Leivinuuni
Wikipedia
Leivinuuni on kivistä ja savilaastista, nykyisin myös tiilistä tai vuolukivestä muurattu suurikokoinen tulisija. Karjalankannaksella tunnettiin myös pelkästä savilaastista muottiin isketyt leivinuunit. Leivinuuni varaa puun polttamisessa syntyvää lämpöä tehokkaasti ja luovuttaa sitä hiljalleen muutaman päivän ajan riippuen uunin ja ympäristön lämpötilasta. Leivinuunia on käytetty leipomiseen, ruoanlaittoon ja tuvan tai koko asunnon lämmittämiseen. Leivinuunin tulipesä on verraten suuri. Siinä voidaan polttaa uunin koosta riippuen pitkiä, 70-100 cm:n mittaisia puita. Ennen muurattujen savuhormien keksimistä uunin pesä oli paljon nykyistä laajempi ja korkeampi. Vanhastaan itäisen leivinuunin edessä on aina ollut liesi keittämistä varten.
Suomalainen ruokakulttuuri on monin tavoin kehittynyt juuri uunin ympärille. Erityisesti Savossa ja Karjalassa on suosittu uunia ruuanlaitossa, Länsi-Suomessa taas liettä eli keittämistä. Suurissa leivinuuneissa on paistettu kovassa alkulämmössä karjalanpiirakat ja erilaiset ohraiset leipomukset kuten rieskat, hieman miedommassa lämmössä leivät, pullat, piiraat ja kukot eli kurniekat sekä lopulta haudutettu juurekset, liharuuat ja puurot kypsiksi. Uunin kokoa on joskus määritelty sen perusteella, kuinka monta rukiista leipää siinä sopi kerralla paistamaan (esim. "seitsemän leivän uuni").