Kybernetiikka
Wikipedia
Kybernetiikka erilaisten järjestelmien säätö- ja viestintätapahtumia tutkiva tiede.
Kybernetiikan peruselementit ovat:
- stimulaatio ulkomaailmasta, joka vaikuttaa
- sensoriin. Sen muokkaama syötetieto vaikuttaa
- päätöksentekoelimeen (systeemitieto), jonka muokkaama ulostulotieto vaikuttaa
- vaikutuselimeen, efektoriin ja efektorin vaikutus muokaa (stimuloi) ulkomaailmaa sekä
- palautesilmukka (feedback) vaikutuksesta input-tietoon. Palautesilmukka mahdollistaa tavoitteellisen (asetusarvo) toiminnan, eli säädön.
Kybernetiikalla tarkoitetaan yleisesti itseohjautuvia automaattisesti säätyviä systeemejä. Tämä voi tarkoittaa joko -- kuten enimmäkseen on rajoituttu tekemään -- sitä, että jokin "järjestelmä" automaattisesti reagoi ns. palautetietoon, ja näin pitää itsensä edelleem toimintakuntoisena- ja kykyisenä tai -- mikä olisi suotavaa -- tätä käsitettä (ja toiminnan tapaa) alettaisiin enemmän soveltaa myös luonnon ilmiöiden kuvailuun. Tämä ajatushan lienee ollut myös jo N. Wienerin eräänä motiivina alla mainitun teoksensa nimeä valittaessa.
Biologiset oliot rakentuvat oleellisesti elintoiminnoiltaan kyberneettisesti kuvailtavien säätelytoimintojen ja "ohjailun" varaan. Laajasti ottaen myös maapallon ilmasto ylläpitää toimintaansa ja tasapainoaan (esim. veden kiertokulku jne.) Auringosta saamansa lämpöenergian ylläpitämällä automatiikalla. .
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Ashby, W. Ross: An Introduction to Cybernetics. London: Chapman & Hall, 1956. ISBN 951-0-21363-2.
- Norbert Wiener:"Cybernetics: or Control and Communication in the Animal and the Machine" The MIT Press, 10. painos, USA 2000 (alkuteos 1948)
- Ludwig von Bertalanffy:"General System Theory - Foundations, Development, Applications" George Braziller, USA 1969
