Gregory Bateson
Wikipedia
Gregory Bateson (9. toukokuuta 1904 - 4. heinäkuuta 1980) oli brittiläinen monialainen tutkija. Hän oli muun muassa kulttuuriantropologi, psykologi, sosiologi, tietoteoreetikko, kyberneetikko, kielentutkija ja oppimistutkija. Hänen kuuluisimmat teokset olivat Steps to an Ecology of Mind (1972), ja Mind and Nature (1980). Gregory Bateson oli tunnetun geneetikon, William Batesonin poika ja kultuuriantropologi Margaret Meadin puoliso. Vuonna 1956 Batesonista tuli Yhdysvaltain kansalainen. Bateson on erityisen kuuluisa kehittämästään "Double Bind" -teoriasta skitsofreniaan liittyen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Batesonin toiminta
Batesonin käsittelemät käsitteet ovat itsessään varsin epämääräisiä. Batesonin nimi tulee usein esiin holismin, systeemin ja kybernetiikan käsitteiden yhteydessä. Akateemisissa piireissä Bateson oli muotihahmo, jonka viehätyksen sanotaan perustuneen paljolti tuntemattomuuteen ja epätavanomaisuuteen. Bateson ei kirjoittanut kovin tieteellisesti. Hänen kirjoituksensa ovat useimmiten enemmänkin esseitä kuin tieteellisiä artikkeleita. Hän käytti paljon vertauksia ja kirjoitti hyvin käsitteellisesti. Joidenkin mielestä hänen työnsä sisältävät paljon omaperäistä ajattelua ja palkitsevat huolellisen lukemisen. Bateson on ollut tärkeä innoituksen lähde perheterapialle.
Batesonin tuotantoa kytkee yhteen hänen mielenkiintonsa niin sanottuun systeemiteoriaan ja kybernetiikkaan. Batesonin keskittyi näiden alojen suhteeseen tietoteoriaan.
[muokkaa] Batesonin ajattelusta
- Oppimisessa on tasoja, jotka muodostavat metatasoja
- Systeemeistä:
- systeemin ympäristön (kontekstin) oleellisuus systeemille. Ei voi järkevästi tarkastella mitään systeemiä, asiaa, tarkastelematta samalla sen ympäristöä.
- Kokonaisuus on aina metasuhteessa osiinsa (vrt. itseorganisoituminen)
- Ylemmän tason muutos ei ole selitettävissä alemman tason osilla
- Kartta ei ole maasto ja luku ei ole määrä (vrt. mallintaminen)
- Tieteestä:
- "Selittäminen" on datan sovittamista tieteen ja filosofian perusteisiin, mutta tieteen lopullinen tavoite on perustavaa laatua olevan tiedon lisääminen
- Eteenpäin meno tieteellisessä ajattelussa tulee löysän ja tiukan ajattelun yhdistelmästä ja tämä yhdistelmä on tieteen mitä tärkein väline
- Loogisten tyyppien teorian (Theory of Logical Types) oleellisuus (Whitehead & Russell:"Principia Mathematica" Cambridge University Press 1910): osia ja niistä muodostuvaa kokonaisuutta ja sen ominaisuuksia ei tule sekoittaa (metatasot))
- Psykologia ja antropologia: Ihmisen käyttäytymisen kumulatiivinen vuorovaikutus on altis muokkaukselle, uudelleen säätelylle ja estämiselle. Ihminen voi siis kontrolloida käyttäytymistään ja ihmisestä tulee pitkälti ympäristönsä tuote
- Epistemologia:
- Tieto on ero, joka saa eron aikaiseksi (... jolla on merkitystä) ("information is a difference that makes a difference")
- Ei ole tulkintaa ilman struktuuria
- Informaation yksikkö on ero (, jolla on merkitystä systeemilleen)
- Ekologia:
- Ihminen on osa suurempaa systeemiä, eikä osa voi koskaan kontrolloida kokonaisuutta.
- Eloonjäännin yksikkö on organismi ja ympäristö. Olemme oppimassa vaikean kautta, että organismi, joka tuhoaa ympäristönsä, tuhoaa itsensä.
[muokkaa] Oppimisen tasot Gregory Batesonin mukaan
Gregory Bateson jakoi oppimisen neljään tasoon:
Nolla-oppiminen on kaikkea sitä, mikä ei johdu yrityksen ja erehdyksen korjaavasta vaikutuksesta, esimerkkinä refleksi. Tietty ulkoinen ärsyke saa aina aikaiseksi saman vasteen: jalka heilahtaa, kun polven alle lyödään kevyesti. Vaste on yksi ja muuttumaton. Perimään liittyvä käyttäytyminen, vaistot ovat nollatason oppimista. Nolla oppiminen.
Ykköstason oppiminen tarkoittaa vasteen erityisyyden muutosta korjaamalla valintavirhe joukosta valintoja. Yhden vasteen sijasta on useampia, joista lisätiedolla valitaan tilanteeseen parhaiten sopiva. Vaste valitaan joukosta mahdollisuuksia. Oppiminen.
Kakkostason oppiminen tarkoittaa muutosta ykköstason oppimisen prosessissa; korjaava muutos niiden vaihtoehtojen joukossa, joista valinta tehdään. Vasteiden valintaprosessi muuttuu, muodostuu siis vasteiden joukkojen joukko. Kakkosvaiheen oppiminen perustuu lapsuuteen ja on alitajuinen ja säilyy todennäköisesti koko aikuisiän. Alitajuisuuden takia kakkostason oppiminen on vaikeasti muutettava. Oppimisen oppiminen.
Kolmostason oppiminen tarkoitaa muutosta kakkostason oppimisen prosessissa; korjaava muutos niiden vaihtoehtojen joukkojen joukossa, joista valinta tehdään. Muutetaan siis vastejoukkojen valinnan prosessia, luodaan joukkojen joukkoja. Kolmostason oppiminen on harvinaista, ja perustavaa laatua oleva muutos ihmisen toiminnassa. Se on havaittavissa joskus psykoterapiassa, uskonnollisessa herätyksessä ja tapauksissa, joissa syntyy olemuksen merkittävä uudelleenjärjestely, esim. valaistuminen. Zen buddhismi, itämainen mystiikka ja jotkut psykiatrit arvioivat, että nämä tapaukset ovat täysin kielen tavoittamattomissa. Oppimisen oppimisen oppiminen.
Nelostason oppiminen tarkoitaa muutosta kolmostason oppimisen prosesissa. Se on ihmiselle ilmeisen mahdotonta. Oppimisen oppimisen oppimisen oppiminen.
[muokkaa] Esimerkki oppimisesta ja eloonjäännistä
Mungon ja käärmeen kaksintaistelu, joka päättyy lähes aina mungon voittoon, perustuu nisäkkään kehittyneimpien aivojen ylivoimaan suhteessa matelijan varhaisempaa kehitysvaihetta edustaviin aivoihin, eli oppimiseen. Käärme reagoi refleksimäisesti, mutta mungo oppii valehyökkäyksien kautta käärmeen iskun kokonaismallin. Kokonaismallin perusteella mungo osaa lopulta iskeä ennakoiden valehyökkäykseensä liittyen oikealla tavalla, kun se näkee ennakoivista merkeistä milloin käärmeen isku valehyökkäykseen lähtee liikkeelle.
Vastaava periaate toimii miekkailussa, nyrkkeilyssä ja niin edelleen. Ennakointiin, mallintamiseen, oppimiseen ja mallien tunnistamiseen perustuvalla toiminnalla voitetaan ratkaisevia sekunnin osia. Kun käärme vasta reagoi valehyökkäykseen, mungolla on vastaus sen reaktioon valmiina. Käärme ei millään ehdi reagoida mungon varsinaiseen hyökkäykseen, koska se on vasta reagoimassa varsinaista hyökkäystä edeltävään valehyökkäykseen.
Mungo hallitsee aikaa (tulevaisuutta), kun käärme toimii vain nykyhetkessä. Mungolla on kaksi vaihtoehtoa, valinnan mahdollisuus: ensin valehyökkäys, jota se on käyttänyt käärmeen iskun mallintamiseen ja toiseksi varsinainen hyökkäys, joka perustuu käärmeen iskun ymmärtämiseen, oppimiseen. Ykköstason oppiminen, eli useampi vaihtoehto on siis potentiaalisesti ylivoimaista nollaoppimiseen, eli refleksiin, yhteen ainoaan vaihtoehtoon nähden.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteitä
- Gregory Bateson:”Steps to an Ecology of Mind”, Paladin, Englanti 1973
