Sauna

Wikipedia

Sauna on suomalainen muoto monissa kulttuureissa käytettävästä hikoilukylpyä ja peseytymistä varten rakennetusta rakennuksesta tai huoneesta. Suomalaistyyppisiä saunoja on myös muissa maissa kuin Suomessa.

Sisällysluettelo 1 Yleistä 2 Kiuas ja löyly 3 Saunarakennus 3.1 Saunarakennuksen historia 3.1.1 Maasauna 3.1.2 Eräsaunat 3.1.3 Riihisaunat 3.2 Nykyisiä saunatyyppejä 3.2.1 Talosauna 3.2.2 Huoneistosauna 3.2.3 Yleinen sauna 3.2.4 Muut saunatyypit 3.2.5 Savusauna 4 Saunomisolosuhteet 5 Saunomistapoja 5.1 Parannus ja rituaalinen puhdistautuminen 5.1.1 Saunaan liittyviä uskomuksia 6 Muiden kulttuurien saunaa vastaavat laitokset 7 Lähteet 8 Aiheesta muualla 8.1 Kirjallisuutta 8.2 Linkkejä 8.2.1 Yhdistyksiä

[muokkaa] Yleistä

Alkujaan suomalainen sauna oli rakennus, jossa oli yksi kuumaksi lämmitettävä huonetila. Tila lämmitettiin tulisijalla, jossa oli tulipesän päällä kivikasa (kiuas) lämmönvaraajana. Savusaunoissa kiuas, jossa ei ollut hormia, lämmitettiin niin että savu tuli löylyhuoneeseen ja poistui räppänöiden ja raollaan olevan oven kautta. Jo varhain saatettiin myös käyttää savun poistavaa puuhormia, lakeista.

Löylyhuoneessa hikoiltiin istumalla penkillä eli lauteilla ja heittämällä vettä tulipesän kiville eli kiukaalle, jolloin syntyi löylyä, kuumaa vesihöyryä. Löylyttelyn ja vilvoittelun jälkeen peseydyttiin. Nykyään on tavallista, että saunarakennuksessa on löylyhuoneen lisäksi myös erillinen huone pukeutumiselle ja usein myös peseytymiselle.

Perinteisesti saunatilaa on käytetty hyvin monipuolisesti eri tehtäviin, ei ainoastaan kylpemiseen. Entisaikaan saunassa hoidettiin sairaita ja synnytettiin lapsia. Saunassa on myös valmistettu maltaita ja Länsi-Suomessa myös savustettu eli palvattu lihaa. Perinteisesti sauna oli myös uudistilojen ensimmäinen asunto, jossa asuttiin, kunnes varsinainen pirtti rakennettiin valmiiksi. Sauna on myös ollut merkittävä paikka rentoutumiseen, jota kuvaa hyvin tunnettu sanonta: "Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut"

Saunamajuri on leikkisä puhekielen ilmaisu saunomistilaisuuden "ylipäälliköstä". Saunamajuri huolehtii saunan lämmittämisestä ja polttopuiden riittävyydestä. Myös vesihuolto kuuluu hänen vastuulleen. Lisäksi saunamajuri määrää saunomisen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvistä asioista kuten naisten ja miesten erillisistä saunomisvuoroista sekä uimiseen liittyvistä käytännöistä.

Erään määritelmän mukaan "sauna on huone, jossa hikoillaan kiukaan kuumista kivistä saatavan löylyn vaikutuksesta".^[1]

[muokkaa] Kiuas ja löyly

Pääartikkelit: Kiuas ja Löyly

Saunan lämmityslaitetta nimitetään kiukaaksi. Kiukaassa on kiviä, joihin lämpö varastoituu. Löyly syntyy, kun vettä heitetään kuumille kiville ja se muuttuu lämpimäksi höyryksi, joka leviää löylyhuoneen yläosiin.

Kiuas lämmitetään usein puilla tai sähköllä, mutta joskus myös öljy ja maakaasu ovat lämmönlähteenä. Kiukaita on kertalämmitteisiä ja kesto- eli jatkuvalämmitteisiä. Kertalämmitteinen kiuas lämmitetään etukäteen ennen varsinaista saunomista, jonka aikana käytetään hyväksi kiukaan suureen kivimäärään sitoutunutta lämpöä. Kesto- eli jatkuvalämmitteisen kiukaan lämmittämistä voidaan jatkaa myös hikoilukylvyn aikana.

Puulämmitteiset kiukaat jakaantuvat savusaunoissa käytettäviin sisälle savuttaviin kiukaisiin ja nykyaikana tavallisempiin uloslämpiäviin kiukaisiin. Savusaunan kiukaasta savu tulee lämmityksen aikana löylyhuoneen sisälle, josta se raollaan olevan oven ja räppänän tai lakeisen kautta poistuu ulos. Räppänä on seinään tehty savun ulosmenotie, katon (eli laen) läpi tehtyä savunpoistoa sanotaan lakeiseksi.

Uloslämpiävissä kiukaissa, jollaisia valtaosassa nykyajan puulämmitteisissä saunoissa on, savu ei tule huoneen sisälle, vaan poistuu kiukaasta ulos savupiipun kautta. Kiukaita on kahta perustyyppiä: kertalämmitteisessä kiukaassa savukaasut kulkevat savusaunakiukaan tavoin kiuaskivien välitse ennen kuin ne johdetaan savuhormiin tai lakeiseen. Rakenteeltaan kertalämmitteinen kiuas oli usein korkea peltipönttö, jonka alaosassa poltetaan puut ja yläosa on täytetty kiuaskivillä. Kiukaan päällä tai kyljessä kiviosan yläpuolella on luukku, joka pidetään suljettuna lämmityksen ajan ja avataan kylpemisen ajaksi löylynheittoa varten. Jatkuvalämmitteisessä kiukaassa palokaasut eivät joudu kosketuksiin kiuaskivien kanssa, vaan kivet lämpiävät kiukaassa kiertävän kuuman ilman avulla ja vähemmässä määrin lämmön johtumisen avulla.

Asuinhuoneistojen saunoissa käytetään yleisimmin sähkökiukaita. Niiden lämmitysteho on huomattavasti alhaisempi kuin puukiukailla, mutta riittävä pieneen löylyhuoneeseen.

[muokkaa] Saunarakennus

[muokkaa] Saunarakennuksen historia

Suomalaisen kulttuurin saunarakennus on historialtaan ja ilmenemismuodoitaaan tiiviisti liittynyt kulttuuriin elinkeinoihin ja paikallisiin rakennustapoihin. Vakiintunut maataloustila vaati saunalle eri toimintoja kuin liikkuva kaskenpolttajaperhekunta tai yksittäinen erämies. Historiallisia saunanrakennusten tyyppejä tunnetaan useita. Vanhemmat historialliset saunat olivat kaikki savusaunatyyppisiä, osassa savu johdettiin ulos puisen hormin - lakeisen- kautta tai seinässä olevasta aukosta eli "räppänästä".^[2]

[muokkaa] Maasauna

Maasauna oli pieni ja matala, kaivetun kuopan päälle rakennettu sauna, jossa oli yleensä turvekatto. Laude oli yleensä peräseinällä ovea vastapäätä, kiuas oven vieressä. Kivistä kootun kiukaan yläpuoli saatettiin saveta umpeen. Savu johdettiin ulos lakeisen kautta. Saunatyyppiä tavattiin maaseudulla vielä 1900-luvun alussa.^[2]

[muokkaa] Eräsaunat

Eräsaunat (metsäsaunat) oli tarkoitettu metsästys- ja kalastusretkien tukikohdiksi, ja ne saattoivat olla rakenteiltaan vaatimattomia, tilapäisiksi ajateltuja. Kiuas oli irtokivinen, ja sitä käytettiin myös ruuanlaittoon. Tila oli tarkoitettu kylpemisen ohella muuhun oleskeluun, jota varten saunassa oli erillinen lava.

Eräsaunoista kehittyi myöhemmin eritystä käyttöä varten tarkoitettuja saunoja, esimerkiksi tervanpolttajien ja hiilenpolttajien saunat, sekä myllysaunat.^[2]

[muokkaa] Riihisaunat

Pysyvän asutuksen ja maanviljelyn myötä syntyi riihisauna, jota saatettiin käyttää asumiseen, kylpemiseen, sekä esimerkiksi hamppu- tai pellavasadon kuivaamiseen ja myös maltaiden imellyttämiseen. Rakennus oli tekniseltä toteutukseltaan jo varsin vaativa, jopa nelisen metriä korkea hirsistä tehty savupirtti jossa asuttiin, kylvettiin ja kuivattiin sato. Tilassa saattoi olla erillinen mallasparvi maltaiden imellytykseen ja kuivaamiseen ja kylpylavo kylpemiseen.^[2]

Riihisaunoista kehittyi nykyinen saunarakennus: muiden toimintojen varatessa tilan saatettiin viereen rakentaa ainoastaan kylpemiseen tarkoitettu saunarakennus.

[muokkaa] Nykyisiä saunatyyppejä

Perinteisesti maaseudulla, kesämökeillä ja omakotialueilla saunarakennukset on rakennettu erillään muista pihan rakennuksista, ja mikäli mahdollista, veden äärellä.

[muokkaa] Talosauna

Monissa erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa kerrostaloissa on asukkaiden yhteinen talosauna. Tällöin yleensä asunnoissa ei ole alun perin ollut erillisiä asuntokohtaisia huoneistosaunoja. Talosaunaan varataan huoneistokohtaisia saunavuoroja, joiden lisäksi voi olla viikoittaiset yleiset saunavuorot erikseen miehille ja naisille. Yleisestä saunavuorosta saatetaan käyttää esimerkiksi nimitystä lenkkisauna.

[muokkaa] Huoneistosauna

Viime vuosikymmeninä ovat kuitenkin varsinkin rivi- ja kerrostaloissa yleistyneet niin sanotut huoneistosaunat, jotka ovat suoraan asunnon yhteydessä. Huoneistosaunoissa on yleensä pieni löylyhuone ja erillinen pesuhuone, joka samalla saattaa olla asunnon ainoa hygieniatila. Nykyaikana suurin osa huoneistosaunoista on sähkölämmitteisiä, kun taas erillisissä saunarakennuksissa kiukaat ovat useimmiten ulossavuavia ja puulämmitteisiä.

[muokkaa] Yleinen sauna

Pääartikkeli: Yleinen sauna

Väestön keskittyessä kaupunkeihin 1800-luvun lopulta lähtien syntyi tarve yleisiin saunoihin, koska kaupunkitonteille ei saunoja yleensä rakennettu muun muassa niiden aiheuttaman palovaaran vuoksi. Kaupungeissa on perinteisesti ollut runsaasti maksullisia yleisiä saunoja, mutta niiden lukumäärä väheni nopeasti 1950-luvulta lähtien. Aluksi yleiset saunat korvautuivat kerrostalojen yhteissaunaosastoilla, 1960-luvun loppupuolelta lähtien myös huoneistosaunoilla. Nykyisin kerrostalojen yhteissaunatkin ovat harvinaistuneet, huoneistosauna sen sijaan rakennetaan käytännöllisesti katsoen joka asuntoon.

Nykyisissä suomalaisissa hotelleissa sauna kuuluu rutiinivarustukseen. Usein julkistilojen saunat on rakennettu viihtyisiksi ja hyvinvarustetuiksi, eikä ole harvinaista, että niiden yhteydessä on esimerkiksi uima-allas. Myös useimmissa kunnissa on uimahalleja sekä urheilu- ja kuntolaitoksia, joissa on omat saunansa. Kerrostalojen yhteissaunat ovat harvinaistuneet.

[muokkaa] Muut saunatyypit

Yrityksillä saattaa olla edustussaunoja joka erikseen tai jopa toimistojensa yhteydessä. Erillisessä rakennuksessa olevaan rantasaunaan kuuluu yleensä löylyhuoneen lisäksi pesuhuone ja pukuhuone. Pukuhuone voi olla tilava saunatupa takkoineen, pienoiskeittiöineen ja jopa vuoteineen. Saunan kekseliästä tuotekehitystä edustavat telttasauna ja tynnyrisauna. Telttasaunaa voi lämmittää myös niin, että kivet kuumennetaan teltan ulkopuolella olevassa nuotiossa, ja kannetaan pihdeillä tai vastaavilla tulikuumina teltan keskelle kiviä varten valettuun kuoppaan. Sauna voi olla myös esimerkiksi ajoneuvon perässä vedettävä siirrettävä sauna. Teuvalla Etelä-Pohjanmaalla järjestetään kesäisin vuosittainen siirettävien saunojen kokoontumistapahtuma.^[3]

[muokkaa] Savusauna

Perinteinen suomalainen saunatyyppi, savusauna, Karjalassa musta sauna, on kertalämmitteinen, eli kiuasta ei voida lämmittää kylpemisen aikana. Savusaunan kiuas on tulipesän ympärille ja päälle ladottu kivinen kupu, jonka läpi savukaasut nousevat vapaasti saunatilaan ja samalla kiuaskivet kuumenevat. Lämmityksen aikana savu poistuu välikatossa eli laessa olevan lakeistorven tai seinässä olevan luukun eli räppänän kautta. Kun kivet ovat riittävän kuumat ja pesä on sammunut heitetään häkälöylyt, jonka jälkeen sauna on valmis kylpijöille.

Kertalämmitteisyys edellyttää, että kiukaassa on enemmän lämpöä varaavia kiuaskiviä kuin jatkuvalämmitteisessä saunassa, koska lisälämmitystä ei voida tehdä kylpemisen aikana. Pieni neljän hengen savusauna lämpenee yleensä muutamassa tunnissa ja vaatii puolisen tuntia aikaa siintymiseen eli hiilloksen sammumiseen ja savun tuulettumiseen. Tuulettumista edistää, jos kekäleet vedetään kiukaan etuosaan palamisen loppuvaiheessa. Tällöin hiilet palavat nopeasti loppuun eikä ole vaaraa häkäkaasujen muodostumisesta.

Savusaunan viehätys perustuu paitsi perinteeseen, myös sen tunnelmaan; hiljentyminen täysin mustassa tilassa pehmeässä lämmössä ja myös sen tuoreuteen; sitä ei voi jouduttaa eikä sitä voi pitkittää, se nautitaan siinä ja sellaisenaan.

[muokkaa] Saunomisolosuhteet

Suositeltava ilmankosteus saunomisen aikana on 40-60 (kovissa löylyissä 70) grammaa vettä kuivaa ilmakiloa kohti. Alle 40 gramman, tai yli 70 gramman pitoisuudet voiivat aiheuttaa epämiellyttävää hajua. Tällä ilmankosteusalueella sopiva saunomislämpötila saunojan pään korkeudella on yleensä 70-100 °C. Noin 70-85 asteen kylpemislämpötila mielletään kyseisellä ilmankosteudella leppoisaksi, 80-95 asteen lämpö normaaliksi ja 90-105 astetta kovaksi saunomislämpötilaksi. Lämpötilaa on muun muassa paloturvallisuussyistä turha nostaa yli 100-105 asteen, sillä kylpijään kohdistuva lämpökuorma saadaan erittäin suureksi jo nostamalla ilmakosteus ylärajalle 70 grammaan ilmakiloa kohti. Toisaalta kylvettäessä matalissa alle 70 asteen lämpötiloissa ilmankosteus nousee helposti yli suositellun, ja voi ilmetä hygieenisiä tai rakennusteknisiä haittoja. Ilmanvaihdon tulee olla vähintään 6 litraa sekunnissa jokaista saunan huonealan neliömetriä kohti.^[2]

Moderneissa, noin 2–2,4 metriä korkeissa saunoissa lauteet sijaitsevat 1–1,5 metrin korkeudella, jolloin etäisyys alakatosta on sopiva, noin metri. Esteettömiksi suunnitelluissa saunoissa lauteet vovat olla matalammallakin, tai voidaan käyttää erillisiä saunatuoleja. Tällöin kiuas tulisi asentaa esimerkiksi lattiaan tehtyyn syvennykseen. Kivitason tulisi olla saunojan jalkojen korkeudella.

[muokkaa] Saunomistapoja

Useimmiten suomalaisessa saunassa lämmitellään aluksi, jotta saadaan rauhallisesti hiki pintaan. Tämän jälkeen heitetään kovemmin löylyä ja usein myös lyödään itseään rauhallisesti rauduskoivun oksista tehdyllä oksanipulla, jota kutsutaan itäisessä Suomessa nimellä vasta ja läntisessä Suomessa nimellä vihta. Tämä tapahtuma tunnetaan itäisessä Suomessa nimellä vastominen tai vastalla kylpeminen ja Länsi-Suomessa nimellä vihtominen, ja sen vaikutus on lähinnä hierova ja ihoa puhdistava. Länsi-Suomessa oikeaoppinen vihta/vasta sidotaan taivutetulla koivun oksalla, Itä-Suomessa taas koivunvarvusta kierretyllä pannalla eli lenkillä.

Saunomisen välillä on tavallista käydä vilvoittelemassa, mahdollisesti järvessä, talvella avannossa tai lumihangessa piehtaroimassa. Kuitenkaan mitään saunomisen oikeaa kaavaa ole, vaan saunomistavat ovat varsin henkilökohtaisia asioita ja riippuvat hyvin paljon saunojan itsensä tottumuksista, kunnosta ja iästä.

[muokkaa] Parannus ja rituaalinen puhdistautuminen

Sauna on ollut perinteinen parannuskeino tai osa hoitoa hyvin moniin erilaisiin sairauksiin. Lämmön ansiosta sauna on ollut hygieeninen paikka. Perinteisen sanonnan mukaan jos ei sauna, terva ja viina auta, on tauti kuolemaksi. Saunassa on parannettu sairaita; kupattu, isketty verta, annettu hierontaa ja oi'ottu jäseniä. Saunaa käytetään edelleen esimerkiksi vilustumisen hoitoon ja ehkäisyyn.

Sauna on ollut suomalaisessa maaseutukulttuurissa paikka sekä syntymälle että kuolemalle. Saunassa hoidettiin synnytykset ja vastasyntyneen ensimmäinen pesu. Sinne toisaalta vietiin myös kuolleiden ruumiit pestäväksi.

[muokkaa] Saunaan liittyviä uskomuksia

Saunalla on katsottu olevan erityinen, yliluonnollinenkin puhdistava vaikutus. Juhlapäivien aattoihin liittyvät saunomiset ovat olleet mukavan kokemuksen lisäksi osin rituaalista puhdistautumista. Joskus saunassa ajateltiin asuvan yksittäisen haltian, saunatontun. Saunassa ei ole saanut kiroilla, että saunan haltia ei suuttuisi.

Saunassa tai löylyssä on uskottu asuvan haltioita, varsinkin tulen väkeä, joka karkottaa muiden väkien aiheuttamia sairauksia eli vihoja. Erityisen hoitavaksi sauna on voitu tehdä lämmittämällä se ukkosen särkemillä puilla. Tällöin on ajateltu saatavan voimaa myös ukkosen väeltä. Eri puulajien käytöllä saunan lämmityksessä oli maagisia tarkoituksia, samaten eri aineksista kootuilla vastoilla. Esimerkiksi uimassa saatua, veden väen aiheuttamaa sairautta, veden vihaa, on katsottu voitavan hoitaa saunassa. Myös veden väkeä on voitu käyttää osana hoitoa saunassa, ja sitä on joskus tarkoituksella "otettu saunaan" kylvetyksessä käytetyn veden mukana.

Saunassa myös loitsuttiin, esimerkiksi saunan haltijatar Auteratarta ja hänen poikaansa:

Löyly-poika Auterinen

Auterettaren tekemä,

hiki vanhan Väinämöisen,

Herran hengestä hyvästä.^[4]

Hiitolasta on peräisin seuraava hokema:

Mene yskä Inkilään

Inkilästä Änkilään

Syö pehmyttä pellavaolkee

Älä mää kyllää, älä mää kyllää!

Hoetaan kylvettäessä vastan tahdissa.

Synnytyspaikkana saunan katsottiin olevan turvallinen paikka, mikä oli tärkeää, sillä uskomuksissa vastasyntynyt miellettiin erityisen alttiiksi vihamielisille yliluonnollisille vaikutuksille. On säilynyt kansanrunoja, joissa synnyttäjä on suuressa hädässä, koska ei pääse saunaan.

[muokkaa] Muiden kulttuurien saunaa vastaavat laitokset

Saunoja tai sitä vastaavia laitoksia on esiintynyt useissa kulttuureissa kautta aikojen. Hikikylpyyn tarkoitettu tila on yleinen pohjoisen leveysasteen kulttuureilla. Suomalaisen saunan pohjoisamerikkalaisena vastineena ovat rituaalitarkoituksiin varatut intiaanien ja eskimojen hikimajat. Hikimajoihin ei perinteisesti ole liittynyt puhdistautuminen tai peseytyminen.

Eteläisemmillä leveysasteilla kuumat kylpytilat ovat yleisesti olleet liitettynä suurempaan peseytymislaitokseen vesialtaineen ja hierontatiloineen. Tällaisesta esimerkkinä turkkilainen sauna eli hammam ja antiikin roomalaisten kylpylät sekä öljysaunat. Siirryttäessä nk. sivistykselliselle aikakaudelle höyrykylpylöiden suosio alkoi laskea länsimaisissa maissa, sillä kylpylät nähtiin joissain piireissä paheellisina ja pakanallisina laitoksina.

Venäläisten käyttämä sauna - banja (ven. баня), on perinteisessä muodossaan lähes täysin samanlainen kuin karjalainen ja savolainen sauna. Suurin ero on saunan eteisessä (ven. предбанник), joka Venäjällä on samaa salvosta kuin sauna ja erotettu salvotulla väliseinällä, siinä missä Suomessa on eteisenä käytetty kotaa. Eräs varhaisimpia kirjallisia pohjoisen saunan kuvauksia on peräisin Venäjältä, kiovalaisen historioitsija Nestorin kuvatessa Novgorodin pohjoispuolisen alueen kylpyriittejä vuonna 1113. Kronikassa kuvataan kuumissa pirteissä kylpemistä saunojien vastoessa itseään puunlehvillä. Kylpemisen päätteeksi saunojat kaatavat päällensä kylmää vettä.^[2]. Vielä vanhempi kuvaus sijoittuu 900-luvun Kiovaan, missä sikäläinen ruhtinatar surmautti naapuriheimon lähettiläät "kylpypirttiin".

Keski- ja Etelä-Venäjän vähämetsäisellä maaseudulla on perinteisesti ollut tapana saunoa myös tilavissa leivinuuneissa. Tapa elää vielä tänäkin päivänä muun muassa tverinkarjalaisten keskuudessa.^lähde? Uunissa kylpeminen on ollut tunnettua myös Savossa ja Karjalassa, mutta sitä on käytetty vain tiettyjen sairauksien hoidossa.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Erkki Helamaa: Kiuas, saunan sydän. Rakennustieto, 1999. ISBN 951-682-548-6.
• Maija Könkkölä: Liikkumisesteetön sauna. Invalidiliitto, 2000. SBN 952-9615-57-4.
• Risto Vuolle-Apiala: Savusauna. Rakennusalan kustantajat, 1993. ISBN 952-9615-57-4.
• Rakennustieto: RT : rakennustietokortisto: Ohjeet. Rakennustietosäätiö RTS, 1979-.  :

• RT 91-10430 Sauna 1. Perustietoja saunasta (1990) 12 s.
• RT 91-10440 Sauna 2. Saunan tilojen suunnittelu (1990), 16 s.
• RT 91-10468 Sauna 3. Saunan rakenteiden suunnittelu (1991), 12 s.
• RT 91-10469 Sauna 4. Saunan lauteet ja kalusteet (1991), 8 s.
• RT 91-10475 Sauna 5. Saunan kiukaat (1992), 8 s.
• RT 91-10480 Sauna 6. Saunan LVIS-suunnittelu (1992), 8 s.
• RT 91-10483 Sauna 7. Savusaunat (1992), 8 s.
• RT 91-10484 Sauna 8. Saunan hoito ja kunnossapito (1992), 4 s.

[muokkaa] Linkkejä

• YLE/Elävä arkisto: Saunasta sisua
• Tietoa vastasta
• Tietoa saunasta ja kiukaista
• Tietoa savusaunan kiukaista ja keskustelupalsta

[muokkaa] Yhdistyksiä

• Suomen Saunaseura
• Kansainvälinen savusaunaklubi ry