Ensimmäinen presidenttikunta
Wikipedia
|
Osa artikkelisarjaa
|
|
|---|---|
|
Historia |
|
|
Joseph Smith |
|
| Uskomukset ja tavat |
|
|
Jumala · Pelastussuunnitelma |
|
|
Pyhät tekstit ja muut julkaisut |
|
|
Mormonin kirja |
|
|
Toimintatavat ja kulttuuri |
|
|
Temppeli · Lähetystyö |
|
|
Organisaatio ja johtaminen |
|
|
MAP-kirkko · MAP-presidentti |
|
|
Katso myös |
|
|
Kritiikki · Jäsenmäärä |
|
Ensimmäinen presidenttikunta (engl. First Presidency) on Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon korkein päättävä elin. Se koostuu kirkon presidentistä ja hänen kutsumistaan neuvonantajista. Ensimmäinen presidenttikunta lasketaan yleisauktoriteetteihin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Käytäntö
Ensimmäinen presidenttikunta on kirkon korkein päättävä elin. Se päättää kirkon opista ja sen soveltamisesta, se vastaa kirkon hengellisestä ja pastoraalisesta johtamisesta, ohjaa lähetystyötä, hallinnoi kirkon omaisuutta, vastaa kirkon hallinnosta, järjestää kirkon yleiskonferenssit jne. Käytännössä ensimmäinen presidenttikunta on delegoinut monia tehtäviään alemmas, esimerkiksi kahdentoista apostolin neuvostolle, seitsenkymmenten koorumeille ja johtavalla piispakunnalle. Ensimmäisellä presidenttikunnalla on kuitenkin perimmäinen vastuu, ja se voi milloin tahansa muuttaa alempien tahojen tekemiä päätöksiä ja muokata niitä.
Ensimmäinen presidenttikunta toimii yleensä kollektiivisesti, ja kaikkia presidenttikunnan jäseniä pidetään presidentin ohella "profeettoina, näkijöinä ja ilmestyksensaajina". Heillä kaikilla katsotaan olevan tietyissä tilanteissa valtuutta johtaa koko kirkkoa Jumalan mielen mukaan. Kirkon presidentti voi siirtää tehtäviään neuvonantajilleen, ja he voivat ottaa presidentin tehtäviä esimerkiksi tämän sairauden johdosta. Vaikka neuvonantajat epäilemättä neuvottelevatkin presidentikin kanssa ja antavat hänelle neuvoja, on kyse enemmänkin työtovereista kuin neuvonantajista.
Kirkon presidentin virkaa pidetään yleensä elinikäisenä, vaikka presidentin eroamiselle ei olekaan periaatteellista estettä. Sen sijaan neuvonantajien virkakausi on rajattu kunkin presidentin virkakauteen, koska kyseessä ovat presidentin itselleen kutsumat henkilökohtaiset neuvonantajat. Neuvonantajan virkakausi päättyy siis presidentin kuolemaan. Tämän lisäksi presidentti voi vapauttaa neuvonantajansa esimerkiksi terveydentilan perusteella. Tietysti myös neuvonantajan kuolema päättää tämän viranhoidon.
Presidentin kuollessa ensimmäinen presidenttikunta hajoaa, ja sen jäsenet palaavat vanhoihin virka-asemiinsa, yleensä kahdentoista apostolin koorumin jäseniksi. Kahdentoista apostolin koorum ottaa kirkon johdon väliaikaisesti käsiinsä, ja koorumin presidentistä tulee kirkon väliaikainen asiainhoitaja. Kun kahdentoista apostolin koorum on valinnut uuden presidentin (yleensä kyseessä on koorumin virkaiältään vanhin apostoli), tämä kutsuu itselleen uudet neuvonantajat ja muodostaa uuden ensimmäisen presidenttikunnan. Mitään estettä ei tietenkään ole sille, että hän kutsuu itselleen samat neuvonantajat kuin edellinen presidentti, ja yleensä näin tehdäänkin. Ensimmäisen presidenttikunnan vaali pitää vahvistaa kirkon yleiskonferenssissa, ennen kuin sitä pidetään lopullisena.
[muokkaa] Jäsenet
Presidentti kutsuu itselleen yleensä kaksi neuvonantajaa, mutta neuvonantajien määrää ei ole missään rajoitettu. Presidentti David O. McKayllä oli niitä virkakautensa loppuaikoina viisi ja Brigham Youngilla peräti kahdeksan. Ensimmäinen ja toinen neuvonantaja käyttävät yleensä vastaavaa titteliä, aikoina, jolloin neuvonantajia on ollut enemmän, heidän tittelinsä on vaihdellut. Niinpä joskus on puhuttu kolmannesta ja neljännestä neuvonantajasta, joskus taas avustavista neuvonantajista tai vain neuvonantajista.
Kirkon ensimmäisellä presidenttikunnalla on myös virallinen sihteeri, jonka alaisuudessa työskentelee sihteeristö sekä lehdistösihteeri. Häntä ei kuitenkaan pidetä ensimmäiseen presidenttikuntaan kuuluvana.
[muokkaa] Nimitykset
Ensimmäistä ja toista neuvonantajaa puhutellaan "presidentiksi" kirkon presidentin tavoin. Yleensä neuvonantajiksi kutsutut ovat apostoleita, mutta tämä ei ole välttämätöntä, ja poikkeuksia on ollut. Periaatteessa kuka tahansa ylipappi voi saada kutsun neuvonantajaksi. Yleensä neuvonantajat, jotka eivät ole olleet apostoleita, on kutsumisensa jälkeen nimetty apostoleiksi (osa tosin ilman, että heidät olisi otettu kahdentoista apostolin koorumiin), mutta tämäkään ei ole varmaa.
[muokkaa] Nykyinen ensimmäinen presidenttikunta
Presidentti Thomas S. Monsonin tultua valituksi kirkon presidentiksi 3. helmikuuta 2008 hän muodosti uudelleen ensimmäisen presidenttikunnan kutsumalla Henry B. Eyringin ensimmäiseksi ja Dieter F. Uchtdorfin toiseksi neuvonantajakseen.
