Lähetystyö (mormonismi)
Wikipedia
|
Osa artikkelisarjaa
|
|
|---|---|
|
Historia |
|
|
Joseph Smith |
|
| Uskomukset ja tavat |
|
|
Jumala · Pelastussuunnitelma |
|
|
Pyhät tekstit ja muut julkaisut |
|
|
Mormonin kirja |
|
|
Toimintatavat ja kulttuuri |
|
|
Temppeli · Lähetystyö |
|
|
Organisaatio ja johtaminen |
|
|
MAP-kirkko · MAP-presidentti |
|
|
Katso myös |
|
|
Kritiikki · Jäsenmäärä |
|
Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko on eräs lähetystyötä harjoittavista uskonnollisista yhteisöistä. Kirkon lähetystyöntekijöitä kutsutaan puhekielessä usein mormonilähetyssaarnaajiksi. Kirkolla on tällä hetkellä noin 56 000 kokoaikaista lähetyssaarnaajaa eri puolilla maailmaa. Koska Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko katsoo olevansa ainoa todellinen Kristuksen kirkko maan päällä nykyään, tehdään lähetystyötä myös kristillisissä maissa. Kirkko näkee suorittamassaan lähetystyössä vastauksen ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen kehotukseen Matteuksen evankeliumin 28. luvussa: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni..." Kirkon lähetystyöntekijöillä on yhtenäinen asu ja käyttäytymiskoodisto, mikä on tehnyt lähetyssaarnaajista helposti tunnistettavia.
MAP-kirkko kehottaa jokaista aktiivista kirkon nuorta, iältään 19–25-vuotiasta miespuolista jäsentä lähtemään lähetystyöhön kahden vuoden ajaksi. Vuonna 2007 arviolta 30 % kirkon 19-vuotiaista miespuolisista jäsenistä lähetystyöhön; aktiivisista mormoniperheistä lähtijöitä oli enemmän, arviolta 80–90 % nuorista.
Myös nuorten naisten on mahdollista lähteä lähetystyöhön, vaikka heitä ei kutsutakaan yhtä intensiivisesti kuin miehiä. Naisten on täytettävä samat kelvollisuuden vaatimukset kuin miestenkin, lisäksi heidän on oltava vähintään 21-vuotiaita. Naiset palvelevat tavallisesti puoli vuotta miehiä vähemmän, 18 kuukautta. Myös eläkkeelle jääneiden kirkkoon kuuluvien avioparien on mahdollista lähteä lähetystyöhön. Heidän palveluaikansa vaihtelee 3 ja 36 kuukauden välillä.
Suurin osa lähetyssaarnaajista lähetetään muualle kuin kotimaahansa. Tällöin heidän on ennen lähtöään opeteltava tulevan asemamaansa kielen perusteet sekä maan kulttuuria ja historiaa. Monet mormoninuoret arvostavat lähetystyön antamaa kokemusta vieraasta maasta ja kulttuurista. Myös sijoittaminen omaan kotimaahan on mahdollista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kriteerit lähetystyöhön hyväksymiselle
Kaikkien lähetystyöhön lähtevien on täytettävä tietyt vaatimukset. Heidän on käytävä säännöllisesti kirkon jumalanpalveluksissa, rukoiltava säännöllisesti henkilökohtaisesti, tutkittava säännöllisesti Raamattua, Mormonin kirjaa ja muita kirkon pyhiä kirjoituksia, noudatettava siveyden lakia (mikä tarkoittaa pidättäytymistä kaikista avioliiton ulkopuolisista sukupuolisuhteista sekä siveyttä ajatuksissa ja puheessa), pidettävä viisauden sana (eli pidättäydyttävä alkoholijuomista, huumeista, tupakasta, kahvista ja teestä) sekä maksettava säännöllisesti kymmenyksensä.
Lähetystyöhön lähtijöiden on valmistauduttava kutsumukseensa hengellisesti. Heidän on myös oltava fyysisesti, psyykkisesti ja emotionaalisesti sellaisessa tilassa, että he pystyvät kestämään lähetystyön rasitukset sekä poissaolon kotoa. Kirkon johtajat ovat antaneet yleisten mittapuiden lisäksi myös erityisiä sääntöjä tapauksista, jotka estävät palvelemisen lähetystyössä. Lähteminen ei ole mahdollista niille, joiden olisi jätettävä alaikäisiä lapsia toisten hoitoon, ei liioin nuorille aviopareille, jotka ovat iässä, jossa lastensaaminen on mahdollista. Myöskään aviopareille, joiden avioliitossa on vakavia ratkaisemattomia ongelmia, ei ole mahdollista lähteä. Henkilö, joka on veloissa eikä ole pystynyt sopimaan velkajärjestelyistä, ei voi lähteä. Ehdonalainen vankeus estää lähtemisen, samoin syyllistyminen raiskaukseen tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Myöskään HIV-positiivista ei hyväksytä. Jäseniä, jotka ovat tehneet abortin tai myötävaikuttaneet sen tekemiseen, ei yleensä hyväksytä lähetystyöhön, ei liioin jäseniä, jotka ovat synnyttäneet lapsen avioliiton ulkopuolella tai tulleen avioliiton ulkopuolisen lapsen isäksi. Alle 26-vuotiaat miespuoliset jäsenet ja alle 40-vuotiaat naispuoliset jäsenet, jotka ovat eronneet avioliitostaan, eivät yleensä saa kutsua. Yli 15 vuoden iässä suoritettu "homoseksuaalinen teko" estää ehdottomasti lähtemisen.
Ennen lähetystyöhön lähtemistä hyväksytyn odotetaan käyvän temppelissä ja saavan endaumenttinsa, ellei hän ole saanut sitä jo aikaisemmin. Miespuoliset lähetyssaarnaajat asetetaan yleensä vanhimman arvoon Melkidesekin pappeudessa ennen heidän lähtöään.
[muokkaa] Lähetystyöhön lähteminen
Kirkon jäsenen, joka haluaa lähteä lähetystyöhön, tulee anoa lupaa tehdä niin MAP-kirkon yleisauktoriteeteilta. Samalla hänen on osoitettava kelvollisuutensa seurakuntansa antamalla todistuksella. Mikäli anomus voidaan hyväksyä, hakija saa muutaman viikon kuluttua kirjeen, jossa hänet kutsutaan lähetystyöhön. Kirjeessä myös kerrotaan, missä tuleva lähetyssaarnaaja tulee palvelemaan ja mitä kieltä hänen odotetaan käyttävän. Kirkon kahdentoista apostolin koorum on virallisesti vastuussa maailmanlaajuisen lähetystyön organisoinnissa, ja yksittäiset apostolit ohjaavat lähetyssaarnaajat eri puolille maailmaan - virallisesti sen mukaan, miten Jumalan Henki heitä kehottaa. Muodollisesti kutsu lähetystyöhön tulee kirkon presidentiltä.
Ennen lähetystyöhön lähtemistä tuleva lähetyssaarnaaja viettää jonkin aikaa joissakin 17 Lähetystyön koulutuskeskuksesta (engl. Missionary Training Center, tunnetaan yleensä lyhenteellä MTC). Suurin koulutuskeskus on Provossa, Utahissa, Brigham Youngin yliopiston yhteydessä. Lähetyssaarnaaja, jonka ei tarvitse opetella uutta kieltä, viettää koulutuskeskuksessa yleensä kolme viikkoa. Tuona aikana hänelle opetetaan lähetystyön periaatteita, tapoja tavoittaa evankeliumista kiinnostuneet ja mahdollisuuksia keskustella kiinnostuneiden kanssa, lähetyssaarnaajilta odotettavaa elämäntapaa ja käyttäytymistä sekä teologiaa ja pyhiä kirjoituksia. Lähetyssaarnaajat, jotka joutuvat opettelemaan vieraan kielen, viettävät koulutuskeskuksessa pidempään, yleensä kuudesta kolmeentoista viikkoa. Tuolloin heille opetetaan kieltä ja tulevan sijoitusmaan kulttuuria.
Ennen lähetystyöhön lähtemistä tuleva lähetyssaaraaja siunataan rukouksella ja kättenpäällepanemisella. Siunauksen antaa yleensä lähtijän vaarnan presidentti.
[muokkaa] Lähetystyön kustannukset
Lähetyssaarnaajien odotetaan vastaavan itse lähetystyönsä kustannuksista. Käytännössä nuorten lähetyssaarnaajien kulut maksavat yleensä perhe tai sukulaiset, joskus myös ystävät. Vanhemmat avioparit kustantavat lähetystyönsä yleensä joko säästöillään tai eläkkeellään.
Ennen jokainen lähetyssaarnaaja maksoi yksinkertaisesti omat kulunsa. Tämä johti kuitenkin kulujen epätasaiseen jakautumiseen; kalleille alueille lähetetyille kustannukset kohosivat huomattavan paljon korkeammiksi kuin edullisemmille alueille lähetetyille. Tämä kustannusten epätasainen jakautuminen koettiin yleisesti epäkohdaksi. Vuonna 1990 käytäntöä muutettiin niin, että jokainen lähetyssaarnaaja maksaa saman kuukausittaisen summan MAP-kirkon viranhaltijoille, ja nämä jakavat näin kertyneet rahat lähetyssaarnaajille kunkin maan tosiasiallisen hintatason mukaan. Tammikuussa 2006 kuukausittainen lähetyssaarnaajamaksu oli 400 USA:n dollaria. Kukin lähetyssaarnaaja saa kirkolta asunnon, ruoan, kulkuvälineen (esim. polkupyörän, harvemmin auton) sekä käsirahan omiin henkilökohtaisiin menoihin. Useissa maissa lähetystyörahastoon maksetut rahat voi vähentää verotuksessa, koska kulut tulkitaan hyväntekeväisyydeksi.
Lähetyssaarnaajat, jotka eivät pysty itse huolehtimaan lähetystyönsä kustannuksista, voivat saada apua joko kotiseurakunnaltaan tai kirkon yleisestä lähetystyörahastosta. Tämä mahdollisuus koskee yleensä vain nuoria lähetystyöntekijöitä, vanhempien pariskuntien odotetaan vastaavan itse kustannuksistaan.
Usein paikalliset MAP-kirkon jäsenet tukevat lähetystyöntekijöitä kutsumalla heidät luokseen aterialle.
[muokkaa] Pukeutuminen
Lähetyssaarnaajien odotetaan noudattavan tarkkaan määriteltyä pukukoodia: Miespuoliset lähetyssaarnaajat käyttävät tummaa pukua tai mustia suoria housuja ja pikkutakkia, valkoisia kauluspaitoja ja hillityn värisiä solmioita. Naisten pukeutuminen ei ole aivan näin tarkkaan säädeltyä, mutta heidänkin odotetaan käyttävän hillittyä ja konservatiivista asua. Yleensä naispuoliset lähetyssaarnaajat ovat pukeutuneet mekkoihin tai polven alle ulottuvaan hameeseen ja puseroon.
Joillain alueilla pukukoodia voidaan hieman lieventää. Esimerkiksi tropiikin kuumilla ja kosteilla alueilla lähetyssarnaajat voivat kulkea ilman puvuntakkia ja lyhythihaisissa paidoissa.
Lähetyssaarnaajat saavat käyttää arkivaatetusta vain tehdessään ruumiillista työtä, harrastaessaan urheilua tai viikoittaisen vapaapäivänsä, "valmistautumispäivän", aikana. Tällöinkin heidän on muistettava, että lähetyssaarnaajalle sopii vain hillitty ja siveä pukeutuminen.
Kaikki lähetyssaarnaajat käyttävät rinnassaan standardin mukaista nimilappua, jossa on heidän sukunimensä ja tittelinsä (miehillä "vanhin", naisilla "sisar"). Nimilapuissa on myös kirkon koko nimi, Suomessa siis Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Joillain alueille paikallinen lähetysjohtaja voi tosin päättää, että lähetyssaarnaajat käyttävät nimilappua, jossa ei ole kirkon nimeä. Tällöin kyse voi olla esim. kireästä poliittisesta tilanteesta tai kirkolle vihamielisestä ilmapiiristä.
[muokkaa] Ajankäyttö
[muokkaa] Lähetyssaarnaajan päiväohjelma
Lähetyssaarnaajat noudattavat hyvin tarkkaan määriteltyä päiväohjelmaa, joka tosin hieman vaihtelee alueellisesti paikallisten perinteiden ja tapojen mukaan. Lähetyssaarnaajien nukkumaanmeno- ja heräämisajat on tarkkaan määritelty. Tyypillinen lähetyssaarnaajan päiväohjelma on seuraavanlainen:
- 6:30–10:00: Aamurutiinit. Lähetyssaarnaajan aamu koostuu 30 minuutin aamuvoimistelusta, 30 minuutin pyhien kirjoitusten tutkimisesta, 30 minuutin lähetystyön menetelmien opiskelusta kirjasta Saarnaa minun ilosanomaani (engl. Preach My Gospel) ja tunnin yhteisestä keskustelusta ja valmistautumisesta lähetyssaarnaajatoverin kanssa. Muille aamurutiineille (peseytyminen, aamiainen, rukous) on varattu tunti. Lähetyssaarnaajat, jotka käyttävät lähetystyössään vierasta kieltä, varaavat lisäksi aikaa kielen opiskeluun ja harjoitukseen.
- 10:00–21:00: Lähetystyötä. Lähetystyöntekijä suorittaa tehtäväänsä yhdessä hänelle määrätyn toverin kanssa. Käytännössä lähetystyö voi merkitä esimerkiksi ovelta ovelle kulkemista, kotikäyntejä kiinnostuneiden luona tai ihmisten tapaamista kaduilla ja ostoskeskuksissa. Kiinnostuneiden lisäksi lähetystyöntekijät tekevät myös kotikäyntejä kirkon jäsenten luo antaakseen heille kotiopetusta tai auttaakseen heitä käytännön asioissa. Lähetystyöntekijät voivat suorittaa lähetystyötään myös palvelemalla seurakuntaa tai tekemällä humanitäärisiä tehtäviä esimerkiksi vanhainkodeissa. Päivään on varattu tunnin lounastauko ja tunnin päivällistauko.
- 21:00–22:30: Iltarutiinit. Lähetyssaarnaaja kirjoittaa päiväkirjaansa, rukoilee ja valmistautuu muuten yöhön ja seuraavaan päivään.
[muokkaa] Lähetyssaarnaajan viikko-ohjelma
Lähetyssaarnaajat toistavat edellä kerrotun päiväohjelman kaikkina päivinä, lukuun ottamatta yhtä "vapaata" viikonpäivää. Tämä tunnetaan nimellä "valmistautumispäivä" (engl. preparation day), koska lähetyssaarnaajat valmistautuvat silloin edessä olevaan viikkoon. Valmistautumisen lisäksi lähetyssaarnaajat voivat käyttää päivän lepäämiseen, urheilun harrastamiseen, kotitöiden tekemiseen (kuten siivoamiseen, pyykinpesuun ja ostosten tekemiseen), kirjeiden kirjoittamiseen tai nähtävyyksien katselemiseen. Lähetyssaarnaajat, jotka asuvat lähellä temppeliä, voivat käydä valmistautumispäivänään temppelissä ja osallistua endaumenttiin. Mikäli lähetyssaarnaaja saa siirron toiselle paikkakunnalle, hän matkustaa valmistautumispäivänä uudelle paikkakunnalle.
Valmistautumispäivä loppuu illalla klo 18:00, minkä jälkeen lähetyssaarnajat palaavat takaisin normaaliin päivärytmiin. Lähetyssaarnaajia kehotetaan pitämään kiinni aamurutiineistaan valmistautumispäivänäkin, mukaan lukien varhainen herääminen ja pyhien kirjoitusten tutkiminen.
Myös sunnuntai katkaisee lähetyssaarnaajan normaalin rytmin, ainakin jumalanpalveluksen ja pyhäkoulujen ajaksi.
[muokkaa] Elämä lähetyssaarnaajana
Ajankäytön lisäksi myös muut asiat lähetyssaarnaajien arjessa on tarkkaan säädelty. Lähetyssaarnaajan kutsumuksena ajatellaan olevan Jumalan ja kirkon palveleminen, evankeliumin julistaminen ja lähimmäisenrakkauden työt. Tämän takia lähetyssaarnaajan päivän tulisi koostua rukouksista, pyhien kirjoitusten tutkimisesta, evankelioimisesta ja humanitäärisistä töistä. Kaikki, mikä ei palvele tätä tarkoitusta, tulisi periaatteessa jättää. Myös materiaalisesti lähetyssaarnaajan tulisi viettää vaatimatona elämää.
Lähetyssaarnaajien ei tule esimerkiksi katsoa televisiota, kuunnella muuta kuin hengellistä musiikkia tai lukea muuta kuin pyhiä kirjoituksia ja hengellistä aineistoa. He eivät saa ottaa osaa huvituksiin, kuten käydä elokuvissa tai tanssimassa. Sen sijaan nähtävyyksien katseleminen on sallittu. Toisten kirkkojen ja uskontojen tilaisuuksissa saa käydä, mutta vain lähetysjohtajan luvalla.
Näiden sääntöjen lisäksi lähetyssaarnaajien elämää säätelevät lukuisat kiellot, joiden tarkoituksena on suojella lähetystyössä olevia nuoria. Useat luokkaantumisvaaran sisältävät urheilulajit, kuten jääkiekko, on kielletty lähetyssaarnaajilta. Myöskään uimista ja saunaa ei sallita.
[muokkaa] Lähetystyötoverit
Mormonilähetyssaarnaajat eivät nykyään koskaan palvele yksinään, vaan aina yhdessä toisen, samaa sukupuolta olevan lähetyssaarnaajan kanssa. Tästä poikkeuksena ovat vain eläkkeellä olevat lähetyssaarnaajapariskunnat, jotka palvelevat yhdessä koko lähetystyöaikansa. Myös kolmen lähetyssaarnaajan muodostamia ryhmiä on olemassa, vaikka nämä ovatkin harvinaisia. Tätä kahden (tai poikkeustapauksissa kolmen) lähetyssaarnaajan ryhmää kutsutaan lähetyssaarnaajatoverien ryhmäksi (engl. missionary companionship), ja sen katsotaan olevan pienin lähetystyöyksikkö.
Lähetyssaarnaajatoverien odotetaan, paitsi tekevän lähetystyötä yhdessä, myös viettävän muun aikansa keskenään. Heidän tulee opiskella yhdessä paikallista kieltä, pyhiä kirjoituksia ja lähetystyön tekemistä. Samoin "valmistautumispäivän" vapaa-ajan aktiviteetit tulisi tehdä yhdessä. Lähetyssaarnaajat jakavat keskenään saman asunnon, ja heidän tulisi nukkua samassa makuuhuoneessa, joskaan ei samassa sängyssä (vain lähetystyössä olevat avioparit ovat poikkeus tähän). He jakavat keskenään myös tarvittavat kotityöt. Lähetyssaarnaaja saa olla erossa toveristaan vain peseytymisen ja WC:ssä käymisen aikana.
Vain poikkeustapauksissa lähetyssaarnaaja on tavannut toverinsa jo ennen lähetystyötä. Lähetyssaarnaaja viipyy yhdessä kaupungissa yleensä kolmesta kuuteen kuukautta, minkä jälkeen lähetyspresidentti siirtää hänet toiseen kaupunkiin. Tämä merkitsee, että lähetyssaarnaaja tutustuu lähetystyönsä aikana useisiin tovereihin. Poikkeuksena tähän ovat tietysti avioparit, jotka palvelevat yhdessä koko lähetystyön ajan.
Mikäli lähetystyöntekijöillä on vaikeuksia sopeutua toisiinsa tai suhteet kiristyvät, heitä kehotetaan ensi sijassa selvittämään asia keskenään, rukouksen ja paaston avulla. Jos tämä ei onnistu, he voivat kääntyä lähetysjohtajan puoleen, joka yleensä yrittää sovitella. Joissain tapauksissa ainoa ratkaisu voi olla parien erottaminen toisistaan.
[muokkaa] Suhteet perheeseen ja ystäviin
[muokkaa] Perhesuhteet
Lähetyssaarnaajat eivät yleensä tapaa perhettään lähetystyön aikana. Heitä kehotetaan pitämään perheeseensä yhteyttä kirjeitse, mutta kireä päivärytmi saa aikaan sen, että yleensä kirjeitä kirjoitetaan vain kerran viikossa, valmistautumispäivänä. Lähetyssaarnaajat saavat soittaa kotiinsa vain kahdesti vuodessa, jouluna ja äitienpäivänä (joidenkin alueiden lähetysjohtajat tosin sallivat puhelut myös isänpäivänä). Lähetyssaarnaajille on nykyään luvallista pitää yhteyttä läheisiinsä myös sähköpostitse, mutta postien lukeminen ja niihin vastaaminen on luvallista vain valmistautumispäivänä, jolloin lähetyssaarnaajat saavat käyttää julkisissa tiloissa olevia tietokoneita, esimerkiksi kirjastoissa tai internet-kahviloissa.
[muokkaa] Suhteet vastakkaiseen sukupuoleen
Lähetyssaarnaajilla on lupa ylläpitää heteroseksuaalista seurustelusuhdetta myös lähetystyönsä aikana, mutta heillä ei ole oikeutta tavata seurustelukumppaniaan tänä aikana. Näin ollen yhteydenpito rajoittuu viikoittaisiin kirjeisiin tai sähköposteihin. Kahden vuoden erossaoloaika voi olla nuorille ihmisille kohtuuton rasitus, ja osa lähetystyöhön lähtevistä voikin katsoa parhaaksi seurustelusuhteen lopettamisen ennen lähetystyöhön lähtemistä. Toisaalta monet suhteet kestävät erossa olemisen ja saattavat jopa lujittua.
Lähetyssaarnaajien suhde vastakkaiseen sukupuoleen on hyvin tarkkaan säädeltyä. He eivät saa missään olosuhteissa olla kahden vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa, ja fyysiset läheisyydenosoitukset (esim. halaaminen tai suudelma) johtavat lähetystyön päättymiseen. Lähetyssaarnaajien ei liioin ole luvallista tutkia uskontoa yksinäisen vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa, ensimmäistä tutustumiskäyntiä lukuun ottamatta. Tällaisessa tapauksessa kiinnostuneen luo pyritään lähettämään hänen omaa sukupuoltaan olevia lähetyssaarnaajia tai aviopari. Jos tämä ei ole mahdollista, lähetyssaarnaajien tulee pyytää mukaansa paikallinen kirkon jäsen.
[muokkaa] Avioliitto
MAP-kirkon historian alkuvaiheissa oli tavallista, että naimisissa olevia ja perheellisiä miehiä kutsuttiin lähetystyöhön jopa useiden vuosien ajaksi. Nykyään avioliitossa elävien nuorien ei odoteta suorittavan lähetystyötä, vaan heidän kutsumuksensa katsotaan olevan perheen hoitaminen. Sen sijaan eläkkeellä olevia aviopareja voidaan hyväksyä lähetystyöhön. Työikäisiä aviopareja kutsutaan lähinnä lähetystyön johtamisesta vastaaviin lähetysjohtajan virkoihin. Tällöin he muuttavat asemamaahansa yleensä perheineen.
[muokkaa] Lähetyssaarnaajien ja kääntyneiden lukumäärä
31. joulukuuta 2006 maailmassa oli kaiken kaikkiaan 53 164 mormonilähetyssaarnaajaa, jotka palvelivat 344 lähetysalueella. Heidän ja paikallisseurakuntien työn tuloksena kirkkoon liittyi vuoden 2006 aikana 272 845 uutta jäsentä. Yhtä lähetyssaarnaajaa kohden kääntyneitä oli siis 4,67, kun heitä vuonna 1989 oli 8,03. Kehityssuunta on herättänyt huolta eräissä kirkon johtajissa.
Suomessa on vuosittain noin 50 lähetyssaarnaajaa, joista suurin osa tulee ulkomailta.
[muokkaa] Lähetystyön muodot
Suurelle yleisölle tunnetuin lähetystyön muoto ovat kaksittain liikkuvat nuoret miehet ja naiset, jotka kulkevat ovelta ovelle tai pyrkivät keskustelemaan tapaamiensa ihmisten kanssa kaduilla ja toreilla. Tämä on näkyvin, muttei ainoa lähetystyön muoto. Eräät lähetyssaarnaajat toimivat "palvelulähetyssaarnaajina", jolloin he osallistuvat täysipäiväisesti humnitäärisiin tai kehitysapuprojekteihin, yleensä kehittyvissä maissa. Tämä on mahdollistanut kirkon lähetyssaarnaajien toiminnan maissa, joissa kirkon toiminta ei ole laillista tai sitä rajoitetaan. Tällaisia ovat ennen muuta islamilaiset maat ja eräät valtiot Afrikassa. Jotkut lähetyssaarnaajat, erityisesti sellaiset, joilla on alaan liittyvää erikoisosaamista, palvelevat kirkon virastoja tai sukututkimustyötä. Osa lähetyssaarnaajista kutsutaan oppaiksi kirkon vierailijakeskuksiin, joita on Salt Lake Cityn temppeliaukiolla ja eräissä muissa mormonismin historiaan liittyvissä paikoissa. Heidän tehtävänään on ottaa vierailijat vastaan, järjestää heille opastettuja kiertokäyntejä ja vastata heidän kysymyksinsä sekä jakaa tietoa kirkosta.
Vuonna 2007 80 % lähetyssaarnaajista oli nuoria miehiä, 13 % nuoria naisia ja 7 % vanhempia aviopareja.
[muokkaa] Siirtymäriitti
MAP-kirkossa lähetystyö on erityisesti miesten kohdalla muodostunut eräänlaiseksi siirtymäriitiksi, joka merkitsee nuoren siirtymistä "aikuisten" ryhmään. Lähetystyö merkitsee monille eräänlaista hengellisen uudistumisen ja uskontoon perehtymisen aikaa, jolloin oma henkilökohtainen suhde Jumalaan on tullut uudella lailla tärkeäksi. Täten lähetystyötä voi pitää eräällä tavalla siirtymisenä "aikuiseen uskoon". Toisaalta lähetystyöhön liittyy myös monia sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä, jotka tekevät siitä merkittävän mormoniyhteisössä.
Viime aikoina MAP-kirkko on pyrkinyt varovasti vähentämään lähetystyöhön liittyviä sosiaalisia ja kulttuurisia paineita, ilmeisenä halunaan hillitä lähtijöitä, jotka lähtisivät lähetystyöhön muista kuin uskonnollisista syistä.
