panzer IV malleja rakennettiin noin 8 600 kappaletta sodan loppuun mennessä.

Sisällysluettelo 1 Suunnittelu ja kehitys 2 Rooli muuttuu 3 Käyttö Suomessa 4 Muunnokset

[muokkaa] Suunnittelu ja kehitys

11. tammikuuta 1934 armeijan aseosasto määräsi Heinz Guderianin doktriiniin pohjautuen suunniteltavaksi keskiraskaan (24 tonnin) vaunun, joka pystyisi 35 km/h huippunopeuteen. Se oli tarkoitettu jalkaväen tukemiseen ja se oli tarkoitus aseistaa suurikaliiperisella, lyhytputkisella tykillä, joka ampuisi sirpalekranaatteja. Kaikissa malleissa oli lisäksi 7,92 mm konekivääri tykin suuntaisesti, ja kaikissa muissa paitsi B- ja C-mallissa toinen 7,92 mm KK rungossa.

Krupp, MAN ja Rheinmetall valmistivat prototyypit, joita testattiin 1935. Kruppin malli valittiin sarjavalmistukseen. Ensimmäinen Panzer IV A valmistui lokakuussa 1937, ja yhteensä 35 valmistettiin seuraavan kuuden kuukauden aikana.

Ensimmäisessä Panzer IV A -mallissa panssarointi oli 15 mm panssariterästä kaikilla sivuilla, 10 mm kannessa ja 5 mm pohjassa. Pian etupanssarointi päivitettiin 30 mm:iin mallissa IV B ja sodan kuluessa 50 mm:iin mallissa IV E ja 80:iin mm mallissa IV H. Myös sivu- ja takapanssarointia parannettiin. Sivulle lisättiin helmat torjumaan panssarintorjuntakiväärien ammuksia ja ontelokranaatteja.

Panzer IV A -mallissa oli voimanlähteenä 230 hv 12-sylinterinen, bensiinikäyttöinen Maybach HL 108 TR, jolla vaunu saavutti 30 km/h nopeuden ja 150 km toimintasäteen. Myöhemmissä malleissa moottorina oli 300 hv Maybach HL 120 TRM V-12 bensiini. Huippunopeus vaihteli, mutta se oli noin 40 km/h 200 km toimintasäteellä.

Miehistöä oli viisi: vaununjohtaja, ampuja ja lataaja istuivat tornissa, ajaja ja radisti/runkokonekivääriampuja rungon etuosassa vierekkäin.

Panzer IV oli tarkoitettu käytettäväksi jalkaväkeä ja asepesäkkeitä vastaan, kun taas Panzer III tuhoaisi vihollisen panssarivaunut. Panzer IV aseistettiin siksi 75 mm KwK 37 L/24 -tykillä, jonka kranaatin lähtönopeus oli pieni ja siksi panssarinläpäisy ja tarkkuus heikkoja. Tykin suorituskyvyn oli kuitenkin alun perin arvioitu olevan riittävä muita kuin panssaroituja maaleja vastaan. Alkuperäisen 75 mm tykin putken pituus oli vain 1800 mm, kun pitkäputkisen 75 mm KwK 40 L/48:n putki oli 3600 mm.

[muokkaa] Rooli muuttuu

Jo kesällä 1941 huomattiin, että edes Panzer III:n panssarintorjuntaan paremmin soveltuva 50 mm L/60 -tykki ei pystynyt tuhoamaan luotettavasti Neuvostoliiton KV-1- ja T-34-vaunuja.Lisäksi saksalaisten telaketjut eivät soveltuneet itärintaman vaativiin oloihin. Panzer III:n tornin kiinnitys oli sopimaton suurempikaliiperisen tykin asentamiseen. Panzer IV:ssä oli jo valmiiksi 75 mm tykki, ja Wehrmachtin tarvitessa paremman vaunun T-34-panssareita vastaan, Panzer IV aseistettiin mallista F lähtien uudella tornilla ja 75 mm Kwk 40 L/43 -tykillä, jossa oli pidempi 495 mm hylsy. Myös telapyörästöä oli muutettava lisääntyneen painon vaatiessa leveämmän telaketjun. Vanha, 75 mm KwK 37 L/24:llä aseistettu malli nimettiin F1:ksi ja 75 KwK 40 L/43:lla aseistettu malli sai nimen Panzer IV F2. Mallinimi muutettiin pian G:ksi ja tuotanto jatkui pienin parannuksin. Loppuvuodesta 1942 G-mallin vaunujen 75 mm KwK 40 -tykin putkea pidennettiin 5 kaliiperin mittaa 48 kaliiperiseksi. Tämä tykkimalli säilyi Panzer IV:n aseena tuotannon loppuun saakka.

Panzer IV G–J osoittautuivat kaikin puolin heikommaksi kuin T-34, mutta M4 Shermanin ensimmäisten mallien kanssa se kyllä pärjäsi. Ne olivat tuotannossa sodan loppuun asti. Tuotanto jatkui vielä uuden ja ylivoimaisen Pantherin (PzKpfw V) tultua käyttöön Panzer IV:n hieman halvemman hinnan ja tuotannon muuttamisen vaatiman ajan puutteen vuoksi.

Vuodesta 1943 eteenpäin selviytyneet vanhemmat Panzer IV E/F:t ja uudemmat mallit päivitettiin lisäpanssaroinnilla ja 75 mm Kwk 40 L/48 -tykillä niiden taistelutehon parantamiseksi.

[muokkaa] Käyttö Suomessa

Suomi osti Saksasta jatkosodan aikana 15 kappaletta uusia Pz IV Ausf J -vaunuja hintaan 5 000 000 Suomen markkaa kappale. Suomalaisilta peritty hinta oli noin kaksinkertainen valmistuskustannuksiin nähden. Suomessa vaunut ehtivät sotatoimiin ainoastaan entisiä omistajiaan vastaan Lapin sodassa. Niitä käytettiin myöhemmin koulutukseen ja yksi esittää ensimmäisessä Tuntematon sotilas -elokuvassa KV-1 -neuvostovaunua. Syyria käytti Panzer IV -vaunuja kuuden päivän sotaan asti.

[muokkaa] Muunnokset

"Ausf." on lyhenne sanasta "Ausführung", versio.

• Ausf. A (1937–1938, 35 rakennettu)
• Ausf. B (1938, 42 rakennettu): vahvempi panssari, uusi moottori
• Ausf. C (1938–1939, 138 rakennettu)
• Ausf. D (1939–1940, 229 rakennettu): vahvempi sivupanssari, ensimmäinen taisteluun tarkoitettu malli
• Ausf. E (1930–1941, 223 rakennettu): vahvempi etu- ja sivupanssari
• Ausf. F1 (1941–1942, 462 rakennettu): yksinkertaistettu valmistus
• Ausf. F2 (1942, 175 rakennettu): 75mm KwK 40-tykki 43:n pituuskaliiperin putkella
• Ausf. G (1942–1943, 1687 rakennettu): vahvempi tornin panssarointi, talviolosuhteiden vaatimia muutoksia.
• Ausf. H (1943–1944, 3774 rakennettu): pidempi tykinputki (75mm L/48) ja lisäpanssarointia
• Ausf. J (1944–1945, 1758 rakennettu): tornin kääntökoneisto korvattiin lisäpolttoainesäiliöllä valmistusongelmien vuoksi

Muut Panzer IV:n rungolle perustuneet vaunut:

• Wirbelwind - 4×2,0 cm FlaK (ilmatorjunta).
• Möbelwagen - 3,7 cm FlaK (ilmatorjunta).
• Ostwind - 3,7 cm FlaK (ilmatorjunta).
• Kugelblitz - 2×3,0 cm FlaK (ilmatorjunta, vain prototyyppi).
• Sturmpanzer IV "Brummbär" - 15 cm L/12 (panssaroitu rynnäkköhaupitsi).
• Jagdpanzer IV - panssarintorjuntavaunu, jonka pääase, 7,5cm Pak 42 (L/70), oli käytännössä sama tykki kuin Pantherin 7,5cm Kwk 42 (L/70).
• StuG IV - rynnäkkötykki, StuG III:n torni Panzer IV:n alustalla, n. 1100 valmistettiin.