Jumalanpalvelus (mormonismi)
Wikipedia
|
Osa artikkelisarjaa
|
|
|---|---|
|
Historia |
|
|
Joseph Smith |
|
| Uskomukset ja tavat |
|
|
Jumala · Pelastussuunnitelma |
|
|
Pyhät tekstit ja muut julkaisut |
|
|
Mormonin kirja |
|
|
Toimintatavat ja kulttuuri |
|
|
Temppeli · Lähetystyö |
|
|
Organisaatio ja johtaminen |
|
|
MAP-kirkko · MAP-presidentti |
|
|
Katso myös |
|
|
Kritiikki · Jäsenmäärä |
|
Jumalanpalvelus on Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa viikon tärkein tapahtuma yksityiselle jäsenelle tai perheelle. Jumalanpalvelus, jota kutsutaan myös nimellä sakramenttikokous, pidetään sunnuntaisin kappelissa, ja sen kesto on noin 70 minuuttia. Ulkopuoliset voivat osallistua siihen. Sakramenttikokous kuuluu koko perheelle, joten lapsetkin pääsevät sinne. Seurakunnan jäseniltä odotetaan osallistumista kokouksiin.
Jumalanpalvelus aloitetaan laululla, johon koko seurakunta osallistuu, ja alkurukouksella, jonka pitää joku seurakunnan jäsenistä. Tämän jälkeen seurakunnan piispa tai poikkeuksellisti joku muu jumalanpalveluksen johtaja toivottaa jumalanpalvelusvieraat tervetulleiksi ja antaa seurakunnalle ajankohtaisia ilmoituksia. Tavallista on, että seurakunnan organisaatiossa tapahtuneet muutokset, kuten virasta vapauttamiset tai virkaan nimittämiset, ilmoitetaan tässä kohtaa. Samalla seurakuntalaisilla on mahdollisuus hyväksyä tehdyt ehdotukset kättä nostamalla. Myös vastaan äänestäminen on mahdollista, jos kohta hyvin harvinaista. Muita seurakunnalle annettavia ilmoitusasioita voivat olla esimerkiksi ilmoitetukset kastetuista, seurakuntaan muuttaneista ja poislähteneistä sekä erilaiset toimintaa koskevat tiedotteet.
Tämän jälkeen seurakunta laulaa yleensä Jeesuksen Kristuksen kuolemaa ja kärsimystä muistelevan sakramenttilaulun, minkä jälkeen toimitetaan sakramentti eli leivän ja veden siunaaminen ja jakaminen. Sakramentti jaetaan seurakunnan jäsenille, mutta myös paikalla olevat ei-jäsenet saavat ottaa sakramentin vastaan. Kirkon jäseniä kehotetaan nauttimaan sakramentti särjetyin sydämin ja murtunein mielin, omaa heikkouttaan ja Kristuksen uhrikuolemaa muistaen. Täten sakramentti voi puhdistaa heidät synnistä ja vahvistaa heidän kasteen liittonsa.
Tämän jälkeen sakramenttikokouksessa pidetään puheita. Puheita on yleensä kaksi tai kolme, ja ne liittyvät pyhiin kirjoituksiin, kirkon opettamaan evankeliumiin ja sen soveltamiseen elämässä. Puheita kokouksessa pitävät sekä miehet että naiset. Piispakunta kutsuu kokoukseen puhujat, suurissa seurakunnissa puhevuoro tulee jäsenelle noin kerran vuodessa, pienissä useammin. Usein puheissa on vahva henkilökohtaisen todistuksen sävy.
Ennen viimeistä puhetta kokouksessa lauletaan välilaulu, ja kokouksen päätteeksi lauletaan loppulaulu ja joku seurakuntalaisista päättää jumalanpalveluksen loppurukoukseen. Useista kirkoista poiketen ei jumalanpalveluksessa kerätä kolehtia, vaan kirkko kerää kymmenykset ja rahauhrit suoraan jäseniltä.
Joissain tilanteissa jokin sakramenttikokouksen neljästä laulusta voidaan korvata musiikkiesityksellä. On myös mahdollista, että musiikkia esitetään esimerkiksi jonkin puheen sijasta tai osana puhetta. Joissain tapauksissa on mahdollista, että jumalanpalvelus rakentuu jonkin tietyn teeman ympärille, ja jumalanpalvelus voi olla esimerkiksi seurakunnan lasten valmistama.
Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina on normaalin sakramenttikokouksen tilalla n.k. todistuskokous. Siinä ei ole valmiiksi sovittuja ja valmisteltuja puheita, vaan sakramentin jakamisen jälkeen kuka tahansa kirkon jäsenistä saa astua esiin ja lausua oman henkilökohtaisen todistuksensa. Myös kirkkoon kuulumattomat voivat lausua todistuksensa, mutta korrektina pidetään, että he keskustelevat asiasta seurakunnan johtajien kanssa ennen kokouksen alkua.
Sakramenttikokouksen yhteydessä (yleensä jälkeen, mutta joskus myös ennen) seurakunnassa pidetään pyhäkoulua. Pyhäkoulussa opiskelevat periaatteessa kaikki kirkon jäsenet. Aikuiset opiskelevat omassa pyhäkoulussaan MAP-kirkon pyhiä kirjoituksia ja teologiaa. Opetuksen apuna käytetään kirkon julkaisemia kirjoja ja muuta materiaalia, mutta keskustelut käydään yleensä vapaasti, ja niissä saa esittää erilaisia mielipiteitä. Kirkkoon kuulumattomia ja juuri kirkkoon liittyneitä varten on olemassa n.k. tutkijaluokka, jossa opiskellaan uskonopin alkeita.
Lapset ovat jakautuneina pyhäkoululuokkiin ikäryhmittäin. 3–12-vuotiaat lapset opiskelevat alkeisyhdistyksessä ja 13–17-vuotiaat sukupuolten mukaan jakautuneina Nuorten miesten ja Nuorten naisten toimintaan. Apuyhdistyksessä pojat ja tytöt ovat yhdessä, paitsi 11-vuotiaat, jolloin pojat opiskelevat pappeuden perusteita ja tytöt naisen asemaa. Lasten pyhäkouluissa opiskellaan kirkon historiaa ja oppeja lasten kehitystasolle sopivalla tavalla. Pienten lasten kohdalla opetus tapahtuu pitkälti laulujen ja leikkien avulla, vaikka jo kaikkein pienimmilläkin on lyhyt opetustuokio. Keskeisiä teemoja pienten lasten opetuksessa on taivaallisen Isän rakkaus ja Jeesuksen elämä.
Sunnuntaikokouksiin kuuluvat vielä pappeuskokoukset, jolloin miehet ovat jakautuneina pappeutensa mukaisiin ryhmiin. Näissä keskutellaan seurakunnan käytännön toimista sekä opiskellaan kirkon profeettojen ja opettajien opetuksia. Samaan aikaan naiset ovat kokoontuneina Apuyhdistykseen. Lapset ja nuoret ovat samaan aikaan kokoontuneina omaan kokoukseensa, jossa lauletaan ja pidetään puheita.
Koska MAP-kirkon käsityksen mukaan sunnuntai on korvannut Vanhan liiton sapatin pyhänä päivänä, pidetään jumalanpalveluksia vain sunnuntaisin. Kristillisen kirkkovuoden mukaisia juhlia ei vietetä jumalanpalveluksissa, vaan jäsenet viettävät niitä kodeissa. Toisaalta joulunajan jumalanpalvelusten puheissa käsitellään yleisesti joulun sanomaa, samoin pääsiäinen ja helluntai huomioidaan yleensä puheiden aiheissa ja rukouksissa.
